torstai 31. heinäkuuta 2014

Sihteeri - Ruosniemen Panimo

Ukkosrintamat ovat halkoneet tänään koko maan. Jälkeen jäi hikistä kosteutta. No, vastaavaa olotilaa on jo pitkään ollut, joten ei tässä sinällään mitään poikkeavaa ole. Mutta työpäivän jälkeen sisällä istuminen kyrsii. Työpaikkakunnan kämpästä saa ikkunoita huonosti auki ja sisällä (tosin hyvin ilmastoidusti) saa jo työpäivä muutenkin istua. Ulkoilma olkoon tämän loppupäivän teema.

Ei ole turhaan sihteeriä hehkutettu
säpäkäksi pakkaukseksi. Maukas
ja lämmittävä kumppani.
Iltalenkin ja -uinnin jälkeen tein iltapalaa ja päätin mennä nautiskelemaan sen oluen kera parvekkeelle. Valikoin jääkaapista eilen Jyväskylästä ostamani Ruosniemen Panimon Sihteerin

Tätä olutta olen kertaalleen maistanut, kun hommasin sitä kotiin viime Jyväskylän käynnilläni ja oikein maukkaaltahan tuo silloin maistui. Kuva on itseasiassa siltä kerralta, kun en jaksanutkaan kirjoitella silloin arviota. Hyvä näin, koska mukanani ei ole nyt kunnon kuvauskalustoa.

Tuoksu on hieman miedohko. Löytyy hiivaisuutta. En meinaa saada mitään muuta irti. Ensimaussa sitruunaista kirpeyttä ja inkivääriä. Myös mausteisuutta löytyy. Yrittiä ja pippuria. 

Suuutuntumassa on happamuutta, mutta myös pehmeyttä. Jälkimaussa pientä pippurisuutta ja inkiväärin lämmittävyyttä. Vähän kuin sitruunalla höystettyä viilennettyä inkivääriteetä olisi juonut.

Tätä olutta on monelta taholta hehkutettu minulle ja täytyy kyllä todeta, että on tämä minunkin mielestäni kerrassaan erikoinen, mutta maukas kompinaatio. Tätä tulee kyllä ostettua toistamiseen, jos tielle sattuu.

Ilta on jo ehtinyt pitkälle, mutta vielä ehtii parvekkeella istuskella. Samassa rapussa majailevan työkaverin kanssa tuli jutusteltua hyvä tovi, mutta nyt hänen lähdettyä jo nukkumaan olen saanut myös muistiin panot tästä kirjoiteltua. 

Puolitoista tuntia on vierähtänyt ja taivaanranta on muuttunut kullanpunertavasta enää etäiseksi kellertävästä horisontista liukuvaksi tumman siniseksi loppukesän yötaivaaksi. Hopeareunaisina hiipivät harmaat pilvet tämän valoorinpinnan poikki. Ilta on viilentynyt selkeästi, muttei edelleenkään ole kylmää. Kesä on kyllä mahtavaa. Viimeiset kulaukset kitaan lämmittämään ja kohta nukkumaan, mutta sitä ennen vielä jotain musiikkia. 

Bon Iveria tuli tuossa kuunneltua taas, mutta taivaasta tuli mieleen tänään lenkkeillessä soittimesta korviini arpoutunut Pariisiin kevään Kesäyö. Tämä sopii tähän hetkeen oikein hyvin, vaikkei yhtä haikkeat tunnelmat olekkaan. Loistavan kaunis kappale nerokkaalta sanoittaja-säveltäjältä, jossa kertosäkeessä on yksi suomalaisen rocklyriikan helmistä. "Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä." 


Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50  

Speksit:
Panimo: Ruosniemen Panimo
Tyyli: Belgian Ale
Maa: Suomi
Humalat:  Saaz ja Styrian Golding
Alkoholi:  4,1 %
Muuta: Korianteri, inkivääri ja mustapippuri
Mistä: Mestarin Herkku; Jyväskylä

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

St. Edmunds Golden Beer - Greene King Brewery (Pika-arvio)

Frisbegolf kierroksen ja iltauinnin jälkeen iltapalan kera otin maisteluun itselleni tuntemattoman britti panimon, Greene King Breweryn St. Edmunds Golden Beerin. Tätä olen muutamaan otteeseen kaupassa katsellut, mutta nyt päätin mukaankin sen kopata.

Maukkaan näköinen olut ei niin edustavassa
kuvassa. Pahoitteluni laatuhäiriötä.
Pullon etiketti huokuu jo panostusta. Paperilaatu  on pinnoittamaton maalauspaperimainen. Etiketin reunat on kuin vanhasta rispaantuneesta kirjasta - näennäisesti sillä reuna on tarkkaan leikattu. Painossa on myös käytetty kultaväriä, joka erottuu hyvin mattapintaisesta paperista.

Olut on väriltään hieman punertavaa kullankeltaista ja hyvin kirkasta. Pinnalle kertyy noin senttimetrin paksuinen vaahtokerros.

Tuoksussa kevyttä sitrusmaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Maku miedon hedelmäinen, makeutta, häivähdys toffeeta. Jälkimaussa hienoinen humalan puraisu.

Suutuntuma on pehmeä, mutta mieto. Lämmetessään hieman väljähtynyt tunnelma nousee voimakkaasti esiin.

Kevyt kesäjuoma janoon. Ei säväytä, muttei harmitakkaan. Huomaamaton keskitienkulkija.

Ei paljon minuun iskenyt tämä, vaikkei tässä mitään huonoa sinällään olekkaan. Ehkäpä siinä se ongelma onkin. Ei mitään häiritsevää, muttei mieleen painuvaakaan.


Tuomio:

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50  

Speksit:
Panimo: Greene King Brewery
Tyyli: Pale Ale (Golden Beer)
Maa: Englanti
Maltaat:  Pale Ale
Humalat:  Cascade ja First Gold
Alkoholi: 4,2 %
Mistä: K-Supermarket Joutsa

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lumooja - Panimoyhtiö Hiisi

Hellettä on piisannut, mutta eipä käy valittaminen. Kun sitä päivän kuumimmat ja aurinkoisimmat hetket viettää hyvin ilmastoiduissa sisätiloissa, niin illan leppeän lämmin auringonpaiste saa hyvälle mielelle. Vähän ulkoruokailua, iltauinti kymmenen aikaan ja kotiin parvekkeella nauttimaan vähän vehnäistä.

Tällä kertaa otin maisteluun Panimoyhtiö Hiisin Lumooja vehnäoluen. Lutakko Offroadin olen panimon vehnistä maistanut, jos nyt niitä muita sattuu olemaan, ja siitä pidin kovastikin. Eli odotuksia tälle on hieman kasautunut. Sen lisäksi ajattelin maistaa vähän omatekoista vehnää. Ensimaisto siis. Jännittää.

Vähän on erinäköiset juomat laseissa. Kummatkin
vehnää kuitenkin. Toiset osaa - toiset ilmeisesti ei.
Olut on hieman samea ja väriltään hieman hunajan keltainen. Tosin kuvassa olut on hyvin kirkas, mutten saanut lasiin kaadettua kerralla loppuja pullosta. Tuoksussa hunajaisuutta, hedelmää, humala. Miellyttävä ja hieman epävehnämäinen tuoksu.

Maussa hedelmäkarkkia, humalan rapsakkuutta ja hienoista pippurisuutta. Suutuntuma on kupliva ja hieman hapan. Jälkimaussa esiintyy hedelmäisyyden ja kitkeryyden liittouma. Hiilihappoisempi ja humaloidumpi kuin vehnikset yleensä, mutta jotain tämän kaltaista Hiisiltä osasi odottaakin. Oikein kelpo vehnäolut etenkin niille, jotka pitävät esim. Hoegaardenin banaanista lempeyttä liian "laimeana".

Entäs rinalle otettu Reittausblogin ohjeen mukaan toteutettu (noo, vähän maltaissa taas poikettiin, kun ei kaikkea sattunut BrewCatilla olemaa varastossa) oma vehnäolut?

Omassa tuoksu on mieto, en meinaa saada mitään erikoisempaa irti. Vähän banaanisuutta löytyy. Väriltään kuin suodattamatonta tuore omenamehua. Vaahtoa kertyi todella niukasti (vs. Reittausblogissa esitelty tuotos). Pullo tosin pahmati melkein auki, kun sen avasin, joten hiilihappoja oli kertynyt ainakin vähäsen. Tämä eka maistiaispullo, olikin pullotusvaiheen viimeisiä ja jäi vajaaksi, joten voisiko sillä olla yhteyttä vaahdon vähyyteen. 

Maultaan pehmeän omenainen, happaman raparperinen ja hieman tunkkainen. Suutuntuma kuiva ja kirpeä.

Pullotuksesta on nyt viikko ja käymisen alkamisestakin vain kaksi viikkoa joten voi olla, ettei olut ole  tekeytynyt vielä kunnolla. Hienoinen pettymys tämä oli vielä, mutta annetaan kypsyä ja jatketaan raportointia myöhemmin.

Lumoojan etiketissä annetaan seuraavanlaiset suositukset:

"Hurmurointi yltyy kepeiden kalojen seurassa ja taustalla soiva Sade saa janoamaan lisää."

Vaikka kalaa ei nyt ollutkaan seurana, niin Sade(tt)a saatiin helteestä huolimatta. Tässä ensimmäinen Saden biisi, jonka olen ikinä kuullut, ja onhan se nyt hyvä lattariajazzia. Tässä liveä vuodelta 1984, jolloin Musamies oli vielä 4 vuotias pojankoltiainen.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä:  34/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,3 %
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Palokka Suvisavu - Panimoyhtiö Hiisi

Sunnuntai-iltana olin oluen ansainnut. Pizzan kera. Lähdettyäni lauantaiaamuna kotoa tuli vietettyä puolessatoista vuorokaudessa matkaa ratin takana noin 1000km, vierailtua yksissä häissä, pistäydytty haistelemassa Kuhmon Kamarimusiikin tunnelmia ja päälle parin tunnin bänditreenit. Olo oli hieman väsähtänyt, joten rentoutumishetki tuntui taivaalliselta.

Yhdistetyllä päivällis-iltapalalla pizzan kanssa otin maisteluun Palokka Suvisavu oluen. Tämä on siis kauppavahvuus. Maistoin noin kuukausi sitten Ravintola Maljassa tämän baariversionkin ja maukkaalta se silloin maistui. Palokka-sarjan oluethan tekee tätänykyään Panimoyhtiö Hiisi, jonka ensimmäisiä Palokka-sarjan tuotoksia oli Savu-Ukko. Hyvän makuinen olut sekin.

Palokka Suvisavun tuoksussa on savuisuutta ja palvikinkkua. Maussa myös savua, palvikinkkua ja häivähdys maltaista makeutta. Maltaan maku tulee paremmin esiin jälkimaussa, jota savun aromi saattelee. Lämmetessään olut laimenee ja maku väljähtyy hieman. Kylmänä kanttaa siis nautiskella.

Suutuntuma on savuisuudesta huolimatta hieman kirpeäkin. Tässä etiketin mainitsemaa Sopivan kevyt. Tämä olis oiva kumppani grillatulle, muttei liian maustetulle lihalle. Harmi, ettei tullu paria pulloa hommattua ruokajuomaksi.

Muistini mukaan hyvin samankaltainen oli myös baarivahvuus. Kiinnostava olisi ollut maistaa rinnakkainkin nämä, mutta eipä ollut moinen mahdollista.

Tuomio: 
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Savuolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Palokan Savuolut sarjaa
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Music Non Stop Techno Pop - To Øl

Nyt on tullut muutama olut maisteltua tanskalaiselta To Øl panimolta ja oikein maukkaitahan ne tuotokset on olleet. Tällä kertaa maisteluun päätyi Palokan Citymarketista ostettu Music Non Stop Techno Pop. 

Kyseessä on mangolla ja appelsiinin kuorella höystetty pilsner-tyylin edustaja. Voisinpa sanoa, että mielenkiinnolla tämän maistelua hetkeä olen odottanut.

Olut on väriltään kuparinruskea. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain ohut kerros vaahtoa, mikä laskeutuu aika nopeasti.

Tuoksussa hedelmäistä humalaa, vastaleikattua nurmea, makeutta ja häivähdys pihkan hartsisuutta.

Ensi kulaus on raikkaan hedelmäinen. Maussa mangoa, sitrusta, karpaloa, humalan katkeroa ja pientä havumaisuutta. Jälkimaku muuttuu kuitenkin hiukan tympeäksi ja metalliseksi. Kuin vanhaa lusikkaa, josta pinnoite kulunut ja metallin maku työntyy pehmeän hedelmä jogurtin maun takaa. Lämmetessään tulee esiin vähän saippuamainen makutuntuma, joten suosittelen nauttimaan kylmänä.

Suutuntumaltaan rapsakka olut ja raikas olut, jota jälkimaku hieman latistaa. Humalointi peittää hyvin alleen kevyehkön mallasrungon.

Kokonaisuutena melko maukas pilsneri, jonka tympeän metallinen jälkimaku jättää vähän "kitkerän" maun suuhun. Hedelmäisyys ja napakka metsäinen humalointi ei hommaa valitettavasti pelasta. Ei kyllä tulisi ostettua uudelleen.

Kerta oluen nimessä on yhdistetty tarkoituksella (tai tarkoituksetta) konemusan pioneerin Kraftwerkin kahden samalta levyltä löytyvän biisin nimet, niin musaiikiksi silloin siis kyseiset kappaleet. Nämä pyöräilyyn hurahtaneet (yksi albumi on nimetty Tour De Francen mukaan) järkähtämättömät oman tiensä kulkijat ovat ansiokkaasti ilahduttaneet maailmaan omalla koneellisella ulosannillaan. Music non stop. Techno Pop.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: To Øl
Tyyli: Pilsner
Maa: Tanska
Maltaat:  Ohra, kaurahiutaleet, mallastamaton vehnä
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mangoa ja appelsiinin kuorta. Valmistettu yhdessä Köpisläisen Restaurant Pop:n kanssa.
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

torstai 17. heinäkuuta 2014

Vanhan Tornin Tumma olut - Alahovin Viinitila Oy

Tiistaina tulin pikavisiitile kotiin, jotta saimme mikrokotipanimomme Snow White Breweryn historian toisen olut erän pullotettua. Pitkälti mennään edelleen lainatulla reseptilinjalla ja esikuvana oli Reittausblogin Perushefe. Tosin variaatiota tuli maltaissa taas tällä kertaa. Siitä raporttia myöhemmin.

Alahovin Viinitilan Vanhan Tornin Tumma Olut
ja juuri pullotettu itsetehty Hefe
Urakan pääteeksi iltapalan kera maistelin lähiolutta. Tuossa Kallavesi nimisen rapakon toisella puolen, noin 5 km meidän kotipanimosta, pannaan Alahovin viinitilalla nykyisin myös olutta. Kauppoihin on löytänyt tiensä jo Vanhan Tornin Tumma olut ja Vaalea olut. Ravintoloista näyttää löytyvän myös hieman vahvempi Kahvistout. Keväällähän nämä kauppoihin jo saapui, niin johan se oli jo aika maistaa.

Alahovin Viinitilan Letkeä Olut
juhannuksena 2013.
Vuosi sitten juhannuksena olin viettämässä keskikesän juhlaa Alahovilla ja sain maistaa silloin vuonna 2012 ilmeisesti koetuotannossa ollutta Letkeä Olut nimistä olutta, joka maistui ihan mukiin menevältä. En muista oluen tyyliä, mutta homma oli kehitysasteella vielä silloin. Nyt vuotta myöhemmin kolmea olutta jo tuotannosa. Hieno homma.

Samalla kuulin oluenteosta olevan vastuussa isäntäväen poika, joka oli ilmeisesti myös ideoinut oluen tuotannon tilaviinien rinnalle. Tämä on nyt siis ensimaistosta kuitenkin näille kauppaan asti ehtineille tuotteille.

Olut on väriltään kauniin tumman punaruskeaa ja kirkasta. Valoa vasten punaisuus korostuu kivasti. Kaatovaiheessa vaahdon muodostus näyttää pieneltä, mutta lopulta pinnalle kertyy reilun sentin korkuinen vaahtokerros, joka laskeutuu nopeasti, mutta jää kestävänä ohuene mattona peittämään oluen pintaa.

Tuoksussa tumman paahteista maltaisuutta, ruisleipää ja hieman kahvia ja suklaata. Maku on miedohkon maltainen. Jälkimaussa tulee kahvia ja suklaisuutta. Suutuntuma on kevyt ja kuplainen. Hieman vetinenkin. Siinä ja siinä rajalla, että maku lysähtäisi esanssiseksi liemeksi. Olisin kaivannut mallasrunkoon hieman ennemän tuhtiutta, jolloin olut olisi voinut toimia oikein mainiosti. Nyt jäi vähän keskikertainen fiilis. Ehkäpä pelattu hieman liian varman päälle. Siitä kielii tuotteiksi valitut tumma ja vaalea lager.

Kerta Kallaveden rannoilla uiskennellaan, niin mikä sopisikaan paremmin taustalle kuin legendaarinen Kallavesj'. Ja savonmetallin sanansaattajan Verjnuarmun esittämänä. Aasinsiltakin tästä löytyy. Bändin laulajan taiteilijanimihän on Puijon Perkele ja tässä oluessa "vanhalla tornilla" viitataan Puijon mäellä ennen sijainneeseen matalampaan Puijon näköalatorniin. Se on myös esitetty etiketissä. Sieltä on voinut ihailla, kuten nykyisestäkin, Kuopion ympärillä välkehtivää Kallavettä. 


Tuomio:  
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5  
Maku: 6/10  
Suutuntuma: 2/5  
Kokonaisvaikutelma: 10/20  
Yhteensä: 29/50   

Speksit:  
Panimo: Alahovin Viinitila Oy 
Tyyli: Tumma Lager 
Maa: Suomi 
Maltaat:  Ohra- ja vehnämallas 
 
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Yksi Alahovin Viinitilan ensimmäisistä kaupallisista oluista.
Mistä: Prisma, Kuopio

lauantai 12. heinäkuuta 2014

American Black Lager - Stadin Panimo

Tämä StaPan uutuus tuote tuli heti tuoreeltaan hommattua jemmaan, mutta näyttäähän sitä edelleen hyvin Alkoista kautta maan saavan. Itse olen useinmiten pitänyt tämän nykyisin Helsingin Suvilahdessa majaa pitävän panimon tuotteista. Harmillisen harvoin vain niitä nykyisin pääsee maistamaan, kun suurin osa tuotteista jää tuonne pääkaupunkiseudulle - eikä siellä jaksa ravata kokoaikaa, kun on tässä maassa muitakin paikkoja. 

Toki maitokauppavahvuuksia löytyy monista kaupoista ja niitä silloin tällöin uusiakin tulee. Voisihan niitä vahvempiakin paremmin liikkua näilläkin leveysasteilla, jos tuo Alkon sisäänosto- ja ulosmyyntipolitiikka olisi edes himpun verran järkevämpää. Tai no, enhän minä sitä varmaksi voi tietää. Kuvittelen näin kuitenkin olevan.

Tämä American Black Lager on väriltään erittäin tumma, lähes musta olut. Pinnalle kertyy vain ohut kerros vaahtoa kaadettaessa.

Tuoksussa hedelmää, rusinaa, humalaa ja hieman pihlajankukan kaltaista "kissanpissaa". Jälkimmäinen ei ole voimakas eikä tuota etovia mielikuvia. Enemmänkin siis pihlajankukan tuoksu. Tuoksut ovat mukavan voimakkaat.

Maussa Kahvia, reilusti humalaa ja paahtunutta ruisleivän kuorta. Vaikka maut ovat kohtuullisen tuhdit ja selkeät on olut suutuntumaltaan kuitenkin aavistuksen vetinen, jonka humaloini piaan suullisen jälkeen kuivattaa.

Hienoisesta vetisyydestä huolimatta ihan kelpo olut. Viimeaikoina maistamieni lagerien parhaimmistoa.

Huomenna suuntaan kohti Ilosaarta, joten tähän voisi poimia jotakin mielenkiintoista huomisesta artistikattauksesta. Suomalainen The Blanko on yksi tiukimmista tämän hetken livebändeistä eikä bändiä ole noteerattu lähellekkään niin hyvin kuin syytä olisi. Viime kuussa bändi vieraili mm. Von Hertzen Brothersien kanssa Japanissa promoamasssa ja toivottavasti sieltä lähtee isompi suosio avautumaan. Siinä vaiheessa voidaan täällä vain olla tyytyväisiä, kun suomalainen bändi taas menestyy, mutta vastineena tästä bändiä ei enää nähtäisi samassa määrin kotimaan lavoilla.

Joten jos olet Ilosaaressa huomenna, niin suuntaapas klo 16 Sue-lavalle. Siellä voi tämän kaltaista tykittelyä nähdä, kuulla ja kokea. You & I.



Tuomio: 
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Black Lager
Maa: Suomi
Väri: 73,7 EBC
Katkerot: 44,8 EBU
Kantavierre: 12,9°
Maltaat:  Pilsner-, väri- ja paahdetut maltaat
Humalat:  Valikoima amerikkalaisia aromihumalia
Alkoholi: 5,3 %
Mistä: s

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Perjantain pikainen: Soft Focus (Gyp No.3) - Gypsy Inc.

Perjantain illan lenkin ja uintipulahduksen jälkeen pikaisessa maistelussa tanskalaisen Gypsy Inc. panimon Soft focus olut. Panimo on itselleni uusi tuttavuus, mutta jo nimenkin perusteella voi arvata kyseessä olevan nk. "mustalaispanimo" eli panimo, joka ei omista itse panimolaitteistoa, vaan kiertää ympäri maata/maailmaa panemassa oluita muiden laitteistoilla. Tämä olut on pantu belgialaisella De Proef Brouwerijlla, missä myös suurin osa Mikkellerin oluista on pantu. Kyseinen panimohan keskittyy pelkästään tilausoluiden panemiseen eikä sillä ole omia oluita tuotannossa.

Gypsy Inc.:in sivuilla todetaan panimon olevan usean kokeneen panijan kolloporaatio, joilla on jo takana yhteensä yli 600 kaupallista tuotetta, joten kokemusta (ja ehkäpä myös näkemystä) porukalta pitäisi löytyä.

Törmäsin tähän olueen ja kolmeen muuhun saman panimon olueen vieraillessni muutama viikko sitten Palokan Citymarketissa Jyväskylän ohi ajaessani. Vaikuttivat sen verta kiinnostavilta, että ostin kaikkia neljää yhdet pullot ja No.1 eli Tipsy Gypsy on jo maisteltu. Ja mukavan maukkaaltahan tuo Amarillolla ja Simcoella humaloitu Hoppy pilsner maistui, joten tältäkin odottelen maukasta elämystä tältä American Wheat Alelta.

Ulkoiset puitteet kunnossa, mutta
laimea makumaailma vesitti homman.
Panimon oluiden etiketeissä esiintyy hieman juronoloinen sarjakuvaherra lierihattuineen. Tässä hahmo nakkaa sitrushedelmän seinään ja siitä sumeasti heijastuva kuva tuntuu hahmoa miellyttävän. Soft focus.

Olut nostaa kaadettaessa pintaan vain noin senttimetrin iso kuplaisen vaahtokerroksen, joka laskee nopeasti. Olut väriltään hieman oranssiin taittavan vaalean ruskeaa ja sameaa.

Tuoksu on hieman tunkkainen ja puun kuorimainen. Vähän kuin pajun kuori, mutta kuivempi. Häivähdys sitrusta.

Ensimaku on hieman tympeä ja "läsähtää" kielelle aavistuksen katkeraksi tuntumaksi. Muutaman hörpön jälkeen sitruksista keveyttä nousee mukaan makumaailmaan. Jälkimaussa hienoinen kitkeryys pysyy läsnä samoin kuin lempeämpää ja pehmeämpää sitrusta. Vähän kuin olisi juonut reilusti vedellä laimennettua appelsiinituoremehua. Suutuntuma on kevyt ja hieman vetinenkin.

Vaikka etiketin tekstissä maalaillaan mukavaa kukkaisen humaloinnin ja lempeän vehnäisyyden täydentämään harmoniiaa, niin ei oikein Musamieheen iskenyt tämä olut. Jotenkin hapuileva ja tympeä fiilis tästä jäi. Toisin kuin Tipsy Gypsy, joka viikko sitten lauantaina maistui oikein napsakan pilsneriltä mukavan sitruksisella humaloinnilla höystettynä. Ei tule kyllä ostettua toisten ainakaan tätä. 

Tuomio: 
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50  

Speksit:
Panimo: Gypsy Inc.
Tyyli: American Wheat ale
Maa: Tanska (tosin pantu Belgiassa)
Maltaat:  Ainakin vehnää.
Humalat:  Amarillo ja Tettnanger lukee pullossa, mutta nettisivuilla (Amarillo ja Citra)
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Niin kutsuttu Mustalaispanimo
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Tripel Karmeliet - Brouwerij Bosteels

Helle saavuttaa taas Suomen kuukauden kurjien vesisateiden jälkeen ja jo parin päivän jälkeen valitetaan kuumuudesta. Minä en (ainakaan vielä). Kun on ensin viettänyt 2 tuntia autossa ajaen töihin sitten vielä 8 tuntia tehden töitä ilmastoidussa sisätilassa, ei ulkona olo tuntunut yhtään hullummalta. Näin puoli kymmenenkin aikaan on riittävän lämmintä, jotta voi istuskella läppärin kanssa pihalla ja nautiskella oluesta.

Tällä kertaa maistelussa on belgialaisen Brouwerij Bosteelsin Tripel Karmeliet. Panimo on perhepanimo jo 7. sukupolvessa ja se on perustettu vuonna 1791. Tämä kolmen viljan olut on taas valmistettu panimoakin vanhemman reseptin pohjalta (vuodelta 1679), joka on saatu Dendermonten karmeliittaluostarista. Menneiden aikojen tunnelmaa siis. Tämän panimon tuotoksia on myös kuuluisa Kwak olut, jonka omat nimikko lasit herättävät ainakin useimmissa ihmetystä. Itsekkin olen sitä vuosia sitten maistanut pelkästään sillä perusteella, että lasi oli niin kiinnostavan näköinen. Googlaa, jos et ole törmännyt aikaisemmin.

Tripel Karmeliet on väriltään kullankeltainen ja kirkas. Pinnalle kertyi kaadettaessa reilukerros isohko kuplaista vaahtoa, joka laskeutui hyvin nopeasti. Näyttää aika paljon suomalaiselta keskiverto lagerilta.

Tuoksu on suhteellisen mieto. Aistittavissa kuitenkin lämmittävää mausteisuutta. En tiedä olisiko parempi lasivalinta auttanut tuoksuja paremmin esiin, mutta tämän hetkisessä majoituspaikassani lasivalikoima on kovin kehno ja mukanani vain yksi oma lasi.

Maku on makeahko maltainen ja hunajainen. Sitruksisuutta, mutta myös jotain pehmeämpää hedelmäisyyttä. Miellyttävä makumaailma, jota pieni mausteisuus tukee. Alkoholi ei maistu ollenkaan vaan sen aistii lämmittävästä jälkitunnelmasta. Suutuntuma on hiilihappoinen ja pehmeä. Jälkimaussa tuntuu kuivahedelmää ja hapanleipäisyyttä.

Ulkonäkö ja tuoksu ei sytyttänyt, mutta maku iski sitäkin paremmin. Kerrassaan kelpo tuote maun puolesta. Tuoksut ja maku voimistui vähän, kun kaadoin loputkin pullosta lasiin, joten suosittelen nauttimaan oluen riittävän isosta lasista. Samalla olut hieman samentui hiivojen myötä.

Musassa lähdetään Belgian naapurimaahan Ranskaan ja sen utuisen konepopin lähettilään Airin kelkkaan. Airia on tullut diggailtua enemmän ja vähemmän tosissaan jo vuonna 1998 ilmestyneeltä Moon Safari levystä alkaen. Välillä unohtaen koko bändin, kunnes taas tulee jostain vastaan ja levyt kaivetaan soittimeen. Tähän hieno Cherry Blossom Girl, jonka rujo video ei ole tunnelmaltaan niin hieno. Ehkäpä enemmänkin realismia.



Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50  

Speksit:
Panimo: Brouwerij Bosteels
Tyyli: Tripel
Maa: Belgia
Väri: 8,4 EBC
Katkerot: 11,2 EBU
Kantavierre: 19,1°
Maltaat:  Vehnä, kaura ja ohra
Alkoholi: 8,4 %
Muuta: s
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

torstai 3. heinäkuuta 2014

Sierra Nevada Pale Ale - Sierra Nevada Brewing Co.

Tämä olut on jäänyt Alkohyllyille lähes pysyväksi ja Alkossa asioidessa olenkin sen sinne jättänyt. Ei siitä, että se olisi huono olut, vaan luulin pitkään jo maistaneeni sitä. Tässä eräänä päivänä tarkastin asian ja huomasin aukon sivistykseksäni. Se oli heti korjattava. Aiemmin olen maistanut tältä Kalifornian Chicossa sijaitsevalta panimolta Torpedon.

Sierra Nevada Pale Ale on väriltään aprikoosin oranssia ja aavistuksen sameaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain 2 cm vaahtokukka.

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja reippaasti humaloitu. Löytyy sieltä myös makeaa mandariinia.

Oluen perusmaku on melko mieto maltainen, jossa hiukan nektariinimäisyyttä. Jälkimakuna suuhun hiipi tasapainoinen hartsien humalointi, mikä viipyilee suussa pitkään.

Napakan humaloinnin ansiosta suu kuivaa kivasti, jotta tekee mieli ottaa toinenkin hörppy. Hienoinen yllätys oli, että Alkon ilmoittama katkero arvo on noinkin matala. Maistelun perusteella olisin veikannut hieman enemmän. Mutta maukasta näin ja päihittää mielestäni Sierra Nevada Torpedon.

Lopputulemana voisin todeta, että turhaanpa olen antanut tuotteen seisoskella hyllyssä. Kyllä tätä toistenkin voisi ostaa. Sen verran maukas Pale Ale kyseessä. 

Tämmöistä jos saisi kotona tehtyä, niin voisi olla jo enemmän kuin tyytväinen itseensä. Ehkäpä joku päivä, mutta ei näin alkuvaiheessa kotiolut harrastusta voi tuommoista odottaakaan.

Musiikkina tämän kanssa sopii ehdottomasti eräs lähivuosien suosikkilevyistäni. Pari vuotta sitten viimeistellessäni graduni erikoistyöosuutta molekyylimallinnuslabrassa tutustuin Norjalaiseen tohtoriopiskelijaan Åsmundiin, joka osoittautui myös kovaksi musiikkimieheksi. (Ja myöhemmin myös oluen ystäväksi.) Siinä muiden häivyttyä labrasta luukuttelimme illan pimetessä mielenkiitoista musiikkia ja eräänä päivänä hän esitteli minulle uuden tuttavuuden Bon Iverin. Tämä Justin Vernonin luotsaama Bon Iver yhtyeen toinen levy Bon Iver iski minuun hitaasti, mutta sitäkin syvemmällä.

Tämä on levy, joka on pyörinyt kiistatta eniten viimeisen kahden vuoden aikana levylautasella ja yhä edelleen kappaleiden hieno rakenteellisuus, kasvaminen ja herkkyys saa sydämen sykähtämään. Kappaleet on upeita sovituksellisesti ja sovitustyö on tehty biisit edellä, jolloin instrumenttien kirjo on valtava, mutta paikoitellen myös hyvin minimalistinen. Samoin Vernonin falsettilaulu tuntuu sopivan levyn maailmaan erityisen hyvin. Levyllä sovituspuolella on muuten mukana ollut mm. joku Kanye West, jonka poppoossa myös Vernon on soitellut.

Biisiksi tähän on vaikeaa valita joku yksittäinen kappale sillä levy on täynnä hienoja biisejä. Perth oli ensimmäinen suosikkini levyltä. Täydellinen kauneuden ja hillityn räyhäkkyyden yhdistelmä. Holocene on upea Nashville-kitaravirityksellä soitetun näppäilyn ympärille rakennettu teos. Beth/Rest tuo mieleen 90-luvun ala-asteen discojen viimeisen hitaan, jolloin epätoivoisesti yritti löytää jonkun tanssi kaverin. Ensin inhosin biisiä ylikaiken, mutta nyt olen alkanut jopa pitämään siitä mielenyhtymästä huolimatta. Minnesota, Wi on suora jatke Perthille ja letkeän alun jälkeen jyrää sarvikuonon päättäväisyydellä eteenpäin, vaikka satakielet kutovat kaunista kudelmaa ympärille.  Calgary lähtee liikenteeseen syntikka huminoilla ja ottaa joka säkeistössä lisää instrumentteja matkaan, kunnes yltyy tykittäväksi kitaroinniksi. Wash. kietoutuu hivelevällä kauneudella kokonaiseksi kappaleeksi yhden pianoloopin ympärille. Tästä on myös upea kahden miehen ja flygelin versio YouTubessa.

Arrgh! Ei meinaa osata päättää. Kuuntele mieluiten koko levy esim. Spotifysta, mutta tähän laitan Holocenen live versio, jossa voi todeta 9 henkisen bändin yhteensoiton ja puhaltimien täydentävän voiman.


Tuomio:  
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5  
Maku: 8/10  
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20  
Yhteensä: 38/50   

Speksit:  
Panimo: Sierra Nevada Brewing Co.
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 13°
Maltaat:  Pale ale-, Carapils- ja karamellimaltaat
Humalat:  Magnum, Perle ja Cascade
Alkoholi:  5,6 %
Muuta: Pienestä aloittanut panimo, joka on kasvanut Yhdysvaltain 9. suurimmaksi ja on edelleen itsenäinen ja perustajan Ken Grossmanin omistuksessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Harjun Höyry Steam Beer - Panimoyhtiö Hiisi

Eilen töiden jälkeen tuli käytyä kotimatkalla heittämässä kaverille maistiaisiksi yksi oma tekemä IPA jyväskylän suunnalle ja sammalla kertaa tarjoutui oiva tilaisuus käydä katsastelemassa mitä oluita olisi tarjolla. Hyväksi todetusta Palokan Citymarketista lähtikin mukaan 11 pulloa, mutta kävin myös toisen kaverin vinkistä nappaamassa testiin K-Market Kauppahallista Panimoyhtiö Hiisin valmistamaa Harjun Hyöry nimistä höyryolutta. 

Höyryolut on itselleni uusi käsite, mutta löytämieni tietojen perusteella (siis googletin) se on Californian seudulta peräisin olevaa lager tyylisesti valmistettua pohjahiivaolutta, jota on vain valmistettu tavallista korkeammassa lämpötilassa. Nykyisin tahallaan, mutta aikoinaan ilmeisesti olosuhteiden pakosta, kun ei ollut viilennysmahdollisuutta. Ja ilmeisesti suurimmat kuluttajat olivat Californialaisia kaivosmiehiä. Tavallista lämpösemmässä hiivat saattavat käydä nopeammin (tai toimia jopa hitaamminkin) ja tuottaa jotain uusia aromeja tavanomaiseen käymisprosessiin verrattuna. En tiedä varmaksi. Kiinnostavaa kuitenkin.

Ensituttavuus Höyryolueen ja maukas sellainen.

Tuoksussa hienoista hedelmäkarkkia ja kevyttä maltaisuutta. Väriltään olut on kauniin kuparin punertava. Selkeästi tummempaa kuin valtavirtalagerit. Pinnalle kertyy noin 2 cm kerros valkoista vaahtoa, joka laskeutuu aika nopeasti, mutta jää roikkumaan lasin reunoille saarekkeina ja tasaisempana vaahtomattona.

Maku on miedohkon maltainen ja hedelmäinen, jota perusbulkkia tuhdimpi humalointi ryhdistää. Jälkimakuna suuhun jää maukas maltaisuus ja humalan lempeä katkeruus. Suu tuntuma on mukavan täyteläinen lageriksi, jota hiilihappoisuus piristää. 

Täytyy sanoa, että tässä on oikein maukas lagertyylinen olut. Ei tällä omiin olutsuosikkeihini yllettä, mutta jos tätä saisi lähempää ja puolet edullisemmin, niin voisipa saunakaljoina varastossa pitääkin. 4,50 € on kuitenkin hinta, jolla en tätä toistamiseen ostaisi.

Musiikkina otetaan banjoilua. Vaikka olut on enemmänkin länsirannikon suunnalta, niin tämä hillybilly meininki sopinee myös sinne päin. Ainakin minusta. Kun tätä Syvä Joki -elokuvan kohtausta katsoo, niin voisipa kuulla melkein höyrypillin huutavan miehiä takaisin töihin. Eli legendaarinen Banjo Duel.



Tuomio: 
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi 
Tyyli: Höyryolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Höyryolutta, Panimoyhtiö Hiisin erä #62. Olutta saatavilla vain K-Market Kauppahallista, K-Market Ruokavinkistä ja K-Market Kympistä Jyväskylästä.
Mistä: K-Market Kauppahalli, Jyväskylä