tiistai 29. maaliskuuta 2016

Foil Hat B Weisse – Suomenlinnan Panimo

Tällä kertaa maistelussa jälleen yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista. Suomenlinnan Panimon Foil Hat B Weisse oli yksi ennakkoon kiinnostavimmista oluista. Berliner Weisse ei ole kovinkaan yleinen tyylisuunta täällä päin ja vielä vähemmän monopolin hyllyllä. Hirveästi en ole päässyt itse tähän tyylilajiin tutustumaan, joten tilaisuuteen on tarjouduttava, kun semmoinen on tarjolla. Tämä oli siis pakkohankinta – olkoonkin, ettei ollut tyylipuhtain lajinsa edustaja.

Foil Hat on väriltään mehumaisen kirkkaan punainen. Pinnalle kertyy noin puoli sentti vitivalkoista vaahtoa. Sinällään aika herkullisen näköinen, mutta olut ei tästä tulisi mieleen. Ennemminkin joku makusiideri. Mutta ei anneta sen häiritä. Jano heräsi ainakin.

Tuoksu hieman hapan ja hienostuneen mustaherukkainen. Joku tallinen vivahde tässä myös on.

Maku on jännä ja miedohkokin. Marjaisan hapan ja raikas. Mustaherukan maku ei ole kuitenkaan vahva. Jotenkin maku tuo mieleen laimean Jälkimakuun tulee selkeä mallasta, josta tämän olueksi myös tunnistaa.

Suutuntuma on hapan ja kuiva.

Kokonaisuutena Foil Hat on maltillisesti hapan ja maultaan miellyttävä Berliner Weisse. Kokenein tämän tyylilajin asiantuntija en ole, mutta omaan mieleeni tämä on ihan kelvollinen kesäinen juoma. Tämä menis mukavasti kesähelteellä janon sammuttajana. Pullollinen kuitenkin riittää yhteen kertaan.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Suomenlinnan Panimo
Tyyli: Berliner Weisse
Maa: Suomi
Väri: 18,3 EBC
Katkerot: 33,3 EBU
Kantavierre: 12,3 °P
Alkoholi: 4,9 %
Muuta: Mustaherukka
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Trappistes Rochefort 6 – Abbey Saint Remy

Pääsiäinen on taas ja lasit täynnä hyvää olutta. Itse jätin tänä vuonna kotimaiset pääsiäisolut viritelmät hyllyihin edellisten vuosien huonojen kokemusten perusteella, vaikka Stadin Panimon Grand Cru Paques Brune olikin viime vuonna oikein miellyttävä kokemus. Jotenkin parhaiksi pääsiäisoluiksi olen kuitenkin todennut Belgialaiset, etenkin Trappist-oluet. Myös pääsiäisen paastolle kehitetty Schlenkerlan Fastenbier on erinomainen pääsiäisajan juoma.

Tällä kertaa lasissa on Abbey Saint Remy luostarin Trappistes Rochefort 6. Saman luostarin Trappistes Rochefort numerot 8 ja 10, jotka on molemmat tullut aiemmin maistettua ja jälkimmäisestä olen kaksi vuotta sitten pääsiäisenä lyhyen arvion siitä tänne blogiinkin kirjoittanutkin, mutta tämän kutosen mentävä aukko sivistyksestäni löytyi. Onneksi tätä sai kotiin kannettuna Belgian Beer Factorysta sopuhintaan.

Trappistes Rochefort 6 väriltään kauniin oranssinruskea ja suoraan valoa vasten katsottuna lähes oranssi. Lasiin kaadettaessa vaahtoa alkaa kertymään reilusti, mutta maltillisella liikkeellä saan koko pullon mahtumaan kerralla lasiin. Vaahto muodostuu pienistä tasakokoisista helmimäisitä kuplista ja se on melko pitkäikäistä. Laskeuduttuaankin vaahto peittää oluen pintaa parin millin tasaisena peittona pitkään.

Tuoksu on hieman makea, rusinainen ja kuivahedelmäinen sekä marjaisan happankin. Myös hitusen kahvia olen tuoksuprofiilissa aistivinani. Lämmetessään tuoksuun tulee myös yrttisiä vivahteita ja lisää makeutta.

Maku on yhdistelmä maltillista maltaisuutta, ruohomaista humalointi, rusinaa ja kahvia. Jotain raikkaampaa yrttimäistäkin tässä on. Suutunutumaltaan Rochefort 6 on melko täytäläinen ja pehmeä, jota hyvin pienet hiilihappokuplat terävöittävät.

Loppujen lopuksi yllättävänkin kevyt olut. Tuntui kevenevän lasin pohjan lähestyessä. Kyllä tätä mielummin juo kuin montaa muuta, mutta ehkä kuitenkin valitsisin ennemmin kasin, jos kymppiä ei olisi saatavilla. Kokonaisuuten kuitenkin maukas olut, joka ei pärjää isommille veljilleen.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Abbey Saint Remy
Tyyli: Belgian Strong Ale
Maa: Belgia
Maltaat:  Mallastettu ohra ja ei mallastettu vilja
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: Sokeri. Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.
Mistä: Belgian Beer Factory

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Emmer IPA – Malmgårdin Panimo

Aurinkoinen kevät lauantai ja kirpsakan pakkaskelin purevuutta lisää viimaava tuuli. Ulkona tallustelun jälkeen ruokahalu on herätelty tarpeeksi ja lounaan kaveriksi halusin jotain kivaa juomista. Kävin reilu viikko sitten hakemassa kolmanneksi viimeisen Malmgårdin Emmer IPA pullon Matkuksen kauppakeskuksen Alkosta. Muista myymälöistä tuote meni melko nopeasti eikä lisää näyttänyt olevan tulossa, joten lähdin sen sieltä ihan asiakseen hakemaan. Tosin nyt näyttää taas Alkon nettisivujen perusteella tätä olevan saatavilla kahdessa lähemmästäkin myymälässä.

Kehuja tästä olen kuullut ja onhan Malmgårdin tuotteet ollut pääsääntöisesti erittäin hyviä, joten tämä oli pakkohankinta. Malmgårdin tuotoksista olen aiemmin tänne blogiin kirjoittanut arviot Columbus Pale Alesta, Emmer Tripelistä, Barley Winestä, Proto#4:sta sekä Huvila X-Porterista.

Emmer IPA on väriltään hunajankeltaista ja pinnalle muodostuu noin neljän sentin kuohkea ja valkoinen vaahtokerros. Vaahtoon kohoaa jatkuvasti pohjasta pieniä, tasakokoisia helmimäisiä kuplia. Kauniin ja herkullisen näköistä.

Tuoksu lupausten mukaisesti trooppista hedelmää ja havuja. Löytyy aprikoosia, greippiä ja hieman passionhedelmää.

Maussa on havuja ja pihkaa sekä greipin sisäkalvoja. Katkeraa ja hieman myös kitkerää.  Maussa ollaan enemmänkin Pohjoismaisessa mäntymetsässä kuin trooppisten hedelmäpuiden seassa. Humaloinnin alta paljastuu pehmeä ja täyteläinen mallasrunko. Tämä on oikein hyvää.

Suutuntuma on napakan humaloinnin vuoksi reilun katkeroinen ja tosiaan hienoista greipin sisäkalvoista kitkeryyttäkin välähtelee, muttei häiritsevästi. Rungon miellyttävä pehmeys ja siihen kietoutuvat katkerot ovat oikein tasapainoinen yhdistelmä. Tämä sopii erinomaisen hyvin ruokajuomaksi, mutta menisi varmasti myös sinällään.

Kerrassaan erinomainen IPA, jossa on miellyttävä pehmeämpi puolikin. Ei mitään turhaa kikkailua, muttei aina tarvitse ollakaan. Kun kokonaisuus on hienosti tasapainossa, ei ihmeempää tarvita. Hieno tuote jälleen kerran Malmgårdin panimolta.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 43/50 

Speksit:
Panimo: Malmgårdin panimo
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Väri: 13 EBC (Alko 16,9 EBC)
Katkerot: 77 EBU (Alko 65,6 EBU)
Kantavierre: 14 °P
Maltaat:  Vienna- ja karamellimaltaat sekä emmervehnää
Humalat:  Columbus
Alkoholi:  6,2%
Muuta: Malmgårdin tilan oma lähdevesi
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Musta Valssi – Rekolan Panimo / Mathildedalin Kyläpanimo

Tänä maistelussa Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon Musta Valssi. Tästähän on kyllä myös maitokauppa versio, jota ei tosin Kuopion seudulla ole näkynyt. Tästä syystä on se jäänyt maistamatta. Nyt kuitenkin vahvempi versio saapui ympäri Suomea Alkon käsityöläisoluiden myötä. Eli tämä olut on osa tämän vuoden valikoimaa ja onhan se aika antaa taas lagereillekin mahdollisuus. Täytyy myöntää, ettei niitä ole paljoa tullut juotua. No, tosin tänään join päivällisellä tomaattikeiton kaverina kotitekoisen Lazy Sunday Lagerin, jonka reseptiikka mukailee Samuel Adams Boston Lagerin reseptiikkaa. Mutta löpinät sikseen ja juoma lasiin.

Musta Valssi on nimensä mukaisesti väriltään mustaa – sysimustaa. Tästä ei kyllä paljoa läpi näy. Vaaleaa vaahtoa kertyi pinnalle parin sentin kuohkea kerrokseksi, mutta se on kuitenkin melko lyhyt ikäinen.

Tuoksu on tuhdin maltainen ja hieman mämminenkin. Jotain suklaistakin tässä on. Lämmettyään tuoksuun tulee myös palvikinkkua. Miellyttävän ruokaisa ja pehmeä tuoksu.

Makuun tulee alkuun maltaista makeutta ja hieman suklaisuutta, jonka jälkeen suun valtaa erittäin paahtomaltainen jopa nokinen makumaailma. Jälkimakuun nousee kivasti katkeroita kuivaamaan suuta, mikä korostaa oluen nokisuutta. Katkerot ovat kuitenkin maltilliset. Jälkimaussa nousee välillä esiin myös mukavia palvikinkkuisia aromeja. Nämä jälkimaut pyörivät kivasti suussa pitkään.

Suutuntuma on alkuun täyteläisen maltaiset, minkä jälkeen kuivat katkerot ottavat paikkansa.

Kokonaisuutena tässä on kyllä erinomainen tumma lager, jossa on mukana rielusti kuivaa nokisuutta. Monipuolinen ja maukas olut, jota olisi voinut juoda vielä toisenkin pullollisen. Tämä ei ole mikään erikoisen, mutta maukas ja tasapainoinen kylläkin. Musta Valssi toimisi varmasti hyvin myös ruoan kanssa. Taidan hommata pari pulloa käyttöolueksi.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Mathildedalin kyläpanimo
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 112 EBC
Katkerot: 48,1 EBU
Kantavierre: 13 °P
Maltaat: Pilsner-, pale ale-, münchener ja black-maltaat
Humalat: Tradition, Spalter ja Hallertauer
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Yksi vuoden 2016 Alkon käsityöläisoluista
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Pyynikin Sessio maistelu Six-Pack – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tällä kertaa arviossa koko Pyynikin Käsityöläispanimon Sessio Six-Pack. Olen kirjaillut näitä pikkuhiljaa ylös sitä mukaa kuin olen niitä juonut. Suurimman osan olen juonut jopa kahdesti. Nimittäin ostettuani ensimmäisen paketin uuden vuoden aattona Kuopion Kolmisopen Citymarketista. Laitoin koko laatikon jääkaappiin ja illalla otin jo ensimmäisen (Wheat) maistoon. Otin aina summamutikassa yhden oluen kerrallaan laatikosta, kunnes 5. tammikuuta Suomen junnujen lätkämatsia katsoessani otin kolmatta olutta packistä käteen tuli jälleen Wheat.

Olin juuri aiemmin päivällä liuotellut etiketit kahdesta aiemmasta pullosta ja kavoin ne roskiksesta. Tosiaan. Ostamassani paketissa oli ollut kaksi Wheatia ja Bitter uupui. Pyynikiltä vastattiin nopeasti palautteeseen ja sain postissa uuden paketin, kun uusi erä oli valmistunut. Nyt sain myös Bitterin maistoon.

Kyseessä on siis ensimmäinen Suomessa myyntiin saatu alkoholijuomien monipakkaus, joka sisältää eri tuotteita samassa paketissa. Ei ollut kuulema ihan yksinkertainen prosessi saada tätä kaupan hyllyille, mutta lopulta Pyynikillä onnistuivat. Hieno homma. Toivottavasti samanlaisia maistelusettejä tulee lisää myös muiltakin panimoilta.

Tänään vihdoin maistelin lounaalla viimeisen White IPAn ja sain viimeisin arvionkin tehtyä. Joten tässäpä olisi minun arvioni koko paketista. Hieman oli kokonaisuuten parempi tämä toinen erä kuin ensimmäinen.

WHEAT:


Olut väriltään hunajan keltaista ja melko kirkasta. Rippuen paljonko pohjia pyöräyttää mukaan. Vaahtoa muodostuu melko niukasti ja se on hyvin lyhyt ikäistä. Vaahdon laskeuduttua tulee mieleen omppumehu.


Tuoksu on maltainen, kukkainen ja pihlajan marjainen. Jopa häivähdyksellisest kissan pissinen.

Maussa tulee ensin omenamehua ja kukkia, sitten mallasta. Sitten tullahdus vehnäjauhoa. Ja taas omppumehua. Sutuntuma on raikas, hedelmäinen ja melko vetinen. Kesäkuumalla janojuomaksi toiminee, mutta muuten ei kuitenkaan sytytä.

Vehnäoluiden katekoriassa keskitasoa. Ei näin maisteluna innostanut, mutta uskoisin tämän olevan omiaan kesäkuumalla mökillä pihatöiden ohessa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 24/50


BITTER:

Pyynikin Bitter on väriltään kauniin kuparin punertava ja hyvin kirkas. Pinnalle muodostuu niukahkosti vaahtoa, mutta se jää kuiten laskeuduttuaan peittämään ohuena peittona oluen pintaa. Herkullisen näköinen. Vähän enemmän vaahtoa ei olisi yhtään pahitteeksi.


Tuoksu on hyvin mieto. Jotain marjaista ja maltaisuutta tästä löytyy.

Maku on myös melko mieto. Mallasta, maapähkäinäisyyttä ja pihkaista katkeroa. Jälkimaussa pihka ja pähkinä kietoutuu yhteen. Paras hetki tämän bitterin maussa.

Suutuntuma on kevyt, muttei kuitenkaan vetinen. Humalan katkerot ryhdistävät kivasti muuten niin kevyttä suutuntumaa.

Tämä herkullisen näköinen olut, ei oikein vakuuta tuoksullaan, mutta maku on ihan hyvä. Kokonaisuutena yksi parhaista tämän six-packin oluista.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 


AMERICAN IPA:

American IPA on väriltään kullankeltainen ja tämän kirkkaan oluen päälle muodostuu puolentoista sentin valkoinen vaahtokerros.


Tuoksu on hedelmäistä ja pihkaista humalaa sekä hieman hiivaisuutta. Sekä jotain vinkeätä. Tuo mieleen kalan, vaikkei kalalta haisekkaan. Ehkäpä se on joku eksoottinen kalaruoka, mikä tästä tuoksusta tulee mieleen.

Maku on voimakkaan humalainen. Reilusti pähkinäistä ja pihkaista katkeroa ja häivähdys greipin kalvoja. Jälkimaussa dominoi katkerot, mutta mukaan tulee jotain jauhoista, mitä tuntuu löytyvän monesta Pyynikin oluesta. Samaa fiilistä olen osassa omista kotioluistakin maistanut. En osaa paikallistaa, mikä sen aiheuttaa, mutta minua se hieman häiritsee.

Suutuntuma on reilun katkeroinen, raikas ja kevyt. Jopa hivenen katkeroilla terästetyn vetinen.

Kokonaisuutena kivan näköinen olut, joka ei oikein ihmeemmin säväyttä. Jotain outoja piirteitäkin tässä oli.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 


STOUT:

Sessio Stout on väriltään tumman ruskeaa ja lähes mustaa. Vaahtoa muodostuu niukahkohsti ja sekin vähäinen on hyvin lyhytikäistä. Kuplien pikainen katoaminen oluen mustalta pinnalta luo mielenyhtymän ylikansalliseen kolajuomaan. Vaahto katoaa lopulta melko nopeasti ja lasissa on vain mustaa nestettä.


Tuoksu on suklainen ja paahtomaltainen.

Maku makeahkon maltainen ja hennon suklainen. Jälkimakuun tulee hieman katkeroja ja kahvia.

Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoinen, mutta loppua kohden se ryhdistyy hieman. Silti melko vetinen.

Kokonaisuutena ei ole mikään ihmeellinen stout, eikä todellakaan laji tyyppinsä paras. Toimii kuitenkin ihan hyvin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 


RED ALE:


Red Ale on väriltään kuparin punainen ja kirkas. Pinnalle muodostuu komea ja kuohkea vaahtokukka. Erittäin herkullisen näköinen.

Tuoksu on raikas, hieman hedelmäinen ja maltillisen pihkanen.

Maku on pähkinäinen, maltainen ja reilun katkeroinen. Katkeroissa mellastaa pihka, havut ja pähkinän kuoret. Jotain naurismaista kurkistelee välillä taustalta. Siitä miinusta.

Suutuntuma on melkotäyteläinen ja reilun katkeroinen. Hieman kevyt tämä on, mutta runkoa on sen verran kuitenkin, ettei tämä katkeraksi teeksi vääntäydy. Katkerot ovat läsnä kokoajan. Ensisuullisesta jälkimakuun.

Tämä oli toinen kerta, kun maistoin tätä, ja tällä kertaa tämä tuntui toimivan kokonaisuutena paremmin. Runko oli mukavan maltainen ja täyteläinen. Olut näytti herkulliselta ja maistui myös hyvältä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 


WHITE IPA:

White IPA on väriltään vaalean keltaista ja kirkasta. Pinnalle muodostuu reilun parin sentin korkuinen kirkkaan valkoinen vaahtokruunu. Hieman hailakan näköinen, mutta vehnäähän tässä on vaalentamassa.

Tuoksussa trooppista hedelmää. Greippiä ja passionhedelmää. Raikas on.

Maku ei yllä oikein samoin hedelmäsfääreihin kuin tuoksu. Enemmänkin pelkästään katkeroja ja havuja. Jälkimaussa katkeroiden laantuessa esiin hiipii myös häivähdys hedelmää – ananasta ja passionhedelmää.

Suutuntumaltaan White IPA on kevyt, jossa jälkimaussa katkerointi kuivattaa suuta.

Kokonaisuutena raikas ja kevyt olut, jossa tuoksussa ollaan tropiikissa ja maussa kainuulaisessa korpimetsässä. Tosin takataskussa on kuivattuja ananaspaloja matkaeväänä. Maku oli paljon parempi kuin ensimmäistä kertaa maistaessani tämän, mutta silti olisi kaivannut makuun lisää hedelmäosastoa. Tässä vahvuusluokassa ihan kiva kesäinen janojuoma.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Bryggeri Rosé – Panimoravintola Bryggeri

Maaliskuun ensimmäisessä olut arviossa jälleen yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisoluista – ennakkoodotuksiltaan kova Bryggeri Rosé. Kyseessä on olut, jota on höystetty elikkäpä maustettu Hibiscus- eli Kiinanruusu-teellä ja rypälemehulla. Sekaan on heitetty vielä rypälesokeria (= panimosokeri). Hibiscus-tee on yleensä pelkkiä Hibiscuksen terälehtiä, jotka antavat teellä kauniin lähes karmiininpunaisen, tai hyvin vahvana uutoksena jopa violettisen, värin ja miellyttävän kukkaisen maun, jota hunajan makeus miellyttävästi korostaa. Mutta, mitä Bryggerillä näistä on saatu aikaiseksi? Se selviää, kun kaadetaan olut lasiin ja siitä nuuhkuttelujen sekä valoa vasten tutkailun jälkeen kohti kitusia.

Bryggeri Rosé on väriltään kauniin hieman oranssiin taittavan punertavaa. Pinnalle muodostuu lyhytikäinen ohut valkea vaahtokerros. Pohjalta nousee hitaasti pikkuruisia kuplia. Lasin sisäpintaa pitkin nousevat kuplat nousevat vielä keskemmältä nousevia kuplia hitaammin. Erittäin rahoittavan ja herkullisen näköistä, vaikkei olut tulekkaan mieleen. Ennemminkin rosékuohuviini.

Tuoksu on melko miedohko. Hieman hapanmarjaisia ja hennon kukkaisia tuoksuja tästä irtoaa. Jotain samaa tässä on kuin hibiscus teessä. Päällimmäisten tuoksujen takaa hiipii esiin myös mallasta.

Ensimmäisen suullisen jälkeen mieleen nousi vain kuvaus: "Outo".  Tämä on melko kuiva ja hapahko. Hieman marjaisuutta ja kukkaisuutta, kunnes esiin puskee viinirypäleen kuoren ja mallasvierteen sekoitus. Kun makuun alkaa tottua, se on oikeastaan aika mieto. Jälkimaussa viipyilee hapanmarjaisuus ja hieman kumimainen katkeruus. Humaloinnissa käytetty Nelson Sauvin korostaa varmasti maun viinimäisyyttä. Alkoholisuus tulee yllättävän vähän läpi, vaikka makuprofiili on melko kevyt.

Suutuntuma on kuiva ja hapan, jota piristää pienikupalainen hiilihappoisuus. Myös kevyt. Jälkimakuun tulee katkeroja ja lisää kuivuutta. Jotain viinimäistä tässä on.

Sinällään Bryggeri Rosé on mielenkiintoinen olut, mutta ei nyt vain iske. Tästä tulee erittäin paljon viini mieleen, joten sokkomaistossa en tätä välttämättä olueksi tunnistaisi. Paitsi maltaisesti röyhtäyskuplista, joita välillä nousee esiin. Ja jos taas viiniin vertaisi, voisi tämä erottua siinäkin selkeästi olueksi. Ehkä. Itse olen käyttänyt Hibiscusta saisonin mausteena, mutten onnistunut saamaan sillä minkäälaista kunnollista punaiseen taittavaa värimuutosta – toisin kuin Bryggerillä ollaan onnistuttu. Tosin heillä on myös rypälemehutiivistettä ja rypälesokeria mukana, jolloin mallasta on tarvittu varmaan vähemmän. Kauniin näköinen juoma, joka varmasti jakaa taas mielipiteitä. Itse en hirveämmin lämmennyt, vaikkei tämä huonoa olut ollutkaan. Maku tökki ehkäpä eniten.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Panimoravintola Bryggeri
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Suomi
Väri: 25 EBC (Alko 23,8 EBC)
Katkerot: 20 EBU (Alko 16,5 EBC)
Kantavierre: 18,3 °P
Maltaat:  Pilsnermaltaat ja vaaleat karamellimaltaat
Humalat:  Nelson Sauvin ja Citra
Alkoholi: 8,8 %
Muuta: Hibiscus-tee (kiinanruusu), rypälemehutiiviste ja panimosokeri.
Mistä: s