sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ekakerta: Kotioluen tekoa - Viritelty Reittaus IPA

Kokosin tähän kokemuksia, kommelluksia ja mietteitä omasta ekakerran panoprosessista päiväkirja muotoon. Vaikka pohjaan paljolti metodini ja reseptini Reittausblogin mainioihin ohjeisiin, niin tässä tekstissä on joitakin kohtia, jotka eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan (mm. keitto kahdella kattilalla). Siispä jos mietit kotikutoisen panoprosessin aloittamista, haluat ehkä välttää joitakin karikkoja, tai jos haluat kokeneempana panimomestarina kuulla aloittelijan kompuroinnista ja mietteistä, niin lue teksti ihmeessä kokonaan. Ehkäpä sinulla on antaa hyviä neuvoja tai syventäviä kysymyksiä. Otamme niitä kiitollisina vastaan. Näin voimme kaikki oppia tästä jotakin.

Jatkan tätä tekstiä sitä mukaa kuin mietteitä tulee, kunnes valmiit oluet on lopulta juotu viimeistä pulloa myöten.

-Musamies 15.6.2014

Alkupuhe

Miksi koettaa tehdä olutta kotona, kun herkullisia oluita on ravintolat, kaupat, netti ja Alkokin pullollaan? Itselläni se lähtee halusta tietää ja tuntea oluen syntyprosessi tarkemmin ja näin syventää omaa tietämystäni. Ikuinen oppiminen ja lapsenomainen uteliaisuus siis.

Pidempään on ollut nimittäin mielessä kokeilla valmistaa olutta kotona ihan alkuvaiheista asti eikä tyytyä purkkituotteisiin. Purkki-Coopersia on tullut kokeiltua joskus yli kymmenen vuotta sitten, mutten oikein nauttinut lopputulemmasta ja panohommat jäikin sitten. Tavoite oli silloin tehdä vain halpaa olutta, mutta kyllä se maku oli, joka jatkoaikeet torppasi.

Vuosi sitten kesällä olin alkanut maisteluharrastukseni kasvaessa lueskella erilaisia olutblogeja ja törmäsin näihin kotona olutta tehneiden kokemuksiin. Samoihin aikoihin Kuopion olutseurassa pari tyyppiä kertoikin kuinka olivat olutta kotonaan tehnyt. Tästä aiheesta tulikin erään keväisen bruuvin jälkimaininkeissa yleisestikin keskusteltua ja monella tuntui olevan haaveena kotioluen teon kokeileminen. Tästä innostuneena lainasin kirjastosta oluen tekoon liittyviä kirjoja ja hommasin vähän lisää pohjatietoutta.

Mutta silti homma jäi edelleen ajatusasteelle, kunnes tämän vuoden puolella ystäväni Mr. Whiten kanssa ideoimme tätä hommaa pidemmälle. Kaverin kanssa tehtynä homma on varmasti hauskempaa, tappiotilanteessa riskit on puolitettu ja onnituessa jaettu nautinto on vähintään tuplanautinto. Polttelu oli jo kova, mutta reseptiä ei oltu vielä varmaksi päätetty.

Viimeisen lähtölaukauksen projektille antoi Reittaublogin pari selkeää ohjetta ja Reittaus IPAn saama hyvä vastaanotto myös muiden blogistien testeissä (Arde arvio, Tuopillinen, Olutkellari, Kaunis Humala). Pidämme Mr. Whiten kanssa molemmat IPA-tyylisistä oluista ja valmistamiseen löytyi selkeät ohjeet, joten valinta oli siten helppo.

Alustavat valmistelu

Ajattelimme käyttävämme Reittausblogin esittelemää pussimäskäysmetodia, jolloin valmistuksessa tarvittava kalusto on aika pieni. Entuudestaan minulta löytyi käymispönttö, lapot, lämpömittari, desifiointiainetta, marjapussi ja kaikenlaista muuta tarviketta. Tarkemman tarvelistan löytää alkuperäisestä making of -jutusta, joten en tähän kaikkea listaa. 

Suurin puutos oli riittävän iso kattila. Kyselin kaikilta tutuilta löytyisikö joltakin isoja kattiloita lainaan, kun ei ensimmäiselle kerralle viitsisi omaa isoa ostaa. Sainkin lopulta lainaan kaksi 10 litran kattilat. Ei ihan optimi, muttei sentään parin litran erää tarvinnut alkaa tekemään.

Sitten vain raaka-aineet tilaamaan. Tilasin kaikki puuttuvat tarvikkeet Brewcatistä. Tässä vaiheessa minulla kävi sinällään pieni kämmi, kun olin pähkäillyt toiseksi valmistusvaihtoehdoksi Reittaus APAa. Päädyin nimittäin ajatuksissani tilaamaan sahtimaltaan sijasta Pale Ale- ja Cara Plus 10 -maltaita, joita oli käytetty tuossa APAssa. Joten valmistamamme olut ei tule olemaan täysin Reittaus IPAa, mutta eihän se nyt vaarallista ole. Tuleepa pieni oma twisti. Muuten käytimme samoja aineita kuin originaalireseptissä.

Raaka-aineet ja 500 ml mittalasi.
Tilasin myös ison mäskäyspussin, 500ml mittalasin (kun pienemmät oli loppunut) ja ominaispainomittarin, joista mäskäyspussi ja ominaispainomittari eivät saapuneetkaan vaan jäivät jälkitilaukseen. Ainut miinus Brewcatille siitä, että tämä selvisi vasta avattuani paketin kotona.

Siinä pari ärräpäätä pääsi miettiessäni kiivaasti mistä saisin nämä tarvikkeet tilalle, jotemme joutuisi siirtämään sovittua panopäivää. Marjapussin koko riitti juuri ja juuri tälle mallasmäärälle, mutta ominaispainomittari jouduin taas kyselemään tutuilta. Onneksi lopulta sellainen löytyi hyvinkin läheltä, kun eräs tuttuni oli juuri muuttanut sellaisen kera samaan taloon.

Käytännön hommia helpottaa paljon, kun käyttää jotakin softaa laskemaan huuhtelu ja mäskäysvesien määrää. Mac-immeisenä en saanut ladattu Reittausblogin suosittelemaa BrewMate softaa, mutta löysin BrewTarget nimisen ohjelmiston, joka ajaa saman asian. BrewTargetin saa myös Windows ja Unix-pohjaisena sekä supernörteille myös avoimena koodina.

Mielestäni BrewTarget vaikutti sekavammalta kuin BrewMate ja jouduinkin sen kanssa reseptiä vääntämään kohtuullisen pitkään. Reittausblogin ja omien tutkiskelujeni pohjalta BrewMate vaikutti kätevämmältä ohjelmistolta, joten pyysin Mr. White ottamaan läppärin mukaan ja lataamaan tuon BrewMaten sille. Näin voisimme suorittaa samalla ohjelmistojen vertailua. Ehkäpä juttua siitäkin jossain vaiheessa.

Kuuman kostea panopäivä (la 7.6.)

BrewMate ja BrewTarget vertailussa.
Hommat aloiteltiin klo 14 aikoihin. Ilma oli sisällä reilut 26 astetta ja aurinko porotti ulkosalla, joten hikistä oli jo ennen hommiin pääsyä. Aloitimme ensin vertaamalla reseptejä BrewMatella ja BrewTargetilla. Olin tehnyt reseptisuunnitelman 12,5 litralle. Totesimme kuitenkin, ettemme saisi tehtyä mäskäystä kattilassa tällä määrällä. Suunnittelimme käyttävämme Reittausblogissakin esiteltyä mäskäystä, jossa mäskäys tapahtuu 80°C:seen lämmitettyyn uuniin laitetussa kattilassa, jolloin mäskin ja veden pitäisi mahtua samaan kattilaan.

Tässä vaiheessa tuli selkeästi esille BrewMaten näppäryys. Kun vaihdoimme tavoite satsiksi 10 litraa ohjelma muutti maltaiden ja humaloiden määrät, samoin huuhteluvesien määrät ja lämpötilat automaattisesti tähän suhteutettuna. Eihän nuo vaikeita laskuja ole, mutta kylläpä siinä aikaa säästi kivasti. Joten lyhyellä kokemuksella peukutan kovasti BrewMaten puolesta. Paremmin äkillisten muutosten mukana. Lopun ajan seurasimmekin sitten BrewMaten ohjeita, vaikka muutin myöhemmin luvut vastaaviksi myös BrewTargetiinkin.


Tavoitelämpötila lähestyy.
Resepti mukautui seuraavanlaiseksi:
  • Mäskäys 60 minuuttia:
    • 2,4 kg Pale ale EBC 5
    • 0,8 kg Cara Plus EBC 10
    • 0,24 kg Taloussokeri
  • Keitto:
    • Magnum (13,4 %) 18 g : 60 min
    • Centennial (10,9 %) 8 g : 20 min
    • Centennial (10,9 %) 8 g : 15 min
    • Citra (12,5 %) 12 g : 10 min
    • Citra (12,5 %) 12 g : 5 min
  • Kuivahumalointi
    • Centennial (10,9 %) 8 g : 5 päivää 
    • Citra (12,5 %) 12 g : 5 päivää 
  • Hiiva
    • Danstarin BRY-97 American West Coast Beer Yeast (1 g/l)
Mäskäyksen hätäratkaisu.

Aluksi kiehutimme mäskäyksessä tarvittavaa vettä tavoitelämpötilaan ja laitoimme uunin lämpiämään 80°C:een. Vettä tarvittiin noin 8 litraa. Ohjelmat laskevat mäskäys- ja huuhteluveden lämpötilat, kun ilmoitetaan maltaiden lämpötila.

Kun vesi oli tavoite lämpötilassa, aloimme lisäämään mallaspussia kattilaan, mutta eihän se mahtunut pieneen 10 litran kattilaan. Vesi meinasi tulla yli ennen kuin puolet pussista oli kattilassa. Joten pikainen hätäsuunnitelma käyttöön. Kävin pesaisemassa käymispöntön puhtaaksi ja siirsimme veden ja mallaspussin sinne. Sitten vuorasimme pöntön kerroksella alumiinifoliota sekä vilteillä ja muilla kankailla, jotta lämpötila pysyisi tasaisempana. Ei ihan optimi asetelma, muttei me näin vähästä lannistuttu.

Jos olisi sattunut omistamaan saunan, niin mäskäyshän olisi kannattanut siirtää sinne. Sauna lämpiämään ja astia sitten noin 80-asteiseen saunaan halutuksi mäskäysajaksi. Toki lämmittimiäkin löytyy markkinoilta, mutta ekakertalaisten ei ehkä kannata kaikkea ostaa heti.

Kun mäskäys oli käynnissä oli meillä tunti aikaa vähän hengähtää ja valmistautua jatkoon. Siinä korkkailtiin viilennys oluiksi pullolliset Panimoyhtiö Hiisin Lutakko Offroadia ja Kona Brewingin Big Wave Golden Alea. Sitten mittailtiin humalat valmiiksi keittoa varten. Keittovaiheen tulisimme suorittamaan suosiolla kahdessa eri kattilassa, koska vierteen määrä tulisi olemaan reilut 12 litraa. Mäskäyksen loppuvaiheessa laitoimme huuhteluvedet valmiiksi lämpiämään.

Humalat kattiloihin A ja B:
Magnum (alin), Centennia x2
ja Citra x2.
Humaloiden mittailua ja maistelua.
Laseissa Big Wave Golden Ale. Oktonautit
valvoivat prosessin etenemistä
takana näkyvästä Oktopodistaan.
Hätämäskäys toimi kuitenkin kohtalaisesti, sillä 60 minuutin kuluttua mäskiveden lämpötila oli vielä 60°C. Pelkäsin pahempaa, mutta jotakin maltaista oli selkeästi irronnut. Lämmintä mallaslientä sekoitaessamme ilmoille nousi kosteutta ja miellyttävää mallasleivän tuoksua. Sitten mäskipussi nostettiin Reittausblogissakin mainittuun Ikean Ideal lävikköön. Tämä on kyllä oiva apu huuhteluun, jos huuhtelua ei suoriteta toisessa saavissa olevassa huuhteluvedessä mallaspussia huljuttelemalla.

Meillä loppui riittävän suuret astiat kesken, kun mäskäys ei onnistunutkaan kattilassa, joten huuhtelu meni ritilälle nostetun mäskipussin läpi. Tässä tekniikassa huuhtelu tehdään siis hitaasti valuttamalla lämmitettyä huuhteluvettä pienissä erissä mallaspussin läpi ja välillä pussia painellaan kauhalla tai vastaavalla, jotta kaikki mehut saataisiin irti. Me käytimme metallista reikäkauhaa. Huuhtelun ohessa oli aikaa nautiskella vielä lasilliset molempien vakiosuosikkia BrewDogin Punk IPAa.

Maltaat mäskäyspussissa. Jotain niistä
on irronnut. Liemi oli maultaan
erittäin makean maltaisaa.
Mäskipussi nostettiin ritilikölle, jonka
läpi huuhteluvettä valuteltiin hiljaksiin.

 


Mallasta menee aika paljon. Tästä ois tehnyt
vielä ainakin 10 litraa mallassämpylöitä.
Ens kerralla sitten semmoisetkin. Nyt meni
matojen ruoaksi.
Kun mallasvierre oli saatu aikaiseksi ja siirretty kattiloihin (molempiin reilu 6 litraa), niin oli aika aloittaa keittovaihe. Tässä vaiheessa olimme kuluttaneet jo n. 4 tuntia eli olimme aikataulusta myöhässä ja Mr. Whiten oli siirryttävä valmistautumaan illan rientoihin. Minä jatkoin prosessin parissa.

Kiehuu! Humalaa sekaan siis.
Humaloiden lisäys suoritettiin siis edellä mainitulla tavalla. Eli kun ensimmäinen kattila alkoi kiehua heitin puolet Magnumeista (jotka olimme siis jakaneet kahteen eri astiaan kuten muutkin humalat, koska käytimme 2 eri kattilaa) ja laitoin ensimmäisen ajastimen päälle. Kun toinen alkoi kiehumaan paria minuuttia myöhemmin toinen puoli Magnumeista sekaan ja toinen ajastin päälle. Kiehumisen jälkeen kansia ei kannata pitää kattilan päällä, jotta vältettäisiin DMS yhdisteet oluessa.

Sitten olikin n. 40 minuuttia aikaa pestä ja desifioda käymispönttö ja muut tarvikkeet. KAIKEN, MIKÄ KOSKETTAA VIERTEESEEN KEITON JÄLKEEN, TULEE OLLA STERIILIÄ! Jos ei ole, voi lopputuotteessa olla kaikenlaista mielenkiintoista ja hallitsematonta sivumakua. Pahimmillaan täysin pilalla. Puhtaus on siis erityisen tärkeää.

Humalamöhnää kertyi yllättävän nopeasti.
Kun aikaa oli jäljellä enää 20 minuuttia lisättiin ensimmäinen erä Centennialia ja 5 minuutin päästä seuraava. Sitten taas 5 minuutin päästä eka satsi Citraa ja sitten vielä 5 minuutin päästä viimeinen Citra-satsi. Sitten vielä viisi minuuttia ja keittovaihe oli valmis.

Tämän jälkeen kaadoin keiton desinfioituun käymisastiaan desinfioituun siivilään asetetun desinfioidun marjapussin läpi, jotta humalamöhnät eivät menisi enää käymispönttöön. Taitoin marjapussin kaksinkerroin. Reittausblogissa suositeltiin käännettäväksi neljäksi kerrokseksi, mutta minun pieni pussini olisi mennyt liian pieneksi, joten tähän oli tyytyminen.

Tämä suodataus vaihe kesti yllättävän pitkään. Kun siiviläpussi alkoi mennä tukkoon neste kulki todella hitaasti läpi. Jouduin tyhjentämään siiviläpussin päältä humalamöhnät 4 kertaa. Valutteluun meni ainakin tunti. Tämä oli yllättävästi hitain vaihe ja loppua kohden vain hidastui, kun pohjalla oli eniten humalaa. Isompi pussi ja ehkä lappokin olisi todennäköisesti helpottanut tilannetta hieman. Lappo olisi ollut, mutta pumppulapon puuttuessa ei huvittaisi imaista tulikuumaa keittoa. Ehkäpä hieman harvemman metallisiivilän läpi kaataminen ennen siiviläpussia voisi otaa isoimmat köntit kiinni. Pitää testata ens kerralla.

Humalapuuron ja siivilänpussin yhdistelmä 
loi lapsiperheelliselle assosiaation 
vauva-aikojen kestovaipoista...

Humalapuuroa kertyi iso annos. 
Onneksi ei jääneet vierteeseen.
  

Saatuani vierteen siivilöityä paljastui pieni yllätys. Vierrettä oli keiton jälkeen vain 6 litraa. Joten keittovaiheen aikan 6 litraa oli haihtunut! Hämmästelin hetken miten tämä oli mahdollista, kunnes hoksasin sen johtuvan kahdella kattilalla keittämisestä. Koska kattilat olivat suurinpiirtein saman kokoisia haihtumispinta-ala oli kaksin kertainen! Tämä voisi varmaan huomioida panimo-ohjelmissa muuttamalla haihtumiskertoimen n. kaksikertaiseksi.

Jos tarvitsee vielä joskus keittää kahdella kattilalla, niin pitää koettaa kiinnittää tähän huomiota ja selvitellä kattilan koon suhdetta haihtumiseen. Fysiikan tunnillahan näitä haihtumisia tuli lukiossa laskettua, joten voisi hyvinkin tämän ennakoida. Toki ei vaarallista, kun voidaan sitä laimentaakin.

Sitten mittasin ominaispainon, jotta tietäisin missä mennään. Oli aika yllätys, kun mittari näytti OG:ksi 1.102:sta. Tuhtia oli tämä vierre. No ei ihme, kun puolet nesteestä oli haihtunut. Suunnitelmissa oli siis saada 10 litraa valmista olutta. BrewTarget oli arvioinut vierteellemme sopivaksi OG:ksi n. 1.07, joten laimennus hommiin pääsin. Eli keitin vettä (jotta se olisi steriiliä) ja lisäsin ensin arviolla 2 litraa keitettyä vettä. OG oli nyt mittarin mukaan 1.072, mutta koska vierrenäytteen lämpötila oli 41°C muunsin sen muuntimella vastaamaan 20°C:een lämpötilaa, jolloin OG oli 1.077. Alkuperäisen vierteen lämpötila oli muuten laskenut todella paljon hitaan siiviläpussin läpikaadon aikana.

Ajattelin tämän olevan riittävän lähellä, enkä lisännyt vettä enää. Sitten vain steriloitu kansi vesilukkoineen paikalleen ja jätin vierteen jäähtymään lasitetulle parvekkeelle.

Vierteen OG-mittaus suoraan
keiton jälkeen.
OG:n mittaus 2 litran laimennoksen
jälkeen. Keitetty vesi nosti
vierteen lämpötila, joten
oli syytä tarkistaa lämpötila.
Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut varaa lisätä n. 1 litra vettä ja saada silti lähes tavoitteen vahvuista olutta. Nyt loppusatsin tilavuudeksi jäi 8 litraa, mikä oli hieman tavoitteen alle.

Lisälaimennoksella olisi päästyy kymmeneen ja oluestakin olisi tullut vielä n. 5 % vahvuista, mutta tavoitteemme oli hieman enemmän, kuten alkuperäisessä ReittausIPA:ssa. Tästä voimme päätellä, ettei mäskäyksemme ollut aivan optimi. Hieman korkeampi lämpötila olisi todennäköisesti auttanut samaan maltaista enemmän irti, mutta hyvä näinkin. Paniikkiratkaisuhan se oli.



Hiivahommia (su 8.6.)

Hiivan mittausta steriloituun mittaan.
Seuraavana aamuna vierteen lämpötila oli laskenut 19°C asteeseen. Oli aika hiivauksen. Steriloin välineet ja keitin hieman vettä. Sitten mittasin hiivapussin ohjeen mukaan 1dl vettä lasiin ja annoin jäähtyä oikeeseen lämpötilaan (tässä tapauksessa 30-35°C). Sitten mittasin 8 g hiivaa, koska ohje oli 1 g/l ja meillä oli 8 litraa vierrettä.

Hiivat lasiin ja annettiin seistä 15 minuuttia. Jälkikäteen luin Danstarin nettisivuilta tarkemmasta ohjeesta, että hiivat olisi voinut varovasti painella veteen, jotta kaikki olisi kastunut.  Oishan näihin voinut tustua etukäteenkin. Pusissa oli aika paljon suppeammat ohjeet. Sitten hivaat sekoitettiin veteen ja tämän olisi pitänyt antaa seistä vielä 5 minuuttia, mutta minä kaadoin jo käymispönttöön. Olin unohtanut ilmata vierteen ensin, joten tein sen tässä yhteydessä. Ilmasin vierteen perinteisellä kaatomenetelmällä. Eli vierrettä astiaan ja kaadetaan takaisin. Toistin tämän n. 20 kertaa. En tiedä onko tästä ilmaus tekniikasta haittaa hiivasoluille, mutta toivotaan parasta. Markkinoillahan on käteviä koneellisia ilmaimia, joissa saadaan laitettua mikrobeja estävä suodatin ilmaimen ja letkun väliin.

Ilmaa ilmaa, lisää ilmaa. Sittenpähän
olut käy peremmin.
Hiivauksen ja ilmauksen jälkeen kansi kiinni ja vesilukon nestepinnan tarkastus. Vesilukon vesi kannattaa myös keittää ennen lukkoon laittamista. Steriloimattoman veden joutuessa vierteeseen myös vieraat bakteerit voivat päästä mellastamaan olueesi.

Sitten vein käymispöntön lämpimään kellarikomeroon, missä lämpötila pysyy tasaisempana kuin helteen ja syysilman välillä palloilevan Suomen kesäilmaston vaikutuksesta muuttuvassa huoneistolämpötilassa.

Kuivahumalointia (to 12.6.)

Palailin tiistaina taas työhommista ja kävin kurkkaamassa mitenkä poika voi ja iloisestihan se pulputteli. Sitten seuraavana päivänä homma oli jo iltaan mennessä kovasti hyytynyt. Torstaina meno ei ollut muuttunut, vaan poika pysyi hiljaisena. Otin käymispöntön takaisin yläkertaan ja päätin mittailla ominaispainon. Ensin välineiden desinfiointi ja sitten mittailu hommiin. FG:ksi sain 1.016, joten kovasti ja nopeasti olut oli käynyt. Alkoholipitoisuus on siis noin 8 %. Vähän turhankin stydiä suunnitelmiin verrattuna. Olisi saanut siis vähän laimentaa lisää ennen hiivausta.

Ominaispaino enää 1.016, joten
hyvin oli olut käynyt. Myös
vierteen väri oli vaalentunut
ja samentunut.
Humaloiden mittausta. 6 g
Centennialia alla ja
päälle 8 g Citraa.
Reittausblogissa puhuttiin 2 viikkon käymisestä. Sama hiiva oli käytössä ja tämä kävi näin nopeasti. Tarkistin tuolta valmistajan tiedoista ja siellä puhuttiin 4 päivästä. Käynythän tämä olut kiistatta on, joten oli mielestäni aika kuivahumaloinnille. (Myöhemmin tästä viestittelin asiasta Reittausblogin pitäjän kanssa ja hän kertoi antaneensa oluen tasoittua ennen kuivahumalointia. Siksi siis 2 viikkoa aikaa ennen kuivahumalointia. Ehkäpä näinkin toimii, mutta sain suosituksen seisottaa olutta sitten hiukan pidempään pulloissa ennen nauttimista.)

Desinfioin siiviläpussin, kupin ja lusikan. Sitten otin humalat pakkasesta ja mittasin riittävän määrän. Humalat pussiin ja pussi pönttöön. Kansi kiinni ja odottelemaan. Pönttö alkoi hieman pulputtelemaan torstai-iltana, mutta oli jo perjantai aamuna hiljentynyt. Joten kaikki varmaan hyvin. Pullotus ensi keskiviikkona.

Pullotus (ke 18.6.)

Humalat otin jo aamulla pois käymisastiasta. Noin viiden aikaa illalla kotipanimomme toinen osakas Mr. White saapui panimolle (= meidän keittiöön) ja pullotus saattoi alkaa.

Olut oli käynyt vielä kuivahumaloiden
lisäyksen jälkeen. Väri on myös
punaisempaa kuin Reittausblogin
originaali. Toki mallasprofiili
on erilainen.
Ensiksi desifioimme kattilan lisäämällä sinne n. 2 litraa vettä ja kuihuttamalla sitä kansi kiinni noin 10 minuuttia. Tällöin syntyvä höyrypisarat kertyvät koko kattilan pinnoille ja tappavat suurimman osan pinnalla olevista bakteereista. Samalla kiehutin pienemmässä kattilassa vettä, jonnekka lisäsin korkit. Pienen kiehutuksen jälkeen kattila pois ja annoin niiden levätä tulikuumassa vedessä korkituksen alkamiseen asti. Pullot pesimme ja laitoimme desinfoitumaan Melkkon desinfiointiliuokseen.

Lapposimme oluen ensin kattilaan, joittei pohjan suuret hiivamuhjumäärät joutuisi loppupulloihin. Mittasimme vielä tällöin ominaispainon. Yllätyksekseni olut oli käynyt vielä paljonkin. Pieni pulputtelu kuivahumaloinnin lisäyksen jälkeen kielikin tästä, mutta en olisi osannut odottaa näin paljoa. Nyt FG tulos oli 1.010, joten olut oli käynyt vielä 1.016:sta. Yllättävän vahvaa tästä tuli. Ei ihan esikuvansa kaltaista, mutta jospa se olisi hyvää.

Olut oli kirkastunut vähäsen ja punaisuus hieman korostunut. Tässä vaiheessa olutta oli toki maistettava ja kyllähän se ihan IPA:lta maistui. Ja humalointi tuntuu. Nam. Nyt tuntuu, että kannatti tehdä.

Näin se pullotus käy.
Snow White Breweryn ihka 
ensimmäinen pullotettu olut.
Kun kelvoksi on todettu, niin ei kuin pulloihin ja kypsymään, mutta sitä ennen pitää lisätä jälkikäymissokeria, jotta saadaan hiilihappoja. Me lisäsimme tavallista taloussokeri 5 g/l eli 40 grammaa reiluun desiin keitettyä vettä, jonka sitten sekoitimme olueen.

Tämän jälkeen huuhtelimme pullot ja sitten kaadoimme oluet pulloihin käyttäen 500 ml mittalasia. Yllättävän hyvin siitä sai nesteen kaadettua pulloihin, vaikkemme käyttäneet suppiloa. Kunhan ei liikaa kallistanut mittalasia, niin neste kaatui nätisti ohuena virtana pulloihin. Mr. White hoiti pullotuksen ja minä korkituksen. Linjastomme oli yllättänkin tehokas ja nopeasti kaikki olut oli jo pulloissa.

"Hienoja" maalarinteippietikettejä väsäillessämme mietimme pienelle panimollemme nimeä ja päädyimme lopulta hienoon ja moni merkitykselliseen yhdistelmä nimeen Snow White Brewery. Voinen vinkata sen verran, että jotain yhteyttä tällä on tekijöihinsä. :P Koska meidän versiomme poikkesi hieman originaalista Reittaus IPA reseptistä, muutimme nimeä hieman ja kutsuimme tuotettamme Wreittaus IPA:ksi. Tällä mennään ja jatkoa on varmasti luvassa.






Loppumietintöjä (ti 12.8.)

Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että tätä IPAa on jäljellä enää kaksi puolen litran pulloa. Toinen, pullomme numero 1 eli ensimmäinen pullotuksemme, saa jäädä odottamaan tulevaisuutta. Ehkäpä sitä ei juoda koskaan. Ehkäpä se kehystetään joskus seinällä. Ehkäpä se avataan jonkun spesiaali-illan päätteeksi 3 vuoden päästä. En tiedä, mutta ei ihan heppoisin perustein sitä avata.

Toisen jätin odottamaan uusimman IPA satsimme, joka menee pulloihin torstaina, tuotosta vertailu kumppaniksi. Tämä tuleva satsi on lähempänä esikuvaansa, mutta humalaprofiili on raaka-aineiden saatavuusongelmien vuoksi hieman erilainen ja sokerista puolet kandisokeria. Viime sunnuntaina otin kuivahumaloinnin pois pöntöstä ja siirsin oluen toiseen astiaan hiivamöhnien vähentämiseksi. Samalla mittasin ominaispainon ja havaitsin tästäkin IPAsta tulleen hieman vahvempaa kuin esikuvasta. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Ensimmäisen maiston tästä Wreittaus IPA:sta tein pari päivää pullotuksen jälkeen eli juhannuksena velipojan kanssa. Kärsimätön kun olin, en malttanut odottaa kypsymistä kunnolla. Vaahtoa ei kertynyt juuri lainkaan, johtuen liian lyhyestä välistä pullotukseen, mutta maku oli oikein mainio. Hiilihappoja ei tuntunut kyllä lainkaan, joten niitä jäin kaipaamaan.

Sen jälkeen olutta tuli annettua muutamille tutuille maistoon ja itsekkin useampaan otteeseen sitä maistelin. Tykkäsin ja hyvää palautetta saimme oluestamme. Toimitin myös pullollisen sitä maistoon reseptin isälle, Reittausblogin Harri Metsäjoelle, joka totesi sen, minkä olimme jo itse arvanneet. Olut poikkesi aika paljon esikuvastaan, sekä ulkonäöltään että maultaan, mutta maku oli silti mieleinen myös hänelle. Pieniltä tuntuvilta muutoksilla voi olla yllättävän paljon merkitystä. Harrin mietinnöt luettavissa täältä.

Itse tein mietintöjä tästä myös erilliseen tekstiin, joten en ala enemmän tässä enää niitä avaamaan. Kokonaisuutena kuitenkin mielenkiintoista hommaa ja tulen varmasti tätä harrastusta jatkamaan. Tällä kirjoitus hetkellä Reittausblogin Perushefe klooni tehty ja uusi Reittaus IPA klooni odottaa siis pullotusta. Seuraavaksi suunnitelmissa omanlainen saison viritelmä, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Tulevaisuudessa hauska olisi selvittää tarkasti, mistä nämä maku erot johtuu. Harri on suorittanut tästä IPA:staan rinkkaismaistelun toisen kotioluen tekemän kloonin kanssa ja siitä löytyy mietinnöt täältä. Lämpötila voi olla hyvinkin ratkaisevassa asemassa BRY-97 hiivan tuottamiin aromeihin, joten Harrin suosituksen mukaan viileämpi käymislämpötila IPA:lle olisi poikaa. Meillä lämpötila oli noin 20°C, joten "liian" lämpimässä mentiin. Meillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta käyttää oluttamme kovinkaan paljoa alemmissa lämpötiloissa, mutta ehkäpä syksin mittaan tilaisuus tähänkin tarjoutuu.

Hyvää tulee näinkin, mutta kehitämme menetelmiämme ja kokeilemme uusia tyylejä. Aina voi oppia ja päästä parempaan. Voin suositella kotioluen tekoa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita erityylisistä oluista ja niiden mausta. Itse prosessin läpi vieminen antaa kuvaa siitä, kuin maut olueen kehittyvät. Vaikka paljon on saanut tietää ja oppia, niin erittäin paljon on vielä opittavaa.


2 kommenttia:

  1. Ensimaiston musasuositusta odotellessa... Tuon oman APA reseptini mallassekoituksen tein imitoimaan sahtimallasta 90/10 sekoitussuhteella. Sahtimallashan on 90% Pilsner ja 10% Dark Ale mallasta. Eli resepti ei sittenkään kovin paljoa poikkea alkuperäisestä. Se siiviläpussi, jota itse käytän tuossa "humalasihtinä" ei liene ihan niin tiheää verkkoa kuin tuo sinun pussi. Hyvin ainakin muhjut jäi siihen. Se voi itseasiassa tuoda jopa lisää humalan aromia olueen, kun se toimii tuossa ikään kuin hopbackina. Siihen voisi vielä heittää uutta pellettiä sekaan ja lorotella siitä vierrettä läpi - sitä pitää ehkä koittaa tulevaisuudessa, jos humalavarastoja riittää :)

    VastaaPoista
  2. Pitää laitella, kunhan maistoon asti päästään. Unohtuikin mainita, että panomusana muuten pyöri Bon Iverin Bon Iver vinyyli sekä Faith No Moren King For A Day (Fool for a Lifetime). Pitänee testata tuota sahtimaltaallakin jossain vaiheessa. Ajattelin nimittäin ostaa työpaikkakuntani S-marketista 20kg Viking Maltin sahtimallas säkin jemmaan.

    Mielenkiintoinen idea tuo lisähumalan lisäys siiviläpussiin. Ostin toisen pussin, mutten ole vielä sen tiehyttä ehtinyt tutkailemaan. Samaa pussia käytin kuivahumalointiin. Mielenkiintoista nähdä pysyykö muhjut sisällä pussissa. Jos pysyy, niin voi varmaan siivilöidä suoraan sen läpi keiton jälkeenkin.

    VastaaPoista