torstai 15. helmikuuta 2018

Fuller's Imperial Stout – Fuller's

Välillä sitä tulee hommattua mielenkiintoisia oluita, jotka vain laittaa kellariin odottamaan sopivaa hetkeä. Joskus siinä sopivassa hetkessä kestää hyvinkin pitkään, toisinaan taas ei. Ostin tämän Fuller's Imperial Stoutin joitakin vuosia takaperin. En edes muista tarkkaan milloin, mutta ainakin kaksi vuotta siitä täytyy olla, koska se oli jo minulla entisessä asunnossa. Säilyvyyttä on annettu vuoteen 2024 asti, joten siitä voisi päätellä miten pitkään tämä pullo on kypsynyt, jos tietäisi paljonko Fuller's näille oluille säilytysaikaa antaa. Pitänee kokeilla Googlea jossain vaiheessa, mutta nyt itse oluen pariin.

Kyseessä on Fuller's Limited Editions oluita – tosin näitäkin on tainnut melkein joka vuosi tulla saataville. Paketin takaa löytyvän kuvauksen mukaan olut on tyyliltään russian imperial stout, joka on humaloitu Centennial humalalla. Vahvuutta tällä russian imperial stoutilla on mukavat 10,7 % ja koko komeus on pakattu tyylikkääseen pahvilaatikkoon ja tietenkin Fuller'sin omaan 0,5l pulloon. Pullo koosta johtuen tämä ei ole mikään perinteinen arki-illan olut ja ehkäpä siksi itselläkin säilynyt kellarissa odottaen sitä sopivaa hetkeä normaalia kauemmin. Koska kokemusta tästä itselläni ei ole, niin en ole tätä erikseen vielä raaskinut ostaa pidempään kypsyttelyyn.


Fuller's Imperial Stout väriltään sysi mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Pinnalle muodostuu kaadettaessa reilusti erittäin kuohkea maitokahvin väristä vaahtoa. Erittäin herkullisen näköistä. Näyttää ihan imperial stoutilta.

Tuoksussa rusinaa (rommirusinaa), kirsikkaa, suklaata ja maltillisesti kahvia. Melkein voisi olla jotain portviiniä tai kirsikka/rusinalikööriä jopa tuoksun puolesta. Kuitenkaan olematta tuoksultaan niin makea. Jännästi parin suullisen jälkeen kirsikkaisuus ja rusinaisuus painuu jonnekin taka-alalle ja paahteisuus, joka vie tuoksun kuitenkin enemmän imperial stouttien suuntaan, nousee selvemmin esiin. Alkoholin kyllä aistii, mutta silti tämä on minusta hurmaavan tuoksuista.

Maussa paahteista mallasta, tummaa suklaata ja kahvia. Esiin puskee jostain miellyttävää pähkinäistä aromiakin. Makeutta löytyy, muttei sokerina. Enemmänkin suklaisena makeutena. Yllättäen rusinasta ja kirsikasta ei ole paljoa tietoa. Ehkä häivähdyksenä suklaisuuden seassa. Jotenkin kaikki maut ovat pehmeitä ja täyteläisiä. Onneksi prosentit ei maistu, vaikka sen tunteekin lämmittävyytenä.

Suutuntuma on hyvin täyteläinen ja jopa hieman portviinimäisen paksu. Katkerot ei tunnu katkeroina vaan mallasrunkon ryhdittäjänä.

Kyllähän tässä on taas kerrassaan upea olut lasissa. En tiedä mikä vaikutus omassa kellarissa kypsyttelyllä on ollut, kun ei ole tullut tuoreeltaan maistettua, mutta jotenkin kaikki maut ovat pehmeitä ja pyöristyneitä. Hienosti tasapainossa eikä mikään puske yli. Jotenkin yllättävää, miten perinteinen imperial stouttien yhteydessä esiintyvä kahvisuus on melkoisen taka-alalla tässä. Suklaa ja paahteiset maltaat reilusti läsnä, mutta rusina-kirsikka osasto puskee melkeinpä kahvin ohi. Tässä on kyllä iso osa palikoista lähes täydellisesti paikallaa ilman turhaa kikkailua. Täytyy taas kerran todeta, että Fuller'silla osataan tehdä hyvää olutta.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Russian Imperial Stout
Maa: Englanti
Katkerot: 60 EBU
Kantavierre: 27,0 °P
Humalat:  Centennial (ei varmuutta onko muitakin)
Alkoholi: 10,7 %
Muuta: Limited Edition (tosin näyttää joka vuosi tätä tulevan). Parasta ennen päiväystä annettu vuoden 2024 loppuun saakka.
Mistä: Joku Kuopion Alkoista (oisko ollut Matkuksen Alko).

lauantai 10. helmikuuta 2018

Drikkekammerat – Fiskarsin Panimo

Alkon käsityöläisolutvalikoima on jälleen saapunut ja kävin minäkin niistä muutaman putelin itselleni hakemassa. En ole juurikaan ehtinyt tutustua näihin etukäteen ja semmoisen mielikuvan sain, ettei kovin kiinnostavia uutuuksia ole tällä kertaa tarjolla. Kuitenkin Alkossa näitä tarkemmin katsellessani löysin enemmän kiinnostavia oluita kuin pystyin kerralla ostamaan mukaani. Joten pitää käydä varmaan vielä yksi hankinta reissu tekemässä.

Ensimmäisenä otan arvioon Fiskarsin Panimon Drikkekammerat, joka on tyyliltään Norwegian American Pale Ale. Ensin meinasin pullon jättää hyllyyn, mutta kuin luin tarkemmin etikettiä, niin havaitsin oluessa käytetyn perinteistä norjalaista hiivakantaa, joka on tyyliltään lähinnä Farmhouse Ale hiivoja. Tämä sai minut tekemään ostopäätöksen.

Drikkekammerat on väriltään hieman harmahtavalla vivahteella sävytetyn pihkan väristä. Vaahtokruunu jää noin sentin korkuiseksi.

Tuoksussa kevyttä kukkaisuutta, hapan omenaa ja karviaista. Myös selkeää farmhouse aleille tyypillistä tallimaista hiivaisuutta. Itseasiassa aika kiva tuoksuprofiili.

Maku on ensi hörpyllä hieman ristiriitainen ja vinkeä. Maussa on hennosti greippiä ja mangon maun sitä tympeää, hieman jauhoista osaa. Lisäksi pihkaisia havuja norjan tuntureilta ja häivähdys mökille unohtuneen viinimarjamehun kirpeän hiivaista hapokkuutta. Tämä norjalainen perinnehiiva tuo ihan oman, jopa hieman sahtimaisen vivahteen tähän. Ei siis maistu sahdilta, mutta tiettyä samanlaisuutta löytyy.

Suutuntuma on napakka ja tässä on selkeästi hyvä mallasrunko. Hiivan kirpeys ja tallimaisuus tuo pihkaisten katkeroiden kanssa suutuntumaan oman ristiriitaisen tivistin. Hertättää tunteita, mutta en oikein osaa sanoa hyviä vai huonoja.

Kokonaisuutena Drikkekammerat on mielenkiintoinen ja hieman haastavammin lähestyttävä olut. Raikkaiden ja hedelmäisten APA-oluiden ystävät eivät välttämättä tälle lämpiä – ainakaan ensi tapaamisella. Joku tässä kuitenkin kiehtoo, vaikkei Drikkekammerat saakkaan minusta heti ystävää. Ehkäpä otamme vielä toisen tapaamisen myöhemmin. Tämän kerran perusteella kuitenkin maku ei lyönyt kättä omien mieltymysteni kanssa. Kuitenkin selkeästi olut, joka on taas Fiskarsin panimon näköinen. Plussaa rohkeasta lähestymistavasta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Norwegian American Pale Ale / Farmhouse Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 82 EBU
Kantavierre: 16,0 °P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Norjalainen perinnehiiva
Mistä: Prisman Alko, Kuopio