Pime Öö PX – Põhjala

Arvioon huhtikuun viimeisen sunnuntain kunniaksi otetaan kellarissa jo jonkin aikaa lepäillyt Põhjala Breweryn Cellar seriesiin kuuluva Pime Öö PX – Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout. Eli erittäin herkullisen Pime Öön Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytetty versio. Pidän yleensä erittäin paljon tynnyrikypsytetyistä oluista, mutta ainut maistamani sherrytynnyreissä kypsytetty IS on ollut Sori Brewingin Dark Humor Clubin sherrytynnyrikypsytetty versio, mutta se ei iskenyt ihan odottamallani tavalla. Siksi olen mielenkiinnolla odottanut tätä.

Pime Öö PX on olemukseltaan melkein öljymäistä, täysin läpikuultamattoman mustaa. Pinnalle muodostuu niukasti paksun oloista tummanruskeaa vaahtoa, mutta tämä muutaman millin kerros pysyy oluen pinnalla ja pitkään.

Tuoksussa tummaa suklaata, hapankirsikkaa ja paahteista kahvia. Häivähdys soijaa... 

Maussa reilusti tummaa suklaata, tuhtia kahvia, hitunen kirsikkaa. Välillä alkoholisuus pyörähtää esille ja silloin sherryisyys putkahtaa esille. Mutta kokoajan mielyttävämpänä. Lämmetessään alkoholi vaipuu taka-alalle ja muuta maut pääset yhä paremmin esiin. Jälkimausaa kahvi ja tumma suklaa nousee oikein mahtavasti esille. Myös pientä pähkinäistä aromia siellä seassa pyörii. Maapähkinävoita? Oikein huikean hieno makukombo!!!

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Oikein suuta myötäilevä ja hellivä. Koko ajan. Kulauksesta viipyilevään jälkimakuun.

Tässäpä kerrassaan mahtava Imperial Stout, missä myös tynnyrikypsytyksellä on saatu hienoja taikoja aikaan! Tuoksu oli hyvä, mutta mikään päräyttävä, mutta maussa ja suutuntumassa oli jotain todella taivaallista, vaikken uskonnollinen olekaan. Kerrassaan hyvää. Harmittaa, ettei tullut ostettua tätä useampia pulloja varastoon. Vahva suositus, jos jostain vielä tätä saa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 20/20
Yhteensä: 48/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout (Barrel Aged)
Maa: Viro
Katkerot: 60 IBU
Kantavierre: 35°
Maltaat:  Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, kaura
Humalat:  Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,9 %
Muuta: Kypsytetty Pedro Ximenez sherry tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Sajand – Põhjala

Tässä kolmas olutarvio ensimmäiseltä pääsiäispäivältä. Tosin viimeistelyn jätin  tarkoituksella myöhemmälle. Kun viime aikoina on blogirintamalla ollut vähän hiljaisempaa, niin ajattelin aloittaa huhtikuun vähän uudella vaihteella. Voi toki olla, että vauhtimoottori leikkaa kiinni jo ennen kuun loppua, mutta semmoista se arki on. Koetan kuitenkin pikkaisen ottaa itselleni aikaa ja saada vähän useampia arvioita tehtyä kuukaudessa kuin mitä on viime aikoina tullut tehtyä.

Saunan jälkeen lasiin kaatui Põhjalan Sajand, joka on tyyliltään Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbon-tynnyreissä kera Vana Tallinn liköörissä uitettujen tammikuutioiden. Maltaissa on käytetty ruista ja paljon paahtomaltaita, joten huomioiden vielä tynnyrityksen, niin oletuksena on melkoisen tuhtia ja maukasta tavaraa.

Sajand on väriltään syvän mustaa ja hieman öljymäistä. Ei paljoa läpi näy. Kaadettaessa muodostuva ruskea vaahto on melko lyhyt ikäistä.

Tuoksussa reilusti kahvia, tummaa suklaata, viikunaa, kuivattu taatelia ja toffeeta. Myös hieman alkoholista likööriä. Vana Tallinn tuoksuu ainakin. Ehkä vähän liikaa omaan makuuni. Pohjalla oleva aromikombo on tosi hieno, mutta alkoholisuuden myötä hieman fiilistä vievät elementit puskevat liikaa läpi.

Maussa tuhdisti kahvia, suklaata ja yrttistä likööriä. Melko makeaa. Alkoholi puskee hieman läpi. Tynnyröinnin tuoma efekti tuntuu selkäesti maussa. Itseasiassa maistuu ihan hyvältä. Kuin sokeroitu maustettu espresso. Paranee koko ajan. Ruis ei kyllä maistu, mutta luulen, että se ryhdittää ja terävoittää.

Suutuntumaltaan todella paksua ja täyteläistä. Melkein vaahtomaista. Onpa melkoinen kokemus, mutta sopii hyvin tuhtiin makumaailmaan. Aivan huippu suutuntuma.

Kokonaisuutena Sajand on mielenkiintoinen olut, jossa on reilusti luonnetta ja sopivasti omaperäisyyttä. Sinällään Baltic Porter ja tynnyrikypsytys ei ole omaperäistä, mutta konjakki ja Vana Tallinn yhdistelmä on ja se on onnistunut. Aluksi tuntui, että tämä ei nyt oikein lähde, mutta tökkivän alun jälkeen alkoi palat loksahdella kohdalleen ja kaikki alkoi maistua yhä paremmalta. Maut pehmeni, mutta suutuntuma pysyi. Kanattaa antaa hetken seisahtaa lasissakin ennen nauttimisen aloittamista. Tuoksu pysyi melko hyökkäävänä, mutta muuten homma on hyvin kohdillaan. Ehkäpä vähän turhan makeaa omaan makuuni, mutta hyvän makuinen silti. Tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Virossa osataan hyvien oluiden valmistus. Pitänee harkita, jos raaskisi pari pulloa hommata kypsyttelyynkin. Voisi toimia vielä paremmin parin vuoden päästä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial (Rye) Baltic Porter
Maa: Viro
Katkerot: 40 IBU (Alko 43 EBU)
Kantavierre: 27,5° (Alko 28.1 °P)
Maltaat: Pale malt, Rye malt, Flaked rye, Munich malt, Carafa T-2 Special, Cara pale, Cara 150, Special B, Cara 300, Chocolate rye
Humalat: Centennial
Alkoholi: 12,3 %
Muuta: Kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä kera Vana-Tallinna liköörissä uitetujen tammikuutioiden.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

So Last Saison – Mallaskosken Panimo / Põhjala

Tänään arviossa mielenkiintoinen yhteistyöolut So Last Saison. Etiketti herätti heti huomion hyllyssä ja nimen nerokas yhdistelmä kliseistä lausahdusta ja kasari tukkahevifonttia sai spontaanin naurun hörähdyksen aikaiseksi. Ja näin päätyi Mallaskosken Panimon ja virolaisen Põhjala Breweryn yhteistyöolut minun ostoskoriini.

Mallaskoskelta on tullut Black-sarjan myötä viimeaikoina kiinnostavia oluita, myös maitokauppa puolelle. Tähänkin blogiin on muutamista arviot kirjoitettu (Summer WIPA, Black Pils ja Kuohu Valioluokka Pale Ale).

Kyseessä on musta saison, johon on käytetty ohra- ja ruismallasta ja kauraa. Koko keitos on tykitetty reilulla humalalla Mallaskosken HopGunilla. Kuulostaa hyvältä.

"From the rural and dark nature, we at Mallaskoski Brewery, harvest the power to create beers with a deep soul, in which you can taste the strong Finnish temper and the world's cleanest waters.

This Collaboration with Mallaskoski and Põhjala is a dark saison brewed with Fantome yeast and heavily hopped with our HopGun." 

So Last Saison on väriltään sysimusta. Valoakaan vasten oluesta ei meinaa nähdä läpi. Pinnalle muodostuu hyvin kuohkea ja paksuhko maitokahvin värinen vaahto. Vaahto on todella pitkäikäistä ja melkeinpä kermavaahtomaista. Erittäin herkullisen näköinen itseasissa, vaikka ei tuo mieleen kyllä yhtään raikasta saisonia.

Tuoksu on hennon kukkainen, maltillisen paahtomaltainen. Myös pihkaisia havuja.

Maku on yllättävän raikas, vaikka tässä on reilusti paahdetta, jopa kuivaa nokisuutta. Toffeisuutta, kukkaisuutta ja pehmää maltaisuutta löytyy. Maltaissa käytetty ruis terävöittää omalla pähkinäisellä ominaisaromillaa, kun taas kaura vastaavasti pehmentää. Jälkimakuun isketään sitten vielä reilulla humalanyrkillä kurkkuun. Ei överisti, mutta tuntuvasti. Näin humalan ystävänä pidän, kun ei peitä muita makuja alleen.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Ja kuten jo mainitsin yllättävänkin raikas. 

Kerrassaan hieno ja maukas saison, jossa on kyllä saisonkin vähän läsnä, mutta en sokkomaistossa tätä saisoniksi olisi ehkä osannut arvata. Etenkään, jos olisi nähnyt oluen värin. Olisin veikannut Black IPAksi, mutta kyllä tässä tiettyjä saison hiivojen kukkaisia vivahteita on löydettävissä. Tykkäsin ja voisinpa ostaa uudelleenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Mallaskosken Panimo / Põhjala
Tyyli: Saison
Maa: Suomi / Viro
Väri: 98,1 EBC
Katkerot: 65 EBU
Kantavierre: 13,1 °P
Maltaat:  Ohra- ja ruismalla, kaura
Alkoholi: 5,8 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Pime Öö – Põhjala

Jouluaaton aaton iltana maistelin virolaisen Põhjalan Jouluöö imperial porterin ja se jatkoi panimon erinomaisten tuotteiden linjalla. Nyt Joulupäivänä saunan päätteksi katselin kylmiöstä olutta ja satuin kurkkaamaan siellä jo jonkin aikaa oleskelleen Pime Öö pulloa. Huomasin sen parasta ennen päiväyksen menneen 4 päivää sitten eli 21.12.2016. En usko, että olut olisi siitä kylmiökypsytyksessä mihinkään huonontunut, mutta joutaisihan tuon maistelemaan jo poiskin. Oikein mukava ja rentouttava iltakin tiedossa.

Tämän olen kerran aikaisemmin maistellut toissa keväänä Bryggerissä olleiden Viro viikkojen aikana. Olimme ensin kollegoiden kanssa panimokierroksella ja sen päätteeksi jäimme ravintolaan syömään. Tämä olut ottamani menun juomasuositus jälkiruoan kaverina toimien siinä erinomaisesti ja jäi mieleeni maistuvana oluena.

Pime Öö on etiketti on yksinkertaisen mustavalkoinen rakeisesti liukavana valöörinä. Tässä on kuvassa paljon samaa kuin Mikkellerin Black Holen etiketissä. Jotenkin arvoituksellinen ja houkutteleva.

Pime Öö on väriltään sysimustaa ja täysin läpikuultamatonta öljymäistä nestettä. Pinnalle muodostuu ohuehko kerros tumman ruskeaa vaahtoa, joka vetäytyy melko nopeasti lasin reunoilla.

Tuoksu voimallinen. Kahvia, suklaata, siirappia, taatelikakkua ja imelää alkoholia. Jopa jotenkin liköörinen tuoksu. Erittäin monitahoinen tuoksu. Alkoholi puskee hieman liika läpi, mutta toki sitä oluessa onkin.

Maku on makean suklainen ja reilun kahvinen. Reilusti tummaa suklaata ja tummaksi paahtunutta kandisokeria. Kahvisuuden seassa jälkimakuun viipyilee hieman yrttisiä vivahteita. Jotain vaahterasiirrappista makuakin tästä löytyy samoin kuin taatelia ja luumua. Myös panimon sivuilla mainittua mustaherukkaisia vivahteitakin löytyy heti alkumausta. Alkoholi maistuu hiukan läpi, mutta jotenkin se ei haittaa. Makeus taittaa sitä liköörimäiseen suuntaan, muttei kuitenkaan niin äitelää ja alkoholista kuin useimmat liköörit. Hienosti tasapainossa maut – ja niitä riittää reilusti.

Suutuntuma on paksun täyteläistä. Jopa hieman siirappista. Katkerot ovat pehmentyneet makujen ylivyöryjen ja alkoholin alla. Mutta sen verran ne tuntuvat, että ne teroittavat oluen makuja ja tukevat suutuntumaa.

Kokonaisuuten erinomaisen hieno ja monimakuinen olut. Tätä suosittelen mieluiten pieninä annoksina jälkiruokaolueksi, muttei kuitenkaan liian makeaan jälkkärin kanssa, koska oluessa itsessään on jo reilusti makua. Sopii myös rauhallisiin nautintohetkiin, mutta saunan jälkeiseksi janojuomaksi tästä ei ole. Itsekin sammutin janoni ensin vedellä ja sitten siirryin nautiskelemaan oluesta kera taatelikakun, rocky road palan ja maitotoffeen kera. Näistä taatelikakku toimi parhaiten. Jos tulee vastaan, niin vahva suositus. Alkosta itse ostin ja näyttäisi olevan tälläkin hetkellä saatavilla.

Tämäkin teksi löytyy myös Olutjoulukalenteristamme luukkusta 25.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Viro
Väri: 590 EBC
Katkerot: 60 IBU (Alko 44 EBU)
Kantavierre: 1.142 (Alko 30,9 °P)
Maltaat: Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, Oat
Humalat: Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,6 %
Mistä: Alko

Jouluöö – Põhjala

Tänään aatonaaton arviossa erittäin kovan virolaisen Põhjala panimon Jouluöö eli suomeksi Jouluyö. Tämä panimo on lyönyt itseään läpi myös Viron ulkopuolella ja erittäin hyvin myös Suomessa. Panimon kauppavahvuisia löytyy jo lähes jokaisesta hieman paremmalla olutvalikoimalla varustetusta marketista. Esim. vallan mainio Uusmaailm. Lisäksi Alkon valikoimassa on ollut ja on yhä edelleen useitakin panimon oluita. 

Itsellä ensi tutustuminen panimoon oli puolitoista vuotta sitten keväällä Bryggerissä, kun siellä oli Viro-viikot. Maistoin silloin Põhjalalta Pime öön (saatavilla tälläkin hetkellä Alkosta) ja olin erittäin vaikuttunut (nytkin sitä on yksi pullo kellarissa kypsymässä). Saman kesänä perheen kanssa Tallinnassa vieraillessamme mukaan lähtikin useakin tämän panimon olut. Silloin hotellihuoneessa maistelin mainion Virmalised IPAn, jota on muuten edelleenkin saatavilla Alkosta, Rukkirääk, jauhelihaetiketillä koristeldun ULG 2 sekä Must Kuld ja Must Kuld Cherry Editionin (joista olen tehnyt myös rinnakkaisarvion). Must Kuldia on muuten myös edelleen Alkon valikoimassa. Myös mainion rommitynnyreissä kypsytetyn Taara Avita!:n olen päässyt maistamaan, vaikken sitä ehtinyt Alkosta ostamaan, kun sitä oli saatavilla.

Jouluööstä en tiedä vielä, mutta pari hyvää arviota olen tästä oluesta lukenut. Joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen panimo, jos olut onnistunut tämän välttämään. Viron parhaita Sori Brewingin kanssa. Joten odotukset ovat korkealla.

Olut on väriltään aivan sysimustaa ja oikeastaan myös läpikuultamatonta. Ei kuitenkaan öljymäisen paksua kuten monet tuhdimmat imperial stoutit ja imperial porterit. Lasiin kaadettaessa muodostuu kolmen sentin korkuinen kuohkea maitokahvin ruskea vaahtokerros. Kerrassaan herkullisen näköinen.

Tuoksu on pehmeän paahteinen ja toffeinen. Vesi herahtaa kielelle jo ensimmäisestä nuuhkaisusta. Seuraavien nuuhkaisujen myötä tuoksuprofiilista alkaa löytyy vaniljaisia, hienostuneen suklaisia ja hennon mokkaisiakin aromeja. Toffeen ja vaniljan tuoksujen yhdistyminen hetkellisesti esiin nousevan alkoholin kanssa antaa assosiaation bourbonien maailmaan, mutta ei yli puskevasti. Tätä varmasti vaniljalla sekä tammitynnyrikypsytyksellä on haettukin. Erittäinkin hyvä tuoksu. Eihän tätä malttaisi edes maistaa.

Ensi hörppy tulee erittäin paahteisena – jopa hieman nokisen katkerana. Kääntyen jälkimaussa kahvin kautta tummasuklaiseen makuun. Toinen hörppy esittelee heti suklaista makeuttakin. Vaniljaa ja pähkinää. Jälleen jälkimaussa sama kaari, mutta nyt kahvin seassa on miellyttävästi pähkinää. Ja taas kahvia (nyt kuin kuksasta metsässä hörpättyä nokipannukahvia), tummasuklaata, pähkinäistä toffeeta, hentoa vaniljaa sipaisulla tammea. Siis erittäin hyvä makukin. En tiedä voiko tähän jotain lisää kaivata, mutta ei ainakaan paljoa.

Suutuntuma on yllättävän kevyt. Olisin odottanut hieman paksumpaa, mutta silti tässä on miellyttävä mallasrunko. Samalla tämä on kuitenkin melko kevyt, kun puhutaan kuitenkin imperial portereista. Suutuntumassa esittäytyy välistä maltilliset katkerot, jotka ryhdittävät suklaisia ja makeampia makuja. Tässä on kyllä läsnä semmoinen 70-80% tumman suklaan suutuntuma etenkin jälkimaussa.

Harvinaisen herkullinen olut! Põhjalalta olen tottunut jo odottamaan erittäin herkullisia oluita ja tässä odotukset täytyivät heittäen. Jos jotain miinusta, niin ehkä hitusen ois voinut olla vähemmän makeutta eli laktoosia, mutta se menisi jo saivarteluksi. ;) Kyllä tuo jälkimaustaminen ja tammilastujen kanssa kypsytys tekee ihmeitä. Tätä pitäisi hommata paripulloa jemmaan sopivia omia herkkuhetkiä varten, kun ei halua ottaa mitään yli 10% vahvuista tai sitten ei ole kaveria sitä jakamassa. Tämä Jouluöö on niin makoisaa ja vahvuudeltaankin sopivaa, ettei tätä passaa toisten kanssa jakaa. Ostakoot omat pullonsa!

Tämä oluen kanssa kannattaa nauttia Nat King Colen joululauluista. Yksi ehdoton oma suosikkini on The Christmas Song. Tästä tulee vain niin hiton hyvä fiilis.

Tämä arvio on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial porter
Maa: Viro
Väri: 379 EBC
Katkerot: 40 IBU (Alko 49,4 EBU)
Kantavierre: OG 1.085 (Alko 20,8 °P)
Maltaat:  Munich, Cara pale, Carafa T-2 Special, Pale Chocolate, Cara 150, Chocolate wheat, Oats, Chocolate maltaat
Humalat:  Magnum, First Gold
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Laktoosia. Annettu kypsyä kaakao nibsien, vaniljatankojen ja ranskalaisen tammen kanssa.
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Must Kuld vs. Must Kuld Cherry Edition – Põhjala

Eilen yöllä oli mennyt blogissani 20000 lukijan raja rikki. Sen kunniaksi piti kaivella joku kiinnostavampi olut maisteluun. Sitten en vain osannut päättää ottaako maisteluun Ewil Twin Breweryn Molotov Cocktail Imperial IPAn vai rinnakkaismaisteluun Põhjalan Must Kuld porter sekä sen kirsikkalla höystetty versio.

Päätin kysäistä somen mielipidettä ennen somea käsittelevää Docventures dokumenttia ja sain vajaassa tunnissa pari vastausta. Yksimielisesti kaikki vastanneet kannattivat Must Kuldien rinnakkaismaistoa. Sen pariin siis.

Kesäkuussa kävimme perheen kanssa minikesälomalla pyörähtämässä Tallinnassa ja itsehän otin agendakseni piipahtaa muutamissa olutkaupoissa etsiskelemässä mielenkiintoisia oluita.  Suurimpana mielenkiinnon kohteena oli Virolaiset pienpanimo-oluet. Ensimmäinen todella monipuolinen olutkauppa, johon eksyin oli Öllepood Vanhassa kaupungissa. Sieltä lähti mukaan nämä Must Kuldit samoin kuin myös Evil Twinin Molotov Cocktail. 

Põhjalan oluista ensimmäinen kokemus oli viime keväältä Bryggerissä, missä olutbruuvin ja panimokierroksen päätteeksi jäimme kollegaporukalla syömään. Itse otin mainioksi osoittautuneen Viro menun suositusten mukaisilla oluilla. Jälkiruualla sain eteeni Põhjalan Pime Öön ja sehän hurmasi heti ensi kulauksella. Tallinnassa maistelin iltaoluena hotellihuoneessa mainion Virmalisedin ja kotona on tullut jo testailtua tuliaisista Uus Maailm, Rukki Rääk ja ULG 2. Kaikki paitsi ULG 2 osoittautuivat oikein maukkaiksi oluiksi. Neljä  hyvää viidestä, joten odotukset näitä kohtaan ovat myös korkealla.

Vasemmalla Must Kuld ja oikealla Must Kuld Cherry
edition. Huomattavan selkeä vaahdon muodostumis ja
koostumus ero. Kaatotekniikkan pyrin pitämään
mahdollisimman samanlaisena.

Tuoksu:

Originaali on paahteinen ja miellyttävän mokkainen. Cherryn tuoksussa on aistittavissa kirsikkaisuutta. Vähän kuin Dr. Pepperissä. Sen lisäksi löytyy paahteisuutta. Tuoksuprofiili on kuitenkin raikkaampi tai ehkäpä enemminkin terävämpi, kun taas originaali on tuoksut ovat pehmeitä. Tuoksujen osalta oluet siis tasapisteissä, vaikka poikkeavatkin toisistaan.

Ulkonäkö:

Molemmat ovat väriltään erittäin tummia. Oikeastaan täysin mustia. Ainoa selkeä ero oli vaahdoissa. Must Kuld nosti erittäin korkean ja selkeä kuplaisen vaahto tornin, joka juuri ja juuri pysyi lasissa. Must Kuld Cherry Edition taas muodosti vajaan kahden sentin vaahtokerroksen joka oli erittäin kuohkeaa kuin hyvin vatkattu kermavaahto. Samoin vaahtojen värit poikkesivat toisistaan. Originaali oli väriltään pienellä maitotilkalla lantratun kahvin ruskeaa, kun taas Cherry editionin vaahdon väri taittoi selvästi punaiseen päin. Johtuen tästä tai ei, Cherryn vaahto näytti vaaleammalta. Tämän erän vei minun mielestäni Cherry edition tyylikkäämmällä vaahdon koostumuksella.

Kuvassa väriero ei valitettavasti erotu yhtä hyvin
linssin läpi, mutta oikean puoleinen Must Kuld Cherry
edition on punaisempi kuin vasemmanpuoleinen Must Kuld.

Maku:

Must Kuld yllättää makeudella. Jotenkin parilla ensimmäisellä hörpyllä se korostuu jättäen kaiken muun alleen. Ehkä olut on liian kylmää. Jaahas... Ei, kun mukana onkin laktoosia, mikä selittää makeutta. Eipä tullut tehtyä pohjatyötä ennen pullon avausta. Mukavaa välillä näinkin. Sokkona sekaan. Ei ennakko asenteita.

Hetken odoteltuani Must Kuldin nielaisun jälkeen suuhun saapuivat ihanat paahteiset ja tummasuklaiset aromit. Kuin hyvin tumman 70-80 % suklaan jälkimaku, muttei niin rasvainen. Harmi, kun ei ole tummaa suklaata kaapissa. Lämmettyään jälkimakuun tulee selvää mokkaisuutta.

Must Kuld Cherry editionin maun ensi hörppy on myös makea, mutta hyvin nopeasti esiin nousee selkeät kirsikkaiset maut. Ja sitten happamuutta. Hyvin hapankirsikkainen olematta kuitenkaan liian hapan. Vähän kuin kirsikkatuoremehu. Yllättävänkin raikas maku. Muutama hetki hörpyn jälkeen tähänkin hiippailee paahteisuutta ja suklaata. Tulee kirsikka-suklaa assosiaatio. Lämmettyään suklaisuutta tulee lisää. Selkeämmin kirsikka-suklaata.

Tässä kategoriassa Must Kuld orginal vei voiton, vaikkakin kirsikka editionilla on omat hyvät puolensa. Toisaalta nämä on niin erimakuisia.

Suutuntuma:

Must Kuld on suutuntumaltaan pehmeä ja paahteinen. Reilu makeus ohentaa suutuntumaa alussa, mutta jälkimaussa paahteisuus ja pehmeän pyöräet fiilikset nousevat.

Cherryn suutuntuma on hapan ja samalla raikas. Kuivattaa suuta jälkimaussa tummalla paahteisuudellaan. Paahteisuus korostuu oluen lämmetessä.

Vaikka Cherry tarjoilee monipuolisemman suutuntuman, on originaalissa selkeämmät ja miellyttävämmät kokemukset. Tämä erä siis Must Kuldille.

Kokonaisvaikutelma:

Kokonaisuuten Must Kuld on erinomaisen maukas olut, jonka parhaat puolet pääsee esiin lämpimämäpänä. Jääkaappikylmänä monet aromit jää piiloon. Suurin miinus hieman liiallisesta laktoosin määrästä. Omaan makuuni mennään himpun verran liian makeaksi. Silti hieno olut.

Must Kuld Chrerry edition osoittautui erittäin monipuoliseksi ja mielenkiintoiseksi olueksi. Kirsikkaisuus on erittäin voimakkaasti läsnä ja se on enemmänkin happamuutta kuin makeutta. Toki tässäkin voimakas makeus on läsnä, mutta se tasoittaa happamuutta kivasti. Joten tältä osin se on Cherry on parempi. Jos makeutta ei olisi, se ei ehkä toimisi näin hyvin. Jos kuitenkin pelkkää makua mietitään, niin tämän mausta tulee ennemminkin siideri tai kriek kuin portteri. Jos silmät ei näkisi lasissa olevaa nestettä, en olisi ehkä tätä portteriksi veikannut.

Loppu kähinöissä tästä tulee tasapeli. Jännästi kävi. Vaikka kyseessä on lähes sama olut, on maku, tuoksu ja suutuntuma selvästi erilainen. Myös ulosannissa on eroavaisuuksia. Siksi nämä oli yllättävän hankalia vertailla keskenään. En olisi tätä uskonut. Silti molemmissa on erittäin hienoja piirteitä omalla tavallaan.

Oluen lämpötila on vielä enemmän kirsikan puolella. Olin jo taipumassa originaalin puoleen, mutta nämä viimeiset tipat lasin pohjalta kahden tunnin maistelun päätteeksi tasaavat tilit kokonaisvaikutelma osalta. Kuitenkin Originaalin olin nostanut eräkohtaisesti useammin paremmaksi, joten olkoon se voittaja, vaikka samoilla pisteillä. Näin tänään.

Jos kiinnostuit, niin tilaa Must Kuld sopivaan lähi Alkoosi Beers of the World palvelun kautta ja ei kuin nauttimaan. Tai lähde käväisemään Tallinnassa.

Must Kuld Cherry editionin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Porter / maustettu olut
Maa: Viro
Katkerot: 45 IBU
Kantavierre: 1.078
Maltaat:  Pale, Munich, Cara pale, Crystal 50, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate
Humalat:  Magnum ja Goldings
Alkoholi:  7,8 %
Muuta: Laktoosia (ja ilmeisesti kirsikkaa, vaikken sitä mistään löytänyt tietoa...)
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

Must Kuldin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Porter
Maa: Viro
Katkerot: 45 IBU
Kantavierre: 1.078
Maltaat:  Pale, Munich, Cara pale, Crystal 50, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate
Humalat:  Magnum ja Goldings
Alkoholi:  7,8 %
Muuta: Laktoosia
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

ULG 2 – Põhjala

Komia ja mielipiteitä jakava ulkoasu.

Kesäkuisella Tallinnan reissulla tarkoituksenani oli hommata virolaisia pienpanimo-oluita kotiin viemiseksi ja montahan sieltä mukaan lähti. Öllepoodissa tämän Põhjala panimon ULG 2 pullon nähtyäni oli se heti siirrettävä ostoskoriin. Sen verta mielenkiintoiselta ja samalla myös epäilyksiä herättävältä näytti tämä raa'aalla jauhelihalla komistettu etiketti. Etiketissä oli myös HÕFF-logo, josta minulla ei ollut mitään käsitystä mihin tämä liittyy.

Pieni googlailu valaisi kuitenkin asiaa. HÕFF on lyhenne Haapsalu Õudus- ja Fantaasiafilmide Festival eli Haapsalun kauhu- ja fantasiafilmifestivaali. Sehän selittää etiketin ja kuvauksen "Blood Red Rye IPA". Itse en ole suurin kauhun ystävä, mutta fantasia kyllä uppoaa tyylilajina. Toivottavasti tämä juomakin. Ainakin tähän astiset maistamani Põhjalan oluet ovat olleet oikein maukkaita.

ULG 2 on väriltään tumman punaruskeaa. Himpun verran ruosteen ruskeaa ehkä. Ei tämä nyt ihan verta väriltään muistuta – ellei sitten sillä tarkoiteta kuivunutta verta. Kaadettaessa pinnalle muodostuu kuohkea vaalean ruskea vaahtokerros.

Tuoksu on kuivahko ja mieto. Siitä löytyy autioiden peltojen mallasta, saharan kuivattamaa taatelia, läimäys havuisia humalia ja tupsahdus savolaista talkkunaa.

Itse olutkin näytti hyvältä,
vaikkei juoksevan veren-
punaista ollutkaan.

Maku on hyvin paahteinen ja humalan katkeroinen. Kuin pohjaan palanutta kahvia ja jopa nokea. Kyllä tästä mallastakin löytyy, mutta sekin on emmän sävyltään tummempaa. No onhan tässä toki ruista. Jälkimakuun rulee reilusti greipin sisäkalvomaista katkeruutta ja pihkaa, jotka viipyilevät pitkään suussa.

Suutuntuma on kuiva ja katkera. Liiankin. Jotenkin tympeäksi käy tämä.

Kokonaisuutena tämä ULG 2 ei nyt iskenyt yhtään. Plussaa yrittämisestä ja hienosta yhteistyökumppanista. Samoin etiketin huomion herättävyydestä palloja putosi koriin. Mutta toisten en ostaisi.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Ruis IPA / Blood Red Rye IPA
Maa: Viro
Maltaat: Ainakin ruista ja lienee ohraakin.
Humalat: Jenkki humalia
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: Veriappelsiinia
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

Uus Maailm – Põhjala

Lomat on lusittu ja pikaiselta lomareissulta Tallinnasta lähti 11 virolaista pienpanimo-olutta kotiin tuomisiksi. Tässä arvio niistä yhdestä. Põhjala panimon tuotteita tuli useampi hommattua mukaan. Olin maistanut aiemmin ennen reissua kyseiseltä panimolta Pimeä Öö oluen, joka sopi erittäin hyvin omaan makuuni ja maistui lähes jumalaiselta. Reissussa maistoin iltaoluena Virmalised IPAn, joka osoittautui myös oikein maukkaaksi. Joten kahden oluen kokemuksella odotukset tämän kohdalla oli jo korkealla.

Põhjalan useimmissa oluissa on mielenkiintoiset etiketit. Tämän Uus Maailm Länsi-rannikon vehnäolut pullon kylkeä komistaa hurjan näköinen hai suu ammollaan. Nyt suu ammolla maistelemaan.

Uus Maailm on väriltään haalean kullan keltainen ja himpun verran samea. Tämä olut vaahtoa erittäin reilusti. Epähuomiossa otettu IPA-lasi ei ollut edes puolillaan, kun vaahto meinasi jo tulla yli. Vaahto on kuitenkin isokuplaista ja melko lyhyt ikäistä.

Tuoksu on melko raikas. Humalaa, yrttisyyttä ja häivähdys hiivaisuutta.

Maku on yllättävänkin napakka. Voimakas humalointi hyppää kehiin heti kättelyssä. Kevyttä sitrusmaisuutta sekä reilusti pihkaa ja havuja. Taustalla pieni hiivainen häivähdys.

Suutuntuma on raikas ja napakka. Reilu humalointi kuivattaa limakalvoja jälkimaussa.

Kokonaisuuten ihan maukas olut, mutta humalointi olisi voinut olla maltillisempi. Vehnäisyys ei tästä esiin tule, muuta kuin värissä. Sinällä raikas kesäjuoma, joka viilentää kivasti tortillojen tulisen salsan poltetta. Ei kuitenkaan omaan makuuni ole niin iskevä kuin kaksi aiempaa Põhjalan olutta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: West Coast Wheat Beer
Maa: Viro
Katkerot: 25 IBU
Kantavierre: OG 1.049
Maltaat:  Pale malt, Wheat malt, Oat flakes, Cara pale
Humalat:  Magnum, Galaxy, Mosaic
Alkoholi: 4,9 %
Mistä: Stockman, Tallina, Viro