maanantai 24. helmikuuta 2014

Ben's Special Wheat – Saimaan Juomatehdas

Tällä kertaa mennään Mikkelissä ja päätin mennä käymään taasen Pub Päämajassa katsastamassa oisko sieltä löytynyt jotain sopivaa suun kostuketta ja makunystyröiden kutkuttelijaa raskaan työn raatajalle.

Baarimikko suositteli kokeilun haluiselle hanassa olevaa Saimaan Juomatehtaan Ben's Special Wheat eli suomalaisittain Pekan erikoinen vehnä, mikä on oluena vehnä-IPA hybridi. Kuulosti kivalta, joten sitäpä siis.

Hanasta... 
... lasiin, joka kerkesi jo vähän tyhjentyä...
Olut on lasissa hieman sameahko ja vehnäoluelle tyypillisesti vaalea. Pinnalle muodostuu ohut puhtaan valkoinen vaahto joka tarttuu hyvin lasin reunoihin.

Tuoksu on hyvin mitään sanomaton. Ei oikein vehnäoluen hedelmäistä pehmäyttä eikä IPAn rapsakkaa humalointia.

Maku on aavistus vehnää, mutta vehnän jälkimaun makeus ja pehmeys puuttuu. Sen korvaa humalan puraisi, joka on ihan rapsakka, muttei kovin hedelmäinen. Sinällään mukava yhdistelmä joka ei kuitenkaan nouse mitenkään erikoisen mieleen jääväksi.

Musaiikiksi Pekan erikoisen taustalle toista Pekkaa - Pohjolan Pekkaa (1952-2008) nimittäin. Kohtuullisen kova basisti ja säveltäjä. Pohjola soitti legendaarisessa suomalaisessa progeairueessa Wigwamissa, teki soolojuttuja ja kävi soittamassa ilmeisesti myös Mike Oldfieldin euroopan kiertueen taustabändissä. Ei ihan turha jeppe. Tähän vuonna 1977 ilmestyneeltä kolmannelta soololevyltä Keesojen Lehto albumin aloitusraita Oivallettu Matkalyhty.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Wheat Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Vehnä-IPA hybridi.
Mistä: Pub Päämaja, Mikkeli

lauantai 22. helmikuuta 2014

Dark Horizon 4th edition – Nøgne Ø

Tänään oli hyvin ristiriitainen päivä. Vietin syntymäpäivääni rakkaan 96-vuotiaaksi eläneen mummin hautajaisissa. Muistoja tuli mieleen lapsuudesta ja mummista. Aina nämä tapahtumat vetävät hiljaiseksi, kun joku rakas ihminen on poistunut keskuudestamme. Mutta ehkäpä myös siksi, että hautajaisissa reaalisoituu aina se, ettemme ole täällä kuin hetken. Oletpa rikas tai köyhä. Mies, nainen tai transsukupuolinen. Etana, orava tai ihminen. Kaikki elävä kuolee joskus ja sen tiedostaminen herättää monenlaisia ajatuksia. Itselleni tuli tästä mieleen, että elo on loppujen lopuksi lyhyt aika. Ja sitä suuremmalla syyllä en haluaisi sitä tuhlata (vaikka varmasti näin silloin tällöin teen).

Syvän musta herkku haikeaan tunnelmiin.
Monia mietteitä. Siksi päätin syventyä ajatuksiini hyvän juoman ja musiikin kera. Kaivelin kaapista esiin Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th editionin, joita jemmasin varastoon 3 pullollista. Toinen jäljelle jääneistä saa jäädä kypsymään vuodeksi ja kolmas löytäköön hetkensä 3-5 vuoden päästä. Säilytysikää näillä tuhdilla tumman horisontin tuotteilla on, sillä valmistaja on lyönyt parasta ennen päiväykseksi 22.8.2022.

Ensimmäinen kohtaamiseni DH:n kanssa tapahtui muutamia vuosia takaperin, kun ystäväni Sahti-Seppo kutsui minut bruuvaamaan Alkon 80-vuotisjuhlan kunniaksi ilmestyneitä pienpanimoiden oluita erinomaisen ruoan kera. Tällöin Seppo tarjoili jälkkäriksi DH 3th editionia itsetehdyn savu-suklaajäätelön kera. Oh boy! Se oli hyvää. Sekä jäätelö että DH. Kaikki sinä iltana oli hyvää. No oli siellä pari heikompaakin olutta messissä, mutta ilta oli mitä mainioin.

Dark Horizontin valmistuksessa on perinteisten olut raaka-aineiden lisäksi käytetty muscovado sokeria ja vihreitä kahvipapuja, jotka on ensin annettu tekeytyä alfa amylaasi entsyymien (samoja, jotka irroittavat sokereita maltaista hiivan ravinnoksi) kanssa, minkä jälkeen ne on murskattu, kuivattu ja paahdettu. Ja tässä on paljon kaikkea.

Olut sysimustaa lasissa. Vaahtoa ei muodostu paljoa, mutta se on paksua. Lasia heilauttaessa oluen makeuden voi nähdä viinimäisinä holvikaarina lasin reunalla. Tuoksu on täyteläinen. Siinä on lakritsia, makeutta ja hivenen kahvia. Alkoholin voi aistia läpi.

Maku on myös täyteläinen ja tumma. Makeus tulee selvästi esiin. Paljon tuhteja makuja. Kahvia, rukiita ja lakritsia. Maut pehmenee lämmetessään ja olut kestää hyvinkin vajaan parin tunnin nautiskelun. Jännitävää, miten hurja humalointi (100 IBU!) ei tunnu samalla tavalla kuin normaalisti näin humaloiduissa tuotteissa.

Hieno tuote kerrassaan, mutta todennäköisesti kypsyttely tuottaa tähän lisää särmää. Pidän kovasti näistä mielenkiintoisista vahvemmisa oluista, jotka lähentelevät jo viinejä. Niiden kanssa saa rauhassa maistella ja pieni pullo riittää pitkään. Eihän tämmöistä saunakaljaksi hörppää, mutta erikoishetkiin mitä mainiointa. Suosittelen kokeilemaan jälkkäriviinin asemasta esim. suklaajäätelön tai suklaa kakun kanssa.

Tämän kanssa mietteisiin sukeltamista säesti Miles Davis. Jazzin merkkiteoksiin lukeutuva Kind of Blue vuodelta 1959 on mielestäni erittäin loistava ja korvia hivelevä levytys, jonka seesteisillä sävelilä liikuttaessa mieli lepää. Tämän kaiken kun kruuna riittävän väljään kaiverretun vinyylin analogisen pehmeällä ja lämpimällä äänellä, niin hetken on taas täydellistä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 43/50

Speksit:
Panimo: Nøgne Ø
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Norja
Väri: 425 EBC
Katkerot: 100 IBU
Kantavierre: 36°
Maltaat: Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat
Humalat: Chinook, Centennial ja Columbus
Alkoholi: 16,0 %
Muuta: Paahdettu ohra, kahvi, muscovadosokeri. Tuottajan mukaan säilyvyys oikein varastoituna aina 10-vuotiaaksi asti.
Mistä: Kuopion Sokoksen Alko




keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Bully! Porter – Boulevard Brewing Co.

Marraskuun lopussa pikaisella Sigur Rósin keikkareissulla kävin tutustumassa ensimmäistä kertaa Alkon lippulaivamyymälän, Arkadian, muita laajempiin olutvalikoimiin ja etenkin näihin erikoisvalikoiman tuotteisiin. Ja kyllähän se valinnanpaljous mieltä lämmitti - ja samalla harmitti, ettei vastaava muualla Suomenmaassa voida tarjota. Koska monopoli. Harmitus kompensoitui hieman erittäin mainiolla palvelulla ja vierähtipä erään viiksekkään myyjän kanssa muutama hetki oluista turistessa. No, siksipä sieltä kassillisen kiinnostavia kotiin tuomisia ostin, joista tämä Bully! Porter oli yksi.

Maistuva ja hienostunut portteri.
Bully! Porter on Kansas Cityläisen Boulevard Brewing Companyn ympärivuotiseen tuotantoon kuuluva portteri. Panimolla on 7 ympärivuotisessa tuotannossa olevaa olutta, 5 kausiolutta ja erikoisempi Smokestack sarja, johon kuuluu 4 ympärivuotista ja 9 kausittaista tai rajoitetun erän olutta. Panimo herätti kiinnostukseni maisteltuani mainioon Smokestack sarjaan kuuluvan Double-Wide I.P.A.:n, jota oli hommattu laajemminkin Alkon valikoimiin. Arkadiassa olisi ollut tarjolla myös toinen Smokestack sarjan ympärivuotinen tuote, Dark Truth Stout, mutta jouduin valitettavasti rahoitus-poliittisista syistä valitsemaan näiden kahden välillä. Toivottavasti joku päivä myös tuon toisen pääsen maistamaan.

Mutta entäs sitten tämä Bully! Porter? Olut on hyvin tumman väristä mutta ohuemmilta kohdilta kuultaa hieman punertavan ruskeana valoa vasten. Vaahtokukka muodostuu todella tyylikkäästi ja jää päälle kohtuullisen korkea herkullisen ruskeavaahto keko. Tuoksussa on kahvia, hieman savu ja hivenen toffeeta. Maku jääkaappikylmänä oli pistävä, mutta aukesi mukavasti lämmetessään. Maussa kahvia, kuivaa puuta, puu-uunissa hyvin paistuneen ruisleivän kuorta ja hivenen pähkinää. Hieman kitkerähkö jälkimaku. Kokonaisuutena oikein mainio portteri.

Erikseen pitää mainita, että etiketti on törkeen hieno!!! Itseasissa panimon on panostanut kaikkien tuotteidensa etiketteihin ja niissä mukaillaan useiden menneiden aikojen mainosten tyylisuuntia esim. 40-luku, hippiaika, jne. Kerrassaan upeaa.


Tämmöisen maukkaan ja leppoisan tumman tuotteen kanssa mennään laahustavissa ja "mietiskelevissä" tunnelmissa. Tom Waitsin vuonna 1976 ilmestyneeltä Small Change -albumilta valitsin taustalle The Piano Has Been Drinking [Not Me] -kipaleen.  Cheers. Nautitaan nyt tästä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 42/50

Speksit:
Maa: USA / Kansas City
Väri: 131 EBC
Katkerot: 49 IBU
Kantavierre: 14,2°
Maltaat: Pale Malt, Cara 300, Cara 120, Malted Wheat, Chocolate
Humalat: Magnum, Bravo, Cascade, Athanum
Alkoholi: 6,0 %
Mistä: Arkadian Alko

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Amerikan Eno – Rekolan Panimo

Tänään korkataan Amerikan eno, jonka on pannut Rekolan panimo. (Kaksimieliset hiljaa!) Panimo on tuonut markkinoille jo muutamia olusia mukavalla ja persoonallisemmalla twistillä, kuten Metsänhenki (mukana kuusen kerkkää) ja Kesäkolli (tuoreella inkiväärillä höystetty vehnäolut). Tulokset ovat mielenkiintoisia, vaikkei ehkä vielä täysiä napakymppejä. Mutta tällainen reipas kokeilullinen asenne saa meikäläiseltä aina lisäpisteitä. Tästähän löytyy myös maitokauppaversio (Amerikan serkku), joka helpottanee panimon tunnettavuuden saavuttamista, mutta täällä Kalakukkokaapunnissa en ole vielä moiseen törmännyt.


Rekolan Panimon Amerikan Enossa on 
mukavan rapsakka humaloitu meninki.
Amerikan eno kaatuu lasiin sameahkona ja pähkinän ruskeana nektarina muodostaen lasiin noin 3cm korkuisen vaalean vaahtokukan. Oluen väristä tulee mieleen kirkastamaton sima. Mukavan mystisen utuinen. Vaikka vaahto laskee kohtuullisen nopeasti, jää oluen pinnalle ohut vaahtokerros, joka kestää hyvin.

Tuoksu yllätti karamellisuudellaan, jossa oli sateenjälkeisen havumetsän henkäys. Jännittävää. Odotukset kasvaa.

Mutta entäs se maku? Maussa hyökkää alkuun tuhti humalointi. No IPAhan tässä on kyseessä, mutta humaloinnista puuttuu se useimpien ”Amerikan sukulaisten” hedelmäinen aromi. Mutta ei se pahasta ole. On tässä jotain suomalaistakin mukana. Havua, pihkaa ja männyn-kaarnaa. Juha Miedon yhden sadasosan tappion katkeria kyyneliä Lake Placidin olymppilaisista vuodelta 1980. Lasse Virénin Münchenin olympiastadionilla kaadutun 10000m juoksun jälkeistä voiton endorfiinia. Puolet petäjäistä laskukauden kunniaksi. Tai jotain yhtä säväyttävää.

Jälkimaku säilyy kuitenkin kivan aikaa ja nostaa esiin hieman sitä sitrustakin, kuin greippisimaa. Suutuntuma on aika kuivan rapsakka reippaan humaloinnin ansiosta. Juoman lämmetessä alkaa tulla navetan alapohjan kaltaisia makuaistimuksia, joten suosittelen juoman nautiskelu jääkappiviileänä.

Kokonaisuutena reipas ja persoonallisemmalla otteella toteutettu IPA. Suosittelen kokeilemaan saunan päätteeksi tai heppametukalla, paprikalla ja juustolla täydennetyn ruisleivän kera. Ja pyöräytä taustalle kuulumaan Cosmo Jones Beat Machinen $2000 on yourhead –ralli ja voit aistia maistelevasi tätä Amerikan serkun kotopuolen terassilla Pohjois-Savolaisella twistillä höystettynä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 53,6 EBC
Katkerot: 81,3 EBU
Kantavierre: 13,7°
Maltaat: Pils-, sahti- ja karamellimaltaat
Humalat: Cascade, Centennial ja Columbus
Alkoholi: 5,6 %
Mistä: Savonlinna Prisman Alko

lauantai 15. helmikuuta 2014

Gouden Carolus Christmas – Brouwerij Het Anker

Joulu meni jo melkein 2 kuukautta sitten, mutta tänään perjantain kunniaksi otin maisteluun jouluoluen. Kun monopolimyymälässä vuoden vaihteen jälkeen oli tarjolla tarjouksessa muutamia vuoden 2013 jouluoluita, jotka jäi maistamatta, niin pitihän niitä varastoon ottaa. Kaiken lisäksi prosenttiensa puolesta säilytysikääkin on.

Täyteläinen ja makeahko olut toimi
myös metvursti-juusto-leivän kera.
Gouden Caroluksen tuotteista on muutamia jo tutuksi tullut, mutta tätä Christmasia en muista maistaneeni. Saanee kelvata näin ystävänpäivän kaveriksi.

Etiketissä ollaan haettu joulun tunnelmaa perinteiseltä näkökantilta, kun pukki lentää poroineen lumisen vuoristokylän yllä. Joulua tehdään vaikka väkisin. Näinköhän Belgiassa on usein lumisia kuusia jouluisin? Noo… täytyy myöntää, etten tiedä, mutta ei takerruta lillukan varpuihin nyt.

Olut kaatuu paksuna lasiin muodostaen noin 3 cm vaalean ja pienikuplaisen vaahdon. Väri on hyvin tumma ja aavistuksen punaiseen taittava ruskea. Odotukset nousevat lupaavalle tasolle.

Tuoksussa asustaa yrttisyyttä, kuivattua aprikoosia ja piparkakkua. Havaittavissa myös lakritsia ja alkoholia.
Huulille vietäessä ensimmäisenä makuaistimuksena on voimakas makeus, jota löytynee useimmista belgi strong aleista. Mausta löytyy myös yrttiä, lakritsia ja appelsiiniä. Häivähdys myös vaniljaa ja kaakaota. Alkoholi maistuu myös, mutta jostain syystä se ei tunge esiin liian häiritsevänä. Toki 10,5%:nen juoma sitä sisältääkin. Juoma ei nouse suosikiksi, mutta olisihan tämä toiminut herkkujen ja kirjan luvun parissa jouluiltoina. Kelpo lämmittävä talvijuoma näin helmikuussakin ja voisi sopia myös pääsiäiseen, mutta juhannuskokolle varaisin mieluummin vaikka Koffin punaista. Vitsivitsi.

Juoman suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Jopa hyvin samettinen.

Juoma on sopiva hyvin juhlalliseen hetkeen ja itse asiassa makeus voisi toimia jouluruokien kera oivastikin, mutta suosittelisin jättämään kuitenkin makeimmat herkut väliin tämän kanssa. Ellei juomaa tarjota esim. 1dl jälkkärijuomana. Itse mutustelin maistelun lomassa metvursti-juusto-ruisleipiä ja toimi tämä niidenkin kanssa.

Etenkin näin vahvojen oluiden kohdalla on syytä muistaa, että hyvä seura on hyvän oluen kerakin parhautta, vaikkakin valmistajalle plussat näppärämmästä pullokoosta yksinäisille nautiskelijoillekin. Monopolin tarjoamat Gouden Caroluksen tuotteet jää usein itseltä hyllyyn sen vuoksi, etten halua juoda 0,7 litraa 8-9% olutta kerralla. Tämä 0,33l on vielä sopiva annos yksinkin nautiskeltuna, mutta ei jäisi paha mieli, vaikka kaverillekin jakaisi. Etenkään näin ystävänpäivänä.

Suosittelen oluen nautiskelua kotioloissa kainaloon sopivan kaverin kera – mielellään takkatulen ääressä. Taustalle kun pyöräyttää soimaan Husky Rescuen Far from the Storm singlen b-puolelta löytyvän Kauko Röyhkän sanoittaman ja poikkeuksellisesti yhtyeen nokkamiehen, Marko Nybergin itsensä laulaman herkän Onnellisuus kappaleen, niin voi viimeistään tietää olevansa onnellinen. Hyvää ystävänpäivää!

Ps. Jälkikäteen herää mietintä, ettei vain olisi samaa kuin Gouden Caroluksen Eastern. En löytänyt tästä kyllä mitään tietoa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50

Speksit:
Tyyli: Belgian strong Ale
Maa: Belgia
Väri:  75,5 EBC
Katkerot: 15 EBU
Kantavierre: 21,9°
Alkoholi: 10,5 %
Maltaat: Erinäisiä belgialaisia maltaita
Humalat: Challanger, Magnum
Muuta: Anis, korianteri, pomeranssinkuori, lakritsi, kamomilla
Mistä: Kuopion Prisman Alko

torstai 13. helmikuuta 2014

Pläkki – Panimo Hiisi

Nyt on hetki juhlistaa kotiin paluuta. 4 viikkoa töitä 200km päässä kotoa ja erossa rakkaista. Illan tummuessa juhlajuomaksi jääkaapista valikoituu Alkon käsityöläisolut sarjaan kuuluva Pläkki, joka on Jyväskyläläisen Hiisi nimisen pienpanimon tuotos.

Hiisi Pläkki on houkuttelevan mustaa.
Etiketti on hauskan retro. Mustan möykyn päällinen kuvannee Hiittä panimon nimen mukaan, mutta minusta se muistuttaa joulukoristetta. ”Make BEER not WAR” julistaa teksti etiketissä. No nyt ollaan oikealla ideologialla liikenteessä!

Mutta entäs se olut itse? Juoma kaatuu avaruuden mustana lasiin muodostaen paksun ja kiinteän vaaleahkon vaahdon. Pläkki. Nyt on nimi kohdillaan. Melkein kuin Irish Coffee. Salmiakin, kahvin ja tuhtien tummien oluen ystävälle tämä näky antaa impulssisykäyksenä käskyn sylkirauhasille alkaa tuottaa ylettömästi suun kostuketta valmistaen makunystyrät herkkuhetkeen. Tosin mieleen nousee epäilys, onko pieni ja varsin nuori Jyväskyläläinen panimoyhtiö Hiisi voinut onnistua nappiin näinkin varhaisessa vaiheessa taivaltaan?

Takerrutaan ensin tuoksuun, joka on hieman paahteinen ja ruisleipämäinen. Mallasta, sitäkin on. Mutta entäs maku. Ensi puskee tuhtia makua, mutta nopeasti päällimmäiseksi mauksi kipuaa noki tai tuhka. Ehkä se johtuu siitä, että maku on todella kuiva ja raakalakritsinen. Kuin Johan Bülown lakritsiin erikoistuneen Lakrids tehtaan lakritsijuuresta valmistettua raakalakutankoa olisi pienen palan ottanut suuhun. Ei niin paha kuin miltä kuulostaa. Maussa on ruisleipää ja hienoista kitkeryyttä. Hieman leppäsavua ja häivähdys japanilaista kalalientä. Suutuntuma on kokonaisvaltainen ja kulauksen jälkeen suu jää kuivaksi. Leipämäisyys korostuu. Juoma oli jääkaappi kylmänä aluksi todennäköisesti liian kylmä, koska maut aukeni ja pehmeni oluen lämmitessä.

Kokonaisuutena kelpo tuote, vaikka ehkä liian kuiva minun makuuni. Hiisi-panimo on hienolla tiellä ja jään odottamaan mielenkiinnolla panimon seuraavaa tuotosta jonka käsiini saan.

Musiikki suosituksena Brixtonilaisen Portisheadin upean kaunis Roads. Loistavan tunnelmallinen biisi löytyy bändin Dummy nimiseltä esikoisalbumilta vuodelta 1994. Kyseinen albumi on yksi triphopin määrittäneistä albumeista ja bändi kyseisen musiikkityylin pioneereista yhdessä Massive Attackin kanssa. Tutustumisen arvoinen levy, jos et ole vielä aiemmin törmännyt.



Ei nyt sinällään mikään suoraan tämän oluen mieleentuoma kappale, mutta oluen maistelun lomassa törmäsin uutiseen bändin saapumisesta ensimmäiselle Suomen keikalleen ensikesän Ilosaareen. Tämän johdosta Yuubituubitin bändin viimevuotisia keikkaversioita biiseistä. Rautaisestihan bändi vetää, joten liput tilaukseen Ilosaareen. Ja onhan Portisheadin musa synkkyydessään ihanaa, vähän kuin tämä olut.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Yleisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50

Speksit:
Panimo: Panimo Hiisi
Tyyli: Black IPA
Maa: Suomi
Väri: 216 EBC
Katkerot: 53,7 EBU
Kantavierre: 14,8°
Maltaat: Pale ale-, caraplus 10-, paahdetut vehnä-, carafa III- ja suklaamaltaat
Humalat: Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Toivottavasti saatavilla myös tämän jälkeenkin.
Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Estrella Damn Barcelona – S.A. Damn

Kevyttä kesäistä janojuomaa,
muttei muuten säväyttänyt.
Työpäivän päätteeksi vietin leffa-iltaa ja mieleni teki leffanaposteluksi juustoisia maissi raksuja. Siinä sitten oluttakin alkoi mieli tekemään ja päätin kokeilla oikein espanjalaista Estrella Damn Barcelona lageria. Kevyttä janojuomaa odotettavissa.

Olut oli hyvin kirkasta ja hyvin vaaleaa. Pinnalle kertyi kaadettaessa ohueko kerros tuhtia vaahtoa. Tuoksu oli hyvin mieto. En oikein aistinut mitään. Hienoisen maltaan, jos oikein kuvittelin. Maku oli myös mieto. Kevyt ja helpposti juotava lager. Tätä voisi juoda lämpimänä päivänä ihan janojuomaksi. Suutuntuma oli kevyt. Paketin ulkoasua sinällään houkutteleva, muttei se paljoa pelastanut.

Parasta oli tuhdimpi vaahto. Ja siinäpä se. Muuten laimeahko vaalea lager. Jos tavoitteena oli helppo juotavuus, niin tätähän voisi ostaakin, muuten saa jäädä hyllyyn.

Espanja tunnelmiin kuitenkin olin virittäytynyt, joten lähdetään sinne seuduille soutelemaan. Björkin vuonna 1997 ilmestyneen Homogenic (1997) albumin ensimmäisellä sinkkubiisillä liikutaan hyvin eteerisissä ja enemmänkin islantilaisissa tunnelmissa, mutta sinkulta (ns. sen B-puolelta) löytyy kaunis espanjalaiskitaroinnilla säestetty So Broken kappale, mikä varmaan on jäänyt albumilta kappaleen selkeän muusta levyn materiaalista poikkeavan ilmaisun vuoksi. Kitaroinnista vastaa espanjalainen flamencokitaristi Raimundo Amador.



Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 19/50

Speksit:
Panimo: S.A. Damn
Tyyli: Lager
Maa: Espanja
Alkoholi: 4,6 %
Mistä: Savonlinnan Citymarket


maanantai 10. helmikuuta 2014

Unleash the Yeast: Belgian Trappist – BrewDog

Tänään pienen kävelyretken päätteeksi päätin pistäytyä mainiossa Olutravintola Sillansuussa maistamassa jonkun kiintoisan olusen. Valikoima on kyllä kiitettävän laaja ja palvelu asiantutevaa. Päädyin valinnassani tällä kertaa yhden suosikkipanimoni, skottilaisen BrewDogin, Unleash the Yeast sarjan tuotteeseen. Sarjan ideana on tarjoilla mahdolisuus maistella eri hiivalajien vaikutusta oluen makuun.

Olut ei ulkonäöllisesti edusta perinteista 
trappist olutta, mutta eihän se toisaalta 
tässä ideanakaan ole ollutkaan.
Hiivan vaikutus oluen makuun tuntuu olevan olutharrastelijoiden keskuudessa yllättävän aliarvostettua, kun pääasiassa keskitytään vain maltaisiin ja humaliin. Toisaalta panimotkaan eivät useinkaan ilmoita käytettyä hiivatyyppiä, joten ei niihin niin paljoa kiinnitetä huomiotakaan. No, joka tapauksessa kerran olen päässyt maistelemaan Mikkeller panimon Yeast series 2.0:n kolmea tuotetta vierekkän (Brettanomyces Lambicus, Saison, Brettanomyces Bruxellensis) ja täytyy myöntää, että yllätyin kuinka paljon pelkän hiivan vaihtaminen oli tuonut makueroja oluisiin. Totuuden nimissä on tunnutstettava, etten sitä hiivan osuutta makuun ollut itsekkään ajatellut ennen tuota avartavaa maistelukertaa.

Mutta sitten tämän päivän oluen pariin. Belgian Trappist on hieman hailakan näköinen lasiin kaadettuna. Vaahto hävisi nopeasti. Tuoksusta en kyllä meinaa saada kiinni olenkaan. Melkeinpä väljähtänyt tuoksu.

Maku on aika kuivakka ja hapanjuuri ruisleipäinen. Maussa on kuiten lageriin verrattuna hieman yrttisyyttä ja marjaisuutta, jonka hiiva todennäköisesti tuo makuun. Jälkimaussa aistittavissa pähkinää.

Suutuntuma on kuiva ja jotenki etäinen. Ei todellakaan nousu panimon parhaimmistoa lähellekkään. Toisaalta näiden sarjojen ideahan on mahdollistaa hiivojen tuomien makueroja maistelu, joten loppuun asti viilattuja oluitahan nämä ei sinällään ole. Parasta olisi maistella koko sarja rinnakkain, jolloin erot on helpointa havaita.

Kerta kyseessä oli tämmöinen sekoitus olut, niin kuunnellaan sekoitettua musiikkia, mitä tulee bändin jäsenistön taustoihin ja kotimaihin. Elikkä kuunnellaanpas kolmen nimekkään tuottajan (Butch Vig, Duke Erikson ja Steve Marker) ideoimaa musiikkikollektiivia vuosituhannen vaihteesta, höystettynä suloisen räyhäkällä skottineitokaislaulajalla (Shirley Manson) - eli Garbagea.

Tämä bändi tuotti tuohon aikaan poikkeuksellisen kiinnostavaa musiikkia yhdistäen koneita, räyhäävää soundeja ja eri musiikkityylejä erinomaiseen tuotantoon. Valitsin tähän Garbagen debyyttilevyn haikean Milk nimisen päätösraidan. Kokonaisuutena levy oli uutta meininkiä ja sitä tuli luukutettua todella paljon. Myöhemmistä levyistä en sitten tykännytkään enää niin paljon. Tämmöistä tällä kertaa.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Trappist
Maa: Skotlanti
Katkerot: 45 IBU
Maltaat: Maris Otter, Crystal Malt, Caramalt
Humalat: Centennial, Amarillo
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Yksi Unleash the Yeast sarjan neljästä oluesta, missä jokaisessa muut raaka-aineet ovat samat ja alkoholimäärä on sama, mutta käytetty hiiva on erilainen jokaisessa.
Mistä: Olutravintola Sillansuu, Savonlinna

lauantai 1. helmikuuta 2014

Alkusanat

Olen miettinyt jo jonkin aikaa oman olutaiheisen blogin perustamista enimmäkseni siitä syystä, että voisin kirjailla jonnekin ylös omia fiiliksiäni nauttiskelemistani tuotteista - jos niitä jaksaisi joskus vaikka muistella. Jo olemassa olevissa blogeissa on paljon tietoa ja niiden päivitystahti on - ja tulee olemaan - varmasti omaani nopeampaa, joten olin jo hyljännyt ajatuksen tästä. Sitten viime joulun alla ystäväni piti kahden kaverinsa kanssa hauskaa Olutjoulukalenteria, jossa lähestymistapa oli rento ja itse teksti jopa enemmän proosallisen kerronnallista kuin analyyttistä. Silloin tällöin kalenterin luukun vartijat antoivat käsittelyssä olleeseen olueen liittyvän musiikki suosituksen ja oluiden kuviin oli panostettu. Minusta tämmöinen oli mielenkiintoista luettavaa. Siitä se ajatus sitten lopulta lähti.

Ratsastan siis surutta tässä toisten pohjustamalla tiellä, mutta sillä mennään ja katsotaan minne joudutaan. Musiikki, visuaalinen taide, valokuvaus ja olut ovat kaikki lähellä minun analyyttisesti sykkivää sydäntäni ja niiden vivahteikkaat erot kiihottavat tieteellisesti virittäytyneitä aivosolujani. Siinä se minun kompinaationi hyvässä ja pahassa. Se on perusteeni tehdä oma blogia.

Tästä siis alkaa Musamiehen oluet -blogi, jossa liikutaan oluen maailmassa soundtrackillä varustettuna.

Muistakaa, että olut ja musiikki on makuasioita, joista voi vetää tiukkapipoisesti herneet nenää, vääntä asiasta loputtoomiin, mutta oikeaan lopputulokseen ei voi koskaan päästä. Nämä ovat siis minun mielipiteitäni ja minun mieleyhtymieni kautta syntyneitä musasuosituksia. Tervetuloa mukaan, sillä elämä on liian lyhyt huonon oluen ja huonon musiikin nauttimiseen.

.Musamies