Bryggeri Wald Forest Pale Ale – Bryggeri

Aurinkoisen torstain kunniaksi korkkasin Bryggerin Wald Forest Pale Alen, joka kuuluu Alkon tämän vuoden käsityöläisolutvalikoimaan. Oluessa on käytetty Kangasniemen Kauppilan kylän metsistä kerättyjä kuusenkerkkiä sekä savustettuja maltaita. Kuusenkerkkä oluita on lienee jo useampiakin markkinoilla, mutta itse olen tainnut maistaa niistä vain Fiskarsin panimon Metsän henki oluen, joka ainakin omalla kohdallani toimi ihan kivasti. Tältä pohjalta Bryggeri Waldia kohtaan nousee tiettyjä ennako-odotuksia.

Bryggeri Wald erittäin kirkasta ja kauniin syvän meripihkan väristä. Hieman ruskehtavaa vaahtoa kertyy melko niukasti ja se katoaa nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksussa mallasta, häivähdys savua ja puuta. Ihan kuusihalkoa, ei niinkään havuja. Metsäinen tuoksu, vaikkakin melko mieto.

Maku on makeahkon maltainen, maltillisen pihkainen ja hennon savuinen. Kuusenkerkkä tuo miellyttävän pehmeän havuisen ja hieman siirappisen lisän makumaailmaan. Se ei ole voimakas eikä ylipuskeva, vaan täydentää hienosti makupalettia.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja kuitenkin samalla raikas.

Kokonaisuutena kerrassan maistuva Pale Ale, joka värinsä puolesta ei nyt ihan taida perus Pale Ale olla. No tämähän onkin Forest Pale Ale... ;) Tuoksu ei jalkoja vie alta, mutta makukokonaisuus on mainio ilman mitään turhaa kikkailua. No, kuusenkerkkä ei nyt ihan perusraaka-aine ole, mutta se asettuu hienosti balanssiin muiden makujen kanssa, jolloin mikään ei puske yli ja kaikki tukevat toisiaan. Bryggerin panimomestari Mathias Hüffnerillä on kyllä reseptiikka puolella homma huikean hienosti hallussa. Hyvää ja maukasta olutta on taas muutamat viimeksi maistamani Bryggerin tuotokset järestäin olleet ja huonoja suorituksia ei itselläni ole vastaan tullut, vaikken kaikesta ole täysin pitänytkään. Bryggeri Wald Forset Pale Alea olisi mukava nautiskella alkukeväisessä kuusimetsässä leirinuotion ääressä nuotiomakkaran kaverina.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Pale Ale / Savuolut / maustettuolut
Maa: Suomi
Väri: 19 EBC
Katkerot: 27 IBU
Kantavierre: °
Maltaat: Pilsner, Munich, savustettu ohramallas, caramel
Humalat: Northern Brewer, Saaz, Northdown
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kuusenkerkkää
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Drikkekammerat – Fiskarsin Panimo

Alkon käsityöläisolutvalikoima on jälleen saapunut ja kävin minäkin niistä muutaman putelin itselleni hakemassa. En ole juurikaan ehtinyt tutustua näihin etukäteen ja semmoisen mielikuvan sain, ettei kovin kiinnostavia uutuuksia ole tällä kertaa tarjolla. Kuitenkin Alkossa näitä tarkemmin katsellessani löysin enemmän kiinnostavia oluita kuin pystyin kerralla ostamaan mukaani. Joten pitää käydä varmaan vielä yksi hankinta reissu tekemässä.

Ensimmäisenä otan arvioon Fiskarsin Panimon Drikkekammerat, joka on tyyliltään Norwegian American Pale Ale. Ensin meinasin pullon jättää hyllyyn, mutta kuin luin tarkemmin etikettiä, niin havaitsin oluessa käytetyn perinteistä norjalaista hiivakantaa, joka on tyyliltään lähinnä Farmhouse Ale hiivoja. Tämä sai minut tekemään ostopäätöksen.

Drikkekammerat on väriltään hieman harmahtavalla vivahteella sävytetyn pihkan väristä. Vaahtokruunu jää noin sentin korkuiseksi.

Tuoksussa kevyttä kukkaisuutta, hapan omenaa ja karviaista. Myös selkeää farmhouse aleille tyypillistä tallimaista hiivaisuutta. Itseasiassa aika kiva tuoksuprofiili.

Maku on ensi hörpyllä hieman ristiriitainen ja vinkeä. Maussa on hennosti greippiä ja mangon maun sitä tympeää, hieman jauhoista osaa. Lisäksi pihkaisia havuja norjan tuntureilta ja häivähdys mökille unohtuneen viinimarjamehun kirpeän hiivaista hapokkuutta. Tämä norjalainen perinnehiiva tuo ihan oman, jopa hieman sahtimaisen vivahteen tähän. Ei siis maistu sahdilta, mutta tiettyä samanlaisuutta löytyy.

Suutuntuma on napakka ja tässä on selkeästi hyvä mallasrunko. Hiivan kirpeys ja tallimaisuus tuo pihkaisten katkeroiden kanssa suutuntumaan oman ristiriitaisen tivistin. Hertättää tunteita, mutta en oikein osaa sanoa hyviä vai huonoja.

Kokonaisuutena Drikkekammerat on mielenkiintoinen ja hieman haastavammin lähestyttävä olut. Raikkaiden ja hedelmäisten APA-oluiden ystävät eivät välttämättä tälle lämpiä – ainakaan ensi tapaamisella. Joku tässä kuitenkin kiehtoo, vaikkei Drikkekammerat saakkaan minusta heti ystävää. Ehkäpä otamme vielä toisen tapaamisen myöhemmin. Tämän kerran perusteella kuitenkin maku ei lyönyt kättä omien mieltymysteni kanssa. Kuitenkin selkeästi olut, joka on taas Fiskarsin panimon näköinen. Plussaa rohkeasta lähestymistavasta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Norwegian American Pale Ale / Farmhouse Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 82 EBU
Kantavierre: 16,0 °P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Norjalainen perinnehiiva
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Prykmestar Saazer Pils – Vakka-Suomen Panimo

Kerrassaan herkullisen näköinen,
tuoksuinen ja makuinen olut.

Prykmestar Saazer Pils on yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisolutvalikoimaa ja ainoa perinteisen pils tyylin edustaja tässä joukossa. Tosin olut on hieman vahvempi alkoholipitoisuudeltaan kuin perinteisesti tyylilajiin kuuluisi. Oluen valmistuksessa on käytetty tsekkiläistä ohramallasta ja tsekkiläistä Saaz-humalaa, jolla olut on kokonaan humaloitu.

Prykmestar Saazer Pils on väriltään oljenkeltainen ja hieman sameahko. Pintaa verhoaa puolen sentin korkuinen napakka kirkkaan valkoinen vaahto. Pohjalta nousee rauhaksiin tasaiseen tahtiin kuplia kuin ylösalainen kevätpäivän vesisade.

Tuoksu on raikkaan keväinen. Aromiprofiilista löytyy tuoretta ruohoa, keksistä mallasta ja hentoa kukkaisuutta.

Maku on rehdin maltainen, tuore leipäinen sekä hieman hapan omenainen. Humala puraisee kivan tuntuisesti, muttei liikaa. Humaloiden hampaat paljastavat vastaleikattua ruohoa, yrttejä sekä sitrusta.

Suutuntam on raikas ja rapsakka. Mukava juoda, muttei kuitenkaan liian kevyt. Mallasrunko on tukeva, jota tasapainoinen humalointi liidättää.

Mukavan maanläheinen ulkoasu etiketissäkin.

Onpas nyt kyllä oikein maukas ja hieno pils lasissa. Fiilikset katossa. Itselläni onkin alkuvuoden tehnyt Pilsejä ja Ipoja kovasti mieli, kun alku talvi on tullut vietettyä enemmänkin stout ja imperial stout osaston parissa. Yksi Bohemian pilsner onkin kellarissa käymässä ja keväisen reilusti humaloidun IPAn resepti on työn alla. Voi kumpa osaisi itse tämmöisen vielä joskus valmistaa. Tässä maku ja suutuntuma on erinomaisessa tasapainossa ja olut itsessään on maukas sekä sopivan katkera. Ostan tätä todennäköisesti lisää janojuomaksi. Tätä ei kannata jemmata kellarin kätköihin odottamaan parempia aikoja. Se aika on nimittäin nyt.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: 13 EBC
Katkerot: 37,2 EBU
Kantavierre: 15,0 °P
Maltaat: Tsekkiläiset ohramaltaat
Humalat: Tsekkiläinen Saaz
Alkoholi: 5,7 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2017 käsityöläisoluista
Mistä: Haapaniemen Alko, Kuopio

Amarillo Tripel – Malmgårdin Panimo

Amarillo Trippeln väri oli hieman
likaisen sävyinen. Siitä miinusta.

Tälle illalle maistelussa omalle kohdalle kolmas olut Alkon tämän vuoden käsityöläisolut kattauksesta. Pääsin maistamaan ennakkoon Rekolan Panimon Kaffe Stoutin ja Iso-Kallan Panimon Biére de Garden. Tänään kävin piipahtamassa pikaisesti Alkossa kauppareissun ohessa ja nappasin pari pulloa lisää maisteluun. Toinen näistä hankinnoista oli tänään maisteluun päätynyt Malmgårdin Panimon Amarillo Tripel. Malmgårdilta on tuonut viime aikoina markkinoille oikein maukkaita oluita, joten sen vuoksi odotukset ovat korkealla.

Kolme vuotta sitten Malmgård toi Alkon käsityöläisoluissa edellisen tripelinsä – Emmer Tripelin. Olin vasta kahta kuukautta aiemmin alkanut pitämään omaa blogiani. Olin näköjään tituleerannut sen huhtikuussa maistellessani oluen yhdeksi sen vuoden erän parhaimmaksi olueksi, vaikka pisteitä tulikin maltilliset 34/50. Tosin mm. Hiisin Pläkki sai samat pisteet. Mutta ei emmer Tripel erityisemmin mieleen jäänyt. Saapi nähdä kuinka tämän kanssa käy.

Amarillo Tripel on väriltään hieman punertavaan taittavan kullan keltaista ja hieman sameahkoa. Itse asiassa väri on vähän kuin vihreällä murrettu, mistä tulee hieman likaisen ruskeaan taittava sävy. Vaahtoa muodostuu erittäin niukasti ja se ei oikein missään vaiheessa peitä pintaa. Muistuttaa ulko asultaa muutamaa makoisaa tallinpohjalta tuoksahtavaa maalaissiideriä.

Tuoksussa yrttisyyttä, valkopippuria ja maltaisuutta. Muutaman hörpyn jälkeen oluen asetuttuaan lasiin esiin työntyy myös keväisen kukkaisia aromeja. Ensi fiilikset olivat valkopippurisuuden vuoksi hieman tunkkaiset, mutta tämä raikas kukkaisuus muuttaa tuoksuprofiilia selkeästi mielyttävämpään suuntaan.

Maku on mausteinen, maltainen ja yllättävänkin voimallinen. Yrttejä ja valkopippuria on läsnä reilusti. Sekaan heittäytyy sitruunaa ja ruohoa. Alkoholisuus jää tämän mausteisen sitrusryöpyn alle, mutta tuntuu lämmittävänä tunteena kurkussa. 

Suutuntuma on oikein täyteläinen. Jopa hieman paksu. Kuivattavat mausteiset katkerot ovat itsevarmasti läsnä ja kuivattavat suun limakalvoja pikkuhiljaa jokaisen hörpyn jälkeen. Tämä tunne onnistuu kuitenkin olemaan tasapainoinen ja persoonallinen olematta liian hyökkäävä.

En ole nyt ihan täysin vakuuttunut, mutta persoonallinen olut tämä kyllä on. Vähän ehkä liikaa kaikkea. Tuhtia on ainakin. Vaikka tuoksussa tulee keväisiä tuulahduksia, niin omasta mielestäni tämä sopii paremmin winter warmeriksi. Tai voisihan tämä toimia ensimmäisten kevään ulkogrillauksien jälkkäriksi auringon laskun jälkeen, kun ilma on kylmennyt nopeasti routaisen maan imiessä kaiken lämmön itseensä. Joka tapauksessa ei tämä kovin kesäinen tai saunan jälkeinen janojuoma ole ollenkaan. Varsinkin lämmettyään mennään jo lähes katkeroliköörien osastolle. Älä anna sinne asti odottaa. Nauti sopivan viilennettynä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Malmgårdin Panimo
Tyyli: Tripel
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC (Alko 14,6 EBC)
Katkerot: 35 EBU (Alko 50,1 EBU)
Kantavierre: 18,5 °P (Alko 18,3 °P)
Humalat: Ainakin Amarillo
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Sokeria. Osa Alkon vuoden 2017 Käsityöläisolutvalikoimaa
Mistä: Haapaniemen Lidlin Alko, Kuopio

Foil Hat B Weisse – Suomenlinnan Panimo

Tällä kertaa maistelussa jälleen yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista. Suomenlinnan Panimon Foil Hat B Weisse oli yksi ennakkoon kiinnostavimmista oluista. Berliner Weisse ei ole kovinkaan yleinen tyylisuunta täällä päin ja vielä vähemmän monopolin hyllyllä. Hirveästi en ole päässyt itse tähän tyylilajiin tutustumaan, joten tilaisuuteen on tarjouduttava, kun semmoinen on tarjolla. Tämä oli siis pakkohankinta – olkoonkin, ettei ollut tyylipuhtain lajinsa edustaja.

Foil Hat on väriltään mehumaisen kirkkaan punainen. Pinnalle kertyy noin puoli sentti vitivalkoista vaahtoa. Sinällään aika herkullisen näköinen, mutta olut ei tästä tulisi mieleen. Ennemminkin joku makusiideri. Mutta ei anneta sen häiritä. Jano heräsi ainakin.

Tuoksu hieman hapan ja hienostuneen mustaherukkainen. Joku tallinen vivahde tässä myös on.

Maku on jännä ja miedohkokin. Marjaisan hapan ja raikas. Mustaherukan maku ei ole kuitenkaan vahva. Jotenkin maku tuo mieleen laimean Jälkimakuun tulee selkeä mallasta, josta tämän olueksi myös tunnistaa.

Suutuntuma on hapan ja kuiva.

Kokonaisuutena Foil Hat on maltillisesti hapan ja maultaan miellyttävä Berliner Weisse. Kokenein tämän tyylilajin asiantuntija en ole, mutta omaan mieleeni tämä on ihan kelvollinen kesäinen juoma. Tämä menis mukavasti kesähelteellä janon sammuttajana. Pullollinen kuitenkin riittää yhteen kertaan.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Suomenlinnan Panimo
Tyyli: Berliner Weisse
Maa: Suomi
Väri: 18,3 EBC
Katkerot: 33,3 EBU
Kantavierre: 12,3 °P
Alkoholi: 4,9 %
Muuta: Mustaherukka
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Musta Valssi – Rekolan Panimo / Mathildedalin Kyläpanimo

Tänä maistelussa Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon Musta Valssi. Tästähän on kyllä myös maitokauppa versio, jota ei tosin Kuopion seudulla ole näkynyt. Tästä syystä on se jäänyt maistamatta. Nyt kuitenkin vahvempi versio saapui ympäri Suomea Alkon käsityöläisoluiden myötä. Eli tämä olut on osa tämän vuoden valikoimaa ja onhan se aika antaa taas lagereillekin mahdollisuus. Täytyy myöntää, ettei niitä ole paljoa tullut juotua. No, tosin tänään join päivällisellä tomaattikeiton kaverina kotitekoisen Lazy Sunday Lagerin, jonka reseptiikka mukailee Samuel Adams Boston Lagerin reseptiikkaa. Mutta löpinät sikseen ja juoma lasiin.

Musta Valssi on nimensä mukaisesti väriltään mustaa – sysimustaa. Tästä ei kyllä paljoa läpi näy. Vaaleaa vaahtoa kertyi pinnalle parin sentin kuohkea kerrokseksi, mutta se on kuitenkin melko lyhyt ikäinen.

Tuoksu on tuhdin maltainen ja hieman mämminenkin. Jotain suklaistakin tässä on. Lämmettyään tuoksuun tulee myös palvikinkkua. Miellyttävän ruokaisa ja pehmeä tuoksu.

Makuun tulee alkuun maltaista makeutta ja hieman suklaisuutta, jonka jälkeen suun valtaa erittäin paahtomaltainen jopa nokinen makumaailma. Jälkimakuun nousee kivasti katkeroita kuivaamaan suuta, mikä korostaa oluen nokisuutta. Katkerot ovat kuitenkin maltilliset. Jälkimaussa nousee välillä esiin myös mukavia palvikinkkuisia aromeja. Nämä jälkimaut pyörivät kivasti suussa pitkään.

Suutuntuma on alkuun täyteläisen maltaiset, minkä jälkeen kuivat katkerot ottavat paikkansa.

Kokonaisuutena tässä on kyllä erinomainen tumma lager, jossa on mukana rielusti kuivaa nokisuutta. Monipuolinen ja maukas olut, jota olisi voinut juoda vielä toisenkin pullollisen. Tämä ei ole mikään erikoisen, mutta maukas ja tasapainoinen kylläkin. Musta Valssi toimisi varmasti hyvin myös ruoan kanssa. Taidan hommata pari pulloa käyttöolueksi.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Mathildedalin kyläpanimo
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 112 EBC
Katkerot: 48,1 EBU
Kantavierre: 13 °P
Maltaat: Pilsner-, pale ale-, münchener ja black-maltaat
Humalat: Tradition, Spalter ja Hallertauer
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Yksi vuoden 2016 Alkon käsityöläisoluista
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Bryggeri Rosé – Panimoravintola Bryggeri

Maaliskuun ensimmäisessä olut arviossa jälleen yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisoluista – ennakkoodotuksiltaan kova Bryggeri Rosé. Kyseessä on olut, jota on höystetty elikkäpä maustettu Hibiscus- eli Kiinanruusu-teellä ja rypälemehulla. Sekaan on heitetty vielä rypälesokeria (= panimosokeri). Hibiscus-tee on yleensä pelkkiä Hibiscuksen terälehtiä, jotka antavat teellä kauniin lähes karmiininpunaisen, tai hyvin vahvana uutoksena jopa violettisen, värin ja miellyttävän kukkaisen maun, jota hunajan makeus miellyttävästi korostaa. Mutta, mitä Bryggerillä näistä on saatu aikaiseksi? Se selviää, kun kaadetaan olut lasiin ja siitä nuuhkuttelujen sekä valoa vasten tutkailun jälkeen kohti kitusia.

Bryggeri Rosé on väriltään kauniin hieman oranssiin taittavan punertavaa. Pinnalle muodostuu lyhytikäinen ohut valkea vaahtokerros. Pohjalta nousee hitaasti pikkuruisia kuplia. Lasin sisäpintaa pitkin nousevat kuplat nousevat vielä keskemmältä nousevia kuplia hitaammin. Erittäin rahoittavan ja herkullisen näköistä, vaikkei olut tulekkaan mieleen. Ennemminkin rosékuohuviini.

Tuoksu on melko miedohko. Hieman hapanmarjaisia ja hennon kukkaisia tuoksuja tästä irtoaa. Jotain samaa tässä on kuin hibiscus teessä. Päällimmäisten tuoksujen takaa hiipii esiin myös mallasta.

Ensimmäisen suullisen jälkeen mieleen nousi vain kuvaus: "Outo".  Tämä on melko kuiva ja hapahko. Hieman marjaisuutta ja kukkaisuutta, kunnes esiin puskee viinirypäleen kuoren ja mallasvierteen sekoitus. Kun makuun alkaa tottua, se on oikeastaan aika mieto. Jälkimaussa viipyilee hapanmarjaisuus ja hieman kumimainen katkeruus. Humaloinnissa käytetty Nelson Sauvin korostaa varmasti maun viinimäisyyttä. Alkoholisuus tulee yllättävän vähän läpi, vaikka makuprofiili on melko kevyt.

Suutuntuma on kuiva ja hapan, jota piristää pienikupalainen hiilihappoisuus. Myös kevyt. Jälkimakuun tulee katkeroja ja lisää kuivuutta. Jotain viinimäistä tässä on.

Sinällään Bryggeri Rosé on mielenkiintoinen olut, mutta ei nyt vain iske. Tästä tulee erittäin paljon viini mieleen, joten sokkomaistossa en tätä välttämättä olueksi tunnistaisi. Paitsi maltaisesti röyhtäyskuplista, joita välillä nousee esiin. Ja jos taas viiniin vertaisi, voisi tämä erottua siinäkin selkeästi olueksi. Ehkä. Itse olen käyttänyt Hibiscusta saisonin mausteena, mutten onnistunut saamaan sillä minkäälaista kunnollista punaiseen taittavaa värimuutosta – toisin kuin Bryggerillä ollaan onnistuttu. Tosin heillä on myös rypälemehutiivistettä ja rypälesokeria mukana, jolloin mallasta on tarvittu varmaan vähemmän. Kauniin näköinen juoma, joka varmasti jakaa taas mielipiteitä. Itse en hirveämmin lämmennyt, vaikkei tämä huonoa olut ollutkaan. Maku tökki ehkäpä eniten.

Tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 31/50 

Speksit:

Panimo: Panimoravintola Bryggeri

Tyyli: Maustettu olut

Maa: Suomi

Väri: 25 EBC (Alko 23,8 EBC)

Katkerot: 20 EBU (Alko 16,5 EBC)

Kantavierre: 18,3 °P

Maltaat:  Pilsnermaltaat ja vaaleat karamellimaltaat

Humalat:  Nelson Sauvin ja Citra

Alkoholi: 8,8 %

Muuta: Hibiscus-tee (kiinanruusu), rypälemehutiiviste ja panimosokeri.

Mistä: s

Laitilan Lakrtisi Portteri – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Flunssa on nyt selätetty ja vihdoin voi taas keskittyä täysin voimin oluiden pariin. Tänään arviossa olutblogeissa ja keskustelupalstoilla suuresti mielipiteitä jakanut Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Laitilan Lakrtisi Portteri. Itse lukeudun lakritsin suuriin ystäviin ja innolla olen tätä odottanut samoin kuin odotin Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porteria. Nyt siis portteria lasiin ja toteamaan itse, kuinka asian laita on.

Laitilan Lakritsi Portteri on väriltään hieman harmahtavan tummanruskeaa ja hieman samea. Tästä väristä tulee mieleen Fisu-shotti, mikä ei mielestäni ole hyvä mielenyhtymä. Lasiin kaadettaessa pinnalle kohoaa kolmen sentin komea kermanvalkoinen vaahtokruunu, joka on melko lyhyt ikäinen. Vaahto ei kuitenkaan katoa kokonaan vaan sitä jää pinnalle muumatan millin tasainen kerros.

Tuoksu on melko mieto, enkä meinaa löytää tästä mitään. Kovalla nuuhkimisella löydän jotain lakumaista. Tai sitten kuvittelen. En vain meinaa saada mitään irti. Lämmetessään alkaa tuoksua tulla enemmän mukaan tai sitten kuvittelen senkin.

Maku on lakrtisinen. Kyllä. Sitä on tässä. Lakun maku muljuaa päälimmäisenä koko makuprofiilin läpi. Välillä meinaa laimentua, mutta sitten tulee vähän katkeroa mukaan ja taas mennään. Loppua kohden tulee mukaan jotain katkeran jauhomaista. Kuin häivähdys kylmää teetä ja tupakkaa. Parhaiten makua saa, kun pyörittelee olutta vähän aikaa suussa. Kivasti lakua. Vähän Fisherman Friendsiä ilman väkevää

Suutuntuma on mukavan täyteläinen, vaikka häivähdys keveämpääkin tunnelmaa tulee makuprofiilin aikana. Jälkimaussa kevyttä katkeruutta ja teemäisyyttä.

Ei ihme, että tämä on jakanut paljon mielipiteitä, sillä kyseessä on kokonaisuutena hyvin erikoinen olut. Olen lakritsin suuri ystävä, mutta olin tämän suhteen vähän epäileväinen. Niin voimakkaasti olut oli ihmisten mielipiteitä jakanut, etten uskaltanut toivoa tältä liikoja. Minä kuitenkin tykkäsin. Mukavasti lakritsia maussa ja se kantoi ihan kivasti makuprofiilin läpi, vaikka paikoitellen makuprofiilin loppupuolella esiin työntynyt erikoinen tee-tupakka assosiaatio laski vähän tunnelmaa. Fisumainen ulkonäkö ei paljoa innosta, mutta kiva kermavaahtomainen vaahtokruunu pelasti hieman fiilistä. Tuoksua en saa hirveästi irti, mutta makua olikin sitten kivasti. Mukavan persoonallinen olut, jota voisin silloin tällöin toistenkin nauttia – mutta vain pullo kerrallaan.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Väri: 340 EBC (Alko 240 EBC)
Katkerot: 30 EBU (Alko 18,9 EBU)
Kantavierre: 15,2 % (Alko 15,6 °P)
Maltaat:  Pale ale-, dark ale-, crystal 300- ja suklaamaltaat
Humalat:  Northern Brewer
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Kouvolan Lakritsin lakritsiuute
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Julmajuho – Teerenpeli

Maanantaina ne taas tulivat saataville. Nimittäin Alkon tämän vuoden käsityöläisoluet. Tai no, yksi vielä upuu ilmeisesti Alkon keskusvarastoltakin, mutta kuulema tulossa on. Ensi viikolla pitäisi Luraakin olla saatavilla.

Tänä vuonna koko kattaukselle kertyy reilusti hintaa (107,15 €) ja siksipä päätinkin laittaa itselleni rajaksi kymmenen pullon ostoskorin. Tosin menin jo tietyllä tavalla pettämään oman lupauksi ja ostin Mufoloni Imperial Stoutin kaverin hehkutuksen jäljiltä. No toisaalta Lura ei ole vielä korissa, niin kymmenen pulloa on vasta ostettuna... Jos sen joisi äkkiä, niin lasketaanko se...

No soimaan tai taputtelen itseäni selkään vähän myöhemmin. Tänään on sitten ensimmäisen oluen vuoro laskeutua tuoppiin maisteltavaksi ja sen kunnian saa Teerenpelin Julmajuho. Tai oikeastaan tämähän on jo toinen. Ensimmäisen kunnian sai Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porter, jonka pääsin maistelemaan etukäteen. Mutta tänään siis Julmajuho. 

Alkon sivut tietävät kertoa, että Julmajuho on saanut nimensä Teerenpelin yhden tuotekehittäjän, Juho Larkion mukaan. Voin kuvitella mielessäni Juhon, tuon matalaan satuloidulla Harrikalla ajavan miehen. Tätä miestä kuvatessa tämä sana on kohdillaan. Julmajuho. Lempinimi ei ole tullut suotta. Ehei. Kun tämä mies, Julmajuho kaartaa panimon pihaan korvia huumaavasti ärjyvällä Harrikallaan (tietenkin myös tulipalo pakkasilla) ja ottaa päätään suojanneen, olutpullon etikettiinkin ikuistetun sarvikypärän päästään, panimolle tulee järjestys silmänräpäyksessä ja kaikki paikalla olijat skarpaa kuin sadan kymmenen metrin aituri lähtötelineissään. Kun Julmajuho astuu sisään, niin talosta lähtee vain priimaa. Piste. Tai...

Noniin, noniin. Nyt lähti mielikuvitus taas vähän lapasesta ja meikäläisen mopedi on jo reilusti pusikon puolella. Edellä kuvattu on täysin yhden 11 tuntisen päivän jälkeen väsyneen höyrypään ajatusharhailuja eikä niillä ole mitään tiedettyä totuuspohjaa. Joten...  ...mennään asiaan. Kyseessä on siis savuporter, joka panimon etikettiin raapustaman kuvauksen perusteella on tuoksultaan hillityn savuinen ja maultaan julmetun hyvää. Korkki auki ja olut lasiin. Sillähän se selviää.

Julmajuho on väriltään syvän tumman punaruskea, lähes musta. Valoa vasten katsottuna kuitenkin läpikuultava ja kirkas. Pinnalle muodostuu reilun kolmen sentin komea ja kuohkea vaahtokukka. 

Tuoksu on yllättävän mieto. En meinannut saada tästä aluksi mitään irti. Kun muutaman kulauksen jälkeen laskeutuneen vaahtokerroksen sai lävistettyä tuoksuakin irtosi vähän paremmin. Tuoksu on maltillisen savuinen, hieman palvikinkkuinen ja karamellinen. Ihan kiva.

Etiketissä lupaillaan Julmajuhon
maistuvan julmetun hyvälle.

Maku on makean maltainen, huoltoasemakahvinen ja hennon savuinen. Myös häivädys palvikinkkua tässä on. Ja niitä uunissa porsaan kinkun tai fileen kanssa kypsennettyjä kuivattuja luumuja. Jälkimaussa luumujen välistä pistelee hieman pihkaiset neulaset. Näiden pääteeksi suuhun jää vielä maistumaan hienoinen leppäsavun aromi. Jotenkin jännä yhdistelmä, joka on samalla etäisesti tuttu.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, lähes kermavaahtomainen. Sitten nielaisun jälkeen kevenee, kunnes maltilliset katkerot alkavat pikkuhiljaa purra.

Kokonaisuutena Julmajuho melko onnistunut olut ja kiva aloitus käsityöläisoluiden maisteluun. Paljon tämä on kallellaan Schlenkerlan savuisiin maisemiin. Ehkä eniten Fastenbieriä, mutta ei yhtä ruokaisa. Omaan makuuni tässä saisi olla enemmän savua. Tosin tämä olisi päässyt ehkä parhaiten oikeuksiinsa jonkun ruoan kumppanina. Savustettua lihaa tai uunissa kypsennettyä possua kera uunijuuresten ryyditettynä hyvällä tummalla olutkastikkeella. Paljaaltaan tässä on tiettyä tylsyyttä ja ehkä liiallista makeutta, joka nousee hetkittäin turhan paljon esiin. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Teerenpeli Panimo ja Tislaamo Oy
Tyyli: Savuolut / Porter
Maa: Suomi
Väri: 218 EBC
Katkerot: 31,1 EBU
Kantavierre: 19,6 °P
Maltaat:  Savustetut maltaat ja suklaamaltaat, crystal 100 -maltaat, ohrahiutaleet
Humalat:  Nugget ja Fuggles
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2016 käsityöläisoluista
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Alkon käsityöläisoluet 2016

Tämän vuoden Alkon Käsityöläisoluet ovat saapuneet. Ja niitä tuli enemmän kuin koskaan. Myös kukkaro köyhtyy enemmän kuin koskaan. Kokonaispaketille kertyy huimat 107,15 € hintaa. Ei ole ihan halpaa. Tähän kuuhun tuppasi muutama muukin lasku, joten nyt ei pysty venymään tähän ainakaan helmikuussa. Ehkä myöhemmin keväällä lisää, jos vielä löytyy. Siispä päätin, että nyt pitää tehdä valinta. Ostan vain kymmenen olutta. Mutta mitkä? Siinäpä vasta paha kysymys. Mutta koetan listata tähän, mitkä ovat nämä minun kymmenen oluttani.

Ensimmäistä kertaa lukiessani listaa näistä oluista huomioni kiinnittyi heti kahteen erikoisuuteen. Lakritsin ja salmiakin suurena ystävänä halin päästä maistamaan sekä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Lakritsi Portterin että Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porterin. Tässä siis olisi 2/10, mutta onneksi satuin samaan Iso-Kallan Panimolta maistiaispullon, joten jätän sen nyt tältä listalta pois. 

Seuraavaksi listalla kiinnostavuus asteikolla on Hiisin Loviatar. Olen pitänyt suurimmasta osasta Hiisin oluista ja pidän heidän asenteestaan. Tästä "ruisviinistä" olen lukenut jo myös jonkun hyvän sanasen, niin varma valinta koriin siis.

Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluet esitellään uusimmassa Etiketti lehdessä.

Itseäni kiinnostaa myös uudet tulokkaat sekä heidän tuotteensa. Vaikka näihin sisältyy aina pieni epävarmuustekijä, ei se koskaan anna, jos ei koskaa koetakaan. Joten koriin lähtee Kallio Artisan Breweryn ja Birra Amiatran yhteistyön tuotos Lura ja Mathildedalin Kyläpanimon Pirske. Humaloven First Loven maistoin OlutExpossa, joten skippaan sen nyt ainakin ensi aallosta, vaikka uusille tulokkaille olisi kiva antaa mahdollisuus myös ajan kanssa.  Eli 4/10 kasassa.

Itse asiassa taidan skipata nyt kaikki IPAt ensiaallosta – nuo kaksi muuta Humaloven kanssa.. Ostan sitten myöhemmin, jos tulee vielä vastaan. Näistä suurin kiinnostus olisi Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Rye IPAan.

Olen usein myös innokas uusien erikoisuuksien äärellä, joten valitsen koriin Suomenlinnan Panimon Foil Hatin ja Bryggerin Rosén. Eli Alkon ensimmäinen (ainakin kotimainen) Berliner Weisse ja Kiinanruusuteellä eli hibiscusteellä höystettyä ja viinihiivalla käytettyä olutta. Jännittää jo valmiiksi. Nyt siis 6/10 kasassa.

Nyt on sen verran jäännä tilanne, että listalta löytyy yksi tumma lager. Ja enpähän ole muutamaan hetkeen lagereita ostellut. Rekolan Panimon Musta Valssi on saanut hyvää palautetta, joten mikä jottei. Otetaan villinä korttina lageria mukaan. 

Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluet esitellään uusimmassa Etiketti lehdessä.

Kolme pitäisi vielä valita. Setissä on kaksi savuolutta. Toinen on savusaison, mikä on kyllä mielenkiintoisen oloinen, mutta maiston tämän Ruosniemen panimon Mustan Lomittajan esiasteen 100. erän kunniaksi tehdyn Betaversio Savu-saison #100 :n myös Olut Expossa, joten skippaan sen ja valitsen Teerenpelin Julmajuhon.

Vaikka pidän paljon stouteista ja imperial stouteista, päädyn nyt skippaan Prykmestar Kaura Stoutin ja Beer Hunter'sin Mufloni Imperial Stoutin. Ei helppo päätös, mutta näin ei jää enää kuin neljän joukko, josta puolet jää korin ulkopuolelle.

Mallaskosken Black Pils oli sen verran mieluinen yllätys, joten haluan ottaa koriin Stadin Panimon Wilhelm I Imperial Black Pilsin. Jäljelle jääneestä kolmesta suljen pois Stallhagenin Beebockin. Hunajainen Doppelbock kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta kaksi mielenkiintoista on vielä jäljellä.

Haluaisin kyllä kovasti maistaa hyväksi panimoksi havaitun Maku Brewingin uutukaisen ESB:in, mutta kiinnostavuudessa voiton vie Lammin Sahdin Ruisrääkkä. Joten kori on täynnä. 10/10 kasassa. Näillä mennään ja lupaan yrittää ehtiä kaikista kirjoittamaan jotain myös tänne blogin puolelle.

Musamiehen vuoden 2016 Käsityöläisolutkori:

1. Lakritsi Portteri (Laitilan Wirvoitusjuomatehdas) 4,21 €
2. Loviatar (Panimo Hiisi) 5,99 €
3. Lura (Kallio Artisan Brewery / Birra Amiatra) 12,07 €
4. Pirske (Mathildehalin Kyläpanimo) 5,94 €
5. Foil Hat (Suomenlinnan Panimo) 5,65 €
6. Rosé (Bryggeri) 5,95 €
7. Musta Valssi (Rekolan Panimo) 5,97 €
8. Julmajuho (Teerenpeli) 4,43 €
9. Wilhelm I Imperial Black Pils (Stadin Panimo) 5,48 €
10. Ruisrääkkä (Lammin Sahti) 5,74 €

Viisi ensimmäistä olutta on jo käyty hakemassa jemmaan. Loput, kunhan Lura rantautuu tänne Savon muaellekin.

Salmiakki Porter – Iso-Kallan Panimo

Tällä kertaa arviossa yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista ja samalla yksi kattauksen erikoisimmista oluist – Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porter. Sain viime keväänä panimolla vieraillessani mukaan parin muun tuotteen kanssa mystisen etiketittömän pullon, jonka sisältöä ei minulle suostuttu paljastamaan. Haluttiin vain palautetta ja arvailuja, mitä siinä on mukana. En enää löytänyt muistiin panojani, mutta maistelussa tunnistin jotain salmiakkisuutta oluesta, jota siellä todellisuudessa olikin. Se ei maistunut hyökkäävänä, vaan sen aisti kokonaisuudesta, joka oli erilainen kuin millään aiemmin maistamallani oluella.

No nyt tämä samainen Salmiakki Porter on päässyt tuotantoon ja kuulema hieman lisätyllä salmiakin määrälle koe-erään verrattuna. Olutta oli kuulema tehty erään salmiakin suureksi ystäväksi tunnustautuneen panimon työntekijän toiveesta ja lopulta se päätyi näköjään myös meidän kaikkien saataville. Mielenkiintoista onko tuote tasapainoinen vaiko hillitön salmiakkipommi.

Salmiakki Porter on väriltään lähes läpikuultamattoman mustaa ja pinnalle muodostuu sentin korkuinen kuohkea ja ruskea vaahtokukka. Jotenkin herkullisen näköinen.

Ensi nuuhkaisu on mieto. Toinen tuo esiin kahvia ja hennosti paahtunutta mallasta. Kolmas syvä nuuhkaisu tuo häivähdyksen salmiakista. Kuin tuulahdus Fazerin Super Salmiakki pussista. Hyvä, mutta mieto tuoksu. Saisi kuitenkin olla voimakkaampi.

Maku maltillisen paahteinen ja yllättävän mieto. Yrttejä. Mielenyhtymä yrttilikööriin, mutta ilman viinan potkua. Jälkimakuun tulee kuivattavaa tunnelmaa. Ei kuitenkaan humalasta. Tai se ei ainakaan anna itseään ilmi. Vähän nokea ja salmiakkia. Kyllä. Sieltä se tulee. Selkä salmiakkisuus. Jälkimaussa on samaa kuin miedommassa salmiakissa, missä ammoniumkloridin pistävämpi suolainen hyökkäävyys ei ole niin selkeä. Jotain lakritsimaista myös. Vatsassa tuntuu kuitenkin samalta, miltä tuhdin salmiakki ahminnan jälkeen.

Suutuntuma on paksu ja tumma – sekä hieman vaniljakastikemainen (outoa, että se tulee mieleen). Jälkimaussa samaa kuin maltillisen makaessa salmiakki-lakritsissa. Erikoinen kombo, mutta suutuntuma toimii minusta kohtuullisen hyvin.

Kiinnostava olut tämä Salmiakki Porter kuitenkin on. Tulee jakamaan varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Salmiakkisuus ei ole kuitenkaan mitenkään törkeän hyökkäävä, mutta sen kyllä ainakin mausta löytää. Kokonaisuutena tasapainoinen maustettuolut. Salmiakin ystäville varmasti kiintoisa kokeilu, mutta voi yllättää myös lakritsin ystävät iloisesti. Puoli litraa on omasta mielestäni hiukan liikaa kerta-annokseksi, joten jaa vaikka kaverin kanssa. Selkeä maisteluolut.

Edit 30.1.2016 klo 23.39

Löysin Iso-Kallan panimolle antamani arvion saamastani mystisestä pullosta.

"Moro,

Mielenkiintoisen makuinen on tämä teidän "mystinen olut". Jääkaappikylmänä oli vähän pistävän ja melkein kitkeränkin makuinen, mutta lämmettyään paljon mukavamman makuinen. 

En kyllä uskalla sanoa varmaksi, mitä tässä on (jos on), mutta maku on hyvin paahteinen, tumma-/raakasuklainen, lakritsinen ja kevyen salmiakkinen. Jotain ruisleipämäisyyttä on myös mukana. 

Veikkaisin kuitenkin, että kyseessä on portteri, jossa on lisänä lakritsia tai salmiakkia, vaikkei niiden maku kovin voimakas mielestäni olekaan. Jos jompikumpi näistä on kysymyksessä, niin kovin maltillinen on niiden osuus.

Nuo muut maistamani maut tulee todennäköisesti hyvin tummien maltaiden mukana. Sen verran mustaa ja vaahdoltaankin ruskeaa olutta on kyseessä, jotta paahteisten maltaiden osuus on varmaan aika iso. 

Ei mikään päräyttävin kokemus, mutta oikein kelvollisen makuinen. Jos tosiaan maustettu olut, niin maltillisesti maustettu. Ei hyppää mikään silmille, mikä on itseasiassa minusta hyvä juttu. Esim. Prykmestarin Suklainen Pääsiäisportter oli ihan yli esanssisen suklainen. Harvoin jää olut kesken, mutta silloin jäi."

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Maustettuolut / Porter
Maa: Suomi
Väri: 200 EBC
Katkerot: 27,1 EBU
Kantavierre: 17,3 °P
Maltaat:  Pale ale-, münich-, crystal- ja suklaamaltaat, mustat maltaat
Humalat:  Magnum ja East Kent Goldings
Alkoholi: 6,7 %
Muuta: Salmiakkiuutetta. Kuuluu vuoden 2016 Alkon käsityöläisolutvalikoimaan. Tulee myyntiin 1.2.2016 Alkoissa kautta maan.
Mistä: Sain maistiaispullon Panimolta

Funky Luomu – Rekolan Panimo

Eilen illalla oli aikaa taas maistella rauhassa ja kirjoitella jotain ylöskin. Vuoroon pääsi Rekolan Panimon Funky luomu saison. Tätä olen odottanut innolla. Rekolan Panimo on tehnyt monia mielenkiintoisia oluita ja odotukset tämänkin suhteen ovat siis korkealla.

Funky luomu kaatui lasiin muodosten reilun parin sentin pehmeän näköisen vaahtokerroksen. Melkein kuin partavaahtoa. Olut on väriltään punertavan oransia ja hieman samaeahkoa. Valoa vasten katsottuna kuin utuinen eteläisen paratiisisaaren auringonlaskun värjäämä taivaanranta. Herkullisen näköistä.

Tuoksu hiivainen, hennon kukkainen ja maltainen. Pähkinää ja jotain hapanta. Ehkäpä raparperia. Tai ei sittenkään. Ei niin voimakas. Enemmänkin ketunleipää. Salaattinen ja oksaalihappoinen.

Makumaailma on kuin haukkaus kesäistä Belgialaisen tallin takaista niittyä. Tuhti mallasrunko, jonka ympärille on koottu kimppu kedon kukkasia, vastaleikattua ruohoa ja basillikan lehtiä. Päälle varisteltuna belgialaista hiivaisuutta ja tarjoiltua pehmeästi kuplivana raa'an perunasiivun kera. Jälkimakuun tarjoillaan petäjäisen oksaa, josta happaman kuivan kuoren lisäksi suuhun eksyy tippoja pihkaisuutta.

Suutuntuma on hienoisen hapan sekä samalla kevyt ja kuiva, jota pehmeä ja pieni kuplainen hiilihappoisuus piristää. Jälkimakuun tulee katkeroa pihkaisuuden vuoksi.

Kokonaisuuten ihan maukas saison. Ei helpoimmasta päästä, mutta mielenkiintoinen makumaailma, joka jaksaa kantaa loppuun saakka.

Tässä on reilu viikko tullut kuunneltua Neøvin uusinta Dominique levyä ja viime perjantainen levyn julkkarikeikka Kuopion Kino Kuvakukko elokuvateatterissa oli upea ja visuaalisestikin vaikuttava. Ja keikkapaikkanakin elokuvateatteri on erikoinen. Tosin punkin uuden tulemisen vuosina 90-luvulla Kuvakukossa pidettiin pariinkin otteeseen punk keikkoja, kun virallisemmat keikkapaikat oli vähissä ja keikkoja järjestettiin vaikka missä ja ihmiset tulivat paikalle. Itsekkin muistan käyneeni nuorena poikana katsomassa jonkun paikallisten suuruuksien esiintymitä. Nykyisin ihmisten paikalle saaminen tuntuu olevan aika paljon vaikeampaa. Valitettavasti.

Mutta tähän haluan jakaa Neøvin uuden levyn uusimman videon Woolen Pumpkin Shirt, jossa näköjään hiippaillaan Vuorilammen metsiköissä ja Kuopion keskustan tuntumassa. Hieno video hienolle biisille.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 21,1 EBC
Katkerot: 9,9 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Luomumaltaat (pils, pale ale, münchener ja crystal)
Humalat:  Luomuhumalat (Polaris ja Saphir)
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Belgialainen hiiva, yksi Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Bryggeri Kanttori – Bryggeri (Rakuuna Olut Oy)

Tällä kertaa maistelussa Helsingin Kluuvissa sijaitsevan pienpanimon Bryggerin Kanttori olut. Panimon kanssa samoissa tiloissa sijaitsee myös olutravintola, missä tuotteita on tarjolla, sekä pienen puodin, josta maitokauppavahvuisia saa myös vietyä mukaansa.

Kanttori edustaa Dubbel -tyylilajia eli luostarityylinen tumma ja makeahko olut odotettavissa. Tämä on nyt kolmas maisteluun ottamani olut Alkon tämän vuoden käsityöläisoluiden sarjasta. Kaksi muuta on olleet positiivisia tuotoksia, joten toivottavasti taso jatkuu samanlaisena.

Bryggeri Kanttori on väriltään tumman punaruskeaa ja kuitenkin kirkasta valoa vasten katsottuna. Pinnalle kertyy reilu sentin kerros vaalean rusehtavaa lyhytikäistä vaahtoa.

Tuoksu on maltainen, yrttinen ja kevyen lakritsinen. Kanttori on maultaan maltainen ja makeahko sekä miedon yrttinen. Selkeästi luostariolutmainen fiilistä tässä on. Hiivana selkeästi käytetty jotain luostari tai trappist hiivakantaa, kun samantyyliset aromit oluesta löytyy kuin omista belgityylisistä keitoksista. Humalointi on maltillinen, mutta jälkimakuun tulee hieman yrttistä humalointia.

Napakka mallasrunko tukee tasapainoista ja vivahteikasta makumaailmaa hyvin. Katkerointi antaa viitteitä itsestään oikeastaan vasta jälkimaun puolella.

Kokonaisuutena oikein kelvollinen luostariolut. Makumaailma on miellyttävän tasainen ja kelpaisi hyvin pulled porkin tai kermaisen kanaruukun kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50

Speksit:
Panimo: Bryggeri (Rakuuna Olut Oy)
Tyyli: Dubbel
Maa: Suomi
Väri: 71,1 EBC
Katkerot: 19,9 EBU
Kantavierre: 17,4°
Maltaat:  Pilsner-, münchner-, karamelli- ja suklaamaltaat
Humalat:  Magnum- ja East Kent Golding -humalat
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Vuoden 2015 Alkon käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Brewer's Special Saison – Saimaan Juomatehdas

Brewer's Special Saison on yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisoluet sarjasta. Samalla se on osa Saimaan juomatehtaan Brewer's Special sarjaa, josta on maitokauppoihin ennättänyt Brewer's Special American Red Ale ja Indian Pale Ale. Sarja on vähän "speciaalimpi" sarja, jonka tuotteet tehdään täysin käsityönä ja oluet edustavat muitakin tyylejä kuin Lagereita ja Pilsejä.

Saimaan Juomatehdas uudisti taannoin nettisivunsa ja uudistuksen myötä sivuille tuli olutharrastajan iloksi tarkempia tietoja oluiden ominaisuuksista ja raaka-aineista. Samat uudistukset ovat päässeet myös Brewer's Special sarjan tuotteiden etiketteihin/pakkauspainatuksiin. Erinomaisen hienoa.

Brewer's Special Saison on olut, jota suunniteltaessa on kuunneltu myös kuluttajia. Samaisen nettisivu-uudistuksen aikoihin panimo järjesti äänestyksen seuraavasta heidän käsityöläisoluestaan ja tämä Saison voitti äänestyksen. Kukaanhan tätä ei vielä ollut maistanut, vaan valinta tehtiin tuotteiden ennakkotietoihin pohjaten. Itsekkin äänestin Saisonin puolesta, joten nyt pääsee maistamaan juuri sitä, mitä toivoi.

Kaulan etiketistä löytyvät katkerot,
väri, kantavierre ja tarjoilulämpötila.
Alaetiketistä myös maltaiden ja
humalien laadut.

Olut muodostaa lasiin kaadettaessa lyhytikäistä isohko kuplaista vaaleaa vaahtoa reilun kolmen sentin kerroksen. Pienten kuplien virta pohjasta ylös päin jatkuu pitkään.

Tuoksussa on humalan katkeroa, joka peittää alleen mukavaa maltaisuutta. Lisäksi aistittavissa kevyttä kukkaisuutta ja hiivaisuutta.

Maun ensipuraisu on pehmeä ja täyteläisen maltainen, mutta samalla hiukan hapan. Jälkimakuun kertyy reilusti katkeroa, pihkaisuutta sekä kukkaista hiivaisuutta. Kun saison on siirtynyt ruokatorven kautta jatkokäsittelyyn jo hyvän tovin sitten, suun takaosaan hiipi pähkinäisyyttä. Kuin olisi saksanpähkinää tai pekaanipähkinää syönyt. 

Suutuntuma on kuiva ja kevyt happamuudesta ja katkeroista johtuen. Makumaailma on miellyttävän kevyt happamuudesta ja katkeroista huolimatta. Ehkä lopulta suutuntuma on kuitenkin aavistuksen tympeä, joten siitä miinusta.

Toimii itselleni melkoisen hyvin. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta miellyttävä ja maukas olut. Saisonit ole vielä kovin hyvin edustettu oluttyyli kotimaisten pienpanimoiden tuotannossa. Suuremmista puhumattakaan. Voisi olla enemmänkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 20 EBC (Alko 14,3 EBC)
Katkerot: 45 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Pils, Vienna ja Vehnä
Humalat:  Columbus, Cascade
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Alkon vuoden 2015 Käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Laitilan Kievari Agricola – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tänään maisteluun jääkaapista valikoitui yksi Alkon Käsityöläisoluet -sarjan tuote, Laitilan Kievari Agricola, mikä on tyyliltään Kellariolut. Vielä on jäljellä Ridgewayn Imperial Russian Stout ja Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti. 

Kaunis punertava väri ja limonadinen
kuplinta. Limppariako?

Agricola on lasissa oikein kauniin punertavan väristä, mutta vaalea ohutkerroksinen vaahto katosi lähes kokonaan ennenkuin ehdin edes kuvaa napata. Tämä nopea vaahdon katoaminen toi mieleen limonaadin hiilihappojen kuplinnan nostattaman vaahdon nopean katoamisen, mikä ei luonut mitenkään hyviä mielleyhtymiä oluen ollessa kyseessä.

Tuoksussa hieman hunajaista makeutta ja hippusellinen jotain yrttisyyttä, josta en meinaa saada oikein kiinni. Maussa makeus on kietoutunut maltaisuuteen ja sen maistaa selvästi. Lisäksi löytyy hunajaa, mallasleipäisyyttä ja hivenen minttua. Nielaisun jälkeen suuhun jää hienoinen katkeruus, joka ei tässä tunnu toimivan ihan parhaalla mahdollisella tavalla oluen makeuden kanssa. Suutuntuma on kevyen siirappinen.

Jotenkin homma ei soita nyt täysin yhteen. Ei tämä huono ole, muttei kyllä sytytäkkään. Kuin keikka, jossa soittajat ovat taitavia ja biisit sinällään hyviä, mutta juttu ei vain lähde lentoon missään vaiheessa. Eli Jazzia, joku sanoisi. Ei, ainoastaan paskaa jazzia.

Musiikiksi en kuitenkaan laita jazzia enkä paskaakaan musaa, vaikkakin sehän on toki täysin makuasia. Kun Agricolalla oli aikoinaan sana hallusaan, niin Stam1nan poijilla on ollut ainakin jossain vaiheessa kolme sanaa hukassa. Eli Kadonneet kolme sanaa -kappale, joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä bändin nimeä kantavalta esikoisalbumilta raidalta numero 3. Tämähän levy löi heti itsensä läpi ja Stam1na palkittiin vuonna 2006 Finnish Metal Awards -gaalassa mm. vuoden 2005 tulokkaana. 

Bändi on teknisesti erittäin taitava ja osaa tehdä myös monipuolisia biisejä. Biisikynäkin tuntuu tuottavan materiaalia taiseen tahtiin, kun kaksi kuukautta sitten ilmestynyt SLK levy on jo bändin 6. studioalbumi. Bändiä on tullut myös muutaman kerran todistettua livenä ja todella hyvinhän he vetävät. Yleisö vaikuttaa myös tykkäävän. Niin ja ehtihän bändin laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen tehdä YUP:stäkin tutun veljensä Jussin Hyyrysen kanssa Wöyh!-nimellä mielenkiintoisen Ikkillyk-albumin. Ei kait siinä. Mutta tämmöistä tänään, olkaapas hyvät, live-versio vielä biisistä.

Tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Väri:  64 EBC (Alko 59,8)

Katkerot: 20 EBU (Alko 16,8)

Kantavierre: 19,4°

Maltaat: Belgialaiset pale ale -, melano- ja bisquit- maltaat

Humalat: Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat

Alkoholi: 8,5 %

Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Laitila on panostanut voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kaikki tuotantolaitoksen käyttämä sähköenergia on ollut tuulivoimalla valmistettua jo vuodesta 2001.

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

(EDIT: korjattu virhe värin ja katkeroiden arvoissa ja lisätty LWT:n lisäksi ja Alkon ilmoittamat arvot värille ja katkeroille. 24.4.2014)