Näytetään tekstit, joissa on tunniste Brown Ale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Brown Ale. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. toukokuuta 2018

Live'N' Loud Brown Ale – Soundville Brewing Co.

Tällä kertaa arviossa Live'N' Loud Brown Ale, joka on toinen tamperelaiselta Soundville Brewing Co.:n kiertolaispanimolta maistiaisiksi saamistani oluista. Toinen oli Rap Battle IPA, jonka olenkin jo arvostellut. Sen arvion yhteydessä vähän enemmän tarinaa panimosta, mutta todetaan tähän lyhyesti panimon perusperiaate.

Soundville Brewing Co. tituleeraa itseään oluiden levy-yhtiöksi ja heidän lähtökohtansa oluiden suunnittelulle on eri musiikkityylit. Eli olutta tehdään musiikkityylille sopivaksi ja musiikin kanssa nautittavaksi. 

Live'N' Loud on tyyliltää brown ale, jonka mallasrunkoa on ryhditetty rukiilla ja humalointi on hoidettu hyväksi havatuilla jenkkihumaloilla – Cascade, Chinook, Columbus. Loppusilaus on hoidettu vahvistimet täysillä huutavalle rockille kumartaen bourbon-tynnyrilastuilla. Tämä koko show on purkitettu UG Breweryllä, joka on siis kotimainen vuokrapanimo. Tämän oluen lähtokohdista panimo itse kertoo näin:
"Maista olutta ajalta, jolloin originaalit rockjumalat kiersivät maapalloa ja fanien hysteria sai vanhemmat ja esivallan huolestumaan. Murskaavista riffeistä, rumpusooloista ja legendaarisista laulusuorituksista koostuneet esiintymiset räjäyttivät mieliä ja niistä kerrottavat tarinat kiertävät edelleen. Mystiset ja alkukantaiset rocksankarit oli koettava elävänä!"
Live'N' Loud Brown Ale on väriltään kauniin mahonginruskeaa ja hivenen sameaa. Vaahdon muodostus on todella niukkaa ja vaahtokruuni jää melkein olemattomaksi. Hieman olisi saanut vaahtoakin kertyä pinnalle.


Tuoksussa makeaa ja hieman paahteista mallasta, pähkinää ja kuivahedelmää. Bourbon kylvetys tuoksuu selvästi vaniljaisena ja pehmeänä. Oikein miellyttävä tuoksuprofiili. Kuin tyylikäs, viipyilevä ja monipuolinen kuin Pink Floydin livekeikkojen solot.

Maussa alkusoittona tarjoillaa pähkinäistä mallasta, mutta hyvinkin yllättäen bourbon pistään toisenlaisen vaihteen silmään ja lähtee tykittämään sen verran kovasti, että yhteissoitto ei ihan suju ja meno meinaa tyssätä. Kuitenkin homma palautuu jälkipuoliskolla takaisin samaan uomaan ja yhteissoittokin alkaa soljumaan. Pihkaisen humaloinnin, pähkinän ja vanlijaisen bourbonin maut kietoutuvat kivasti yhteen viipyillen suussa pitkään. Parasta maussa tämä jälkimaku.

Suutuntuma alkaa melko täyteläisen maltaisena, mutta bourbonin hieman liian kovalla volumella paukahtanut säröriffi lyö päälle ja saa komppiryhmän luoman pohjan putomaan lähes kokonaan pois. Loppufiilistelyissä viipyilee kaikuja bourbonin kovemmasta otteesta ja humalan tyylikkäästä ja viipyilevästä puraisusta.

Kokonaisuudessaan Live'Nä Loud toimii ihan kivasti, vaikkakin maun puolella bourbon lyö hieman yli ja jättää maltaisen ja pähkinäisen rungon liiaksi alleen. Omaan makuuni prosenttaja olisi voinut olla hieman enemmän, jolloin runkoa oli ollut vahvemmin esillä tai sitten bourbon tynnyrilastukylvetystä maltillisemmalla tasolla. Tuoksu puolella homma toimii hienosti, mutta maku ei valitettavasti tähän yllä vaikka loppumakuna onkin oikein miellyttävän viipyileviä aromeja. Tämähän on kuin sinällään nimensä mukaisesti kuin kova livesetti. Hieman ylläreitä ja vahvistinten pauketta. Ja tottakai nupit kaakossa. Ei yhtään pöllömpiä nämä Soundville Breweryn keitokset. Ei vielä täyttä nappia näissä kahdessa ollut, mutta oluiden reseptiikan kehitysprosessi vaikuttaisi olevan hyvin hallussa. Mielenkiinto on herätetty.

Ja kuten asiaan kuuluu, panimo on tehnyt Live'N' Loudille hyvän, perinteiseen rockin kultakauteen nojaavan Spotify-soittolistan. Itse nostaan sieltä ehdottamasti omana suosikkinani esiin The Doorsin Break On Throughin sekä Led Zeppelinin Immigrant Songin. Upeita live-vetoja ja nämä molemmat bändit on ollut kaikkiaan kyllä olleet aivan huikean kovia live-bändejä. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Soundville Brewing Co. / pantu UG Brewry
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 30 IBU
Maltaat: Colorado, Red, Pot Still Rye, Crystal, Cara
Humalat: Cascade, Chinook, Columbus
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Bourbon-tynnyrin lastut
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta

tiistai 26. toukokuuta 2015

Hamster of Doom – Ridgeway Brewery

Alkon valikoimiin on taas tullut uusia ke. Niin myös yksi uusi Ridgeway Breweryn olut. Tältä panimolta tuntuu pääsevän aina jokaiseen uutuussettiin mukaan yksi olut – eikä ne useinkaan ole edustaneet tyylilajinsa parhaimmistoa. Välillä näitä ostan ja välillä en.

Uusimman tulokkaan nimi oli sen verta päheä ja Monthy Python -mainen, Hamster of Doom, jotta oli tämä tuomion hamsteri otettava testiin. Niin, enkä pitkään aikaan ole juonut Brown Ale, joten pullo tätä lähti matkaan Maku Brewingin IPAn hamstrausreissulla. Annetaan siis sille mahdollisuus.

Tuomion hamsteri on väriltään kauniin mahongin ruskeaa. Lasiin hiipieässä hamsteri muodostaa päälleen kuohkean ja suojaavan tiiviin, pienikuplaisen ja vaaleanruskean vaahtokukan. Hamster of Doom näyttää lasissa pelottavan herkulliselta.

Tuoksu on melkoisen mieto. Jotain kevyttä pähkinäisyyttä ja maltaisuutta siellä on kyllä aistittavissa.

Hamsterin hivuttautuessa suuhun saapuu ensiairueessa reilua pähkinäisyyttä, mallasta, paahdettua mantelia sekä häivähdys jotain japanilaista makumaailmaa, josta en saa kiinni. Onko se kalamaisuutta, joka siellä on lähes joka ruuassa mukana. Tai soijakastiketta. Ei ehkä, mutta jotain jännää tässä on, mikä tuo minulle voimakkaan assosiaation Japanista. Nyt keksin. Tattaritee ja muut viljateet (mugicha)! Varsinkin pulloissa myytävät teet. Hieman tunkkaiset, jopa tupakantumppimainen häivähdys on niin samankaltainen, joka on omaan mieleeni vähän tympeä.

Sisälle päästyään reippaan, mutta rauhallisen oloinen hamsteri puraisee kovemmin. Napsakka humalan puraisu, jonka jälkeen jälkimakuun tulee reilusti kuivattavaa pähkinän kuorta.

Suutuntuma on kevyen hiilihappoinen, kuiva ja paikoitellen pehmeän paahteinen. Jälkimaun puolella reilusti katkeruutta.

Kokonaisuutena melkoisen monipuolisen makuinen Brown Ale, jossa paljon hyvää ja reilusti pähkinäisyyttä mutta myös tietynlaista tympeyttä. Tämä häivähdyksenomaisesti tupankantumppiveden mieleen tuova viljateemäisyys luo vahvan mielikuvan yhdestä lempimaastani Japanista. Toisaalta en ole koskaan oikein tykännyt mugichasta, mikä jättää hieman ristiriitaisen fiiliksen tästä mielenyhtymästä. Tuoksumaailma oli hieman mitään sanomaton, mutta lasissa Hamster Of Doom näytti oikein herkulliselta.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Ridgeway Brewing
Tyyli: Brown Ale
Maa: Englanti
Väri: 41,2 EBC
Katkerot: 29,8 EBU
Kantavierre: 13,9 °P
Maltaat: Pale ale-, kristalli-, amber- ja mustat maltaat
Humalat: Whitbread Golding- ja Wye Challenger
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Alkon "hovipanimon" uusin olut
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio