Puijo IV – Iso-Kallan Panimo

Nykyinen Puijo olut on
IV-vahvuusluokkaa.

Puijo oluen historia yltää aina vuoteen 1932, jolloin Kuopiolainen Oy Gustav Ranin alkoi valmistaa tämän nimistä olutta kieltolain päätyttyä Kuopiolaisten janon sammuttajaksi. Olutta valmistettiin tuolloin Väinölänniemen kupeessa kellaritiloissa, joissa nykyään toimii kohtuullisen tunnettu gourmetravintola Musta Lammas. Tässä ravintolassa on hyvät ruoat ja itsekin olen siellä pari kertaa vuosikymmenten saatossa päässyt käymään. Viimeksi 2012 ja sitä ennen joskus penskana ehkä 1990-luvulla, jolloin hienon kellaritunnelman lisäksi mieleen jäi vain valtavan isot Aarikan mustat puuhelmistä tehdyt lampaat, joita ei enää nykyään paikalla ole. Tai en ainakaan nähnyt toisella käynti kerralla nähnyt. Ihme juttu.

Mutta mieliharhailuista takaisin Puijo-oluen historiaan. Oluen nimi muutettiin Torniksi vuonna 1963, kun nykyinen Puijon mäellä seisova torni valmistui. 1970-luvulla tuotemerkki siirtyi Valiolle ilmeisesti jonkinlaisten yrityskauppojen myötä. Kun tuotenimi vapautui, nykyisen Mustan lampaan omistava Ravintolamesterit Oy rekisteröi tuotemerkin itselleen ja Puijo olut tuli uudelleen markkinoille 1997. Tai ainakin rekisteröitiin. Mielestäni näihin aikoihin se tuli myös uudelleen markkinoille ravintolamestareiden baareihin, mutta voin olla väärässä. Reilut 10 vuotta sinne tänne lienee normaali muistin heittoa.

Ravintolamestarien sivuilta löytyy kuitenkin tieto, että "Ravintolamestarit valmistutti vuonna 2011 Torni-olutta sekä vuosina 2012 ja 2013 Puijo-olutta", mutta muistelisin, että Puijoa olisi ollut aiemminkin saatavilla Introssa ja Pannuhuoneella, jotka molemmat ovat Ravintolamestarien ravintoloita. No, joka tapauksessa Puijo-olut oli silloin uustuotantona Vakka-Suomen Panimolla valmistettua ja vahvuudeltaa kolmen tolpan luokkaa. Ja muistelisin, että Torni olisi ollut IVA luokkaa, jos sallitaan tällaisten vanhankantaisten suomalaisten olutnimikkeiden käyttö.

No nyt Puijo-olut on taas täällä ja valmistajaksi on valittu paikallinen Iso-Kallan Panimo. Reseptiikan samankaltaisuudesta en ole ihan varma, mutta Puijo on nyt kuitenkin maitokauppaa vahvempi. VASPin panemaa Puijoa sai silloin myös ruokakaupoista, toisin kuin tätä nykyistä. Harmi alkoholilakiamme. Tämä entinen on myös maisteltu, mutta eipä suurempaa muistikuvaa sen makumaailmasta ole.

Oikein herkullisen näköinen pils,
jonka vaahtokukka on upean kuohkea.

Tämä "uusi" Puijo IV -olut on väriltään kauniin oljenkeltaista, kirkasta ja runsaasti vaahtoavaa. Vaahto kukka pysyy pitkään lasissa ja laskeutuu hitaasti kuplien yhdistyessä ensin isoiksi kupliksi, jotka loluta "romahtavat" alemmaksi. Lasiin kaadon jälkeen pohjalta nousee vilkaaseen tahtiin pieniä kuplia. Tuoksussa maltaisuutta, kevyttä humalan katkeroa ja pellosta nostettua naurista.

Puijon maussa voimakkaimpana tulee esiin rapsakan raikas humalointi, joka on pils-tyylille ominaisesti enemmänkin katkero-osastoa. Mallasrunko on kohtuullisen tuhti. Jälkimaussa viipyilee jopa hieman hedelmäinen tiukka humalointi, joka on kuitenkin aavistuksen kuminen. Jännä kokonaisuus.

Suutuntuma on raikas ja kevyehkö, jota humaloinnin katkerot ryhdittävät. Puijo tuntuu suussa viilentävältä puolen tunnin lämpenemisen jälkeenkin. Hiilihappoisuus tuntuu yllättävänkin vähän, vaikka niitä kuplia näytti nousevan paljon ja vaahtoa kertyi rutkasti.

Kokonaisuutena kelpo pils, josta voisi olla oiva vaihtoehto bulkkilagerien ystäville ensimmäiseksi tutustumisolueksi laajempaan olutmaailmaan. Ei liian kaukana bulkin makumaailmoista, mutta kuitenkin voimakkaampi humalointi ryhdittämässä täysmallasoluen täyteläisempää makua. Tähän ei Karhun Tuplahumala pysty.

Tämä ei nouse kuitenkaan itselläni pils suosikkeihini, joihin Plevnan Petolintu nousi keväällä. Ehkä olen tottunut vain liikaa reiluun humalointiin. Jos et ole koskaan maistanut muuta kuin kauppojen salkkutavaraa, niin älä aloita Petolinnusta – ainakaan isolla tuopilla.

Nyt kun ollaan näin syvällä Savolaisuuden sydämessä ja syvissä Kallavesissä muikkujen kerä, niin otetaan jatkoksi jotain muailman navan seutuloille soveltuvvoo lauloista. Ja oiskopa ehkä parempata biisilöistä kui Lentävä Kalakukko, jonka veisailoopi meille ite Pakarisen Esa. Toki voip olla tai voip olla olematta, mutta tälläpä nyt männään.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suututuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Ravintolamestareiden tilaama, jo yli 80-vuotiaan Puijo-oluen uusin paikallisesti valmistettu versio.
Mistä: Ainakin useimmista Ravintolamestareiden ravintoloista Kuopiossa.

Vanhan Tornin Tumma olut - Alahovin Viinitila Oy

Tiistaina tulin pikavisiitile kotiin, jotta saimme mikrokotipanimomme Snow White Breweryn historian toisen olut erän pullotettua. Pitkälti mennään edelleen lainatulla reseptilinjalla ja esikuvana oli Reittausblogin Perushefe. Tosin variaatiota tuli maltaissa taas tällä kertaa. Siitä raporttia myöhemmin.

Alahovin Viinitilan Vanhan Tornin Tumma Olut
ja juuri pullotettu itsetehty Hefe

Urakan pääteeksi iltapalan kera maistelin lähiolutta. Tuossa Kallavesi nimisen rapakon toisella puolen, noin 5 km meidän kotipanimosta, pannaan Alahovin viinitilalla nykyisin myös olutta. Kauppoihin on löytänyt tiensä jo Vanhan Tornin Tumma olut ja Vaalea olut. Ravintoloista näyttää löytyvän myös hieman vahvempi Kahvistout. Keväällähän nämä kauppoihin jo saapui, niin johan se oli jo aika maistaa.

Alahovin Viinitilan Letkeä Olut
juhannuksena 2013.

Vuosi sitten juhannuksena olin viettämässä keskikesän juhlaa Alahovilla ja sain maistaa silloin vuonna 2012 ilmeisesti koetuotannossa ollutta Letkeä Olut nimistä olutta, joka maistui ihan mukiin menevältä. En muista oluen tyyliä, mutta homma oli kehitysasteella vielä silloin. Nyt vuotta myöhemmin kolmea olutta jo tuotannosa. Hieno homma.

Samalla kuulin oluenteosta olevan vastuussa isäntäväen poika, joka oli ilmeisesti myös ideoinut oluen tuotannon tilaviinien rinnalle. Tämä on nyt siis ensimaistosta kuitenkin näille kauppaan asti ehtineille tuotteille.

Olut on väriltään kauniin tumman punaruskeaa ja kirkasta. Valoa vasten punaisuus korostuu kivasti. Kaatovaiheessa vaahdon muodostus näyttää pieneltä, mutta lopulta pinnalle kertyy reilun sentin korkuinen vaahtokerros, joka laskeutuu nopeasti, mutta jää kestävänä ohuene mattona peittämään oluen pintaa.

Tuoksussa tumman paahteista maltaisuutta, ruisleipää ja hieman kahvia ja suklaata. Maku on miedohkon maltainen. Jälkimaussa tulee kahvia ja suklaisuutta. Suutuntuma on kevyt ja kuplainen. Hieman vetinenkin. Siinä ja siinä rajalla, että maku lysähtäisi esanssiseksi liemeksi. Olisin kaivannut mallasrunkoon hieman ennemän tuhtiutta, jolloin olut olisi voinut toimia oikein mainiosti. Nyt jäi vähän keskikertainen fiilis. Ehkäpä pelattu hieman liian varman päälle. Siitä kielii tuotteiksi valitut tumma ja vaalea lager.

Kerta Kallaveden rannoilla uiskennellaan, niin mikä sopisikaan paremmin taustalle kuin legendaarinen Kallavesj'. Ja savonmetallin sanansaattajan Verjnuarmun esittämänä. Aasinsiltakin tästä löytyy. Bändin laulajan taiteilijanimihän on Puijon Perkele ja tässä oluessa "vanhalla tornilla" viitataan Puijon mäellä ennen sijainneeseen matalampaan Puijon näköalatorniin. Se on myös esitetty etiketissä. Sieltä on voinut ihailla, kuten nykyisestäkin, Kuopion ympärillä välkehtivää Kallavettä. 

Tuomio:  
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5  
Maku: 6/10  
Suutuntuma: 2/5  
Kokonaisvaikutelma: 10/20  
Yhteensä: 29/50   

Speksit:  
Panimo: Alahovin Viinitila Oy 
Tyyli: Tumma Lager 
Maa: Suomi 
Maltaat:  Ohra- ja vehnämallas 
 
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Yksi Alahovin Viinitilan ensimmäisistä kaupallisista oluista.
Mistä: Prisma, Kuopio