Prykmestar Perle Pils – Vakka-Suomen Panimo

Tällä kertaa maistelussa Prykmestar Perle Pils, joka on humaloitu pelkästään saksalaisella Perle-humalalla. Tämä olut selkeää jatkoa vuoden 2017 käsityöläissarjan Prykmestar Saazer Pilsille, joka oli vastaavasti yhdellä humalalla humaloitu pils. Mallaspohjan koostumuksesta ei ole tietoa, onko kysessä sama, mutta ainakin pullon läpi tämä näyttää kirkkaammalta kuin kahden vuoden takainen Saazer Pils.

Prykmestar Perle Pils on todella kirkasta ja väriltään täyteläisen kullan keltaista. Pinnalle muodostuu parinsormen paksuinen kerros vitivalkoista vaahtoa. Kerrassaan tyylikkään ja huokuttelevan näköinen olut!

Tuoksussa vastaleikattua nurmea, keksimäistä mallasta, koivun lehteä. Tuoksuprofiili vie mielen kesäisen mökin pihalle, jossa nurmen leikkaamisen päätteeksi on käynyt pihasaunassa kylpemässä ja istuessa tyynen järven rannalla saunan kuistilla ottaa ensimmäisen hörpyn rapsakan maukkaasta pilsistä. Aaahhh...

Maussa päällimmäisenä vastaleikattu ruoho ja täyteläinen mallas. Myös jotain ruisleipämäistä, vaikkei tässä ruista olekaan. Jälkimakuun nousee ruohoisuuden kaveriksi pihkaa ja havua. Myös hiukan pajunkuorta. 

Suutuntumaltaan Perle Pils on kuivahko ja rapsakka pils, jota täyteläinen maltainen runko tukee. Oikein suun myötäinen.

Kokonaisuutena maukas ja rapsakka pils, jossa humalointi on Keski-Eurooppalaisempaa tyyliä. Eli kuivempaa ja suorempaa iskua ilman trooppisia hedelmiä. Rehut ristiin ja ruohoa kurkkuun. Oikein maistuva ja juotava pils. Ei ihan parin vuoden takaiselle Saazer Pilsille pärjää, vaik ei kauaksi jää.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Katkerot: 44 EBU
Kantavierre: 11,7 °P
Humalat: Perle
Alkoholi: 5,3 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Tuhansien Järvien Pils – Iso-Kallan Panimo

Alku viikosta kaupoilla pyörähtäessäni huomasin Alkon  ohi kävellessäni esittelyhyllyllä Iso-Kallan Savu Kekri oluen, jonka olin ajatellut maistella. Ruokaostosten jälkeen kurvasin Alkon kautta ja olin jo lähdössä pullon kanssa kassalle, kun tuli mieleen tsekata vielä tarkemmin tiedot pullon kyljestä.

Savumärzen. Silloin iski tunne, että tässä on jotain tuttua. Tsekkasin varmuuden vuoksi omia muistiinpanojani aiemmista Iso-Kallan oluista vahvuus täsmäsi arvioimaani Bierstuben 45-vuotis juhlaolueeseen – jota oli saatavilla myös Holy Smoke nimellä. Kyseessä oli kanssa Savumärzen. Oma epäilykseni on, että kyseessä on sama olut, mutta en ole ehtinyt vielä asiaa tiedustella panimolta.

Vaikka maukas olut onkin kyseessä, niin pistin pullon takaisin hyllyyn, sillä halusin jotain uutta maisteltavaksi. Kiertelin oluthyllyn läpi ja sitten silmiini osui Iso-Kallan toinen olut, Tuhansien Järvien Pils, joka ei vaikuttanut millään tavalla tutulta. Napasin sen ja pari muuta mielenkiintoista uutta tuttavuutta mukaan. Nyt on siis arvioon ilmeisestikin Iso-Kallan Panimon historian toinen pils. Ensimmäien oli ilmeisestikin maukas kauppavahvuinen Keskari Pils. Kyseessä ei ole saman oluen ravintolavahvuinen versio, sillä Keskari Pils oli humaloinnillaan selkeästi Keski-Euroopan Pils-maille kumartava olut, kun taas tämä tällä kertaa arviossa oleva Tuhansien Järvien Pils on puhtaasti jenkkihumaloitu pils. Myös mallaspohjassa on eroa.

Tuhansien Järvien Pils on väriltään kullan keltainen ja ohut vaahtoinen. Hieman harmahtava sävyinen.

Tuoksu on melko mieto, mutta kuitenkin raikas, maltainen ja ruohoinen. Kevyttä pihkaisuuttakin aistittavissa.

Maussa on läsnä reilun ruohoinen ja pihkainen humalan puraisu heti ensihörpystä alkaen. Aika yllättävä, sillä ei tämä mikään Petolintu sentään ole. 30 EBUn katkeroinnilla melkoisen ryhdikäs puraisu on Tuhansien Järvien Pilsiin saatu. Maussa myös kiva mallataisuus taustalla. Jälkimakuuun tulee hieman kumivivahteella sävytetty pähkinäinen ja pihkainen jälkipurenta, joka viipeyilee riittävän pitkään limakalvoilla. Välillä esiin puskee jostain syystä omenaa. Sitä sitrusmaisuutta minusta tässä on melko vähäisesti.

Suutuntuma on katkerohumaloinin vuoksi selkeän rapsakka. Mallasrunko tuo melko täyteläisen suutuntuman.

Tuhansien Järvien Pils on kokonaisuutena nappakkarunkoinen pils, jossa humalointi on tyylisuunnan mukainen. Ruohoisuuden lisäksi mukana on jenkkihumaloista johtuen myös pihkaa ja pähkinäisyyttä. Tämä parani loppua kohden, mutta jotenkin jäi hieman vajaaksi. Joku tässä hieman tökki. Harmillista, sillä sinäänsä tässä on kaikki kohdallaa jenkkityylisempänä Pilsinä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: n. 8 EBC
Katkerot: n. 30 EBU
Kantavierre: n. 12,5 °P
Maltaat:  Pilsner, Dark Ale, Crystal
Humalat:  Columbus, Chinook, Amarillo
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

PC Pils – Founders Brewing Co.

Arviossa jenkkiläisen Founders panimon PC Pils. Maistoin tämän tuossa kesämmällä Ravintola Maljassa hanaversiona ja en syttynyt ollenkaan. Ajattelin kuitenkin antaa laatupanimolle uuden mahdollisuuden pulloversiona. Jotain tympeää siinä silloin oli, mikä vei vähän fiilistä pois. Katsotaan miten nyt toimii.

PC Pils on kirkasta ja väriltään vaalean kypsän oljen keltaista. Valkoista vaahtoa kertyy reilun sentin huntu.

Tuoksu on melkolailla mitätön ja melko vaisu. Hennosti omenaa ja mallasta löytyy. Siinä rajoilla, että onko tämä tuoksu tympeä.

Maku on maltainen ja hivenen omenainen sekin. Myös keksinen ja hennon kukkainen. Ehkäpä tämä omena ja kukka mielenyhtymät ovat vähän samaa. Löytyy myös hieman makeahko, hujaista mallasta. Jälkimakuun kohoilee kivasti maltillisen pihkaista ja ruohoista humalaa ryhdittämään.

Suutuntuma kevyt ja raikas, jota hiilihappokuplat terävöittävät.

Kokonaisuutena PC Pils oli parempi kuin muistin hanamaistelun perusteella. Voin kuvitella, että se tympeä fiilis tuli tuolla maun puolella tuossa omenaisen/kukkaisen vivahteen yhdistelmästä. Ehkäpä siitä tuli mieleen oma tekemäni epäonnistunut pils, jossa parissa kuukaudessa alkoi hieman samanlainen vivahde tulla esiin, mutta ajan myötä siihen kehittyi pitkään suussa "kiehuva" hiilihappoisuus, joka kieli epäpuhtaudessa valmistusprosessissa.  Tässä ei virhe makua kyllä ole, mutta mielenyhtymän se silti minulle luo. Jännä

Silti voisin tätä pullosta toistekin ostaa, mutta vain janojuomaksi. Tämän ei kannata antaa seistä lasissa liian pitkään.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Pils
Maa: Yhdysvallat
Väri: 12,9 EBC
Katkerot: 45 IBU (Alko 39,0 EBU)
Kantavierre: 12,3 °P
Humalat:  Chinook, Cascade, Centennial
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Kaski Pils – Takatalo & Tompuri

Tänään maistelussa Takatalon & Tompurin Kaski Pils. Tämä on itselleni ensi tuttavuus panimoon ja nyt koetellaan kerralla kunnolla. 

Ostin pullon Päiväranna Citymarketilta tarjouksesta. Tarjouksen syynä lienee se, että oluen päiväys on menossa kahden viikon päästä. En tiedä paljonko näille on annettu kestoa, mutta nyt luulisi näkyvän virhemaut, jos panoprosessi ei ole kunnossa. 

Etiketissä on pieni tarina oluesta, mikä on aina kivaa.

"Esi-isät aikoinaan, 

kasvattivat tiloille pensaan, 

humalan.

Humala tilalla edelleen,

kasvaa kiviaitaa vasten kaartaen.

Oluessa tässä,

maistuu humala ikiaikainen, 

esi-isät myhäilevät

kiviaitaan vasten nojaillen.

Pojat Takatalon ja Tompurin tiloja

esi-isien jatkavat, vuosisatojen jälkeen

viljan olueksi panevat."

Kaski on väriltään okran keltainen ja hennon samea. Pinnalle muodostuu pari senttiä kaunista kirkkaan valkoista vaahtoa.

Tuoksu on maltainen ja hieman leipäinen. Mukana myös hieman ruohoista humalointia.

Maltainen, hieman keksinen ja toffeinen. Jälkimaussa rehdillä kädellä ammennettavaa ruohoista ja hivenen puhkaista humalaa. Katkerot viipyilevät pitkään limakalvoilla. Tässä on kyllä hetkittäin häivähdyksellinen voin aromia.

Suutuntuma on melko raikas ja yllättävän täyteläinen kauppavahvuiseksi. Jälkimaussa katkerot ryhdittää kivasti.

Kokonaisuutena Kaski on oikein kelvollinen pils, missä kaikki osa-alueet kunnossa. Vaikka päiväys on menossa kohta umpeen maku on kelvollinen eikä virhemakuja löydy – ellei pientä voimaisuutta laske. Tästä tietää, että Takatalolla ja Tompurilla on prosessi kunnossa. Pullon tarinasta lisäpinna.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Takalo & Tompuri Brewery
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Suodattamaton
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio

Keskari Pils – Iso-Kallan Panimo

 Tänään kävin juttelemassa Yle Kuopion lähetykseen oluesta, pienpanimoista ja olutharrastuksesta. Jutustelut löytyy myös YLE Areenasta (http://areena.yle.fi/1-4168230), jos jotakuta kiinnostaa, mitä tämmöinen bloggaaja höpöttelee. Sivuttiin myös vähän alkoholilakiuudistusta, joka näyttäisi nyt vihdoin olevan menossa läpi. Tosin uskon sen vasta, kun presidentti on lain allekirjoittanut. Sen verran usein on tällä hallituksella takki kääntynyt.

Haastattelussa tuli esiin, etten ole tässä kuussa julkaissut vielä yhtään arviota ja niin tosiaan asianlaita on. Tämä johtuu täysin omista kiireistäni ja siitä pihasta, joka kesän tullen on työllistänyt enemmän kuin talvella. Mutta tänään oli vapaa päivä ja muu perhe reissussa, niin omaa aikaa löytyi nyt myös blogitekstin kirjoitteluun.

Tänään maisteluun valikoitui Iso-Kallan Panimon Keskari Pils, jonka sain suoraan panimolta toukokuun loppupuolella. Keskari Pilsin etiketissä on kuvattu selkeä suomalainen peltomaisemassa lepäävä viljakuhilaskeko, jota vasten Iso-Kallan Paninon logolla varustetun ruskea olutpullo lepää. Kaunis näky. Tämä lienee kunnianosoitus Pohjois-Pohjanmaalaisuudesta kumpuavalle Keskustalaiselle alkoholipolitiikalle. Kuin suuri kiitos. On herkkää. On.

Keskari Pils on väriltään oljen keltainen ja kirkas olut. Pinnalle muodostuu kaunis valkoinen ja kiinteä vaahtokukka. Pohjalta nousee hitaasti pieniä kuplia. Rauhoittava näky.

Tuoksusta löytyy vastaleikattua ruohoa ja maltainen. Häivähdys havuja.

Maussa makeahkoa mallasta ja tuoksussakin olevaa vastaleikattua ruohoisuutta. Jotain yrttisiä vivahteitakin vilahtelee välillä sekä hieman erikoista kuivahedelmäisyyttä. Hyvin maltillinen katkerointi kannattelee ruohoisuudellaan jälkimakuun asti. 

Suutuntuma on raikas ja melko kevyt. Katkerot kuitenkin ryhdittää ja jaksaa kannatella jälkimakuun asti.

Kokonaisuudessa maistuva ja juotava pilsner. Sopi hyvin ja pasta bolognesen kaveriksi ja uskon Keskarin toimivan myös panimon suotittelemien pizzan ja kalan kanssa. Myös kavereiden kanssa toimii varmasti.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pilsner
Maa: Suomi
Väri: n. 10 EBC
Katkerot: 20 EBU
Kantavierre: 10,5°P
Maltaat:  Pilsner ja Munich
Humalat: Perle ja Saaz
Alkoholi: 4,6 %
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta

Juhla Pils – Fiskarsin Panimo

Hyvin maistui oluen teon ohessa.

Sain tuossa taannoin Rekolan Panimolta, joka reilu viikko sitten muutti nimensä Fiskarsin Panimoksi, maistiaispaketin, missä oli yksi etiketitön pullo. Tämä pullo sisälsi Suomi 100-vuotta Juhla Pils -olutta.

Tällä hetkellä Juhla Pilsiä ei ole saatavilla kuin ravintolatarjoiluna hanasta. Resepti on kuitenkin panimolla hiottu tovi, joten suattaapi olla, että tätä kauppojen hyllyillä pulloissakin tämän vuoden aikana nähdään.

Juhla Pils on väriltään kullankeltaista ja kirkasta. Pieneen kahden desin lasiin kaadettaessa valkoista vaahtoa kertyy hieman, mutta se on melko lyhyt ikäistä.

Tuoksu maltainen, tuoreen ruohoinen ja hennon kukkainenkin. Hienoisesti löytyy hedelmäkarkkiakin. Tuoksusta en löydä diasetyylisyyttä.

Ensi suullinen tuntui ensin mietona, mutta sitten humalatujauksen jälkivanassa esiin puskee makeaa maltaisuutta ja tuttifrutti karkkia. Sitten humalat ottavat taas hallinnan ruohoisella ja sitruksisella otteellaan. Seuraavat suulliset jatkavat samoilla linjoilla, mutta mietoutta ei enää tunnu ja maltaat on heti läsnä. Lisänä tulee jotain kukkaisia ja yrttisiä fiiliksiä. Vastaleikattu ruoho on selkeästi läsnä. Pullon loppua kohden jälkimaussa diasetyylisyys alkaa tulla selkeämmin esille. Oikeastaan oikein hieno makukombo.

Suutuntuma on mukavan tukeva olematta kuitenkaan tunkkainen. Humalointi raikastaa ja ryhdittää. Tosin hienoisesti jotain voimaista/rasvamaista tulee välilä suun taka-alalla esiin.

Kokonaisuuten maukas pils, jossa pientä miinusta tulee hetkellisestä rasvamaisesta suutuntumasta. En osaa sanoa tuleeko se diasetyylistä, kun sitä maussa ei paljoa ole, mutta hieman se häiritsee minua. Se ei ole niinkään maussa, mutta suutuntumassa se tulee. Toisaalta tässä panimolla on ollut tavoitteena saada diasetyylisyyttä esille, joten siinä on onnistuttu. Itse en ole kuitenkaan suurin diasetyylisyyttä ystävä. Kuitenkin tähän mennessä paras maistamani Suomi 100 -teeman alla tehty olut.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

Dammer Pils – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tänään maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon ainoa vakituisessa tuotannossa oleva pohjahiivaolut Dammer Pils. Vaikka en ole sataprosenttisen varma, niin olettaisin nimen viittaavaan Tampereeseen. Tästä vihjailee myös etiketissä taustalla komeileva voimala ja padosta kuohuava virta. Lienee Tammerkoskesta kyseessä. Eli Tamperelaista Pilsiä siis.

Sain tämän oluen suoraan panimolta uutukaisen Big 4 Sun monijuomapakkauksen eli kauppojen ensimmäisne "Ison Nelosen" mukana. Pakkaus on jo Pyynikin toinen monijuomapakkaus, mutta tällä kertaa oluet on tölkeissä. Mukana Dammer Pilsin lisäksi on voitokas pihlajanmarjoilla ryyditetty Ruby Jazz Ale,  Pyynikin American IPA (joka oli jo edellisessä paketissa mukana) sekä Cloudberry Saison, mikä on itselläni vielä maistamatta. 

Kolme näistä uuden monipakkauksen tölkeistä on valimistettu paljaisiin tölkkiaihioihin, joihin on liitetty painettu tarra perinteisen tölkinpintaan painamisen sijaan. Tämä tekniikka laskee tölkityksen kuluja ja tuo sen myös pienpanimoiden ulottuville.

Pyynikkihän oli muuten ensimmäinen suomalainen panimo, joka väänti viranomaisten kanssa kättä mahdollistaakseen tämän. Ensimmäisen sessio paketin ostin heti miten sen ilmestyttyä ja arvioinkin sain siitä tehtyä. Tosin kaksi kuukautta siinä meni. Tämän kertaisesta en tee omista aikatauluistani johtuen yhtä arviota koko paketista. Samaan aikaan Pyynikin Big 4 Sunin kanssa monijuomapakkauksen on tuonut markkinoille omansa myös ainakin Maku Brewing ja Brooklyn Brewery.

Dammer Pils on väriltään kypsän oljen keltaista ja melko kirkasta. Hieman hippujakin leijailee hiilihappokuplien seassa. Pintaa hunnuttaa muutaman millin kirkkaan valkoinen tasainen vaahtokerros.

Tuoksu on melko mieto. Leipäistä mallasta löytyy pääasiassa. Hirveästi en muuta aisti.

Maku on pehmeän maltainen ja hieman keksinen. Humalan puraisu on hento ja tuntuu oikeastaan vaan suutuntumassa limakalvoja kuivattavana tunteena. Muuten suutuntuma on pehmeä ja tasapainoinen.

Vaikka tuoksu on mieto, niin maku on ihan napsakka. Ei mitään ihme kikkailua, mutta asiat Dammer Pilsissä on tasapainossa. Hieman voimakkaampaa tuoksua, kun olisi ollut, niin kokonaisuus olisi ollut melko loistavakin. Kuitenkin erityisen oiva juoma saunan päälle tai viilentämään raskaan työn raatajaa, joten tätä varmasti tulee ostettua jatkossa.

Pyynikkikin on näköjään alkanu laittamana tuotteidensa mukaan musiikki suosituksia. Tai ainakin Dammer Pilsin tuotesivuilta semmoinen löytyi. Tosin suositus sisältää 124 kappaletta. Tähän määrään ei taida yksi tölkki riittää.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 22 EBU
Maltaat:  Pils, Münchener
Humalat:  Northern brewer, Saaz
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Yksi Pyynikin uutukaisen Big 4 Sun monipakkauksen oluista.
Mistä: Sain maistiaispaketin panimolta

Prykmestar Saazer Pils – Vakka-Suomen Panimo

Kerrassaan herkullisen näköinen,
tuoksuinen ja makuinen olut.

Prykmestar Saazer Pils on yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisolutvalikoimaa ja ainoa perinteisen pils tyylin edustaja tässä joukossa. Tosin olut on hieman vahvempi alkoholipitoisuudeltaan kuin perinteisesti tyylilajiin kuuluisi. Oluen valmistuksessa on käytetty tsekkiläistä ohramallasta ja tsekkiläistä Saaz-humalaa, jolla olut on kokonaan humaloitu.

Prykmestar Saazer Pils on väriltään oljenkeltainen ja hieman sameahko. Pintaa verhoaa puolen sentin korkuinen napakka kirkkaan valkoinen vaahto. Pohjalta nousee rauhaksiin tasaiseen tahtiin kuplia kuin ylösalainen kevätpäivän vesisade.

Tuoksu on raikkaan keväinen. Aromiprofiilista löytyy tuoretta ruohoa, keksistä mallasta ja hentoa kukkaisuutta.

Maku on rehdin maltainen, tuore leipäinen sekä hieman hapan omenainen. Humala puraisee kivan tuntuisesti, muttei liikaa. Humaloiden hampaat paljastavat vastaleikattua ruohoa, yrttejä sekä sitrusta.

Suutuntam on raikas ja rapsakka. Mukava juoda, muttei kuitenkaan liian kevyt. Mallasrunko on tukeva, jota tasapainoinen humalointi liidättää.

Mukavan maanläheinen ulkoasu etiketissäkin.

Onpas nyt kyllä oikein maukas ja hieno pils lasissa. Fiilikset katossa. Itselläni onkin alkuvuoden tehnyt Pilsejä ja Ipoja kovasti mieli, kun alku talvi on tullut vietettyä enemmänkin stout ja imperial stout osaston parissa. Yksi Bohemian pilsner onkin kellarissa käymässä ja keväisen reilusti humaloidun IPAn resepti on työn alla. Voi kumpa osaisi itse tämmöisen vielä joskus valmistaa. Tässä maku ja suutuntuma on erinomaisessa tasapainossa ja olut itsessään on maukas sekä sopivan katkera. Ostan tätä todennäköisesti lisää janojuomaksi. Tätä ei kannata jemmata kellarin kätköihin odottamaan parempia aikoja. Se aika on nimittäin nyt.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: 13 EBC
Katkerot: 37,2 EBU
Kantavierre: 15,0 °P
Maltaat: Tsekkiläiset ohramaltaat
Humalat: Tsekkiläinen Saaz
Alkoholi: 5,7 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2017 käsityöläisoluista
Mistä: Haapaniemen Alko, Kuopio

Puijo IV – Iso-Kallan Panimo

Nykyinen Puijo olut on
IV-vahvuusluokkaa.

Puijo oluen historia yltää aina vuoteen 1932, jolloin Kuopiolainen Oy Gustav Ranin alkoi valmistaa tämän nimistä olutta kieltolain päätyttyä Kuopiolaisten janon sammuttajaksi. Olutta valmistettiin tuolloin Väinölänniemen kupeessa kellaritiloissa, joissa nykyään toimii kohtuullisen tunnettu gourmetravintola Musta Lammas. Tässä ravintolassa on hyvät ruoat ja itsekin olen siellä pari kertaa vuosikymmenten saatossa päässyt käymään. Viimeksi 2012 ja sitä ennen joskus penskana ehkä 1990-luvulla, jolloin hienon kellaritunnelman lisäksi mieleen jäi vain valtavan isot Aarikan mustat puuhelmistä tehdyt lampaat, joita ei enää nykyään paikalla ole. Tai en ainakaan nähnyt toisella käynti kerralla nähnyt. Ihme juttu.

Mutta mieliharhailuista takaisin Puijo-oluen historiaan. Oluen nimi muutettiin Torniksi vuonna 1963, kun nykyinen Puijon mäellä seisova torni valmistui. 1970-luvulla tuotemerkki siirtyi Valiolle ilmeisesti jonkinlaisten yrityskauppojen myötä. Kun tuotenimi vapautui, nykyisen Mustan lampaan omistava Ravintolamesterit Oy rekisteröi tuotemerkin itselleen ja Puijo olut tuli uudelleen markkinoille 1997. Tai ainakin rekisteröitiin. Mielestäni näihin aikoihin se tuli myös uudelleen markkinoille ravintolamestareiden baareihin, mutta voin olla väärässä. Reilut 10 vuotta sinne tänne lienee normaali muistin heittoa.

Ravintolamestarien sivuilta löytyy kuitenkin tieto, että "Ravintolamestarit valmistutti vuonna 2011 Torni-olutta sekä vuosina 2012 ja 2013 Puijo-olutta", mutta muistelisin, että Puijoa olisi ollut aiemminkin saatavilla Introssa ja Pannuhuoneella, jotka molemmat ovat Ravintolamestarien ravintoloita. No, joka tapauksessa Puijo-olut oli silloin uustuotantona Vakka-Suomen Panimolla valmistettua ja vahvuudeltaa kolmen tolpan luokkaa. Ja muistelisin, että Torni olisi ollut IVA luokkaa, jos sallitaan tällaisten vanhankantaisten suomalaisten olutnimikkeiden käyttö.

No nyt Puijo-olut on taas täällä ja valmistajaksi on valittu paikallinen Iso-Kallan Panimo. Reseptiikan samankaltaisuudesta en ole ihan varma, mutta Puijo on nyt kuitenkin maitokauppaa vahvempi. VASPin panemaa Puijoa sai silloin myös ruokakaupoista, toisin kuin tätä nykyistä. Harmi alkoholilakiamme. Tämä entinen on myös maisteltu, mutta eipä suurempaa muistikuvaa sen makumaailmasta ole.

Oikein herkullisen näköinen pils,
jonka vaahtokukka on upean kuohkea.

Tämä "uusi" Puijo IV -olut on väriltään kauniin oljenkeltaista, kirkasta ja runsaasti vaahtoavaa. Vaahto kukka pysyy pitkään lasissa ja laskeutuu hitaasti kuplien yhdistyessä ensin isoiksi kupliksi, jotka loluta "romahtavat" alemmaksi. Lasiin kaadon jälkeen pohjalta nousee vilkaaseen tahtiin pieniä kuplia. Tuoksussa maltaisuutta, kevyttä humalan katkeroa ja pellosta nostettua naurista.

Puijon maussa voimakkaimpana tulee esiin rapsakan raikas humalointi, joka on pils-tyylille ominaisesti enemmänkin katkero-osastoa. Mallasrunko on kohtuullisen tuhti. Jälkimaussa viipyilee jopa hieman hedelmäinen tiukka humalointi, joka on kuitenkin aavistuksen kuminen. Jännä kokonaisuus.

Suutuntuma on raikas ja kevyehkö, jota humaloinnin katkerot ryhdittävät. Puijo tuntuu suussa viilentävältä puolen tunnin lämpenemisen jälkeenkin. Hiilihappoisuus tuntuu yllättävänkin vähän, vaikka niitä kuplia näytti nousevan paljon ja vaahtoa kertyi rutkasti.

Kokonaisuutena kelpo pils, josta voisi olla oiva vaihtoehto bulkkilagerien ystäville ensimmäiseksi tutustumisolueksi laajempaan olutmaailmaan. Ei liian kaukana bulkin makumaailmoista, mutta kuitenkin voimakkaampi humalointi ryhdittämässä täysmallasoluen täyteläisempää makua. Tähän ei Karhun Tuplahumala pysty.

Tämä ei nouse kuitenkaan itselläni pils suosikkeihini, joihin Plevnan Petolintu nousi keväällä. Ehkä olen tottunut vain liikaa reiluun humalointiin. Jos et ole koskaan maistanut muuta kuin kauppojen salkkutavaraa, niin älä aloita Petolinnusta – ainakaan isolla tuopilla.

Nyt kun ollaan näin syvällä Savolaisuuden sydämessä ja syvissä Kallavesissä muikkujen kerä, niin otetaan jatkoksi jotain muailman navan seutuloille soveltuvvoo lauloista. Ja oiskopa ehkä parempata biisilöistä kui Lentävä Kalakukko, jonka veisailoopi meille ite Pakarisen Esa. Toki voip olla tai voip olla olematta, mutta tälläpä nyt männään.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suututuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Ravintolamestareiden tilaama, jo yli 80-vuotiaan Puijo-oluen uusin paikallisesti valmistettu versio.
Mistä: Ainakin useimmista Ravintolamestareiden ravintoloista Kuopiossa.

Music Non Stop Techno Pop - To Øl

Nyt on tullut muutama olut maisteltua tanskalaiselta To Øl panimolta ja oikein maukkaitahan ne tuotokset on olleet. Tällä kertaa maisteluun päätyi Palokan Citymarketista ostettu Music Non Stop Techno Pop. 

Kyseessä on mangolla ja appelsiinin kuorella höystetty pilsner-tyylin edustaja. Voisinpa sanoa, että mielenkiinnolla tämän maistelua hetkeä olen odottanut.

Olut on väriltään kuparinruskea. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain ohut kerros vaahtoa, mikä laskeutuu aika nopeasti.

Tuoksussa hedelmäistä humalaa, vastaleikattua nurmea, makeutta ja häivähdys pihkan hartsisuutta.

Ensi kulaus on raikkaan hedelmäinen. Maussa mangoa, sitrusta, karpaloa, humalan katkeroa ja pientä havumaisuutta. Jälkimaku muuttuu kuitenkin hiukan tympeäksi ja metalliseksi. Kuin vanhaa lusikkaa, josta pinnoite kulunut ja metallin maku työntyy pehmeän hedelmä jogurtin maun takaa. Lämmetessään tulee esiin vähän saippuamainen makutuntuma, joten suosittelen nauttimaan kylmänä.

Suutuntumaltaan rapsakka olut ja raikas olut, jota jälkimaku hieman latistaa. Humalointi peittää hyvin alleen kevyehkön mallasrungon.

Kokonaisuutena melko maukas pilsneri, jonka tympeän metallinen jälkimaku jättää vähän "kitkerän" maun suuhun. Hedelmäisyys ja napakka metsäinen humalointi ei hommaa valitettavasti pelasta. Ei kyllä tulisi ostettua uudelleen.

Kerta oluen nimessä on yhdistetty tarkoituksella (tai tarkoituksetta) konemusan pioneerin Kraftwerkin kahden samalta levyltä löytyvän biisin nimet, niin musaiikiksi silloin siis kyseiset kappaleet. Nämä pyöräilyyn hurahtaneet (yksi albumi on nimetty Tour De Francen mukaan) järkähtämättömät oman tiensä kulkijat ovat ansiokkaasti ilahduttaneet maailmaan omalla koneellisella ulosannillaan. Music non stop. Techno Pop.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: To Øl
Tyyli: Pilsner
Maa: Tanska
Maltaat:  Ohra, kaurahiutaleet, mallastamaton vehnä
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mangoa ja appelsiinin kuorta. Valmistettu yhdessä Köpisläisen Restaurant Pop:n kanssa.
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Primal Pils - To Øl

Lauantain lounaalla tein maalaismakkaraperunoita ja ruokajuomaksi kaivelin To Øl:n Primal Pils oluen. Sopivan rasvaiselle herkulle raikasta pilsneriä. Mikäs sen parempaa.

To Øl on itselleni vähän tuntemattomampi panimo. En ole mielestäni mitään heidän oluitaan koskaan maistanut, joten piti käydä vähän googlaamassa, mikäs tämä mesta oikein on. Jonkun toisenkin To Øl:n (tarkoittaa muuten tanskaksi kahta olutta) oluen olen nähnyt kaupassa, muistaakseni Savonlinnan Citymarketissa, muttei tullut silloin hommattua maisteluun.

Primal Pils ei ole tyylisuuntansa
puhtain edustaja, mutta erittäin
maukas sellainen.

To Øl on Tanskalainen Tobias Emil Jensenin ja Tore Gyntherin vuonna 2010 perustama niin kutsuttu gypsy brewery eli karkeasti "mustalaispanimo". Nimityksellä viitataan entisaikojen kiertäviin eurooppalaisiin etnisiin ryhmiin. Tällä tarkoitetaan siis, ettei panimo omista omaa panimolaitteistoa vaan tuottaa oluensa toisten panimoiden tiloissa eli vuokraa ne käyttöönsä tai valmistuttaa ne jossain panimossa. Ehkäpä tunnetuin Gypsy-panimo on myöskin tanskalainen Mikkeller, jonka toinen perustaja Mikkel Borg Bjergsø oli Tobiaksen ja Toren opiskelukaveri ja poijjat aloittelivatkin panimotoimintaa yhdessä paremman oluen toivossa. Mikkeller on ainakin tehnyt mainioita oluita. Toivotaan siis parasta To Øl:in kohdalla. Tarkempi stoori historiikista voipi lueskella panimon nettisivuilta.

Mutta sitten tämä Primal Pilsin pariin. Primal Pils on hieman samea ja väriltään toffeen ruskeaa. Tuoksussa miellyttävän hedelmäistä humalaa. Myös toffeisuutta. Katkeroa ei tuoksussa tunnu paljoa.

Maussa raikasta ja hivenen makeaa hedelmäisyyttä, mutta humalan katkeruus puskee jälkimakuun kovasti. Kovemmin kuin perus pilseissä ja hivenen häiritsevästi. Muutaman suullisen jälkeen ei katkero puske enää liian häiritsevästi. Tasapaino on hieno!

Suutuntuma alun jälkeen miellyttävän pehmeän hedelmäinen, jota jälkikatkero ryhdistää. Maistui myös loistavasti maalaismakkaraperunoiden kera.

Yksi parhaista maistamistani pilsnereistä. Ei toki tyylipuhdas lajinsa edustaja, mutta minulle uppoaa.

Kun hienoa tanskalaista tuotosta maistelee, tekee mieli kuunnella syömisen ohessa myös hienoa tanskalaista musiikkia. Tällaista tarjoaa Mew yhtye. Mew on saavuttanut ehkäpä yllättävänkin ison suosion, vaikkei musiikki ole ihan valtavirtaa. Bändi työstää hieman progehtavaa musiikkia, mutta onnistuu pitämään sen silti rullaavana ja helpommin iskostuvana. Valitsin tähän kappaleen nimeltä Introducing Palace Players vuonna 2009 ilmestyneeltä viidenneltä levyltä, jonka nimi on hieman häkellyttävä ja oletettavasti jonkinlainen vittuilu myös superlyhennetyille albumien nimille (No more stories / Are told today / I'm sorry / They washed away / No more stories / The world is grey / I'm tired / Let's wash away).

Biisi on hieno osoitus bändin kykeneväisyydestä kutoa yhteen toimiviksi kokonaisuuksiksi toisistaan poikkeavia osuuksia. Tämä biisi alkaa nakuttavalla kitaroinnilla ja lähes kompuroinnilta kuullostavalla rumpukompilla. Kuitenkin muutaman kierron jälkeen ne tuntuvat olevan kuin luotuja toisilleen. Sitten päälle tulee 90-luvun tietokonepelin synamatto, joka menee omissa maailmoissaan. Tämän jälkeen biisi pyörähtää kunnolla käyntiin ja kaikki lyö yhteen kuin paremmassakin moottorissa. Kuulija saa hetken nauttia tutun ja turvallisen länsimaisen musiikin 4/4 rytmityksen kahdeksasosa tahdeille ajoittuvasta kuljetuksesta, kunnes rumpali tuntuu kompuroivan ja jatkavan epätahdista soittoaan. Kuitenkin homma rullaa hienon häriintyneesti eteenpäin, sillä basari ja virveli menee tasaisen tappavasti eteenpäin vain haitsun tikittäessä omalla polullaan. Tämä hieman häiriintynyt rumpukomppi (joka on vain pieni variaatio 4/4 peruskompista) on juuri yksi biisin hienouksia ja koukku, mikä iskostaa kappaleen päähän. Jos epäilet rumpalin taitoja, niin kokeileppas soittaa perässä. Ei se oikeasti niin vaikeaa ole.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50  

Speksit:
Panimo: To Øl
Tyyli: Pils
Maa: Tanska
Väri:  17,1 EBC
Katkerot:  47,7 EBU
Kantavierre: 14,8°
Maltaat:  Pilsner-, melanodin- ja cara crystal -maltaat, savustetut kauramaltaat ja -hiutaleet
Humalat:  Tomahawk-, Simcoe- ja Tettnanger
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Savukauraa mukana
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Umenishiki Pilsner (うめにしピルスナー) - Umenishiki

Vielä riittää kirjaamattomia Japanin maisteluita. Tällä kertaa jatketaan Ehimeläisen Umeneshiki panimon kanssa ja tyylinä pilsner. Tämän maistelin Nipponia jälkeen samana iltana.

Kelpo Pilsner reippaalla
vaahtokukalla.

Olut on väriltää kullakeltaista, mutta huomattavasti vaaleampaa kuin Nipponia. Vahtokukka on napakan oloinen joka korostaa mukavasti oluen herkullista olemusta. Täällä on mukava, kun ilman kosteus on sadepäivänä niin korkealla, että pullot on saman tien pisaroiden peitossa, kun ne jääkaapista ottaa ulos. Houkutteleva ulos anti niin kuin parhaassakin olutmainoksessa.

Tuoksut on edelleen hukassa. Ei irtoa mitään. Maussa taasen tuntuu kivat käpyhumalat, joiden osuus ei ole kuitenkaan liiallisen voimakas. Maltaisuus ja sitruksinen raikkaus pääsee hyvin esiin.

Jälkimaussa suuhun jää hieman oreganon kaltainen jälkimaku. Suutuntuma on kuiva ja rapsakka.

Tässäpä kelpo paikallinen pilsneri Ehimen läänistä. Parempiakin on, mutta paras japanilainen pilsneri mitä olen tähän mennessä maistanut.

Tätä blogiin kasaillessa aurinkoisena toukokuun sunnuntaiaamuna pyöräyttelin mukavan letkeää kesämusaa taustalla. Bestie Boysilta löytyy erittäin hienoja ja leppoisia funk-jazz henkisiä instrumenttaalibiisejä useilta levyiltä ja niitä on koottu yhteen The In Sound From Way Out! -levylle. Tämä tarjoilee ihan erilaisen näkemyksen rapista tunnettun yhtyeen tuotantoon. Suosittelen tutustumaan. Tähän Son Of Neckbone, joka taitaakin löytyä vain tältä instrumenttaali levyltä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 32/50  

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Pilsner
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Asahi The Master (アサヒ ザ・マスター) ja Umenishiki Wood Finish & Assemblage

Nyt sitä ollaan jo kotiuduttu Japanista, mutta maisteltuja oluita on jäänyt kirjaamatta ajan puutteen vuoksi. Tässä lisäilen niitä sitä mukaan, kun ehdin kirjoitella valmiiksi muistiinpanojen pohjalta.

Asahi The Master (アサヒ ザ・マスター)

Paahtava aurinkoinen päivä laittoi janottamaan Matsuyaman linnaan suuntautuneen tutustumiskäynnin jälkeen. Majapaikalle saapuessa otin jääkaappikylmän Asahin The Masterin (アサヒ ザ・マスター) maisteluun ja menin köllöttelemään tatamilattialle.

Japanilainen pils-tyyppinen olut
peri japanilaisessa miljöössä.

Kyseessä on pilsner tyylinen olut. Paljon Japanissa tunnutaan arvostavan saksanolut kulttuuria ja sieltähän tämänkin malli on haettu. Olut on erittäin kirkkasta ja vaalean kullan keltaisen värinen. Valkoista vaahtoa kertyy hyvin niukasti. Tuoksu on mieto, enkä saa tästä mitään irti. 

Maku on kevyehkön maltainen, jota sävyttää napakampi humalointi ja hiilihappoisuus. Mausta löytyy hieman vihreän omenan happamuutta. Suutuntuma on kirpakka ja hiilihappoinen.

Suutuntuma kirpakka ja hyvin hiilihappoinen. Kokonaisuuten mallikas pilsneri, joka on omaan makuuni liian hiilihappoinen.

Asahi The Master Pilsnerin tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 28/50  

Speksit:
Panimo: Asahi Breweries Ltd.
Tyyli: Pilsner
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Umenishiki Wood Finish & Assemblage

Myöhemmin iltakylvyn jälkeen otin maisteluun Ehimeläisen Umenishikin panimon Wood Finish & Assemblage oluen. Kyseessä on käsitykseni mukaan hieman erikoisempi viritelmä, jossa on käytetty lisänä paahdettua riisiä, ruista, durraa, maissia, kauraa ja spelttiä. 

Tumman meripihkan värinen Wood Finish &
Assemblage olut osoittautui oikein makoisaksi,
vaikka etiketti vaikutti vähän amatöörimaiselta
tekeleeltä pikselisine kuvineen.

Wood Finish & Assemblage olut on väriltään tumma meripihkan ruskeaa. Pullossa oli pohjalla hieno hippuista sakkaa pohjalla, jota päätyi lasiin kellumaan. Ei laskeutunut pohjalle pienen seisotuksenkaan aikana, joten siitä hieman miinusta.

Tuoksu mieto enkä saa tästäkään mitään irti. Vähän alkaa huolestuttamaan, että vaivaako minun nenääni joku. Limakalvot kyllä tuntuu hieman kuivilta... Ehkäpä häivähdys siirappia löytyy.

Maku on pehmeän maltainen, josta löytyy pähkinää, tammitynnyriä ja vaahtersiirappia. Jälkimaussa suuhun jää paahtuneen siirappinen aromi, muttei niin makea. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen.

Kokonaisuuten oikein mielenkiintoinen ja maukas olut. Tähän on haettu jo näkemystä enemmän kuin suurimmassa osassa maistamiani japanilaisia oluita. Ei täydellinen, mutta oikein maukas ja kiinnostava.

Wood Finish & Assemblagen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Alkoholi: 6,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Black Keys julkaisi tässä juuri uuden levynsä ja levyn eka hittisinkku on jäänyt kyllä tiukasti päähän soimaan narisevine kosketinsoundeineen. Koko levy pitäisi hommata kuunteluun, mutta tähän laitan live version David Lettermanin showsta. Video on muuten julkaistu 3 päivää näiden oluiden nauttimisen jälkeen. Live-versio siksi, että ne kertovat kuitenkin jotain bändistä ja sen meiningistä.

Muutamia reissuoluita on vielä kirjaamatta ja uudet herkutkin houkuttelisi jääkaapissa, mutta koetan ensin saada nämä kirjoittamattomat pois alta.

Keisari Luomu Pils – Nokian panimo

Mukava saunakaveri. Tuttua ja turvallista.

Työreissulla pienillä paikkakunnilla saa tyytyä yleensä suhteellisen kehnoon olutvalikoimaan. Tällä kertaa valinta oli toki suppeampi kuin kaupungeissa, mutta sentään vähän valintaa löytyy. Päädyin saunajuomaksi valitsemaan Keisarin Luomu Pilsin ja kämpillä vasta tajusin, että tämä onkin jäänyt minulta kokonaan maistamatta. Neitsyys siis meni tällä kertaa.

Luomu Pils muodostaa lasiin kaadettaessa tuhdin ja paksun, hieman kuparin punertavan vaahdon. Juoma ei voi vanhan lasin kuluneen ja struktuurisen pinnan takia ei voi hyvin tarkasti tutkiskella. Väri on kuitenkin hivenen tummempi kuin perussuomalaisessa lagerissa.

Maku on raikas ja hivenen humalainen. Mallasta on myös mukana. Mielestäni maussa on myös häivähdys pistaasipähkinää. Jälkimaussa mukavaa humalan viipyilevyys. Ei mikään tajuntaa räjäyttävä olut, mutta veikkaan, että tulee hommattua joskus toistekin saunakaveriksi.

Saunan jälkeen olutta nautiskellessani mietin, että ”Kenen koti on täällä?”. Siksipä pyöräyttin musiikiksi perikotimaista CMX:ää, jonka Surunmurhaajan sinkulta löytyvässä π kappaleessa tuo esiintyy. Jäinkin kuuntelemaan muitakin sinkkujen B-puolia ja Sillanrakentajan B-puolen hieno Punainen nro. 6 on jotenkin aina säväyttänyt minua. Sitäpä siis kehiin tähänkin. Tuttua ja turvallista, mutta kuitenkin hieman erikoista. Kuten Keisari Luomu Pils suomalaisille.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Pils
Maa: Suomi

Väri: 9 EBC

Katkerot: 26 EBU

Kantavierre: 10,6°

Alkoholi: 4,5 %

Mistä: Akaan Sale