Ayinger Altbairisch Dunkel – Brauerai Aying

Blogissa on ollut hiljaiseloa kaksi kuukautta. Oma aika on ollut melkoisen kortilla, kun remontti, työkuviot ja perhe on aikaani vieneet. Mutta kun tätä hommaa tekee omaksi iloksi, eikä pakosta, niin eipä sillä sinällään väliä. Kirjoittelen arvioita tasan niin kauan kuin itseäni huvittaa. Oluita on kyllä tässä kahden kuukauden aikana paljonkin maisteltua ja pöytälaatikkoon on kertynyt useita arvioita, joista ehkä joku päätyy takautuvasti myös tänne blogin puolelle. Aika vain tuntuu nopeasti laukkaavan nykyään, vastahan minä tuon Black Opsinkin maistelin... siis melkein kuukausi sitten, vaikka tuntuu, että se oli viime viikolla.

Tällä kertaa kuitenkin rauhallisen lauantain kunniaksi maisteluun jotain paljon perinteisempää. Ayinger Altbairisch Dunkel eli perinteikästä saksalaista tummaa lageria.  Nimikinhän tuon jo kertoo. Kovin montaa tummaa lageria en ole blogiin neljän ja puolen vuoden aikana arvioinut, joten hyvin näitä mukaan mahtuu.

Brauerei Aying tai tuttavallisemmin Ayinger on 130 vuoden ikäinen perinteikäs panimo, jonka oluista Urweiße on itselleni tutuin. Suurinta osaa en panimon valikoimasta ole maistanut, enkä tiedä kuinka monta niistä on edes Suomessa saatavilla. En ole edes ihan täysin varma onko tämä ensimmäinen kerta, kun maistan tämän Ayinger Altbrairisch Dunkelin.

Olut on väriltään kauniin kuparin ruskeaa kirkasta. Vaalean ruskea vaahtokukka kohoaa kuohkeana oluen päälle ja jää peittämään pintaa vajaan puolen sentin kerroksena. Erittäin herkullisen näköistä.

Tuoksussa makeaa mallasta, toffeeta ja tuoretta mallasleipää. Hento ruohoinen tuulahdus.

Ensi suullinen täyttää suun karamellimaltaisella ja hieman makealla saaristolaisleipäisellä makumaailmalla. Makea maltaisuus pysyy jälkimaussa, jota hienoinen ruohoinen humalointi ryhdittää. Mausta löytyy myös toffeeta, hedelmäisyyttä (jotenkin omena nousee mieleen, vaikkei sitä selkeästi maistakaan) ja hivenen pähkinää. Humalointi maistuu vain häivähdyksenä jättäen hienosti tilaa maltaisuudelle. 

Suutuntuma on napakka ja täyteläinen. Humalointi ryhdittää hyvin.

Kokonaisuudessaan Ayinger Altbairisch Dunkel on erittäin hyvä tumma lager. Maku on tasapainoinen ja suutuntuma erinomainen. Miellyttävä juoma jo itsessään, mutta toimii varmasti hienosti ruokajuomana. Pitäisiköhän käydä ostamassa toinen pullo ja paistaa iltaruoaksi nuotiolla makkaraa. Olisivat varmasti mahtava pari yhdessä. Suosittelen.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50  

Speksit:
Panimo: Brauerei Aying
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Saksa
Katkerot: 19 EBU
Kantavierre: 12,5 °P
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Rainbow Tumma Lager 0,0 % – S-ryhmä (Bockhold N.V.)

Tämän päivän luukku kaipaa hieman pohjustusta. Saa skipata, jos ei kiinnosta. 

Eilen töistä kotiinpäin ajellessani sovin vaimon kanssa, että käyn ostamassa pojalle syntymäpäivälahjan ja piipahdan samalla ostamassa hedelmiä. Siinä reilun tunnin kotimatkalla ehtii aina pohtia kaikenlaista. Ajattelinkin suunnata Prismalle, koska siellä on myös Alko. Voisin ostaa kuoharin tai punkkupullon tälle päivälle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Samalla voisin katsoa löytyykö Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyjä oluita joulukalenterin luukuksi. 

Näin siis suunnittelin. Kaarsin Prisman pihassa Alkon päätyyn ja suuntasin pysäköityäni kohti Alkon ovia. Mutta ihmeekseni näin vain kalteroidut ikkunat. "Ööö... eikös tänään ole maanantai?" ihmettelin. Oven vieressä oli aukioloajat: Ma-Pe 9-20 ja La 9-18. Puhelin kouraan ja Alkon sivuille, mistä selvisi, että Alkot menevät jostain syystä kiinni jo klo 18. Tjaa... miksi? Eikös tämä ollut ihan arkipäivä? Vai onko jossain kirjattu, että Alkon myymälät saa pyhää edeltävänä päivänä olla auki vain kuuteen asti?!? Itse asiassa minua valaistiin tänään asiasta. Lakiin on kirjattu tämä kirjattu ja se kuulema aina yllättää asiakkaat kaikkina pyhäaattoina (juhannus, vappu jne.). En tiedä mitä tällä oikein saavutetaan, mutta kannatan yhä enemmän ainakin viinien ja vahvempien oluiden siirtoa ruokakauppoihin. Viinoilal ei ole minulle niin väliä. No kannoin rahani sitten S-ryhmälle ja ostin vaimolle sieltä siidereitä.

Kaupassa haahuillessani ajattelin tämän myös olevan joku merkki ja aloin kuulla pääni sisällä etäisesti raittiusintoilijan toruvan minua. Ehkäpä siellä hämärän rajamailla hiippaili myös Turmiolan Tommikin. Nyt täydellinen rappio on vältetty ja elämäni pelastettu. Kiitos Alko. Tämän täytyy olla kohtalo. Suunnistin siis alkoholittomien oluiden hyllylle. Tutkailin tarjontaa tovin ja etsin jotain kotimaista tuotetta, sillä olisihan huomenna itsenäisyyspäivä. Yllätyksekseni yksikään tarjolla ollut alkoholiton olut ei ollut kotimaista. Tjaa... BrewDogin Nanny State on kyllä jo tuttu, mutta en kai minä nyt Skotlantilaista olutta voi tämmöisenä päivänä ottaa.

Päädyin sitten lopulta valitsemaan S-ryhmän oman tuotemerkin Rainbown Tumma Lager 0,0% oluen. Tässä sentään valmistuttaja on kotimainen. Itse olut onkin sitten melko globaalisoppa. Olut on valmistettu Belgiassa saksalaisesta ja ranskalaisesta mallasseoksesta. Humalan alkuperästä ei ole mitään tietoa.

Alkuperäinen suunnitelmani oli nauttia tämä Linnan juhlia tuijetellessa, mutta en jaksanut odottaa, kun halkoja hakatessani alkoi janottamaan. Pienen uurastuksen päälle olut maistuu paremmalta. Eikun olut lasiin, kuva muistoksi ja sitten maistelemaan sohvalle lämpöön.

Rainbow Tumma Lager 0,0 % on väriltään tumman pähkinänruskeaa ja kirkasta. Pieniä kuplia nousee rauhaksiin ylöspäin. Vaahtoa muodostuu erittäin niukasti ja sekin laskeutuu nopeasti, mutta sitä jää kuitenkin pinnalle seitin ohut kerros. Itse asiassa jos vaahtoa olisi lagerille tyypillisesti hieman enemmän niin tämähän olisi jo oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on tunkkainen ja hieman leipäinen. Enemmänkin leipätaikinainen. Hiivaisuutta ei ole läsnä, mutta semmoinen märkä, pöydällä seissyt mallastettu mallas. Ei tätä tuoksu voi kovin herkulliseksi sanoa. Tympeä ja luonneton. Anopin kotikaljassa on paljon parempi tuoksu.

Ensimmäinen suullinen ei tunnu antavan ensin makua ollenkaan. Vettä? Sitten tulee hieman jotain etäistä muovimaista efektiä. Vai oisko tuo alumiinitölkin maku. Nuolaistuani sen reunaa, ei siitä irtoa juurikaan makua. Uusi suullinen tuo jo etäisesti mallasmaisia aromeja. Vähän kuin makeaa mallasnestettä, mutta ei oikein kuitenkaan makea eikä hirveän maltainenkaan. Jälkeen nousee röyhtäyksen omainen katkero kielen takaosaan. Jotenkin tästä mausta tulee mieleen leipätaikina. Ei kyllä mitään hyvää sanottavaa löydä tästä.

Suutuntuma on muovinen ja hieman metallinen. Erittäin ohut ja vetinen. Hennosti hiilihappokuplat kutittavat kielen kärkeä. Luonnetta kuin märällä hansikkaalla.

Ei kyllä sytytä yhtään. Puoleen väliin asti jaksoin, mutta sitten kaadoin loput viemäriin. En tiedä miksi tämmöistä pitäisi juoda, mutta ei ainakaan nautinnon vuoksi. Ehkäpä ruoan kanssa voisi mennä, mutta mieluummin juon ihan perinteistä kotikaljaa, jossa on sentään makuakin. Jos jotain hyvää pitää tästä sanoa, kuten aina pitäisi pyrkiä antamaan positiivistakin palautetta, niin väri on oikein kaunis ja ulkoisesti tämä tuote näyttää ihan oluelta.

Poikani haluaa usein haistaa lasissani olevia oluita ja joskus hän olisi halunnut maistaakin, mutta ikä ei vielä riitä. Tällä kertaa tarjosin pikkuherra H:lle maistiaista. Kommentti oli lyhyt ja ytimekäs: "Outoa." Kysyin mitenkä tämä pärjää anopin kotikaljalle, mistä poikani pitää kovasti. Sanoi kotikaljan olevan paljon parempaa. Eipä tästä sen enempää. 

Osta jos haluat – minä en. Enkä voi tätä kenellekään suositellakaan. Jos et voi/halua ostaa alkoholillista olutta, niin mieti suosiolla ihan jotain toista juomaa.

Tämä teksi on osa vuoden 2016 Olutjoulukalenteria.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 1/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 1/20
Yhteensä: 8/50 

Speksit:
Panimo: Bockhold N.V. (valmistuttaja S-ryhmä)
Tyyli: Alkoholiton / tumma lager
Maa: Belgia
Maltaat:  Saksalaista ja ranskalaista mallasta
Alkoholi: 0,0 %
Mistä: Prisma, Kuopio

Musta Valssi – Rekolan Panimo / Mathildedalin Kyläpanimo

Tänä maistelussa Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon Musta Valssi. Tästähän on kyllä myös maitokauppa versio, jota ei tosin Kuopion seudulla ole näkynyt. Tästä syystä on se jäänyt maistamatta. Nyt kuitenkin vahvempi versio saapui ympäri Suomea Alkon käsityöläisoluiden myötä. Eli tämä olut on osa tämän vuoden valikoimaa ja onhan se aika antaa taas lagereillekin mahdollisuus. Täytyy myöntää, ettei niitä ole paljoa tullut juotua. No, tosin tänään join päivällisellä tomaattikeiton kaverina kotitekoisen Lazy Sunday Lagerin, jonka reseptiikka mukailee Samuel Adams Boston Lagerin reseptiikkaa. Mutta löpinät sikseen ja juoma lasiin.

Musta Valssi on nimensä mukaisesti väriltään mustaa – sysimustaa. Tästä ei kyllä paljoa läpi näy. Vaaleaa vaahtoa kertyi pinnalle parin sentin kuohkea kerrokseksi, mutta se on kuitenkin melko lyhyt ikäinen.

Tuoksu on tuhdin maltainen ja hieman mämminenkin. Jotain suklaistakin tässä on. Lämmettyään tuoksuun tulee myös palvikinkkua. Miellyttävän ruokaisa ja pehmeä tuoksu.

Makuun tulee alkuun maltaista makeutta ja hieman suklaisuutta, jonka jälkeen suun valtaa erittäin paahtomaltainen jopa nokinen makumaailma. Jälkimakuun nousee kivasti katkeroita kuivaamaan suuta, mikä korostaa oluen nokisuutta. Katkerot ovat kuitenkin maltilliset. Jälkimaussa nousee välillä esiin myös mukavia palvikinkkuisia aromeja. Nämä jälkimaut pyörivät kivasti suussa pitkään.

Suutuntuma on alkuun täyteläisen maltaiset, minkä jälkeen kuivat katkerot ottavat paikkansa.

Kokonaisuutena tässä on kyllä erinomainen tumma lager, jossa on mukana rielusti kuivaa nokisuutta. Monipuolinen ja maukas olut, jota olisi voinut juoda vielä toisenkin pullollisen. Tämä ei ole mikään erikoisen, mutta maukas ja tasapainoinen kylläkin. Musta Valssi toimisi varmasti hyvin myös ruoan kanssa. Taidan hommata pari pulloa käyttöolueksi.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Mathildedalin kyläpanimo
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 112 EBC
Katkerot: 48,1 EBU
Kantavierre: 13 °P
Maltaat: Pilsner-, pale ale-, münchener ja black-maltaat
Humalat: Tradition, Spalter ja Hallertauer
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Yksi vuoden 2016 Alkon käsityöläisoluista
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 4,7% – Stallhagen

Huh, marraskuun loppu ja joulukuun alku on ollut hulabaloota. Paljon hommia, 3 olutta tehty, töitä paiskittu. Ajettu reilu tuhatkunta kilometriä pimeitä ja loskaisia maanteitä. Ja väsyttää kokoajan. Siksi ei ole ehtinyt/jaksanut paljoa kirjoitella, vaikka monta juttua on pyörinyt mielessä ja monia oluita lasissa. Mutta välillä pitää nukkuakin.

Löysin läheisestä Valintatalosta Papabeersin oluiden hakureissulla hyllystä vajaa kuukausi sitten maistamani Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 6% pikkuveljen eli kauppavahvuisen version ja olihan se otettava maistoon sekin. Tästä ois voinut rinnakkaisvertailunkin tehdä, mutta nyt mennään erillisarvioilla.

BVC 4,7% on väriltään kauniin tummaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa ja lähes viininpunaista. Vaahtoa kertyy niukasti ja se häviää melko nopeasti. Ulkoisesti pikkuveli tuntuu paremmalta – tai sitten vain muistan väärin.

Tuoksussa raikasta vaniljaa ja kanelia pyörii päällimmäisenä. Myös häivähdys toffeesta.

Maussa tulee hiilihappoista omenaisuutta. Kuin Soda Streamillä hiilihapotettua vettä, jota on maustettu firman omalla omenamakutiivisteellä ja tilkalla sitruunaa. Kevyttä paahteisuutta ja mallastakin löytyy myös. Sekä pehmeää pippurisuutta. Ei se onkin enemmänkin kanelia. Jälkimakuun saapuu hieman katkeroakin. 

Suutuntuma on kuitenkin vetinen. Ei iske hirveästi ja latistaa fiilistä etenkin jälkimaussa. Mielestäni isoveli oli selkeästi maukkaampi maultaan. 

Kokonaisuudessaan kohtalainen tuote, jota vetisyys häiritsee. Tässä olisi taas oiva tuote rinnakkaisvertailuun. Mielestäni 6% oli kuitenkin maukaampi ja pehmeäpi, mutta voihan se olla, että maistelu fiiliksetkin oli erilaiset. Tämä on kuitenkin minun tämän hetkinen mielipiteeni.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Maustettuolut / Tumma Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Pilsner-, karamelli-, special b- ja münichmaltaat, mustamaltaat, paahdetut ohrat (todennäköisesti samat kuin 6%:ssa)
Humalat: Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat (todennäköisesti samat kuin 6%:ssa)
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Vaniljaa ja kanelia
Mistä: Satamakadun Valintatalo, Kuopio

Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 6% – Stallhagen

Tänään pikamaistoissa MacBook Pron kovalevyn pelastusoperaation ohessa ensimmäinen tämän sesongin jouluolut. Tai no tulihan sitä jo LTW:n Kievari Tuomas Saison 2014, jonka lasken joulusesonkituotteeksi. Mutta tämä on osa The Monopolin eli Alkon "suurta" jouluolut kattausta (jossa on kyllä monta vanhaa tuttuakin mukana), mutta ei siitä sen enempää. Sillä siitä pohdiskeluun voisi tehdä ihan oman jutunkin. Otetaankin kuitenkin sieltä maistoon ne kiinnostavimmat tuotteet ja varsinaiset herkkujuomat ehkäpä jostain Keski-Euroopan hyvän valikoiman omaavasta verkkokaupasta.

Siis tämän illan arviossa Stallhagen panimon Black Vanilla Cinnamon. Tämä maustettu musta lager kaatuu lasiin kauniin tummana kuohuna nostaen pintaan reilun ja kuohkeanoloisen vaahdon. Tarkemmin oluen väriä tutkaillessa huomaan sen olevan enemmänkin tumman punaruskeaa.

Tuoksussa puski alkuun hieman tympeä ja pistäväkin hiivainen tuulahdus, mutta hetken seisottelun jälkeen tuoksumaailmasta erottui pehmeää mokkaa ja makeaa toffeeta. Paranee lämmetessä.

Ensikulauksessa maistuu raikaskin omenaisuus, jota höystää kaneli ja häivähdys kahvia. Sitten tulee tummempaa makumaailmaa, joka peittää raikkauden alleen ja jättää suuhun reilusti paahtunutta mallasta. Lopuksi jälkimakuun hiipii kuivahko katkero ja kahvinpurumaisuus. Kuin suuhun olisi eksynyt kuusenhakureissulla keitetyn nokipannukahvinporoja kuksasta hörpätteässä. Makukombo toimii ja ei tästä valittamista löydy. Tosin ei tämä mikään tajuntaa räjäyttävä kokemuskaan ole.

Suutuntumassa kevyttä ja pehmeää hiilihappoisuutta, kuivaa paahteisuutta ja jälkimaun aikaan katkeron happamuutta.

Kiva paketti joulumeininkeihin, mutta lasillisen lähentyessä loppuaan ei varsinaisesti tee mieli lisää. Toimii piparkakun kaverinakin jälkiruoaksi. Tämä voisi sopia turvallisena, mutta hivenen erilaisena jouluolut vaihtoehtona, ihmisellä, jotka pälkäävät saavansa liian erikoisen makupommin.

Joulutunnelmiin virittäytyessä otetaan itselleni nuoruuden joulun mieleen tuova kappale. Radioheadin vuonna 1997 ilmestyneeltä OK Computer levyltä löytyvä No Surprise. Mikä joulu, kysynette. Ehkä tuo kellopeli sen tekee – ja se, että tätä tuli kuunneltua tuon vuoden jouluna TODELLA paljon. Tai no sitä oli tullut kuunneltua jo melkein puoli vuotta, kun heti ilmestymisen jälkeen se piti hommata, mutta jotenkin moni biisi kulminoituu sen vuoden jouluun.

Koko levy on yksi musiikillisista merkkiteoksista omasta mielestäni. Loistava levykokonaisuus, joka tarjoilla astetta erikoisemmille poluille suuntaavia kappaleita ja johdatteli bändin tielle, jonka tuloksena syntynyt seuraava levy, Kid A, oli monelle fanille aivan liikaa. Hieno levy sekin, vaikka vaatii aika paljon enemmän pureskelua.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Maustettuolut / Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 113 EBC
Katkerot: 29,4 EBU
Kantavierre: 14,3°
Maltaat:  Pilsner-, karamelli-, special b- ja münichmaltaat, mustamaltaat, paahdetut ohrat
Humalat: Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Vaniljaa ja kanelia
Mistä: Kolmisopen Alko

Vanhan Tornin Tumma olut - Alahovin Viinitila Oy

Tiistaina tulin pikavisiitile kotiin, jotta saimme mikrokotipanimomme Snow White Breweryn historian toisen olut erän pullotettua. Pitkälti mennään edelleen lainatulla reseptilinjalla ja esikuvana oli Reittausblogin Perushefe. Tosin variaatiota tuli maltaissa taas tällä kertaa. Siitä raporttia myöhemmin.

Alahovin Viinitilan Vanhan Tornin Tumma Olut
ja juuri pullotettu itsetehty Hefe

Urakan pääteeksi iltapalan kera maistelin lähiolutta. Tuossa Kallavesi nimisen rapakon toisella puolen, noin 5 km meidän kotipanimosta, pannaan Alahovin viinitilalla nykyisin myös olutta. Kauppoihin on löytänyt tiensä jo Vanhan Tornin Tumma olut ja Vaalea olut. Ravintoloista näyttää löytyvän myös hieman vahvempi Kahvistout. Keväällähän nämä kauppoihin jo saapui, niin johan se oli jo aika maistaa.

Alahovin Viinitilan Letkeä Olut
juhannuksena 2013.

Vuosi sitten juhannuksena olin viettämässä keskikesän juhlaa Alahovilla ja sain maistaa silloin vuonna 2012 ilmeisesti koetuotannossa ollutta Letkeä Olut nimistä olutta, joka maistui ihan mukiin menevältä. En muista oluen tyyliä, mutta homma oli kehitysasteella vielä silloin. Nyt vuotta myöhemmin kolmea olutta jo tuotannosa. Hieno homma.

Samalla kuulin oluenteosta olevan vastuussa isäntäväen poika, joka oli ilmeisesti myös ideoinut oluen tuotannon tilaviinien rinnalle. Tämä on nyt siis ensimaistosta kuitenkin näille kauppaan asti ehtineille tuotteille.

Olut on väriltään kauniin tumman punaruskeaa ja kirkasta. Valoa vasten punaisuus korostuu kivasti. Kaatovaiheessa vaahdon muodostus näyttää pieneltä, mutta lopulta pinnalle kertyy reilun sentin korkuinen vaahtokerros, joka laskeutuu nopeasti, mutta jää kestävänä ohuene mattona peittämään oluen pintaa.

Tuoksussa tumman paahteista maltaisuutta, ruisleipää ja hieman kahvia ja suklaata. Maku on miedohkon maltainen. Jälkimaussa tulee kahvia ja suklaisuutta. Suutuntuma on kevyt ja kuplainen. Hieman vetinenkin. Siinä ja siinä rajalla, että maku lysähtäisi esanssiseksi liemeksi. Olisin kaivannut mallasrunkoon hieman ennemän tuhtiutta, jolloin olut olisi voinut toimia oikein mainiosti. Nyt jäi vähän keskikertainen fiilis. Ehkäpä pelattu hieman liian varman päälle. Siitä kielii tuotteiksi valitut tumma ja vaalea lager.

Kerta Kallaveden rannoilla uiskennellaan, niin mikä sopisikaan paremmin taustalle kuin legendaarinen Kallavesj'. Ja savonmetallin sanansaattajan Verjnuarmun esittämänä. Aasinsiltakin tästä löytyy. Bändin laulajan taiteilijanimihän on Puijon Perkele ja tässä oluessa "vanhalla tornilla" viitataan Puijon mäellä ennen sijainneeseen matalampaan Puijon näköalatorniin. Se on myös esitetty etiketissä. Sieltä on voinut ihailla, kuten nykyisestäkin, Kuopion ympärillä välkehtivää Kallavettä. 

Tuomio:  
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5  
Maku: 6/10  
Suutuntuma: 2/5  
Kokonaisvaikutelma: 10/20  
Yhteensä: 29/50   

Speksit:  
Panimo: Alahovin Viinitila Oy 
Tyyli: Tumma Lager 
Maa: Suomi 
Maltaat:  Ohra- ja vehnämallas 
 
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Yksi Alahovin Viinitilan ensimmäisistä kaupallisista oluista.
Mistä: Prisma, Kuopio