Flipside Red IPA (2014) — Sierra Nevada

Tällä kertaa maistelussa Sierra Nevadan sesonkiolut Flipside Red IPA, joka on aromihumaloitu Citran, Simcoen ja Centennialin tuoreilla humalakävyillä. Tämä Alkoon tullut erä oli 300 pulloa ja meni hyvin nopeasti. Tosin kovin pikaisesti tämä ei ollut Alkon hyllyille päätynyt, kun viimeinen käyttäpäivä olisi pullon mukaan tämän vuoden elokuussa. Tästä voimme päätellä, että olut on todennäköisesti pullotettu elokuussa 2014, joten ei kovinkaan tuoretta IPAa.

Maukasta IPAa ja pientä iltapalaa.

Tuoksu on kevyen karamellinen ja toffeinen. Humalointi ei tule läpi paljoakaan tuoksussa. Oikeastaan hyvin mieto. Ei todellakaan mikään paha, mutta kun ei kunnolla hyökkää, niin ei pisteetkään kovasti nouse. Ei toki ole mikään tuorein.

Flipside Red IPA on väriltään tumman meripihkan tai hieman patinoituneen kuparin väristä. Hieman rusehtavaa pienikuplaista vaahtoa kertyy pinnalle kolmen sentin kerros, joka laskeuduttuaan jää huntumaiseksi pitkäkestoiseksi kerrokseksi pintaa peittämään. Erittäin herkullisen näköinen. 5

Maku on maltainen, paahdetun karamellinen ja kevyen hedelmäinen. Jälkimakuun tulee katkeroa ja pihkaista humalointia. Jännä, ettei esim. Citran sitrusmaisuudesta ole oikein mitään havaintoa. Myös jälkimaussa on paahdettua sokeria. Maussa humalat on enemmän havumetsää kuin trooppisia hedelmiä. Paahdettua sokeria ja karemellisoitua päärynää – ehkäpä jopa Calvadosmaisia aromeja kuitenkin löytyy. Kunnon suullisen jälkeen katkerot viipyilee pitkään mukana. Ehkä "säilytys" on vienyt tästä isoimman terän. Eli elokuussa 2014 pullotettu IPA ei ole parhaassa terässä huhtikuun lopussa. 

Onpas sattunut kuvaan huonosti
pesty lasi. Upean väristä silti.

Suutuntuma on pehmeä ja maltainen. Jälkimaun katkerot tuovat kivasti ryhtiä makuprofiiliin. 

Kokonaisvaikutelma on kuitenkin aika kiva. Olisin odottanut tältä etiketin perusteella nenän limakalvoja hiveleviä humaloiden tuoksuja ja makunystyröitä helliviä makuja, mutta sitä ei saatu. Oikein maukas siitä huolimatta. Mallasrunko on oikein napakka ja maukas. 16 Tätä kyllä haluaisin maistaa tuoreena, mutta silti en itse pistettyäisi tätä RateBeerin tapaan huippu korkealla, vaikka hyvää onkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50

Speksit:
Panimo: Sierra Nevada
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 60 IBU
Kantavierre: 14 °P
Maltaat:  Two-row Pale, Wheat, Caramel, Chocolate
Humalat:  Katkerot: Magnum, Aromit: Citra, Simcoe, Centennial
Alkoholi: 6,2 %
Muuta: Sierra Nevadan sesonki olut. Aromit kokonaisista tuoreista humalakävyistä. Panimo suosittelee oluen kaveriksi asialaista mausteista ruokaa tai Fajitasmausteista lihaa. Juustoista Port-Salut käy myös ja jälkkäreistä karamellipohjaiset annokset.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Sierra Nevada Pale Ale - Sierra Nevada Brewing Co.

Tämä olut on jäänyt Alkohyllyille lähes pysyväksi ja Alkossa asioidessa olenkin sen sinne jättänyt. Ei siitä, että se olisi huono olut, vaan luulin pitkään jo maistaneeni sitä. Tässä eräänä päivänä tarkastin asian ja huomasin aukon sivistykseksäni. Se oli heti korjattava. Aiemmin olen maistanut tältä Kalifornian Chicossa sijaitsevalta panimolta Torpedon.

Sierra Nevada Pale Ale on väriltään aprikoosin oranssia ja aavistuksen sameaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain 2 cm vaahtokukka.

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja reippaasti humaloitu. Löytyy sieltä myös makeaa mandariinia.

Oluen perusmaku on melko mieto maltainen, jossa hiukan nektariinimäisyyttä. Jälkimakuna suuhun hiipi tasapainoinen hartsien humalointi, mikä viipyilee suussa pitkään.

Napakan humaloinnin ansiosta suu kuivaa kivasti, jotta tekee mieli ottaa toinenkin hörppy. Hienoinen yllätys oli, että Alkon ilmoittama katkero arvo on noinkin matala. Maistelun perusteella olisin veikannut hieman enemmän. Mutta maukasta näin ja päihittää mielestäni Sierra Nevada Torpedon.

Lopputulemana voisin todeta, että turhaanpa olen antanut tuotteen seisoskella hyllyssä. Kyllä tätä toistenkin voisi ostaa. Sen verran maukas Pale Ale kyseessä. 

Tämmöistä jos saisi kotona tehtyä, niin voisi olla jo enemmän kuin tyytväinen itseensä. Ehkäpä joku päivä, mutta ei näin alkuvaiheessa kotiolut harrastusta voi tuommoista odottaakaan.

Musiikkina tämän kanssa sopii ehdottomasti eräs lähivuosien suosikkilevyistäni. Pari vuotta sitten viimeistellessäni graduni erikoistyöosuutta molekyylimallinnuslabrassa tutustuin Norjalaiseen tohtoriopiskelijaan Åsmundiin, joka osoittautui myös kovaksi musiikkimieheksi. (Ja myöhemmin myös oluen ystäväksi.) Siinä muiden häivyttyä labrasta luukuttelimme illan pimetessä mielenkiitoista musiikkia ja eräänä päivänä hän esitteli minulle uuden tuttavuuden Bon Iverin. Tämä Justin Vernonin luotsaama Bon Iver yhtyeen toinen levy Bon Iver iski minuun hitaasti, mutta sitäkin syvemmällä.

Tämä on levy, joka on pyörinyt kiistatta eniten viimeisen kahden vuoden aikana levylautasella ja yhä edelleen kappaleiden hieno rakenteellisuus, kasvaminen ja herkkyys saa sydämen sykähtämään. Kappaleet on upeita sovituksellisesti ja sovitustyö on tehty biisit edellä, jolloin instrumenttien kirjo on valtava, mutta paikoitellen myös hyvin minimalistinen. Samoin Vernonin falsettilaulu tuntuu sopivan levyn maailmaan erityisen hyvin. Levyllä sovituspuolella on muuten mukana ollut mm. joku Kanye West, jonka poppoossa myös Vernon on soitellut.

Biisiksi tähän on vaikeaa valita joku yksittäinen kappale sillä levy on täynnä hienoja biisejä. Perth oli ensimmäinen suosikkini levyltä. Täydellinen kauneuden ja hillityn räyhäkkyyden yhdistelmä. Holocene on upea Nashville-kitaravirityksellä soitetun näppäilyn ympärille rakennettu teos. Beth/Rest tuo mieleen 90-luvun ala-asteen discojen viimeisen hitaan, jolloin epätoivoisesti yritti löytää jonkun tanssi kaverin. Ensin inhosin biisiä ylikaiken, mutta nyt olen alkanut jopa pitämään siitä mielenyhtymästä huolimatta. Minnesota, Wi on suora jatke Perthille ja letkeän alun jälkeen jyrää sarvikuonon päättäväisyydellä eteenpäin, vaikka satakielet kutovat kaunista kudelmaa ympärille.  Calgary lähtee liikenteeseen syntikka huminoilla ja ottaa joka säkeistössä lisää instrumentteja matkaan, kunnes yltyy tykittäväksi kitaroinniksi. Wash. kietoutuu hivelevällä kauneudella kokonaiseksi kappaleeksi yhden pianoloopin ympärille. Tästä on myös upea kahden miehen ja flygelin versio YouTubessa.

Arrgh! Ei meinaa osata päättää. Kuuntele mieluiten koko levy esim. Spotifysta, mutta tähän laitan Holocenen live versio, jossa voi todeta 9 henkisen bändin yhteensoiton ja puhaltimien täydentävän voiman.

Tuomio:  
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5  
Maku: 8/10  
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20  
Yhteensä: 38/50   

Speksit:  
Panimo: Sierra Nevada Brewing Co.
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 13°
Maltaat:  Pale ale-, Carapils- ja karamellimaltaat
Humalat:  Magnum, Perle ja Cascade
Alkoholi:  5,6 %
Muuta: Pienestä aloittanut panimo, joka on kasvanut Yhdysvaltain 9. suurimmaksi ja on edelleen itsenäinen ja perustajan Ken Grossmanin omistuksessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Pohdintoja ja tunnelmia pääsiäisestä sekä Rochefort 10, Imperial Rasberry Stout, Sierra Nevada Torpedo ja Pyynikin Pääsiäisolut

Huom. Tämä teksti on hieman jälkikäteinen kirjoitelma pitkältäperjantailta.

Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.

Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.

No, mutta takaisin pääsiäiseen ja olueen. Belgian suunnalla oluelle on hyvin pitkät perinteet pääsiäisen vietossa keskiajan luostareista alkaen ja Suomessakin ollaan pikkuhiljaa tähän suuntaan menossa. Tosin eroja on vielä paljon. Muistan oman täysi-ikäisyyteni tienoilla 90-luvun loppupuolella jo olleen pääsäisoluita (tai ainakin yksi, joka oli muistaakseni Sinebrychoffin Pääsiäisolut, jonka etiketti oli sininen tai violetti ja siinä lensi simpsakka ja varsin muodokas noitaneitonen luudalla). Nämä taisivat olla pääasiassa vain tummia lagereita, jollen väärin muista. Tällä hetkellä suomalainen pääsiäisolutsuuntaus on ollut selkeästi kalleellaan mämmiin tai suklaaseen. Suuntaus sekin, mutta kuten Kuopion olutseuran puheenjohtaja ja Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Kilpeläisen Mika ilmaisi viime keskiviikkoisessa Ylen haastattelussa kohtalaisen selkeästi kotimaisia panimoita edelleen vaivaavan ongelman:

"Suomalaiset pääsiäisoluet eivät ole rehellisesti sanottuna mistään kotoisin."

Voin kompata tätä ainakin omien kokemusteni perusteella. Viime vuodelta maistelin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Mämmi (2013) oluen ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pääsiäisoluen, joista molemmat olivat erittäin kehnoja tuotoksia ja molemmat saivat myös Kuopion olutseuran bruuveissa täystyrmäyksen. Laitila on siirtynyt tänä vuonna mämmiviritelmällään stouttiin, kun VaSP näyttäisi etiketin perusteella jatkavan samalla linjalla. Jäänee molemmat minun osaltani hyllyyn, vaikkakin vähän kiinnostaisi maistaa mitenkä mämmi taipuu stouttiin. Josko sittenkin...

Omalla kohdallani pääsiäiseen kuuluu useinmiten perhelounas vanhempieni luonna - ja niin tänäkin vuonna. Perinteet on kivoja, kunhan ne eivät liika uraudu ja muutu pakkotoistoksi. Pääsasiassa pääsiäislounaalla olemme ruoan kanssa nauttineet viiniä, mutta tänä vuonna rikoin hieman linjaa, koska isäni on lähes täysin lopettanut lagerien juonnin ja siirtynyt belgialeihin. Tilaisuus oli oiva, joten ajattelin laajentaa hänen Gouden Carolus Classic ja La Chouffe linjaa, vaikkei kyseisissä oluissa mitään vikaa olekkaan.

Toin tarjolle Rochefort 10:iä, jota isän ja veljen kanssa maistelimmekin, jotka molemmat pitivät tuotteesta. Hieno tuote kerrassaa ja mieltä lämmittävää oli huomata Alkon tuoneen juomaa tarjolle kotisohvillekin. Itse olen kertaalleen tätä ja pikkuveli Rochefort 8 maistanut joitakin vuosia takaperin Ravintola Maljassa ja molemmat mainioiksi jo sillon totesin. Nyt tätä kymppiä muutaman pullon jemmasin ennenkuin kokonaan monopolista loppuvat.

Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku kutkuttavan
herkullinen. Tässä "tummaolut" joka on aivan 
toista maata kuin tummat lagerit.

Rochefort 10:n tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 41/50

Speksit:

Panimo: Abbey Saint-Remy

Tyyli: Stout

Maa: Belgia

Väri: 73,8 EBC

Katkerot: 12,9 EBU

Kantavierre: 21,2°

Humalat: Hallertau-humalat

Alkoholi: 11,3 %

Muuta:  Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.

Mistä: Varkauden Citymarketin Alko

Ja lyhyt yhteenveto Rochefort 10, joka on perinteinen belgialainen Trappist luostari olut. Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, hedelmäisyyttä, aavistus maakellaria. Maussa täyteläistä mallasta, hienoista makeutta, maltaan pehmeyttä ja hitunen hiilihappoja. Tulee mieleen kotikalja, joka olisi kuitenkin maistuvampi, pehmeämpi ja monipuolisempi makumaailmaltaan. Lämmetessään olut säilyy maukkaana ja tuo esiin kahviaromeja. Tämä istuu oikein hyvin suuhun. Kokeile.

Maittavan rosmariinissa uitetun hirven, pestokuhan ja kanan jälkeen nautittiin vielä karpalorahkaa ja sitruunakakkua. Kerrassaan loistolounas rakkaassa seurassa. Siinä hyvä tovi istuskeltuamme houkuttelin vielä isäni piipahtamaan kanssani Ravintola Maljassa tuopillisella. Siellä oli saatu hanaan Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin kiinnostava yhteistuotos Imperial Rasberry Stout. 

Kun luin tästä kuvauksen Tyttö ja tuoppi olutblogista vajaa kuukausi sitten, halusin päästä tätä mielenkiintoista viritelmää maistamaan heti, kun tilaisuus tulee. No reilu viikko sitten sitä Maljaan saatiin ja siitä lähtien olen odottanut kotiin pääsyä edes muutamaksi päiväksi, että löytäisi sopivan hetken tätä maistaa. Ja nyt sen aika oli. Onneksi tuotetta oli vielä hanassa tarjolla, joten pienet tuopilliset tätä ja pöytään makustelemaan ja rupattelemaan.

Imperial Rasbery Stoutin tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Thornbridge Brewery ja St. Eriks Bryggeri

Tyyli: Imperial Stout

Maa: Skotlanti / Ruotsi

Alkoholi: 10 %

Muuta:  Oluessa mukana reilusti vadelmaa

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut on erittäin tumma ja pinnalle kertyi reilu sormen paksuinen kerros tuhtia vaalean ruskeaa vaahtoa. Olut tuoksui erittäin voimakkassati raikkaalle vadelmalle. Hiven aistittavissa suklaista kahvia voimakkaan marjan alta. Maku ei ole ihan yhtä voimakas kuin tuoksu, mutta siinäkin vadelman maistaa selvästi ja se tuo olueen vedelmaista kirpeyttä ja happamuutta. Tuhdin imperial stoutin paksu maltainen runko puskee esille rintarinnan vadelman kanssa. Nämä oikeastaan täydentävät toisiaan. Suutuntuma on tuhti ja jälkituntuma on kuin vadelma-tummasuklaa palan jälkeen. Ei tätä 25 cl enempää tarvitse, mutta hieno tuote esimerkiksi pääsiäisaterian jälkkärille. Tykkäsin ja tästä voisi tykätä myös ei "perinteisen" oluen ystävät. Suosittelen!

Turinointi luisti ja päätimme ottaa vielä yhdet oluet. Isäni hieman hämääntui Maljan olutvalikoiman edessä ja pyysi suosittelemaan jotain, joten ajattelin tutustuttaa belgi-alejen ystävää erääseen perustuotteesen eli Chimay Bluehun. Nappi valinta kuulema. Itse vaihdoin vähän linjaa ja ajattelin maistella useita maukkaita oluita valmistaneen jenkkiläisen Sierra Nevada panimon Sierra Nevada Torpedon®, joka on extra IPA eli käytännössä oikeastaan DIPA.

Reipas IPA välillä piristämään.

Sierra Nevada Torpedon tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 33/50

Speksit:

Panimo: Sierra Nevada Brewing Companpy

Tyyli: Duoble Indian Pale Ale

Maa: Yhdysvallat

Katkerot: 65 IBU

Kantavierre: 17,0°

Humalat: Magnum-, Citra- ja Crystal-humalat

Alkoholi: 7,2 %

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut oli lasiin kaadettuna tumman meripihkan punaisen värinen ja sen pinnalle kertyi ohut vaalea vaahtokerros, joka laskeutui nopeasti. Tuoksussa humaloinnin aisti heti. Tuoksussa myös havuja ja kitkeriä hartsimaisia aromeja.

Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.

Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.

Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.

Iltapalaksi suomalaista pääsiäistä.
Parempaa, kuin pelkäsin.

Pyynikin Pääsiäisoluen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 31/50

Speksit:

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Alkoholi: 4,2 %

Muuta:  Tuoreella mintulla ja aniksella maustettu suklainen, hieman mämminen stout. Mallas-pohjassa myös imellytettyä ruista.

Mistä: Muuramen K-Supermarket

Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.

Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.

Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.

Pääsiäinen on toisille puhtaasti uskonnollinen juhla ja toisille pelkkä kiva 4 päivän vapaa, mutta ehkä suurimmalle osalla jotain näiden yhdistelmää. Tässä pitkän tekstin lomassa on pyöritetty uskonnolista musiikkia taustalla, joten otetaan loppuun tämän toisen ääripään edustusbiisi. Ei, en kuitenkan laita tähän Cheekin Sokka irti rallia, vaan Palefacen Syntynyt Rellestää kappaleen. Tämähän on noussut jonkinlaiseksi ryyppäys tunnariksikin, vaikka sanoja kuunnellessa ehkä pitäisi mennä pitkälti itseensä, jos löytää niistä itsensä.

Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja.  Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.

PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.

PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.