Backwood Bastard – Founders Brewing Co.

Foundersin Barrel Aged sarjan uusin tulokas on Backwoods Bastard Barrel-Aged Scotch Ale, jonka tällä kertaa otin arvioonkin. Tämän sarjan oluita olen jo muutan arvioinutkin (Doom, KBS 2016 ja Frootwood) ja enemmänkin kiinnostaisi maistella, mutta kaikkea ei valitettavasti tule näille leveysasteille saataville. Etenkin joulun alla ilmestynyt CBS olisi ollut The Haluttujen -listalla, mutta sitä ei valitettavasti tullut Alkon valikoimiin. Joissakin olutravintoloissa sitä oli saatavilla, mutta ei valitettavasti tällä päin. Alkossa olisi vielä paikoitellen saatavilla tähän sarjaan kuuluvaa DKML Barrel-aged Malt Liqouria, mutta lähtökohtaisesti se ei herättänyt oikein hirveästi kiinnostusta ja jäi siksi hyllyyn.

Backwoods Bastard Barrel-Aged Scotch Ale on väriltään erittäin tumman mahonkin punaruskeaa. Punainen väri tulee näkyviin kunnolla vasta valon läpi katsottuna. Pinalle muodostuu kuohkea ja pitkäikäinen kuohkea vaahtokruunu.

Tuoksu on makean maltainen, rusinainen, taatelinen ja viikunainen. Lämmetessään esiin nousee bourbonia, tammitynnyriä, hiven vaniljaa ja häivähdys savuisuuttakin. Alkoholisuus on aistittavissa. Tuoksu profiili on omaan nenääni miellyttävä.

Maussa toffeeta, edellä mainuttuja kuivattuja hedelmiä, vaniljaa ja pähkinää. Jälkimaussa esiin pyörähtää ensin katkeroiden pihkahavut, minkä jälkeen esiin työntyy miellyttävää ja pehmeää bourbonia kera pienen savuisuuden. Lämmettyään esiin tulee myös maltaista makeutta ja katkerot jää enemmän taka-alalle.

Suutuntumaltaa täyteläinen ja lämmittävä. Hetkellisesti katkerot kuivattavat limakalvoja, mutta pehmeä ja paksuhko nektari on hallitseva suutuntuma.

Kokonaisuudessa tämä Backwoods Bastard on selkeästi skottilaisen Dirty Bastardin Amerikan takametsiin muuttanut sukulainen. Moniulotteinen olut, jossa on selkeästi hyvän Scotch Alen tunnusmerkit jo itsessään, mutta tämä bourbon kypsytys on antanut tälle sen oman ominaisen luonteen, joka ei ole todellakaan pahasta. Tätä voisin hommata pari pulloa rauhallisten nautintohetkien varalle. Toimi myös erinomaisen hyvin cheddarin ja 30kk kypsytetyn parmesaanijuuston kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Founders
Tyyli: Scotch Ale / Barrel-Aged
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 29 EBU
Kantavierre: 23,7 °P
Alkoholi: 11,1 %
Muuta: Kypsytetty Bourbon-tammitynnyreissä
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

IPA Cardinal – Iso-Kallan Panimo

Tällä kertaa arviossa Iso-Kallan panimon uusin tulokas IPA Cardinal, joka on panimon omien sanojen mukaan "belgihiivan tuoman mausteisuuden ja hedelmäisyyden sekä reilumman humaloinnin liitto". Olut on saanut nimensä valmistuksessä käytetyn Styrian Cardinal humalan mukaan. Mallaspohjassa on ohran lisäksi vehnää.

Meripihkan värinen, hitusen samea olut maltillisella valkealla vaahtokruunulla.

Tuoksussa ylikypsää banaania, päärynää, vesimelonia ja selkäesti belgihiivoille tyypillisiä mausteisia ja yrttisiä vivahteita. Hieman yllättävä, mutta kokonaisuutena miellyttävä tuoksuprofiili, vaikkei ylikypsä banaani suosikkeihini kuulukkaan.

Maussa hedelmät pysyvät enemmän taka-alalla, kun taas katkerot ja mausteet ottavat ohjakset käsiin. Jännä mausteisuuden, banaanin, sitruksen ja pihkaisten havujen kombo, josta en meinaa saada ihan kunnolla kiinni. Vähän sekametelisoppa. Toisaalta napakat kunnon pihkaiset katkerot, joihin uittautuu hedelmäisyyttä sekaan, mutta sitten hiivan mausteisuus lyö oman rytmin kehiin, joka ei tunnu käyvän yksin toisten kanssa.

Suutuntuma on kevyehkö, mutta napakka. Katkerot ottava jälkimaussa tyylililajille tyypillisesti syleilyynsä 50 EBU:n voimalla.

Kokonaisuutena raikas, mielenkiintoisella tavalla hedelmäinen ja mausteinen IPA, jossa kaikki ei omasta mielestäni loksahda kuitenkaan paikalleen. Kiinnostavia yksityiskohtia ja vivahteita, mutta yhteensoittaminen ei mene ihan yksiin – näin musa-arvio termejä käyttäen. Kalan ja äyriäisten kanssa yhteen paritettuna voisi kyllä toimia hyvin. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Belgian IPA
Maa: Suomi
Väri: n. 15 EBC
Katkerot: n. 50 EBU
Kantavierre: n. 15 °P
Maltaat:  Pilsner, Pale Ale, Cara ja vehnä
Humalat:  Galena, Centennia, Styrian Cardinal
Alkoholi: 6,6 %
Muuta: Belgihiiva
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

55|06 – Brew by Numbers

Sain helmikuun puolessa välissä juuri ennen lomareissulle lähteä olutkauppa Pieneltä melkoisen kiinnostavan paketin, joka sisälsi kuusi kiinnostavaa olutta ja Pienen perustajan Erkki Hämeen ilahduttavan tiedoksiannon.

Woooohhhou!!! Nyt tupsahti tulla melkoinen jymy-ylläripaketti ja ilahduttava uutinen! @pienbottleshop vahvasti mukaan pienpanimoiden maahantuontiin. 👏🏻 Panimoina mm. @BrewByNumbers, joista sain maistiaisia. Pien tekee suuren #olutkulttuuri teon! #pientenpuolella 🍻👌🏻 pic.twitter.com/5goLg01mpI

— Musamiehen oluet (@Musamiehenoluet) 14. helmikuuta 2018

Olutkauppa Pien aloittaa oman maahantuontitoiminnan, vastatakseen asiakkaiden tuotetoiveisiin. Samalla Pien luo kylmävaraston ja kehittää logistiikkaa. Ideana on tuoda kiinnostavien ja laadukkaiden pienien panimoiden tuotteita asiakkaiden saataville tuoreena sekä Pien-kauppoihin (max 5,5%) että ravintoloihin, mikä hyödyttää kaikkia osapuolia. Tämän taatakseen suunnitelmissa on  saada suurin osa maahantuotavista tuotteista myytyä ennen kuin ne tuodaan maahan, jolloin tuoreus voidaan taata. Tämä palvelee etenkin suosion aallon harjalla surfaavia vahvasti aromihumaloituja oluita.

"Emme halua enää ikinä nähdä suomalaisessa olutravintolassa yli 6kk vanhaa IPA:a, joka valitettavasti on tällä hetkellä kovinkin yleistä." – Erkki Häme

Aluksi tuonnissa on vakituiseen noin kahdeksan panimoa, joista yksi on paketin olutmaistiaiset valmistanut Brew by Numbers, mutta lisää pyritään tuomaan. Erkki vihjasi kiikarissa olevan mm. kiinnostavan oloinen Whiplash mikropanimo Irlannista. Itse olen päässyt pari kertaa tätä päivää ennen maistamaan BBNo:n oluita ja muistan ensi kohtaamisen, mikä tapahtui puolitoista vuotta sitten BrewDog Helsinkissä. Tarjoilijan esittelyn perusteella kiinnostukseni panimoa kohtaa heräsi heti, joten paketin sisältö oli erittäin miellyttävä yllätys.

Brew by Numbers panimo pyrkii omien sanojensa mukaan keskittymään laatuun ja juotavuuteen. Oluet nimetään tai oikeammin numeroidaan seuraavalla logiikalla: Ensimmäinen numero ilmaisee oluen tyylin ja toinen kyseisen tyyliin tehtyjen oluiden reseptin kronolgisessa järjestyksessä. Osaa tehdään säännöllisemmin, osa taas on enemmän tai vähemmän kertaluontoisia kokeiluita. Näin panimon sivuilta löytyy myös kaikki vanhat versiot, mikä palvelee intohimoista olutharrastajaa.

Paketti sisälsi seuraavat oluet:

• 08|06 Stout Oatmeal 5,5% (panimon sivuilla vahvuudeksi on ilmoitettu 5,7%)
• 08|07 Stout Coffee & Milk 4,7% (panimon sivuilla vahvuudeksi on ilmoitettu 4,0%)
• 11|03 Session IPA Mosaic 4,2% (panimon sivuilla vahvuudeksi on ilmoitettu 4,5%)
• 21|03 Pale Ale Citra Amarillo Mosaic 5,5%
• 55|06 Double IPA Galaxy & Mosaic 8,2%
• 70|01 Double Red Citra, Loral & Amarillo 8,5%

Osassa etiketin ilmoittamat prosentit poikkesivat panimon sivuilla esitettyistä prosenteista, mutta epäselväksi jäi, onko tämä tuotantoerä kohtainen ero vai painovirhe etiketissä/sivuilla. Jos etikettien tiedot pitävät paikkansa, niin neljää ensimmäistä voi löytää ainakin Pienestä ja mahdollisesti muistakin varteen otettavista oluen vähittäismyyntipisteistä, kun taas kahta viimeistä voi saada vain ravintoloista sillä tuskin näitä Alkon valikoimissa tullaan näkemään.

Oman lomareissuni ja tiukan arkeen paluun vuoksi en ole ehtinyt vielä paneutumaan yhteenkään näistä, mutta monet kollegat näyttävätkin jo näitä ehtineet arvostella omissa blogeissaan. Itse aloitan ensimmäiseksi vanhenevalla (BB: 20/03/2018) 55|06 Double IPA, joka on pullotettu 20/11/2017. Eli BBNo näyttää antavan ainakin IPA-oluille vain 5kk säilyvyyden, mikä on ihan ymmärrettävää. Etiketissä myös muistutetaan säilyttämään tämä olut kylmässä ja pyydetään juomaan tuoreena! Erikseen on kielletty "iästämättä" tätä olutta (Do not age this beer). Joten onhan se äkkiä juotava pois, ennen kuin vanhenee.

Tämä 55|06 Double IPA on väriltään kuin keltaista ja sameea. Kun vaahtokin on laskeutunut melko nopeasti, niin tämä olut näyttää enemminkin appelsiinimehulta. Tai kaverin Ryb&Deckeristä tehdyltä kiljulta 90-luvulla... Olut ei ainakaan ensimmäisenä tule mieleen.

Tuoksu on käsittämättömän huumaavan hedelmäinen ja raikas. Sen verran reilusti tropiikkia on kehissä, että kuulen korvissani meren kohinan. Mangoa, papaijaa, passionhedelmää, limeä ja greippiä. Lisäksi hieman pihkaa. Nyt ei ole selkeästikään säästelty kuivahumalissa. Tätähän nuuhkii ihan ilokseen.

Maussa on myös reilusti hedelmää. Hyvin mehuisaa! Ja yllättävän raikasta, kun huomio, että tällä on kohta päiväykset menossa. Kunnon hedelmäpommi. On samat hedelmät kuin tuoksussa. Todella maukasta!  Miltähän tämä maistuisi aivan tuoreena.

Suutuntuma on täyteläinen, raikas ja mukavan rapsakka. Lopuksi mukavan hedelmäcocktailin hivenen pihkaiset greipin kuoret kuivattavat limakalvoja.

Kokonaisuudessaan aivan huikean maukas ja hedelmäinen DIPA. En tiedä miten paljon hedelmäisemmältä tämä mahtaisi maistua heti tuoreeltaan, mutta ei se voi kovin paljoa olla olematta hedelmämehua. Piti ihan varmistaa, ettei tähän ole hedelmiä mukaan upotettu. Mutta ei. Vain ohraa, kauraa vettä ja hiivaa. Ja ilmeisen melkoisen reilusti humalaa. Vahva suositus todella hedelmäisten IPA oluiden ystäville. Ja prosentit ei paljoa maistu. Odotan jo kieli pitkällä seuraavaa olutta.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 43/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Double IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa ja kauraa
Humalat:  Galaxy ja Mosaic
Alkoholi: 8,2 %
Muuta: Pullotettu 20/11/2017
Mistä: Sain maistiaisen olutkauppa Pieneltä

Fuller's Imperial Stout – Fuller's

Välillä sitä tulee hommattua mielenkiintoisia oluita, jotka vain laittaa kellariin odottamaan sopivaa hetkeä. Joskus siinä sopivassa hetkessä kestää hyvinkin pitkään, toisinaan taas ei. Ostin tämän Fuller's Imperial Stoutin joitakin vuosia takaperin. En edes muista tarkkaan milloin, mutta ainakin kaksi vuotta siitä täytyy olla, koska se oli jo minulla entisessä asunnossa. Säilyvyyttä on annettu vuoteen 2024 asti, joten siitä voisi päätellä miten pitkään tämä pullo on kypsynyt, jos tietäisi paljonko Fuller's näille oluille säilytysaikaa antaa. Pitänee kokeilla Googlea jossain vaiheessa, mutta nyt itse oluen pariin.

Kyseessä on Fuller's Limited Editions oluita – tosin näitäkin on tainnut melkein joka vuosi tulla saataville. Paketin takaa löytyvän kuvauksen mukaan olut on tyyliltään russian imperial stout, joka on humaloitu Centennial humalalla. Vahvuutta tällä russian imperial stoutilla on mukavat 10,7 % ja koko komeus on pakattu tyylikkääseen pahvilaatikkoon ja tietenkin Fuller'sin omaan 0,5l pulloon. Pullo koosta johtuen tämä ei ole mikään perinteinen arki-illan olut ja ehkäpä siksi itselläkin säilynyt kellarissa odottaen sitä sopivaa hetkeä normaalia kauemmin. Koska kokemusta tästä itselläni ei ole, niin en ole tätä erikseen vielä raaskinut ostaa pidempään kypsyttelyyn.

Fuller's Imperial Stout väriltään sysi mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Pinnalle muodostuu kaadettaessa reilusti erittäin kuohkea maitokahvin väristä vaahtoa. Erittäin herkullisen näköistä. Näyttää ihan imperial stoutilta.

Tuoksussa rusinaa (rommirusinaa), kirsikkaa, suklaata ja maltillisesti kahvia. Melkein voisi olla jotain portviiniä tai kirsikka/rusinalikööriä jopa tuoksun puolesta. Kuitenkaan olematta tuoksultaan niin makea. Jännästi parin suullisen jälkeen kirsikkaisuus ja rusinaisuus painuu jonnekin taka-alalle ja paahteisuus, joka vie tuoksun kuitenkin enemmän imperial stouttien suuntaan, nousee selvemmin esiin. Alkoholin kyllä aistii, mutta silti tämä on minusta hurmaavan tuoksuista.

Maussa paahteista mallasta, tummaa suklaata ja kahvia. Esiin puskee jostain miellyttävää pähkinäistä aromiakin. Makeutta löytyy, muttei sokerina. Enemmänkin suklaisena makeutena. Yllättäen rusinasta ja kirsikasta ei ole paljoa tietoa. Ehkä häivähdyksenä suklaisuuden seassa. Jotenkin kaikki maut ovat pehmeitä ja täyteläisiä. Onneksi prosentit ei maistu, vaikka sen tunteekin lämmittävyytenä.

Suutuntuma on hyvin täyteläinen ja jopa hieman portviinimäisen paksu. Katkerot ei tunnu katkeroina vaan mallasrunkon ryhdittäjänä.

Kyllähän tässä on taas kerrassaan upea olut lasissa. En tiedä mikä vaikutus omassa kellarissa kypsyttelyllä on ollut, kun ei ole tullut tuoreeltaan maistettua, mutta jotenkin kaikki maut ovat pehmeitä ja pyöristyneitä. Hienosti tasapainossa eikä mikään puske yli. Jotenkin yllättävää, miten perinteinen imperial stouttien yhteydessä esiintyvä kahvisuus on melkoisen taka-alalla tässä. Suklaa ja paahteiset maltaat reilusti läsnä, mutta rusina-kirsikka osasto puskee melkeinpä kahvin ohi. Tässä on kyllä iso osa palikoista lähes täydellisesti paikallaa ilman turhaa kikkailua. Täytyy taas kerran todeta, että Fuller'silla osataan tehdä hyvää olutta.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Russian Imperial Stout
Maa: Englanti
Katkerot: 60 EBU
Kantavierre: 27,0 °P
Humalat:  Centennial (ei varmuutta onko muitakin)
Alkoholi: 10,7 %
Muuta: Limited Edition (tosin näyttää joka vuosi tätä tulevan). Parasta ennen päiväystä annettu vuoden 2024 loppuun saakka.
Mistä: Joku Kuopion Alkoista (oisko ollut Matkuksen Alko).

Drikkekammerat – Fiskarsin Panimo

Alkon käsityöläisolutvalikoima on jälleen saapunut ja kävin minäkin niistä muutaman putelin itselleni hakemassa. En ole juurikaan ehtinyt tutustua näihin etukäteen ja semmoisen mielikuvan sain, ettei kovin kiinnostavia uutuuksia ole tällä kertaa tarjolla. Kuitenkin Alkossa näitä tarkemmin katsellessani löysin enemmän kiinnostavia oluita kuin pystyin kerralla ostamaan mukaani. Joten pitää käydä varmaan vielä yksi hankinta reissu tekemässä.

Ensimmäisenä otan arvioon Fiskarsin Panimon Drikkekammerat, joka on tyyliltään Norwegian American Pale Ale. Ensin meinasin pullon jättää hyllyyn, mutta kuin luin tarkemmin etikettiä, niin havaitsin oluessa käytetyn perinteistä norjalaista hiivakantaa, joka on tyyliltään lähinnä Farmhouse Ale hiivoja. Tämä sai minut tekemään ostopäätöksen.

Drikkekammerat on väriltään hieman harmahtavalla vivahteella sävytetyn pihkan väristä. Vaahtokruunu jää noin sentin korkuiseksi.

Tuoksussa kevyttä kukkaisuutta, hapan omenaa ja karviaista. Myös selkeää farmhouse aleille tyypillistä tallimaista hiivaisuutta. Itseasiassa aika kiva tuoksuprofiili.

Maku on ensi hörpyllä hieman ristiriitainen ja vinkeä. Maussa on hennosti greippiä ja mangon maun sitä tympeää, hieman jauhoista osaa. Lisäksi pihkaisia havuja norjan tuntureilta ja häivähdys mökille unohtuneen viinimarjamehun kirpeän hiivaista hapokkuutta. Tämä norjalainen perinnehiiva tuo ihan oman, jopa hieman sahtimaisen vivahteen tähän. Ei siis maistu sahdilta, mutta tiettyä samanlaisuutta löytyy.

Suutuntuma on napakka ja tässä on selkeästi hyvä mallasrunko. Hiivan kirpeys ja tallimaisuus tuo pihkaisten katkeroiden kanssa suutuntumaan oman ristiriitaisen tivistin. Hertättää tunteita, mutta en oikein osaa sanoa hyviä vai huonoja.

Kokonaisuutena Drikkekammerat on mielenkiintoinen ja hieman haastavammin lähestyttävä olut. Raikkaiden ja hedelmäisten APA-oluiden ystävät eivät välttämättä tälle lämpiä – ainakaan ensi tapaamisella. Joku tässä kuitenkin kiehtoo, vaikkei Drikkekammerat saakkaan minusta heti ystävää. Ehkäpä otamme vielä toisen tapaamisen myöhemmin. Tämän kerran perusteella kuitenkin maku ei lyönyt kättä omien mieltymysteni kanssa. Kuitenkin selkeästi olut, joka on taas Fiskarsin panimon näköinen. Plussaa rohkeasta lähestymistavasta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Norwegian American Pale Ale / Farmhouse Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 82 EBU
Kantavierre: 16,0 °P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Norjalainen perinnehiiva
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

The Lizard NEIPA – Fat Lizard Brewing Co. / RPS Brewery

Tänään arviossa hyvinkin tuoretta NEIPAa, joka on tehty 4.1.2018 Fat Lizard Brewing Co. ja RPS Breweryn yhteistyönä. Tämä kyseinen The Lizard NEIPA pantiin tosiaan aluille päivällä 4.1., minkä liskomiehet pitivät Ravintola Maljassa Fat Lizard Bugs & Beer Takeoverin. Kyseissä tastingissä paikalla olleet saivat reilusti tietoa ötökkäsafkasta ja erittäin maittavia ötökkäannoksia hyönteiskokki Topin loihtimina. Ja tietenki sopivat bisset kyytipojiksi, joista Hessu ja Tuomas kertoivat enemmän.

Tämä yhteisponnistettu lisko saapui saataville eilen perjantaina 26.1., kun sitä sai ostaa jo suoraan RPS:n panimon omasta myymälästä ja Taproomin hanasta. Laajempaan jakeluun liskomehu lähtee ensi viikolla. Itsekin kävin hakemassa tätä kolmen viikon ikäistä NEIPAa pari pulloa. Alunperin oli tarkoitus saada arvio jo eilen illalla tehtyä, mutta nukahdin itsekin tytärtä nukuttaessa. Lauantaille siis jäi, mutta saapahan rauhassa maistella, vaikka molemmat pullot.

The Lizard NEIPA on väriltään okran keltaista ja sameaa, niin kuin kuuluu. Pinnalle muodostuu kaadettaessa kolmen sentin vaahtokruunu, mutta laskeutuu melko nopeasti parin millin kerrokseksi.

Tuoksu on huumavan hedelmäinen ja raikas. Reilusti passionhedelmää, ananasta ja greippiä sekä hieman tuoreita, pihkaisia kuusen oksia. Hieman kirpeää happamuuttakin. Mieletön tuore hedelmäpommi!

Maussa löytyy myös paljon hedelmään, muttei ihan yhtä raikkaasti kuin tuoksussa. Maussa on rutkaammin pihkaista humalaa, joka kuivattaa limakalvoja, kuin raikkaita trooppisia hedelmiä, vaikka niitäkin löytyy. Hieman tympeähkön makuinen ja tuntuinen kaura puskee esiin ennenkuin havuinen humalointi ottaa limakalvot tiukkaan kuivattavaan pitkäkestoiseen syleilyynsä.

Suutuntuma on alkuun trooppisen raikas, mutta hyvin nopeasti pihkainen humalointi alkaa hallita ja kuivattamaan suuta. Kauran puskiessa esiin suutuntumassa käy mallasvierremäinen vivahde, joka oikeastaan aiheuttaa mainitsemani tympäen maun. Kaura sinällään pehmentää oluen koko suutuntumaa, mutta pääsee puskemaan mielestäni hiukan liikaa esiin.

Kokonaisuudessaan liskobisse on erittäin mainio olut, joka ehkä voimakkaamman pihkaisen katkeroinnin vuoksi ei ole "tyylipuhtainta" NEIPAa. The Lizard NEIPA siis sisälsi odotuksia enemmän katkerojen puraisua, kun etenkin tuoksuprofiili vei ajatukset enemmän pehmeänpiin ja raikkaamman hedelmäisempiin humalointiin. Ei siis mitään mango tai greippi mehua, mutaa maistuu erinomaisesti näinkin. Tympeähkön kauran esiin nousua lukuun ottamatta kaikki palikat on oivasti kohdillaan. Olihan tämä nyt myös tuoretta, minkä kyllä maistai ja etenkin haistoi. Vahva suositus.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing / Fat Lizard Brewing Co.
Tyyli: NEIPA
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra ja kaura
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: RPS Brewery Tap Room, Kuopio, Finland, Northern Periferia

Kashei Bessmertniy – Tanker Brewery

Vuosi 2018 ja tammikuu lähenee jo puolta, joten onkin jo korkea aika kirjoittaa olut arvio. Loppu ja alkuvuosi on ollut yllättävän kiireistä aikaa, joten ei ole ehtinyt istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan arviota, mutt nyt teki saunan päälle vähän mielenkiintoisempaa olutta mieli, niin ajattelin järjestää samalla itselleni aikaa arvion kirjoittamiseen.

Tällä kertaa arviossa marraskuun Tallinan piipahdukselta. 22 tunnin risteilyllä ei hirveästi ehtinyt Tallinnassa pyörähtämään, mutta kävimme vaimon kanssa vanhassa kaupungissa aamiaisella ja paluu matkalla pistäydyimme satamaan ilmestyneessä Nautica-kauppakeskuksessa ja siellä Rimissä ostamassa lapsille paikallisia tuliaisia. No, siellähän oli melkoisen hyvät oluthyllyt ruokakaupaksi ja nappasinkin sieltä tämän Tankerin Black Pearl Seriesiin kuuluvan Kashei Bessmertniy oluen. Kyseessä on tuhti Russian Imperial Stout 13% prosenteilla ja 100 IBUlla. Lähtökohtaisesti olut minun makuuni. Siksi se lähtikin mukaan. Eikä reilu vitosen hintakaan haitannut valintapäätöstä.

Kashei Bessmertniy on väriltään täysin sysimustaa! Jos on ollut ennen mustia oluita lasissa, niin eipä ole tämmöistä. Ei muuten näy läpi edes kirkastakaan valoa vasten. Kun lasin pinta kiiltää kauniisti, niin olut lasissa on kuin musta helmi. Pinnalle kertyy lasiin kadettaessa reilu sentin korkuinen, erittäin kuohkeaa ja melko pitkäikäinen vaahtokruunu.

Tuoksu on huuuuuumaavan tumma suklainen. Reilusti myös paahteista espressoa ja pähkinää. Alkoholikin ilmoittaa hennosti läsnäolostaan.

Maussa suklaisuus – tai ehkä ennemminkin kaakao on myös voimakkaasti läsnä. Samoin kahvi, joka jatkuu pitkälle jälkimakuu. Makeutta löytyy myös, muttei ollenkaan sokerimaisena imelyytenä.. Jälkimaussa nousee esille myös tuoksustakin löytyneitä pähkinäisiä vivahteita, jotka lyö kättä humaloiden ja paahteisten maltaiden kanssa erittäin hienosti. Alkoholi puskee esiin myös jonkin verran, kuten tässä vahvuudessa voi jo odottaakin, muttei häiritsevässä määrin. Lämmetessään sekä maut että aromit voimistuvat reilusti.

Suutuntuma on erittäin paksu ja täyteläinen, muttei kuitenkaan öljymäinen. Täyttää suun ja hyväilee limakalvoja pitkään senkin jälkeen, kun olut nielaistu kurkasta alas. Napakka 100 IBUn humalointi ryhdittää ja antaa luonnetta. Miedommalla humaloinnilla voisi olla, että tämä kääntyisi äiteläiseksi.

Kokonaisuutena Tankerin Kashei Bessmertniy on aivan huikean hieno olut. Homma on pakkausta myöten (no etiketti olisi voinut olla vaikka jotain tyylikkäämpää mattapintaista paperia) erittäin hyvin hiottu. Kuin musta helmi. Ei voi muuta kuin keskittyä fiilistelemään. Katselin tässä ohessa David Bowien viimeiset vuodet dokumenttia ja siitä ajauduin kuuntelemaan David Bowien hyvästejä eli kolme päivää ennen artistin kuolemaa ilmestynyttä Black Star levyä. Joten siitä innostuneena pistetään pitkästä aika musasuositusta tähän mukaan. David Bowien Lazarus. Tämän oluen kanssa ehtii kuunnella hyvin koko levynkin.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 46/50 

Speksit:
Panimo: Tanker Brewery
Tyyli: Russian Imperial Stout
Maa: Viro
Katkerot: 100 EBU
Maltaat:  Pale, Carafa Type2, Carafa Special Type3, roasted unmalted barley
Humalat:  Magnum, Centennial, Green Bullet
Alkoholi: 13 %
Mistä: Tallinnan sataman Nautica kauppakeskuksen Rimi