Tummien oluiden tunnit -oluttasting – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tässä syyskuussa kiireinen Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Mika Kilpeläinen vetäytyi Kuopion Olutseuran vetovastuusta ja uutena tappina aloitti Ilkka Heikkinen. Heti ensialkuun Ilkka järkkäsi teematastingin Tummien oluiden tunnit Pyynikin Käsityöläispanimon kanssa. Tastingissä oli siis nimensä mukaan vain tummia oluita maistossa. Ilkan suhteiden ansiosta itse Tuomas Pere saapui poikkeuksellisesti vetämään tastingin 20 innokkaalle oluenystävälle Ravintola Maljaan.

Tämä tasting oli seurassamme tämän ensimmäinen, jos ei keväällä järjestämäämme kotioluttastingiä lasketa mukaan, joten osallistujia ei ollut vaikeaa löytää. Toivottavasti toiminta aktivoituu tästä enemmän. Ainakin joulukuulle on suunnitelmissa kotioluttasting vol. 2 ja keväälle mahdollisesti parikin kotimaisten pienpanimoiden teematastingejä sekä lisäksi tarpeen mukaan muunlaisia kattauksia noin 1-1,5 kuukauden välein.

Tuomas Pere esitelmöi (oikealla). Kuvassa
myös Tuomas Peren vaimo ja uusi Kuopion
olutseuran tappi Ilkka Heikkinen.

Maisteltavaksi saimme 7 eri olutta + yhden erikoisuuden kellareista. Sahtiakin Peren piti tuoda, mutta oli kuulema hapantunut säilytyksessä, joten se jäi tällä kertaa väliin. No itselläni on yksi Papabeersin kautta ostettu Kataja 1.086 Sahti iästynyt jo vuoden verran, joten mielenkiintoista sitä jossain vaiheessa maistaa. Toivottavasti ei ole hapantunut.

Pere kertoi tuotteista paljon lisätietoja ja suostui vastaamaan lähes kaikkiin kysymyksiin, joita tastingin aikana heräsi. Ainut josta ei saatu paljon lisätietoja irti oli Tampereen Solo Sokos Hotel Tornille tehty Pajavasara. Esim. ainut humala, jonka reseptistä saa sopimuksen mukaan paljastaa on Citra.

Tasting eteni luontevasti Peren kertoillessa oluista, Pyynikin vaiheista ja suunnitelmista. Ja lasien tyhjetessä maisteluun otettiin seuraava olut. Ja tässä siis maistelussa olleet oluet. Laitan näistä poikkeuksellisesti vain tähti arviot.

Ensimmäisenä lasiin saattiin uutta kauppavahvuista (4,2 %) Pyynikin Sessio Stoutia, joka on tulossa jakeluun pian mainiona tasting six-packinä, jonka tuotantoon saanti ei ole ollut ihan yksinkertainen juttu. Kaksi vuotta vääntöä viranomaisten kanssa. Huh, että on vaikeaa tämä meinikin täässä Suomen byrokratia himmelissä. Pyynikin Sessio Stout eroaa kuulema paljonkin tuotannossa olevasta Wanaka Stoutista, joka on myös mainio kauppavahvuinen stout.

Pyynikin Sessio Stout oli maultaan mukavan paahteinen olut, jonka kulmia mukaan lisätty laktoosi kivasti pyöristää. Väriltään synkän mustaa ja pintaa koristi esperssomainen tummanruskea vaahto. Mukava 3,5 tähden olut. (***1/2)

Toisena lasiin saatiin Papan Vanilja Stoutia, jota on ollut aiemmin saatavilla myös Papabeersin kautta. Tämä oli itselleni entuudestaan tuntematon olut, kun en tullut tilanneeksi toista Papabeersin settiä eikä se noussut riittävän korkeaksi kiinnostavuusasteella OlutExpossa, jotta olisin sitä ehtinyt siellä kahden päivän aikana maistamaan.

Papan Vanilja Stout osoittautui kuitenkin erittäin maukkaaksi stoutiksi, josta löytyi mukavasti vaniljaa ja kahvia. Suutuntuma oli miellyttävän täyteläinen. Neljä tähteä voisin tälle antaa. (****)

Kolmantena vuorossa oli entuudestaan tuttu Ronya, joka oli tarjolla ensimmäisessä Papabeersin setissä. Tämä savuvehnä on maultaan reilusti hapan ja miedosti savuinen. Ei iskenyt itselleni aiemmin, eikä tunnu iskevän nyt senkään vertaa. Voi johtua myös mukana olleista muistakin oluista, mutta annoin tälle vain kaksi tähteä. (**)

Neljäntenä saatiin maistoon pienehkö harvinaisuus näillä seuduin. Tampereen Solo Sokos Hotel Torni hotellille valmistettu Pajavasara ei ole ole kovin usein Tampereen ulkopuolelle matkustanut ja Tampereellakin tätä saa vain kyseisestä hotellista. Niin sen baarista kuin baarikaapeistakin! Mutta tällä kertaa meille tämä kunnia suotiin ja siitä käy kiittäminen.

Vaikka Pajavasaran ensi nuuhkaisu toi assosiaationa mieleen kissan pissin – tai pehmeydessä enemmänkin kukkivan pihlajan – maussa ei ollut mitään moitteen sanaa. Reilusti humalaa, makeutta ja mukavan pehmeää paahteisuutta. Harmi, että tätä saadakseen täytyy Tampereelle matkustaa. Neljän tähden paremmalle puolelle tällä mentäisiin. (****)

Viidentänä maistettavaksi kaadettiin loistava Vahva Portteri, joka valittiin parhaaksi käsityöläisportteriksi Global Craft Beer Award 2014 tapahtumassa Berliinissä ja palkittiin kultaisella mitallilla reilu vuosi sitten.

Tämä olut oli jo itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu. Tosin tällä kertaa maisteluun saatiin ensimmäistä uudella isommalla laitteistolla valmistettua Vahva Portteria, jota ei ole enää jälkikäytetty pullossa. Hyväähän se tämäkin. Toimii. Tuhdin tummaa ja paahteista portteria, missä mukava humalan puraisu. Erittäin sopusuhtainen olut, jossa makua riittää. Neljän tähden paremmalle puolen tälläkin mennään. (****)

Kuudentena maistelussa oli Pyynikin Black IPA. Tämä oli itselleni uutuus. Tämän "vastaparin" Pyynikin White IPAn maistelin kuukausi sitten Tampereella käydessäni ja se toimi mielestäni hyvin. 

Harmillisesti näin ei kuitenkaan käynyt tämän kohdalla. Paahteisuutta kyllä löytyi, mutta maltillisesti. Humalan puraisukin jäi vähän vaisuksi. Ei sytyttänyt, vaikkei huonoa varsinaisesti ollut. Vakaat kolme tähteä. (***)

Seitsemäntenä maisteluun saatiin Feeniks Savuolut, joka oli valmistettu Pyynikin Käsityöläispanimon tulipalosta toipumisen kunniaksi. Pere kertoili kuinka lähellä lopulta oli tilanne, jossa homma ois pistetty poikki. Onneksi näin ei käynyt vaan panimo nousi jaloilleen entistä ehompana kuin Feeniks-lintu tuhkasta.

Oluen valmistuksessa on käytetty reilusti Bambergin maltaita, joita myös kuuluisissa Schlenkerlan savuoluissa käytetään. Maussa liikutaankin paljolti näissä Schlekerlan oluiden makumaisemissa. Reilusti palvikinkkuista savuisuutta ja täyteläinen suutuntuma. Toimii hyvin itselleni ja voisin tätä toistekin maistaa. Kolme tähteä. (***)

Mainittakoon tässä välissä, että lähes kaikki oluet olivat hyvin tuoretta erää (suurin osa päiväystarroja 10/2016 ja 11/2016) paitsi Pyynikin Sessio Stout, jonka päiväystarrasta löytyi 04/2016.

Viimeisenä meille tarjoiltiin Pyynikin KDC #V****gate Stout eli KDC #Viskigate Stout, joka tehtiin viime vuotisen OlutExpon erikoisen nimihässäkän innoittamana. Tässä keississähän Valviran kielsi viski-sanan käytön tapahtuman nimessä. Alunperin nimi oli Olut & Viskiexpo, mutta tämän pirullisen nimen katsottiin viranomaispuolella syöksevän kotimaamme helvetilliseen tilaan. Seurauksena tapahtuma oli myyty loppuun lähes joka päivä, vaikka se järjestettiin huomattavasti isommissa tiloissa kuin edellisenä vuonna. 

Pyynikin KDC #V****gate Stout on siis käytännössä Papan Vanilla Stout (ilman vaniljaa), joka on kypsytetty Kyrö Distillery Companyn käyttämässä valkotammitynnyrissä, jossa oli kypsytetty neljä kuukautta ruistislettä. Ensimmäinen erä oli vain kolmekymmentä litraa, mutta toiseen erään olutta on saatu kypsymään useampaan tynnyriin. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta meille tätä ainakin saatiin ja jatkossa mahdollisesti myös baareista ja ravintoloista.

Pyynikin KDC #V****gate Stout oli maultaan erittäin pehmeää, täyteläista ja suklaista stouttia. Tynnyrikypsytys on antanut maulle erittäin paljon luonnetta ja pehmeyttä. Aivan mahtava suutuntuma. Maistelu setin paras olut! Neljä ja puoli tähteä. (****1/2)

Kokonaisuutena aivan huikea tasting setti, joka ei ollut tarjontaan ja esittelyihin nähden hinnalla pilattu. Lisää tämmöisiä odotan innolla. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitoksia Ilkka, Kuopion Olutseura, Tuomas Pere ja Pyynikin Käsityöläispanimo.