Verjnuarmu Savuportteri – Iso-Kallan Panimo

Rockolut – tai oikeammin bändinnimikko-olut on osoittautunut huomioideni perusteella aika vaikeaksi lajiksi. Ainakin näin olutharrastajan näkökulmasta. Suurten nimien oluet ovat lähes poikkeuksetta olleet kauheita litkuja, joilla on oikeastaan vain yksi funktio. Tärkeintä on ollut saada rahaa faneilta pienillä kuluilla, mistä johtuen juomat ovat omanneet matalat mallas- ja humalapitoisuudet. Tuloksena valitettavan usein halvalla tuotettua bulkkilageria kauniissa kuorissa, jonka toivotaan myyvän kuin häkä.

Tätä karuinta bulkkiosastoa on mielestäni edustanut täysin mitäänsanomattomat Kiss Destroyer ja Kotiteollisuuden pölyyntyneiden kaappien luurangoilla ratsastava KOFF Rock. Eikä Motörheadin Bastardkaan kovin paljoa kummoisempi ollut. Ehkäpä sitä selittää valmistajana ollut Krönleins Bryggeri, joka valmisti myös Kiss Destroyeria. Hyllyyn taas suosiolla ovat jääneet AC/DC ja Hurriganes oluet, vaikka  jälkimmäinen onkin sentään Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa. Iron Maidenin Trooperissa oli jo sentään yritystä ja makuakin. Jättipeukku Ale tyylilajista tässä rock-lagereiden maailmassa.

Uudempana tuulahduksena, ainakin kotimaassa, on tullut kotimaisilla pienpanimoilla kotimaisille bändeille valmistetut nimikko-oluet. Ensimmäisen tämmöisen muistan maistaneeni pari vuotta sitten ostettuani Jyväskylän Palokan Citymarketista kulttimaineisen Impaled Nazarenen nimikko-olutta Goat Brewta (valmistaja Vakka-Suomen Panimo). Olut ei ollut erityisen mieleen painuvaa, mutta Schwarzbier tyylilajina oli jo jotain uutta. Porilaisen Beer Hunter'sin valmistama punkbändi Appendixin 30-vuotisjuhlaolut on kerännyt kehuja, mutta se on jäänyt itseltäni maistamatta.

Saimaan Juomatehdas on valmistanut ainakin Eläkeläisten Humppalen (joka on siis itseasiassa uudelleen pakattu Marsalkka Luomu Golden Alea) ja Lapkon Freedom Golden Alen (vaikuttaisi myös olevan Marsalkka Luomu Golden Alea). Ja jos linkkien tietoihin on uskonminen, niin samaa olutta eli Marsalkka Golden Alea saa edelleen kauppojen hyllyiltä ja se on omasta mielestäni oikein hyvää.

Näissä kotimaisissa versioissa yleensä suurin kompastuskivi on ollut täkäläinen keinotekoinen alkoholiprosenttiraja, joka on pakottanut tuotteet teennäisesti matalille prosenteille, jos tuotteelle on haluttu laajempaa levikkiä.

Kotimaisten lisäksi olen maistanut ainakin norjalaisen Lervig Aktiebryggerin valmistamat Siste Dans orkesterin nimikko APA ja oikein rapsakkasti humaloitu Punklegenda Ramonesin rumpalin nimeä kantava Marky Ramone's Hoppy Pilsner. Molemmat olivat oikein onnistuneita oluita. Musiikkioluita on varmasti tässäkin maassa useita muitakin, puhumattakaan jos muualta maailmata näitä lähdettäisiin etsimään, mutta eteeni en niitä ole valitettavasti saanut.

Mutta palataanpa ajatusharhailusta tämän kertaiseen pääaiheeseen. Yksi uusin tulokas tässä haastavassa skenessä on Kuopiolaisen Savometallin uranuurtajan Verjnuarmun nimikko-olut, jonka on valmistanut Iso-Kallan Panimo. Tämä olut edustaa tyylilajina savuportteria, mikä sopiikin bändin teemaan kuin kirves kalman kalloon. Spiritistisessä istunnossa tuonpuoleisesta saamieni tietojen perusteella oluentyylilajin päätti oluen ystäväksikin tunnustautuva bändin laulaja Puijon Perkele.

Olut liittyy osana eilen julkaistua 1808 nimeä kantavaa bändin neljättä albumia, jossa teemana on Suomen sota. Erikoisuutena levynjulkaisuun liittyen torstaina avattiin Verjnuarmusta kertova näyttely Kuhtumattomat vieraat Kuopion museossa, missä samalla lanseerattiin tämä uusi nimikko-olut.

Sain kutsun näyttelyyn, mutta valitettavasti perhevelvollisuudet riistivät minulta mahdollisuuden päästä maistamaan tätä olutta ensimmäisten joukossa. Onnistuin kuitenkin saamaan pullollisen tätä maisteluun. Tosin bongasin tätä eilen jo Kuopion Kolmisopen Citymarketista. Kuuleman mukaan Verjnuarmua löytyy Kuopiossa myös muutamasta muusta hyvin varustellusta ruokakaupasta sekä baareista.

Pulloa komistava etiketti mukailee Verjnuarmun tuoreen levyn 1808 kansikuvaa, mikä on orkesterin hovitaiteilijan Timo Kokon käsialaa. Kuvassa viitataan Suomen sotaan ja värimaailmakin enteilee myös savuisuutta. Toivottavasti sitä myös oluesta löytyy. Se selvitetään vain yhdellä tavalla.

Verjnuarmu Savuportteri oli erittäin
herkullisen näköistä ja tuoksuista,
muttei valitettavasti yltänyt maussa
näihin sfääreihin.

Pullo auki ja olut lasiin. Verjnuarmu Savuportteri on väriltään syvän mustaa ja lähes läpikuultamatonta.  Kuin Tuonelanjoki. Lasiin kaadettaessa pinnalle kertyy kolmen sentin kuohkea vaalean ruskea vaahtokerros, joka laskeutuu kauniisti peittämään oluen pintaa tasaisena kerroksena.  Tämä kerros on pitkäikäinen. Oikein houkuttelevan näköinen portteri.

Tuoksusta löytyy saunapalvia, paahteista mallasta, ruisleipää sekä savusaunan lauteita. Savuisuus on kyllä mukavasti läsnä. Jopa hieman turpeisena – kuin pieni tuulahdus hyvin savuista skottiviskiä.

Maussa tulee ensin hienoista savua ja kevyesti mallasta. Sitten maku muuttuu yllättäen hieman vetiseksi. Kuin mallasvierrettä, muttei niin makeaa. Tyylilajin huomioon ottaen humalointi olisi omaan makuuni voinut olla napakampikin. Jälkimaussa esiin nousee feenikslinnun lailla nokea, paahteista ruisleivän kuorta ja miellyttävää puun aromia kuin tynnyrikypsytyksen jäljiltä. Myös pieni humalan puraisukin nostaa nyt päätään. Nämä jättävät savuisuuden ystävälle miellyttävän maun suuhun ja nostattavat lasin uudelleen huulille. 

Suutuntuma on melkoisen kevyt ja hivenen hiilihappoinen tyylilajiin nähden. Matalat prosentit selittävät keveyttä paljon. Enemmän runkoa tämä kaipaisi.

Kokonaisuutena Verjnuarmu Savuportteri onnistuu kohtalaisesti. Tyylilajina tämä olisi kaivannut tuommoiset 5,5-6,5 % vahvuudessa – jopa enemmän. Näin oluelle olisi saatu lisää ryhtiä runkoon tukemaan tummaa ja paahteista makua täyteläisyydellä. Ulkoasu ja tuoksu lupailivat erinomaista, johon asti ei suussa ihan ylletty. Oluen lämpeneminen paransi ja korosti makumaailmaa. Kauppavahvuinen portteri on kuitenkin hankala laji. En ole kovin montaa oikeasti hyvää kauppavahvuista portteria maistanut, joten siihen nähden hieno suoritus Iso-Kallan Panimolta.

Kerta maistelussa oli bändiolut, niin pitäähän sitä pitkästä aikaa laittaa musasuositustakin mukaan. Verjnuarmun uuden 1808 levyn pari kertaa kuunnelleena omaksi suosikiksi nousi levyn päättävä Arvet, joka yltää jopa balladisiin tunnelmiin. Tässä kuitenkin koko levy Spotifysta tutustumista varten, mutta muista tukea artisteja ja ostaa myös levy, jos kolahtaa. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Savuportteri
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Savometallin sanansaattajana Verjnuarmun nimikko-olut
Mistä: Kohtasin iltakävelyllä Kuopion museon ovesta ulos rynnistäneen Verjnuarmun basistin Woeman, jolta liikeni pullollinen mustaa nokinektaria vaatimattomalle kadun tallaajalle...