08|06 – Brew By Numbers

Tällä kertaa arvioon valikoitui mainion Brew By Numbersin 08|06, joka tyyliltään Oatmeal Stout. Joille BBNo ei ole vielä panimona tuttu, esittelen lyheysti panimon omaperäisen periaatteen nimetä oluet. Kaikki panimon oluet on "nimetty" numerosarjalla, josta ensimmäinen kertoo oluen tyylin ja toinen panimon kyseiseen tyyliin kehittelemän reseptin järjestysnumeron. Eli tässä 08 tarkoittaa stoutia ja 06 on panimon tähän tyylilajiin kehittelemä kuudes resepti, joka tässä sisältää kauraa eli tyyli on siis tarkemmin määriteltynä oatmeal stout. 

Kaikki reseptit on nähtävissä panimon sivuilta ja joskus reseptejä ilmeisesti hieman hiotaan, sillä tämä 08|06 on hieman poikkeava etikettien tiedoissa. Vahvuudeksi ilmoitetaan 5,7%, joten oiskohan reseptiä hieman viilattu, jotta olut pääsisi Suomessa kauppojen ja tietenkin Olutpuoti Pienen omien myymälöiden hyllyihin, sillä etiketissä lukee 5,5%. 

Itse sain tämän osana BBNo:n maistelusetti, jonka lähetti oluiden maahantuontitoiminnan aloittanu Olutpuoti Pien. BBNo on yksi heidän ensimmäisistä maahantuotavista panimoista. Olen näistä ehtinyt jo kirjoittaa arviot 55|06, 11|03 ja 21|03. 

08|06 Oatmeal Stout on väriltään lähes mustaa ja lähes läpi kuultamatonta. Vaahtoa muodostuu niukahkosti, mutta pintaa jää hunnuttumaan kuitenkin ohut vaalean ruskea vaahtokerros.

Tuoksu on kahvinen, tummasuklainen ja reilun paahtomaltainen – jopa nokinen. Hienoinen pihkaisen havuinen humala siintää taustalla.

Maku on paahtomaltainen, nokinen ja kahvinen. Taustalta nousee esiin jotain ruokasoodaisuutta. Samanlainen kuin leivoksissa, jotka on kohotettu ruokasoodalla. Joka ei siis itseäni hirveästi miellytä.

Mallasrunko tuntuu mukavan napakkana täyteläisyytenä. Suutuntuma on pehmeä, mutta pienenä miinuksena katkeroiden rinnalla tulee maussakin mainitun ruokasoodaisuuden mukana tympeää happamuutta. 

Olen yleensä Oatmeal Stoutien ystävä, mutta tällä kertaa tämä ei iske hirveästi. Tuoksu on kivan nokinen ja paahteinen. Makukin alkaa kivasti, mutta sitten tulee tuo vähän tökkivä ruokasoodaisuus kehiin, jonka osuus kyllä lämmetessä vähenee. Ei tämä silti huono ole, mutta paljon parempiakin on.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Oatmeal Stout
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa ja kaurahiutaleita
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon Olutpuoti Pieneltä, joka on BBNo:n maahantuoja.

Kaffe Stout – Rekolan Panimo

Tänään on tullut jälleen saataville Alkon joka vuotiset käsityöläisoluet. Itse en ole ehtinyt ihan valtavasti perehtyä tämän vuoden tarjontaan, mutta äsken Alkon sivuille katsastaessani totesin, että olisihan siellä taas monta mielenkiintoista olutta tarjolla. 21 olutta, jos oikein katsoin. Koko paketille kertyisi huimat 109,56€. Onhan siinä kyllä melkein joulukalenterillinen mielenkiintoisia oluitakin, mutta itse joudun tämän hetkisessä tilanteessa hieman karsimaan omaa hankinta listaani. Koetan lähipäivinä tehdä oman pienen listaukseni (ehkäpä kymmenen olutta), jotka ajattelen hankkia. Kunhan ehdin niitä vähän makustella.

Mutta olen ollut sen verran onnellisessa asemassa, että olen saanut kaksi näistä oluista maistoon suoraan panimolta. Lauantaina maistelin jo joulun alla saamani Iso-Kallan Panimon Biére de Gardenin ja tänään vuorossa on Rekolan Panimon Kaffe Stout.

Sympaattisesti nimetty Kaffe Stout on kahvilla maustettu ja laktoosilla makeutettu stout, joka panimon mukaan on heidän versionsa maitokahvista. Tunnustan, että Rekolan Panimon tuotteet ovat kiinnostaneet aina ja tämä olut olisi ollut varmasti hankinta listallani. Kohta nähdään vakuuttaako tämä itseäni niin paljon, että hommaisin tätä lisääkin jemmaan.

Kaffe Stout on väriltään jykevän mustaa ja läpi lähes läpi kuultamatonta. Kaadettaessa valkoista melko lyhyt ikäistä, mutta kuohkeaa vaahtoa kertyy noin sentin kerros.

Tuoksu on reilun mokkainen ja suklainen. Seasta ui esiin välillä pähkinänougaan aromejakin. Oikein voimakas ja herkullinen tuoksu.

Ensi hörppy yllättää vähän kovalla ja hyökkäävällä maullaan. Ei oikein muuta kuin hetkellinen makeus ja runnovat katkerot päälle. Täh? Toinen hörppy tuntuu pehmeämmältä ja makuja aistii paremmin, mutta mielestäni olut on liian kylmää vielä (noin 8 °C). Hetken lämmittelyn jälkeen maut selkeästi pehmenevät lisää ja avautuvat. Nyt mukaan kömpii kahvia ja suklaata ja suklaakahvia ja kaakoata. Aika reilusti. Myös paahtomallasta on mukavasti. Taustalla häilyy kuitenkin melko jyrkät katkerot, jotka eivät ole mielestäni tälle makumaailmalle ihan parhaaksi, vaikka ryhdittääkin sitä. Ehkäpä tässä tapauksessa jo hieman liikaa. Ei tämä silti pahan makuista ole.

Suutuntuma on alkuun pehmeä ja melko täyteläinen, kunnes katkerot ottavat komennon ja työntyvät vahvimmaksi tuntumaksi. Kaikki katkero ei tule varmasti humaloinnista, joka ei nyt ole kuitenkaan mitenkään raju, vaan epäilen osan tulevan mausteena käytetystä kahvista.

Kokonaisuutena oikein kiva ja maukas maitokahvi tämä Kaffe Stout. Paljaaltaan ihan hivenen jytäkkä on tuo happokkaan kahvimainen katkero, joka antaa hivenen pohjaan palaneen huoltari Saludon tuntua, mutta toimii ihan hyvin tumman suklaan kaverina.  Itselläni oli 80% ja 70% suklaata, joista ensimmäinen toimi mielestäni paremmin, koska oluessa itsessään on jo makeutta mukana. En olis katunut tämän hankkimista. Jos budjetti antaa periksi, niin voisin hommata toisen pullollisen suklaajälkkärin kaveriksi esim. pääsiäiseksi.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri: 132 EBC
Katkerot: 36,4 EBU
Kantavierre: 18,2 °P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Laktoosia ja kahvia. Yksi Alkon vuoden 2017 käsityöläisolutvalikoimaa
Mistä: Sain maistiaspullon panimolta

Thorium Black – Pyynikin Käsityöpanimo

Tänään maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon Diablolle valmistama ravintolavahvuinen bändiolut Thorium Black, josta sain pari maistiaspulloa suoraan panimolta. Kyseessä on jo toinen nimikko-olut, jonka Pyynikki on tehnyt tälle jo yli kaksikymmentä vuotta veivanneelle metallibändille. Aiempi vuoden takainen Corium Black oli kauppavahvuinen ja jäi harmillisesti itseltäni maistamatta, kun en ehtinyt sitä Kuopiosta käsiini haalimaan. Siitä en siis osaa arviota antaa, mutta koska kyseessä on stout ja Pyynikki on kunnostautunut tässä lajissa (esim. Pajavasara, Papan Vanilja Stout ja Pyynikin KDC #V****gate Stout) uskallan odottaa tältä oluelta kohtuullisen kovaa tasoa.

Mutta palataanpas vähän tähän kyseessä olevaan olueeseen ja bändiin sen nimen takana. Vaikkei Diablo omalla levylautasellani pyörikkään, niin kovan livebändin maineetta nauttivana olen hyvin tietoinen bändin olemassa olosta. Ja ovathan kaksi Diablon levyä kavunneet myös Suomen virallisen albumilistan ykköspaikalle, mikä ei ole mikään ihan vaatimaton suoritus. 

Idea tähän ravintolavahvuiseen Thorium Blackiin oli lähtenyt panimolta ja homma oli bändille sopinut. Itensiivisen yhteistyön tuloksena, jossa makutuomareina mukana olivat Diablon Heikki Malmberg ja Aadolf Virtanen, syntyi stout, jonka lopullisen reseptin kehitteli Pyynikin tuotanto- ja laatupäällikkö Heikki Eräsalo. Suoraan en tiedä, onko Thorium Black "sukua" reseptipohjaltaan Corium Blackille, mutta ehkpä tätä voisi kutsua Coriumin Blackin isoveljeksi.

Muutakin yhteistä molemmista oluista löytyy. Nimittäin nimistö. Corium Black on Diablon edellisen levyn Silvër Horizonilta löytyvän biisin nimi ja sillä biisin sanoja tsekkattuani mitä ilmeisimmin tässä yhteydessä tarkoitetaan eräänlaista mustaa laavaa, jota muodostuu kun ydinreaktorin ydin sulaa. Melkoisen mukavaa ainetta, joka on äärimmäisen kuumaa ja radioaktiivista hitaasti valuvaa laavamaista ainetta. Eli tykkää mennä erinomaisesti läpi vaikka betonista. Tshernobylissa tämä sulanut ydin oli pysynyt 1660 °C:een lämmössä ainakin neljä päivää edelleen jatkuvan ydireaktion ansiosta. 

Thorium – tai suomeksi torium – on taas uraanin lisäksi ainut selkeästi radioaktiivinen alkuaine (etiketissäkin löytyy yksinkertainen atomimallin kuva), jota esiintyy merkittäviä määriä maankuoressa. Ehkä tässä yhteydessä yhdysviivan toriumin ja sulaneen reaktoriytimen (corium) välille vedetään, koska torium alkuainetta on suunniteltu käytettäväksi uudenlaisissa hyötyreaktoreissa, joista sulasuolareaktori olisi kaikkein kiinnostavin. Tosin vastakohtana tuolle ydinvoimala onnettomuudessa muodostuvalle Corium Blackille torium-sulasuolareaktorissa ei ainakin periaatteessa pitäisi olla mahdollista syntyä tämmöistä hallitsemattomasti kuumenevaa sulanutta ydintä (corium), joka voisi aiheuttaa räjähdyksen ja ydinvoimalaonnettomuuden. Ja mainittakoon vielä löytämäni mielenkiintoinen ja hiukea fakta toriumista: lähes kaikki luonnossa esiintyvät torium isotoopit ovat muotoa torium-232, jonka puoliintumisaika on käsittämättömät 14 miljardia vuotta eli alkuräjähdyksen aikaan, jos olisi syntynyt torium-232 isotooppia, sen radioaktiivisuus olisi vasta nyt puolittunut. Käsittämätöntä. o_O 

Tai sitten se Thorium riimaa hyvin Coriumin kanssa, mutta tiedä häntä, kun ei ole parempaakaan tietoa nimeämisen taustoista. Mutta palataanpas ydinfysiikan ja nimipolitiikan kiinnostavasta maailmasta takaisin oluiden pariin.

Thorium Black on sysimustaa – niin kuin varmaan tässä tapauksessa asiaan kuulu ja on suotavaa. Pinnalle kertyi noin sentti hyvin tiiviin näköisen hieman vaalean ruskeaan taittavaa vaahtoa. Kyllähän tämä lupaavalta stoutilta näyttää.

Tuoksussa on reilusti paahteista mallasta, pähkinää ja nokea. Myös jotain yrttistä ja hienoista hiivaisuutta, muttei häiritsevästi. Hieno ja mielenkiintoinen tuoksuprofiili.

Ensisuullinen täyttää suun täyteläisillä ja paahtean maltaisilla mauilla, jotka viipyilevät pitkään. Jälkimakuun nousee leivinuunissa paistettua, nokista ruisleivän pohjaa, johon kietoutuu hieno toffeinen aromi. Toinen suullinen jatkaa selkeästi samalla linjalla. Humalointi on maltillista ja terävöittää vain hienoisesti makuja antaen niille ryhtiä. Onpas oikein maukasta ja tasapainoista. Kerrassaan hyvää.

Suutuntuma on täyteläinen, vaikkakin hieman nokisen kuiva. Kuivuus tulee enemmänkin jälkimakuun. Erittäin miellyttävä suutuntumakin.

Kylläpä Pyynikki on nyt pykännyt ilmoille erinomaisen bändioluen. Toki Pyynikiltä on jo tullut useita erinomaisia stouteja, joten olihan tältä lupakin odottaa paljon. Kauppavahvuisesta Corium Black en osaa siis sanoa mitään, mutta tämä on kyllä erittäin onnistunut ja maukas stout. Peittoaa selvästi oikein maukkaaksi todetun Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsiammen ja nousee tämän hetken omaksi suosikikseni maistamistani bändioluista. Erinomaisen hienoa työtä taasen Pyynikiltä.

Ja toki tähän loppuun musiikkia vähän Diablolta. Otetaan nyt tämän Thorium Blackin pikkuveljen nimibiisi eli Corium Black tähän mukaan. Nyt tätä on saatavilla ainakin näistä ravintoloista. Jos paikkoja tulee lisää, niin listat näistä paikoista löytynee panimon ja bändin sivustoilta.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Diablon nimikko olut ravintolavahvuisena
Mistä: Sain pari näytepulloa Pyynikin Käsityöläispanimolta

Nokipalo – Paloaseman panimo

Nokipalo on vallan herkullisen
näköinen olut. Onneksi sammutuspeitettä
ei sentään tarvittu.

Tänään blogarin lasiin kaatui Lohjalaisen Paloaseman panimon Nokipalo. Panimo pitää majaansa Nummen kylällä vanhalla paloasemalla, mihin panimon nimikin viittaa. Olen jo jonkin aikaa halunnut tutustua tähän sympaattisen oloisen panion tuotteisiin, mutta niitä ei hirveästi ole näillä leveysasteilla löytynyt. Kun joulukuussa käväisin Helsingissä koulutuspäivässä, niin päätin lopultakin käydä tutustumaassa Ateneumin takana sijaitsevassa Pien olutkauppaan. Kattavasta valikoimasta lähti mukaan hyväksi panimoksi osoittautuneen Maistilan Kotva sekä pakko-ostoksena vihdoinkin yksi Paloaseman panimon olut eli tämä kyseinen Nokipalo. 

Olut on mitä ilmeisimmin stout tyylin edustaja. Hirveän paljon infoa tästä ei ole tarjolla. Prosentit on peruskauppavahvuisen luokkaa ja maltaat on ohraa. Etiketistä löytyy tarjoilulämpötila sekä vähemmän kotimaisissa oluissa esiintyvä QR-koodi, joka johtaa panimon kotisivuille, muttei sieltäkään paljoa lisää selviä. Oletin sen vievän suoraan sivulle, jossa olisi ollut oluen tärkeimmät speksit. Sillä tavoin QR-koodi palvelisi pulloissa parhaiten, mutta tälläpä mennään. Eikun lasiin ja maisteleemaan.

Nokipalo on väriltään sysimustaa, eikä läpi näy yhtään. Pinnalle muodostuu lasiin kaadettaessa reilun parin sentin vaalean ruskea vaahtokerros, josta isoin kerros vajoaa aika nopeasti. Oluen pinnalle ja lasin reunoille jää kyllä vielä peittävä kerros kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksu on melko mieto ainakain alkuun tai sitten vaahtokruunu piilottelee aromeja allaan. Kovalla nuuhkuttelulta tuoksusta löytyy hyvin hentoa suklaamallasta ja aavistus nokea, mutta melko tuoksuton.

Maku on hyvin tasapainoinen ja jopa miedohko. Mallas- ja ruisleipää tästä löytyy hennolla suklaisella vivahteella. Jälkimaussa mukanan miedon nokiset ruisleivän kuoret viipyilevät. Vähän kuin on ois voimallisemmat nämä maut, niin olisi vallan hieno paketti.

Pullossa ei hirveästi infoa oluesta löytynyt –
eikä valitettavasti panimon nettisivuille johtavan
QR-koodinkaan takaa.

Suutuntuma on erittäin miellyttävän pehmeä ja yllättävänkin täyteläinen. Vain pienet hiilihappo kuplat terävöittävät suutuntumaa kuin purskaus sitruuna kermavaahdossa.

Kokonaisuuten oikein hieno olut. Näyttää erittäin upealta ja maultaankin oikein hyvää, mutta pikkainen vetisyys työntyy loppua kohden esiin. Tuoksu oli jossain minun nenäni hajuepiteelin ulottumattomissa. Tästä kun saisi semmoisen 6,5% vahvuisen version, niin voisin olettaa kaiken olevan enemmän kuin hyvin kohdallaan. Sitä odotellessa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Paloaseman panimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Olutkauppa Pien, Helsinki

Seppä – Mathildedalin Kyläpanimo

Tänään maistelussa Mathildedalin kyläpanimon Seppä, joka on yksi alkon elokuun lopun uutuuksista, jossa monopolin valikoimiin tuli toistakymmentä uutta kotimaista pienpanimo-olutta. Itse hommasin niistä muutaman kiinnostavimman, kun ei putkiremontin keskellä budjetti enempää nyt oikein taivu. Seppä oli yksi niistä.

Seppä on väriltään pikimustaa ja lähestylkoon läpikuultamatonta. Erittäin mustaa. Pinnalle muodostuu ohut kerros hieman harmaanruskeaa vaahtoa. Jotenkin erittäin houkutteleva näköinen olut.

Tuoksu on kylmänä ensi nuuhkaisulla melko kirpeä ja jopa hieman pistävä. Sitten esiin alkaa työntyä nokea ja kahvia. Jopa hieman tervaakin. Lämmettyään pahin terä tuoksusta taittaa ja käy miellyttävämmäksi. Kuitenkin tietty bounbonin pistävänlainen tuulahdus työntyy välistä selvästikin esiin.

Seppä iskee ensi suullisella noet ja katkerot kurkkuun. Maussa on selvästi nokista puuta, kahvia ja jotain terävää ja vaniljaista. Jälkimmäiset maut on selvästi bourbontynnyrin tammilastuista. Maut pehmenevät hieman lämmettyään tuoden esiin myös häivähdyksiä suklaisuudesta, mutta päällimmäisenä on esillä on noki ja kahvi. Jälkimaussa viipyilee paahteiset kahvipavut ja eteläisen rämealueen bourbonin henkäys.

Suutuntuma on alkuun hyökkäävä nokisuuden ja katkeroiden vuoksi, mutta pehmenee lämmettyään. Nyt suutuntuma on pehmeän nokinen, mutta jälkimaussa esiin nousee raikasta terävämpää ja kylmempää tunnelmaa. Selvästi bourbonin kosketus.

Kokonaisuutena Seppä on erittäin hieno ja maukas olut. Täystä nauttii ihan ilokseen. Hienoa työtä Mathildedalin Kyläpanimolta.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50  

Speksit:
Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri: 256 EBC
Katkerot: 34,4 EBU
Kantavierre: 15,4 °P
Maltaat: Ohra- ja paahtomaltaat
Humalat: Amerikkalaiset aromihumalt
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Bourbon-tynnyrin tammilastuja
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Pyynikin Sessio maistelu Six-Pack – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tällä kertaa arviossa koko Pyynikin Käsityöläispanimon Sessio Six-Pack. Olen kirjaillut näitä pikkuhiljaa ylös sitä mukaa kuin olen niitä juonut. Suurimman osan olen juonut jopa kahdesti. Nimittäin ostettuani ensimmäisen paketin uuden vuoden aattona Kuopion Kolmisopen Citymarketista. Laitoin koko laatikon jääkaappiin ja illalla otin jo ensimmäisen (Wheat) maistoon. Otin aina summamutikassa yhden oluen kerrallaan laatikosta, kunnes 5. tammikuuta Suomen junnujen lätkämatsia katsoessani otin kolmatta olutta packistä käteen tuli jälleen Wheat.

Olin juuri aiemmin päivällä liuotellut etiketit kahdesta aiemmasta pullosta ja kavoin ne roskiksesta. Tosiaan. Ostamassani paketissa oli ollut kaksi Wheatia ja Bitter uupui. Pyynikiltä vastattiin nopeasti palautteeseen ja sain postissa uuden paketin, kun uusi erä oli valmistunut. Nyt sain myös Bitterin maistoon.

Kyseessä on siis ensimmäinen Suomessa myyntiin saatu alkoholijuomien monipakkaus, joka sisältää eri tuotteita samassa paketissa. Ei ollut kuulema ihan yksinkertainen prosessi saada tätä kaupan hyllyille, mutta lopulta Pyynikillä onnistuivat. Hieno homma. Toivottavasti samanlaisia maistelusettejä tulee lisää myös muiltakin panimoilta.

Tänään vihdoin maistelin lounaalla viimeisen White IPAn ja sain viimeisin arvionkin tehtyä. Joten tässäpä olisi minun arvioni koko paketista. Hieman oli kokonaisuuten parempi tämä toinen erä kuin ensimmäinen.

WHEAT:

Olut väriltään hunajan keltaista ja melko kirkasta. Rippuen paljonko pohjia pyöräyttää mukaan. Vaahtoa muodostuu melko niukasti ja se on hyvin lyhyt ikäistä. Vaahdon laskeuduttua tulee mieleen omppumehu.

Tuoksu on maltainen, kukkainen ja pihlajan marjainen. Jopa häivähdyksellisest kissan pissinen.

Maussa tulee ensin omenamehua ja kukkia, sitten mallasta. Sitten tullahdus vehnäjauhoa. Ja taas omppumehua. Sutuntuma on raikas, hedelmäinen ja melko vetinen. Kesäkuumalla janojuomaksi toiminee, mutta muuten ei kuitenkaan sytytä.

Vehnäoluiden katekoriassa keskitasoa. Ei näin maisteluna innostanut, mutta uskoisin tämän olevan omiaan kesäkuumalla mökillä pihatöiden ohessa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 24/50


BITTER:

Pyynikin Bitter on väriltään kauniin kuparin punertava ja hyvin kirkas. Pinnalle muodostuu niukahkosti vaahtoa, mutta se jää kuiten laskeuduttuaan peittämään ohuena peittona oluen pintaa. Herkullisen näköinen. Vähän enemmän vaahtoa ei olisi yhtään pahitteeksi.

Tuoksu on hyvin mieto. Jotain marjaista ja maltaisuutta tästä löytyy.

Maku on myös melko mieto. Mallasta, maapähkäinäisyyttä ja pihkaista katkeroa. Jälkimaussa pihka ja pähkinä kietoutuu yhteen. Paras hetki tämän bitterin maussa.

Suutuntuma on kevyt, muttei kuitenkaan vetinen. Humalan katkerot ryhdistävät kivasti muuten niin kevyttä suutuntumaa.

Tämä herkullisen näköinen olut, ei oikein vakuuta tuoksullaan, mutta maku on ihan hyvä. Kokonaisuutena yksi parhaista tämän six-packin oluista.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 


AMERICAN IPA:

American IPA on väriltään kullankeltainen ja tämän kirkkaan oluen päälle muodostuu puolentoista sentin valkoinen vaahtokerros.

Tuoksu on hedelmäistä ja pihkaista humalaa sekä hieman hiivaisuutta. Sekä jotain vinkeätä. Tuo mieleen kalan, vaikkei kalalta haisekkaan. Ehkäpä se on joku eksoottinen kalaruoka, mikä tästä tuoksusta tulee mieleen.

Maku on voimakkaan humalainen. Reilusti pähkinäistä ja pihkaista katkeroa ja häivähdys greipin kalvoja. Jälkimaussa dominoi katkerot, mutta mukaan tulee jotain jauhoista, mitä tuntuu löytyvän monesta Pyynikin oluesta. Samaa fiilistä olen osassa omista kotioluistakin maistanut. En osaa paikallistaa, mikä sen aiheuttaa, mutta minua se hieman häiritsee.

Suutuntuma on reilun katkeroinen, raikas ja kevyt. Jopa hivenen katkeroilla terästetyn vetinen.

Kokonaisuutena kivan näköinen olut, joka ei oikein ihmeemmin säväyttä. Jotain outoja piirteitäkin tässä oli.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 


STOUT:

Sessio Stout on väriltään tumman ruskeaa ja lähes mustaa. Vaahtoa muodostuu niukahkohsti ja sekin vähäinen on hyvin lyhytikäistä. Kuplien pikainen katoaminen oluen mustalta pinnalta luo mielenyhtymän ylikansalliseen kolajuomaan. Vaahto katoaa lopulta melko nopeasti ja lasissa on vain mustaa nestettä.

Tuoksu on suklainen ja paahtomaltainen.

Maku makeahkon maltainen ja hennon suklainen. Jälkimakuun tulee hieman katkeroja ja kahvia.

Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoinen, mutta loppua kohden se ryhdistyy hieman. Silti melko vetinen.

Kokonaisuutena ei ole mikään ihmeellinen stout, eikä todellakaan laji tyyppinsä paras. Toimii kuitenkin ihan hyvin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 


RED ALE:

Red Ale on väriltään kuparin punainen ja kirkas. Pinnalle muodostuu komea ja kuohkea vaahtokukka. Erittäin herkullisen näköinen.

Tuoksu on raikas, hieman hedelmäinen ja maltillisen pihkanen.

Maku on pähkinäinen, maltainen ja reilun katkeroinen. Katkeroissa mellastaa pihka, havut ja pähkinän kuoret. Jotain naurismaista kurkistelee välillä taustalta. Siitä miinusta.

Suutuntuma on melkotäyteläinen ja reilun katkeroinen. Hieman kevyt tämä on, mutta runkoa on sen verran kuitenkin, ettei tämä katkeraksi teeksi vääntäydy. Katkerot ovat läsnä kokoajan. Ensisuullisesta jälkimakuun.

Tämä oli toinen kerta, kun maistoin tätä, ja tällä kertaa tämä tuntui toimivan kokonaisuutena paremmin. Runko oli mukavan maltainen ja täyteläinen. Olut näytti herkulliselta ja maistui myös hyvältä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 


WHITE IPA:

White IPA on väriltään vaalean keltaista ja kirkasta. Pinnalle muodostuu reilun parin sentin korkuinen kirkkaan valkoinen vaahtokruunu. Hieman hailakan näköinen, mutta vehnäähän tässä on vaalentamassa.

Tuoksussa trooppista hedelmää. Greippiä ja passionhedelmää. Raikas on.

Maku ei yllä oikein samoin hedelmäsfääreihin kuin tuoksu. Enemmänkin pelkästään katkeroja ja havuja. Jälkimaussa katkeroiden laantuessa esiin hiipii myös häivähdys hedelmää – ananasta ja passionhedelmää.

Suutuntumaltaan White IPA on kevyt, jossa jälkimaussa katkerointi kuivattaa suuta.

Kokonaisuutena raikas ja kevyt olut, jossa tuoksussa ollaan tropiikissa ja maussa kainuulaisessa korpimetsässä. Tosin takataskussa on kuivattuja ananaspaloja matkaeväänä. Maku oli paljon parempi kuin ensimmäistä kertaa maistaessani tämän, mutta silti olisi kaivannut makuun lisää hedelmäosastoa. Tässä vahvuusluokassa ihan kiva kesäinen janojuoma.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 

Shepherd Neame & Co. Double Stout – Shepherd Neame & Co.

Pakkaset jatkaa paukkumistaan, vaikka vähänhän tuo ilma lauhtui. Jotenkin nämä kylmät kelit ajaa mielen tuhdimpien ja/tai väkevämpien juomien pariin. Eilen Kuopion satama-altaaseen oli ilmestynyt jo 4 km edestä jääluistelurataa ja pitihän se tänään käydä testaamassa. -15 °C pakkasta kipristeli kasvoja auringon laskiessa ja jää paukkui äänekkäästi. Hyvät fiilikset ja sauna lämmitti reippaita luistelijoita. Sen jälkeen oli mukava raukeana kaivella jääkaapista esiin Shepherd Neame & Co. Double Stout ja keskittyä oluen maisteluun.

Jotenkin stoutit on nyt maistuneet hyvin. Sekä tavalliset, että Imperial Stoutit. Tämä kyseinen olut on Britanian vanhimman panimon stout. Maistoin tämän ennen joulua Helsingin juna-asemalla Oosterissa junaa odotellessa ja hyvälle maistui. Reittasin silloin tämän pikaisen maistelun perusteella 4/5 tähden arvoiseksi.

Shepherd Neame & Co. Double Stout on väriltään lähes läpi kuultamattoman mustaa. Spiegelaun Stout-lasin alareunan läpi katsottuna tuttu tummanpunaiseen taittava ruskean väri nähtävissä, mutta kovin pitkälle läpi ei näy. Pinnalle kaadettaessa kohoaa maltillinen kolmen sentin, hitusen ruskeaan taittava valkea vaahtokerros.

Tuoksu on paahteinen, jopa hieman nokinen. Myös mallasta ja suklaata aistittavissa. 

Shepherd Neame Double Stoutin maku jatkaa tuoksun linjalla. Päällimmäisenä maussa pyörii paahteisen maltaiset ja nokiset maut. Jälkimaussa humalan katkerot nostavat päätään katkeroiden muodossa.

Suutuntuma on kuiva ja yllättävän raikas paahteista huolimatta. Humalat ja hiilihappokuplat raikastavat. Jälkimaussa humalan katkerot jatkavat kuivattamista ja pitävät yllä fiilistä nokisuudesta.

Kokonaisuudessaan hyvä ja maukas stout. Melkoisen kuiva on, mutta 70% tumman suklaan kanssa erinomainen kaveri. Päädyin näköjään aika samaan tulokseen tällä kertaa, kuin joulukuun puolessavälissä hanaversion kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50

Speksit:
Panimo: Shepherd Neame & Co.
Tyyli: Double Stout
Maa: Iso-Britania
Väri: 134 EBC
Katkerot: 38 EBU
Kantavierre: 12,2 °P
Maltaat:  Pale-, kristalli-, paahto-, suklaa- ja ruskeat maltaat
Humalat:  Admiral
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Tummien oluiden tunnit -oluttasting – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tässä syyskuussa kiireinen Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Mika Kilpeläinen vetäytyi Kuopion Olutseuran vetovastuusta ja uutena tappina aloitti Ilkka Heikkinen. Heti ensialkuun Ilkka järkkäsi teematastingin Tummien oluiden tunnit Pyynikin Käsityöläispanimon kanssa. Tastingissä oli siis nimensä mukaan vain tummia oluita maistossa. Ilkan suhteiden ansiosta itse Tuomas Pere saapui poikkeuksellisesti vetämään tastingin 20 innokkaalle oluenystävälle Ravintola Maljaan.

Tämä tasting oli seurassamme tämän ensimmäinen, jos ei keväällä järjestämäämme kotioluttastingiä lasketa mukaan, joten osallistujia ei ollut vaikeaa löytää. Toivottavasti toiminta aktivoituu tästä enemmän. Ainakin joulukuulle on suunnitelmissa kotioluttasting vol. 2 ja keväälle mahdollisesti parikin kotimaisten pienpanimoiden teematastingejä sekä lisäksi tarpeen mukaan muunlaisia kattauksia noin 1-1,5 kuukauden välein.

Tuomas Pere esitelmöi (oikealla). Kuvassa
myös Tuomas Peren vaimo ja uusi Kuopion
olutseuran tappi Ilkka Heikkinen.

Maisteltavaksi saimme 7 eri olutta + yhden erikoisuuden kellareista. Sahtiakin Peren piti tuoda, mutta oli kuulema hapantunut säilytyksessä, joten se jäi tällä kertaa väliin. No itselläni on yksi Papabeersin kautta ostettu Kataja 1.086 Sahti iästynyt jo vuoden verran, joten mielenkiintoista sitä jossain vaiheessa maistaa. Toivottavasti ei ole hapantunut.

Pere kertoi tuotteista paljon lisätietoja ja suostui vastaamaan lähes kaikkiin kysymyksiin, joita tastingin aikana heräsi. Ainut josta ei saatu paljon lisätietoja irti oli Tampereen Solo Sokos Hotel Tornille tehty Pajavasara. Esim. ainut humala, jonka reseptistä saa sopimuksen mukaan paljastaa on Citra.

Tasting eteni luontevasti Peren kertoillessa oluista, Pyynikin vaiheista ja suunnitelmista. Ja lasien tyhjetessä maisteluun otettiin seuraava olut. Ja tässä siis maistelussa olleet oluet. Laitan näistä poikkeuksellisesti vain tähti arviot.

Ensimmäisenä lasiin saattiin uutta kauppavahvuista (4,2 %) Pyynikin Sessio Stoutia, joka on tulossa jakeluun pian mainiona tasting six-packinä, jonka tuotantoon saanti ei ole ollut ihan yksinkertainen juttu. Kaksi vuotta vääntöä viranomaisten kanssa. Huh, että on vaikeaa tämä meinikin täässä Suomen byrokratia himmelissä. Pyynikin Sessio Stout eroaa kuulema paljonkin tuotannossa olevasta Wanaka Stoutista, joka on myös mainio kauppavahvuinen stout.

Pyynikin Sessio Stout oli maultaan mukavan paahteinen olut, jonka kulmia mukaan lisätty laktoosi kivasti pyöristää. Väriltään synkän mustaa ja pintaa koristi esperssomainen tummanruskea vaahto. Mukava 3,5 tähden olut. (***1/2)

Toisena lasiin saatiin Papan Vanilja Stoutia, jota on ollut aiemmin saatavilla myös Papabeersin kautta. Tämä oli itselleni entuudestaan tuntematon olut, kun en tullut tilanneeksi toista Papabeersin settiä eikä se noussut riittävän korkeaksi kiinnostavuusasteella OlutExpossa, jotta olisin sitä ehtinyt siellä kahden päivän aikana maistamaan.

Papan Vanilja Stout osoittautui kuitenkin erittäin maukkaaksi stoutiksi, josta löytyi mukavasti vaniljaa ja kahvia. Suutuntuma oli miellyttävän täyteläinen. Neljä tähteä voisin tälle antaa. (****)

Kolmantena vuorossa oli entuudestaan tuttu Ronya, joka oli tarjolla ensimmäisessä Papabeersin setissä. Tämä savuvehnä on maultaan reilusti hapan ja miedosti savuinen. Ei iskenyt itselleni aiemmin, eikä tunnu iskevän nyt senkään vertaa. Voi johtua myös mukana olleista muistakin oluista, mutta annoin tälle vain kaksi tähteä. (**)

Neljäntenä saatiin maistoon pienehkö harvinaisuus näillä seuduin. Tampereen Solo Sokos Hotel Torni hotellille valmistettu Pajavasara ei ole ole kovin usein Tampereen ulkopuolelle matkustanut ja Tampereellakin tätä saa vain kyseisestä hotellista. Niin sen baarista kuin baarikaapeistakin! Mutta tällä kertaa meille tämä kunnia suotiin ja siitä käy kiittäminen.

Vaikka Pajavasaran ensi nuuhkaisu toi assosiaationa mieleen kissan pissin – tai pehmeydessä enemmänkin kukkivan pihlajan – maussa ei ollut mitään moitteen sanaa. Reilusti humalaa, makeutta ja mukavan pehmeää paahteisuutta. Harmi, että tätä saadakseen täytyy Tampereelle matkustaa. Neljän tähden paremmalle puolelle tällä mentäisiin. (****)

Viidentänä maistettavaksi kaadettiin loistava Vahva Portteri, joka valittiin parhaaksi käsityöläisportteriksi Global Craft Beer Award 2014 tapahtumassa Berliinissä ja palkittiin kultaisella mitallilla reilu vuosi sitten.

Tämä olut oli jo itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu. Tosin tällä kertaa maisteluun saatiin ensimmäistä uudella isommalla laitteistolla valmistettua Vahva Portteria, jota ei ole enää jälkikäytetty pullossa. Hyväähän se tämäkin. Toimii. Tuhdin tummaa ja paahteista portteria, missä mukava humalan puraisu. Erittäin sopusuhtainen olut, jossa makua riittää. Neljän tähden paremmalle puolen tälläkin mennään. (****)

Kuudentena maistelussa oli Pyynikin Black IPA. Tämä oli itselleni uutuus. Tämän "vastaparin" Pyynikin White IPAn maistelin kuukausi sitten Tampereella käydessäni ja se toimi mielestäni hyvin. 

Harmillisesti näin ei kuitenkaan käynyt tämän kohdalla. Paahteisuutta kyllä löytyi, mutta maltillisesti. Humalan puraisukin jäi vähän vaisuksi. Ei sytyttänyt, vaikkei huonoa varsinaisesti ollut. Vakaat kolme tähteä. (***)

Seitsemäntenä maisteluun saatiin Feeniks Savuolut, joka oli valmistettu Pyynikin Käsityöläispanimon tulipalosta toipumisen kunniaksi. Pere kertoili kuinka lähellä lopulta oli tilanne, jossa homma ois pistetty poikki. Onneksi näin ei käynyt vaan panimo nousi jaloilleen entistä ehompana kuin Feeniks-lintu tuhkasta.

Oluen valmistuksessa on käytetty reilusti Bambergin maltaita, joita myös kuuluisissa Schlenkerlan savuoluissa käytetään. Maussa liikutaankin paljolti näissä Schlekerlan oluiden makumaisemissa. Reilusti palvikinkkuista savuisuutta ja täyteläinen suutuntuma. Toimii hyvin itselleni ja voisin tätä toistekin maistaa. Kolme tähteä. (***)

Mainittakoon tässä välissä, että lähes kaikki oluet olivat hyvin tuoretta erää (suurin osa päiväystarroja 10/2016 ja 11/2016) paitsi Pyynikin Sessio Stout, jonka päiväystarrasta löytyi 04/2016.

Viimeisenä meille tarjoiltiin Pyynikin KDC #V****gate Stout eli KDC #Viskigate Stout, joka tehtiin viime vuotisen OlutExpon erikoisen nimihässäkän innoittamana. Tässä keississähän Valviran kielsi viski-sanan käytön tapahtuman nimessä. Alunperin nimi oli Olut & Viskiexpo, mutta tämän pirullisen nimen katsottiin viranomaispuolella syöksevän kotimaamme helvetilliseen tilaan. Seurauksena tapahtuma oli myyty loppuun lähes joka päivä, vaikka se järjestettiin huomattavasti isommissa tiloissa kuin edellisenä vuonna. 

Pyynikin KDC #V****gate Stout on siis käytännössä Papan Vanilla Stout (ilman vaniljaa), joka on kypsytetty Kyrö Distillery Companyn käyttämässä valkotammitynnyrissä, jossa oli kypsytetty neljä kuukautta ruistislettä. Ensimmäinen erä oli vain kolmekymmentä litraa, mutta toiseen erään olutta on saatu kypsymään useampaan tynnyriin. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta meille tätä ainakin saatiin ja jatkossa mahdollisesti myös baareista ja ravintoloista.

Pyynikin KDC #V****gate Stout oli maultaan erittäin pehmeää, täyteläista ja suklaista stouttia. Tynnyrikypsytys on antanut maulle erittäin paljon luonnetta ja pehmeyttä. Aivan mahtava suutuntuma. Maistelu setin paras olut! Neljä ja puoli tähteä. (****1/2)

Kokonaisuutena aivan huikea tasting setti, joka ei ollut tarjontaan ja esittelyihin nähden hinnalla pilattu. Lisää tämmöisiä odotan innolla. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitoksia Ilkka, Kuopion Olutseura, Tuomas Pere ja Pyynikin Käsityöläispanimo.

Mestari Stout – Iso-Kallan Panimo

Sain pari viikkoa sitten maisteltavaksi Iso-Kallan Panimolta muutaman uuden tuotoksen. Kaksi näistä oli koeluontoisempia tuotoksia (Witbier ja ylläripulloa, jonka sisältöä ei suostuttu kertomaan) sekä  Ravintolamestarit Oy:lle valmistetun Mestari Stoutin. Koetuotoksista ei ole tiedossa tuleeko niitä koskaan tuotantoon, mutta Mestari Stoutia on saatavilla ainakin Ravintolamestareiden ravintoloissa Kuopiossa.  

Witbier on vielä maistamatta, mutta ylläripullo paljastui mielenkiintoiseksi haasteeksi. Makumaailmasta löytyi mukaan lisätyn aineksen – salmiakin maku, mutta maltillisena. Yllättävän hyvä, kun miettii lähtökohdalta salmiakin ja oluen yhdistämistä. Mutta ei siitä sen enempää nyt.

Mestari Stout on väriltään mustaa, mutta ohuemmasta kohden valoa vasten katsottuna olut näyttäytyi punaiseen taittuvana tumman ruskeana. Pinnalle muodostuu lasiin kaadettaessa kolmen sentin kerros kuohkeaa ja mokan ruskeaa vaahtoa, joka on melko pitkäikäistä.

Tuoksusta löytyy kahvia, reilua paahteisuutta, mallasta ja kevyttä leppäpuista savuisuutta. Kuin häivähdys savustuspönttöä.

Mestari on maultaan erittäin paahteinen, nokinen, ruisleipäinen ja kahvinen. Jälkimaussa katkerot ja kuiva paahteisuus löyvät sopivasti kättä.

Suutuntuma on kuiva ja melkoisen kevyt. Jälkimaussa katkerot kuivattavat suutuntumaa edelleen. Maltillisen hiilihappoinen.

Kokonaisvaikutelmaltaan hyvin kuiva ja paahteinen stout. Olisin odottanut suutuntumaltaan vähän tuhdimpaa stoutia tuoksujen perusteella, mutta keveys yllätti. Mielestäni enemmän ruokajuoma kuin nautiskelujuoma. Tämä sopisi hyvin hiililla paistetun punaisen lihan kanssa, jota on maustettu maltillisesti mustapippurilla, suolalla ja jollain kuivatulla yrtillä. Lisukkeena aurajuustoiset kermaperunat ja coleslawta tai yksinkertainen vihersalaatti paahdetuilla siemenillä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Ravintolamestari Oy:lle valmistettu nimikko Stout
Mistä: Sain maistiaiseksi Panimolta

MuKaVa – Panimoyhtiö Hiisi

Tällä kertaa arviossa on Panimoyhtiö Hiisin Keljon Prismalle valmistama 20-vuotisjuhlaolut MuKaVa. Nimi koostuu oluessa mukana olevista raaka-aineista mustikasta, kaurasta ja vaniljasta.

Sain tämän pullon tuliaisena kaverilta (Kiitos Olli), kun hän Kuopiossa vierailleessan kävi tuomassa muutaman omatekoisen maistiaispullon. Kaveri on seuraillut kokeilujani oluenteon kanssa ja muutamia oluita vein hänelle kesällä maistettavaksi. No nyt hän oli sitten innostunut myös itse kokeilemaan tätä MuKaVaa ja palkitsevaa ajanvietettä. Mahtavaa, kun on voinut toimia jollekin yhtenä innostuksen lähteenä oluen kotivalmistukseen. Nyt pääsen näitäkin maistamaan. Mutta nyt tämän tuliaisen pariin.

MuKaVa juhlaolut on väriltään tummanruskeaa ja pinnalle kertyy niukahkosti ruskehtavaa vaahtoa. Ulkoasultaan olut muistuttaa hyvin paljon Hartwallin omppulimpparia.

Tuoksu on hieman makeahko ja kevyen maltainen. Melko mieto tuoksu.

Maussa on makeutta, mustikkaa ja pehmeän paahteista mallasta. Alkumaku muistuttaa itseasiassa hyvinkin omenalimpparia ilman hiilihappoja, mutta jälkimaussa pyörähtää paahteinen, jopa hieman kahvinen mallas.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävän tuntuinen, vaikka makeus vie tunnelmaa mehuun ja limppariin. Hiilhapot tosin puuttuu ja suutuntuma on tuhdimpi kuin limppareilla tai mehuilla.

Kokonaisuutena ihan kiva olut. Yllättävänkin maukas. Odotin vähän pettymystä, mutta tämähän osoittautui hyväksi maitokauppa olueksi. Vaikka hento mustikkaisuus korostaa omenalimpparisuutta, se asettuu maltaisuuden ansioista eduksi kokonaisuudessa. Kyllä tätä toistekin joisi. Ei mikään hitti, mutta MuKaVa olut.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 31/50

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Sweet Stout
Maa: Suomi
Maltaat: Ohraa, kauraa ja ohraa
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mustikkaa ja vaniljaa. Keljon Prisman 20-vuotisjuhlaolut
Mistä: Kaveri toi tuliaiseksi Keljon Prismasta

Vuorineuvos – Ruosniemen Panimo

Tänään stoutia. Eli jatketaan Alkon käsityöläisoluilla. Tällä kertaa lasiin kaatuu Ruosniemen Panimon Vuorineuvos. Vuorineuvos on mustaa. Iso herra on niin mustaa, ettei Spiegelaun stoutlasin kapeastakaan osasta  näe läpi edes valoa vasten. Pinnalle kertyy parin kolmen sentin maitokahvinruskea vaahtokerros, joka laskeutuessaan jää roikkumaan vanoina lasin reunuksille. 

Tuoksu on reilun maltainen, paahteinen ja kevyen kahvinen. Itse asiassa tuoksu tuo mieleen mämmin. Minä pidän mämmistä. 

Vuorineuvoksella on tuhti runko, kuten isolla herralla kuuluukin. Oikein tuhdeista ja reilusti paahtuneista maltaista koottu. Tuplasti mäskättynä tämä Vuorineuvos on saanut erityisen paksun ja täyteläisen tuntuisen rungon. Makumaailmassa pyörii paahdettu sokeria (Samanlainen kuin liian pitkään pannulla sulatettu sokeri), raakalakritsia, kahvinporoja, maltaita. Jälkimaussa nokea ja hitusen raakasuklaata. 

Suutuntuma on paksu ja pehmeä tuhdin mallasrungon ansiosta, mutta samalla kuiva. Hiilimäinen kuivuus korostuu loppua kohden varmaankin humaloinnin vuoksi. 

Kokonaisuutena Ruosniemen Vuorineuvos on erittäin hyvä Imperial Stout. Voimakas ja hyvin nokinen kuivuus menee jo mielestäni hieman yli, mutta maku maailma on sen verta voimakas, että päädyin antamaan mausta ysin, mutta suutuntumansa sitten rokoin sen yhden pois. Liika on liikaa. Silti erittäin hienoa työtä Ruosniemeltä. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Ruosniemen Panimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 262 EBC
Katkerot: 52,3 EBU
Kantavierre: 22,8°
Maltaat:  Pale ale- ja dark ale -maltaat, paahdetut ohrat ja mustat maltaat
Humalat:  Columbus
Alkoholi: 9,5 %
Muuta: Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Tokyo* – BrewDog

Huhuh. Välillä on näköjään hommaa ja kiireitä sen verran, että arvion kirjoittamiselle ei jää aikaa. Viikko vierähtänyt tämän nautiskelusta ja mitä tässä välissä on muka ehtinyt tekemään. Tuntuu, ettei mitään. No kuitenkin viime sunnuntaina tuli meikäläisellä 35 vuotta täyteen tällä kivellä tallustelua. 

Rauhassa on hyvä fiilistellä ja juhlistaa merkkipaalua kera maukkaiden tuotteiden ja rakkaiden. Joskus myös yksinkin. Vuosi sitten fiilistelin samaan aikaan, tosin hieman erilaisissa tunnelmissa, Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th editionin, joten jotain erikoisempaa oli tänäkin vuonna saatava. Olihan sentään tasaisempi juhlavuosi. Juomaksi valikoin kaapista viime keväiseltä Japanin reissulta mukaan lähteneen BrewDogin Tokyo* ja asetuin 80% suklaan kanssa sohvan nurkkaan fiilistelemään.

Tästä tulikin mieleeni, että oishan tuolta reissulta ollut muitakin kivoja oluita tuotavana, niin japanilaisia kuin muunkin maalaisia, mutta viimoisena päivänä budjetti ei enää antanut enempää periksi. Majapaikkamme lähistöllä oli piskuinen alkoholikauppa, jonka olutvalikoima sai sydämeni väräjämään. 250 erilaista olutta, joista suurin osa taisi olla vielä kylmässä. Oli BrewDogia, Mikkelleriä, Nøgne Ø:ta, Stonesia, Anchoria, De Molenia, Brooklynejä, Roguea ja paljon paljon muuta. Myös japanilaisia pienpanimoita, joita maistelinkin niin paljon kuin ehdin. Kaikkiaan reilut 25 japanilaista olutta tuli maisteltua, joita en ollut aiemmilla retkillä maistanut.

Tämmöisen valikoiman, kun saisi tuohon lähikauppaa tai isoon markettiin – tahi edes Alkoon – niin olisin tyytyväinen.

Tuommoisia olutpuoteja, kun voisi meilläkin olla... mutta ei. Ei hei. Pitää lähteä kaukomaille tai ainakin lahden yli etelään. Jos olisi, niin tärviölle ittemme joisimme heti välittömästi. Uskovat jotkut. Minä en. 

Mainittakoon, jotta Japanissa tavan ruokakaupoissakin oli myytävänä käteviä 2,7 litran muovisia viskipulloja n. 20€ hintaan. Laadusta en tiedä, mutta halpaa taitaa olla. Eikä siellä hirveästi kännisiä näkynyt. Niin ja spiritus fortista eli pirtua sais apteekista kätevissä 5 litran metallikanistereissa, jos enemmän sattuu janottamaan.

Mutta palataan muisteloista takaisin Suomeen ja kotisohvalle tämän tuliaisen pariin. Tämä BrewDogin tuotannossa pidempään ollut olut on kuvailtu aika päheästi. Intergalactic fantastic oak aged stout. Huhuh. Tosin uudessä etiketöinnissä ollaan vähän vaatimattomampia ja kuvailu on supistunut pelkästään Intergalactic stoutiksi.

Tokyo*:n valmistuksessa on käytetty useita tummempia maltaita ja pelkästään Galenaa humaloinnissa. Lisäksi mukanan on karpaloa ja jasmiinia. Koko hoito on iästetty ranskalaisten tammilastujen kanssa.

Näiden kanssa vierähti kivasti
reilut pari tuntia.

Kaadoin Tokyo*:n lasiin jääkaappikylmänä. Olut oli väriltään mustaa. Mustaa. Jos oikein tiiraa, niin tumman ruskeaan taittavaa mustaa. Pinnalle kerty ruskeaa paksuhkoa vaahtoa. Olut oli olemukseltan öljymäinen ja läpikuultamaton.

Ensimmäisen pienen siemaisun, joka lupaily hyvää, jälkeen annoin oluen lämmetä rauhassa reilun vartin ennen kuin aloin maistelemaan tarkemmin. Odotellessani tuoksuttelin ja fiilistelin Tokyo*:n antamaa aromaattista orgasmia. Nimittän semmoisen tämä tuote tarjoile ja lämmetessään tuoksumaailma antoi kokoajan enemmän ja voimakkaampia aistimuksia. Huh. Tuoksusta löytyi kahvia, suklaisuutta ja kevyesti karpaloa. Jonkin verran myös alkoholia, mutta muiden tuhtien tuoksujen seassa se ei haitannut. Enemmänkin keveytti ja raikasti tuoksuprofiilia. Jasmiininkin voin kuvitella löytäväni kovasti nuuhkiessani, mutta saattoi mennä kuvittelun piikkiin, kun tiesi oluen sitä sisältävän.

Mausta löytyy myös tummaasuklaisuutta, mokkaisuutta, makeutta ja hentoa marjaisuutta.  Katkeroa löytyy, mutta se on sulassa sovussa tuhdin ja täyteläisen makumaailman kanssa. Ehkäpä sitä "kuvitteelista" jasmiiniakin. Jälkimaussa suuta hivelee mokkaisuus ja suklaisuus. Huikea makupläjäys.

Suutuntuma on silkkinen, pehmeä, täyteläinen ja kevyen hapan. Kuopion Ravintola Maljan ravintolapäällikköä Mika Kilpeläistä mukaillen: "Nussii suuta!"

Kokonaisuuten erittäin hyvää... ei. Käsittämättömän hyvää! Nousee yhdeksi kaikkien aikojen suosikkioluistani. Tätä täytyy saada kaappiin jokunen pullo jemmaan erikoisia hetkiä varten. Vaimon kanssa tämä nautiskeltiin yhdessä ja hänkin piti erittäin paljon, vaikkei olekkaan vahvempien oluiden ystävä. Muutenkin hänen olutharrastuneisuus on aika pientä. Vaikka kovasti saa maistellakin eri oluita, niin kuivat siiderit ja viinit menee vielä ohi. Tosin sanoi tässä taannoin, että BrewDogin Punk IPAhan maistuukin oikein hyvältä. Siitä se lähtee...

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: (Imperial Stout)
Maa: Skotlanti
Katkerot: 90 IBU
Kantavierre: 1.140 OG
Maltaat:  Marris Otter, Dark Crystal, Caramalt, Chocolate Malt, Roast Barley
Humalat:  Galena
Alkoholi: 16,5 %
Muuta: Mukana karpaloita ja jasmiinia, iästetty ranskalaisten tammilastujen kera.
Mistä: Pieni alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Papabeers Vanillastout – Pyynikin käsityöläispanimo

Tämä Papabeers Vanillastout on nyt viimeinen Papabeers nettikaupasta ostamani olut, jota en ole vielä maistanut. Kaikkia en ole kyllä vielä reitannut, kun aikaa ei ole aina ollut, mutta toiset pullot kaikkia on vielä jemmassa. Eli ehkäpä niistä vielä arviotkin tulee. Pääasiassa maukkaita tuotteita kaikki on olleet, mutta muuta lievä pettymys mukaan mahtui. Tosin, eihän kaikesta voi tykätä.

Tämä Vanillastout on väriltään erittäin mustaa - jopa öljyisen mustaa. Vaahtoa ei kerry tämän nestemäisen pimeyden pinnalle oikeastaan ollenkaan, mutta lasia kallistettaessa edes takaisin pinta jättää utuisen vaahtopilven peräänsä. Se on kivan näköinen ja vietin pienen hetken nuuhkien olutta ja keikutellen lasia. Kerrassaan huokuttelevan näköinen vaahdon puutteesta huolimatta. 

Tuoksussa makeaa suklaisuutta, mallasta sekä kevyesti kahvia ja vaniljaa. Kelvollisen täyteläinen tuoksu kokonaisuutena.

Vanillastoutin maussa maistuu makeaa vaniljaa, hieman esanssista suklaata ja paahteista kahvia. Lämmetessään makeus ja suklaisuus korostuu. Tässä vaiheessa kahvi ja kevyt vaniljaisuus siirtyvät enemmän jälkimaun puolelle pyörimään piirileikkiä humaloinnin kanssa suun limakalvoilla. Oikein kelpo makumaailma. 

Suutuntumaltaan Vanillastout on pehmeän paahteinen, mutta kuiten hiukan kevyt. Olisin ehkä kaivannut jopa himpun verran tuhdinpaa tuntumaa. Jälkimaun puolella suussa tuntuu tasapainoiset humaloinnin katkerot.

Kokonaisuuten ihan kelpo olut tämäkin. Makeus oli aika pinnassa ja tämä voisikin toimia jälkkärinä, mutta mahdollisesti myös tuhdin lihaisan pataruoan kanssa.  

Pitkästä aikaa musaiikkia kehiin. Nancy Sinatran esittämänä Bang Bang. Jotain tummaa, muttaa makeaa. Jotain synkkää, mutta samalla niin suloista. Alunperin biisi on julkaistu 1966 Cherin levyttämänä ja se on Sonny Bonon käsialaa, mutta jo samana vuonna tämä kohtuullisen kuuluisan legendan, Frank Sinatran, tytär lauloi myös oman hyytävämmän, pelkällä voimakkaasti tremolo-efektöidyllä kitaralla säestetyn cover-versionsa. Ainakin omaan makuuni tämä Nancyn versio iskee tiukemmin.

Tuohon aikaan tuntui olevan enemmän yleistä esittää ja levyttää samoja biisejä eri artistien toimesta. Toisin kuin nykyään. Tärkeintä silloin oli varmaan biisin laaja levikki, keinolla millä hyvänsä. Ei niinkään juuri jonkun tietyn artistin esittämänä. Ei ollut nääs nettiä ja interveppiä.

Tämä nimenomainen cover-versio nousi jälleen suuren yleisön tietoisuuteen Quentin Tarantinon Kill Bill 1 -leffan myötä. Tosin Nancy Sinatra ja hänen versionsa ei ole ihan tuntemattomaksi suuruudeksi jäänyt ennen tätäkään. Eikä ihme. Hieno ääni ja tulkinta.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Valmistuttaja Papabeers / Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Yksi kahdeksasta Papabeersin nettikauppaan ensimmäiseen erään myyntiin tulleista oluista
Mistä: Tilattu Papabeersin nettikaupasta

Wanaka Stout – Pyynikin Käsityöläispanimo

Pyynikin Käsityöläispanimon Wanaka Stout on vaikuttanut minusta kiinnostavalta jo jonkin aikaa, mutta Kuopiosta en sitä valitettavasti ole löytänyt. Elokuun lopussa Tampereella vieraillessani oli yksi tavoitteeni löytää tätä ja tuoda Kallaveden äärelle maisteltavaksi sopivana hetkenä. Se onnistui ja nyt on se hetki.

Mainittakoon vielä, että en tätä Tampereen keskustasta muutamasta kaupasta tätä löytänyt, mutta yllätyin iloisesti, kun piipahtaessani pienessä K-Extra Raviolissa Hämeenkadulla, näitä pulloja oli kylmässä. Oi oi. Kylläpä piskuisen K-Extran pointsit nousi minun silmissä. Muutenkin laadukas olutvalikoima noin pieneksi kaupaksi.

Vähän valjun näköinen tumma juoma
piilottaa sisäänsä upean ja
maukkaan makumaailman.

Olut on väriltään aavistuksen punaiseen taittavaa tumman ruskeaa. Hyvin tummaa. Ei paljon valo kuulla läpi vasten katsottunakaan. Vaaleaa vaahtoa kertyy hyvin niukasti ja se laskea nopeasti, mikä saa oluen näyttämään vähän latistuneelta. 

Tuoksussa raakakaakaota, paahtunutta mallasta, hienoista makeutta ja häivähdys kahvia. Lämmetessä tuoksut voimistuu. Olueni oli alkuun aivan liian kylmää ja annoin sen levetä reilun vartin pöydällä välillä vain nuuhkien sitä.

Maussa tuntuu myös makeutta ja kahvia. Myös vähän suklaista maltaisuutta. Suutuntuma on erittäin pehmeä, lähes silkkistä kahvikastiketta. Tai enemmänkin juoksevaa kahvivanukasta. Ei kuitenkaan liian makeaa.

Kokonaisvaikutelma on erittäin positiivinen. Omaan makuuni sopiva kauppavahvuinen stout, vaikka pidän hiukan kuivemmasta makumaailmasta enemmän. Tämä voisi toimia hyvänä kaverini jollekin ei liian makealle suklaa- ja/tai kahvijälkkärille. Tai miksei myös perusmaukkaan karjalanpaistin kaverina.

Tunnelmalliseen tumman herkun kaverina tarjoilisin korville jotain pehmeän tummia säveliä. Ja näitä tarjoilee New Yorkilaiset jätehuollon yrittäjät. Jep. Eli Fun Lovin' Criminals. Poijilla on/oli tosiaan rekka- ja roska-autofirma nimeltään DiFontaine Carting & Asbestos removal Co. ja ilmeisesti myös monia muita bisneksiä ympäri maailmaa. Mielenkiintoinen bändi, joka flirtailee mafiatyylisillä teemoilla (kuten esim. roska-autofirma, puvut ja huumeviittaukset) ja soittaa tosi lounge-henkistä fiilistelymusaa. Tätä bändiä – ja etenkin 100% Colombian levyä tuli kuunneltua oman aikuistumisen kynnyksellä vuonna 1998 ja 1999 todella paljon. Sieltä ehdoton ykköshitti on Love Unlimited. Tässä teillekin.

"Barry White, saved my lifeAnd if Barry White, saved your lifeOr got you back with your ex-wifeSing Barry White, Barry White, it's alright"

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja vehnämaltaat
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Pullo käyvä
Mistä: K-Extra Ravioli, Tampere

Bryggeri Stout – Panimoravintola Bryggeri

Upea lähes musta dry stout.

Tänään otin maisteluun Bryggerin Stoutin. Bryggeriltä on tullut maisteltua useampiakin oluita, joista muutama on ollut oikein vakuuttavia ja muutama mitättömämpiä. Mutta entäs tämä kauppavahvuinen Stout

Väriltään hyvin tumman ruskeaa. Lähes mustaa. Paksuhkon oloista. Pinnalle kertyy ohuehko kerros hyvin vaalean ruskeaa vaahtoa.

Tuoksussa kahvia, suklaata, vaahterasiirappia ja häivähdys savua. Ehkäpä enemmänkin reilua paahteisuutta kuin savua. 

Maussa lievän paahtimessa paahdettua kauraleipää, tummaa suklaata ja kahvia. Olut on aikaka kuiva. Jälkimaussa maistuu pitkään paahteinen kahvi ja tummasuklaa. Lämmetessään maut voimistuvat, joten suositellaan nauttimaan hieman lämpimämpänä kuin suoraan jääkaapista. Suutuntumassa alkumaku on kevyt, jopa hieman vetinen, mutta jälkimaussa maut ovat tuhdimpia.

Kokonaisuudessa oikein maukas dry stout. Tätä voisi ostaa kaappiin jemmaankin. Painii melkein samassa luokassa yhden suosikkini Belfast Bay McGoverns Oatmeal Stoutin kanssa.

Mustaa nektaria niukalla vaalealla vaahdolla.

Tällä kertaa en laitakkaan musiikki suositusta vaan suosittelen Docventureksen toisen tuotantokauden kunniaksi suosittelen kaikkia avaamaan hyvän oluen ja tutustumaan poikain valitsemiin dokumentteihin. Tänään on vuorossa Yes Men Fix the World. En tiedä voiko sitä katsoa jälkikäteen, mutta suosittelen, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Hieno dokkari. Hienoa työtä Tunna ja Riku.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Panimoravintola Bryggeri
Tyyli: Dry stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra, kaura ja paahdettu ohra
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: K-extra Ravioli, Hämeenkatu 29, Tampere