Tänään arviossa erittäinkin mielenkiintoinen olut
Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Imperial Stout. Olut ruotsalaisen Omnipollon ja englantilaisen Buxton Breweryn yhteistuotantoa. Olen maistanut tämän kaksi kertaa aiemmin hanaversiona ja vakuuttunut tästä täysin. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2015 OlutExpossa, jossa tapasin myös ensimmäistä kertaa Tyttö ja Tuoppi olutblogin kirjoittajan juurikin sattumoisin Daimond Beveragesin tiskillä, josta hän oli ostanut tätä kyseistä juomaa. Tässä oli ensi kohtaamiseni tähän kyseiseen tuotteeseen, joka johti siihen, että kävin sitä vielä loppummalla iltaa hurmioituneena ostamassa lasillisen kaverin kanssa nautittavaksi.
Toinen kohtaaminen oli noin vuosi sitten, kun olutta saapui myös Kuopioon Ravintola Maljan hanaan. Tästä jälkimmäisestä kerrasta löysin myös muistiinpanot, jotka tähän laitan ennen tämän kertaista arviota. Mutta sitä ennen vielä muutama sananen tästä oluesta.
Yellow Belly pullo versio on kääritty valkoiseen paperiin, jossa on vain pienet silmän reijät tehtynä. Fontti vie tunnelman selkeästi "villiin länteen". Assosiaatio pullon asusta Klu Klux Klaniin on vahva. Ja sillä siihen osittain viitataankin, mutta panimot haluavat oluella jakaa kaikkea muuta kuin mitä kyseinen järjestö edustaa. Valkoisen kaavun alta esiin kaivautuu kuvaus aiheesta painettuna valkoiselle etiketille.
"Yellow Belly — a person who is without courage, fortitude, or nerve; a coward.
To us, one of the most cowardly deeds is to act anonymously, hiding behind a group. A signifying trait of institutionalised racism.
This beer is brewed to celebrate all things new, open minded and progressive. A peanut butter biscuit stout with no biscuits, butter or nuts. Taste, enjoy and don't be prejudiced."
Vahvoja sanoja. :) Tämän lisäksi ainut asia, mitä etiketistä löytyy on eränumero ja parasta ennen päiväys.
Avattuani korkin ja laskettuani sen kädestäni huomasin siitä tipahtanee mustaa jauhoa. Kurkkasin korkkiin, mutta siellä ei ollut sisällä mitään. Tarkempi tarkastelu paljasti olutta (todennäköisesti) jääneen pullotusvaiheessa kaulukselle muutama tippa. Sitten se on jäänyt korkitusvaiheessa korkin reunan ja pullon väliin ja kuivunut siihen. Toivottavasti kyseessä ei ole muuta. Ulkopaperi oli ainakin täysin puhdas.
Tammikuu 2016 arvio:
Olut väriltään sysimustaa öljyä, jonka pinnalle muodostuu ruskeaa vaahtoa. Hieno jakoista vaahtoa kertyy oluen pinnalle noin puoli senttiä, mutta se on melko lyhytikäistä.
Tuoksu hieman Tuplapatukkamainen. On maapähkinää (ehkäpä juurikin maapähkinä voita), suklaata ja sukaa keksiäkin. Jotain kahvistakin, mutta makeus vie mielenyhtymän Tuplapatukkaan.
Maku on aivan käsittämättömän huikea. Tummaa suklaata, mutta kuitenkin makeampana. Happatmuutta jälkimaussa. Maussa nousee välillä esiin myös pähkinää, vaikka suklaisuus jyllää eniten. Hienoinen hiivainen vivahde nousee esiin, kun olut on riittävän lämmintä. Kuin nestemäistä suklaakakku- tai browniestaikinaa. Vähän nokea myös. Paahteista mallasta runsaasti.
 |
Sisältö siirtyneenä lasiin –
silmätkin näkyy pinnassa |
Suutuntumassa paljon samaa kuin 70 % tummassasuklaassa. Paksua öljymäistä nektaria. Jälkimaussa jotain kevyttä jauhoisuutta. Kuin tuhdin suklaakeksin jäljiltä.
Kokonaisuutena täytyy todeta, että onhan tämä nyt aivan käsittämätön olut! Nussii suuta ja hellästi. Omnipollonilla Buxtonilla on yhteistyö hallussa.
Tammikuu 2017 arvio:
Olut on väriltään sysimustaa ja niukka vaahtoista. Kaatui lasiin öljymäisenä nesteenä. Täysin läpinäkymätöntä. Niin kuin muistinkin.
Tuoksussa esiin putkahti heti alkuun tuhkaisuutta, mikä yllätti minut täysin. En tämmöistä assosiaatiota ollut odottanut. Missä Tupla-patukka? Tuhkaisuus kääntyy jonkin ajan päästä taka-alalle ja maapähkinä korostuu, mutta suklaa ei nouse niin paljon esiin kuin olin muistanut. Ei se silti huono ole, muttei lähellekkään niin hyvä kuin muistin.
Maussa on reilusti tummaa suklaata, kahvia ja paahteista mallasta. Myös sitä nokea. Juuri tämä nokisuus työntyy takaa esille sen verran tuhdisti, ettei toffeisuutta ja pähkinäisyyttä tääl nouse esille kunnolla. Lasin loppupuolella nämä alkavat vasta tulla esiin.
Suutuntuma on paksu ja napakka. Kahvimaisia katkeroja pyörii suussa reilustikin.
Kokonaisuutena
Yellow Bellyn pulloversio ei vastannut täysin mielikuvia. Nämä kaksi aiempaa kertaa, mitkä olen tämän hanasta maistanut, ovat olleet lähes hurmiollisen huumaavia. Tällä kertaa ei osunut ihan niin nappiin. Hyvää tämä on, mutta en tiedä onko erässä jotain hieman pielessä vai olisiko ollut jopa pieni korkkivirhe mukana. Ainakaan yleensä korkkia avateessa ei korkin mukana tipu kuivunutta olutta muruna. Hyvää silti. Suosittelen tutustumaan sekä tähän
Yellow Bellyyn, että koko Omnipollon tuotantoon aina, kun mahdollista. Tässä on panimo, joka tekee valtavasti uutta ja kokeilevaa oluiden kanssa. Ja mikä tärkeintä – tyylikkäästi.
Tuomio vuonna 2016:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 48/50
Tuomio vuonna 2017:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 42/50
Speksit:
Panimo: Omnipollo /Buxton Brewery
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Ruotsi/Englanti
Väri: 363.0 EBC
Katkerot: 68 EBU
Kantavierre: 27 °P
Maltaat: ohra-, vehnä- ja kauramallas
Alkoholi: 11,0 %
Muuta: Laktoosia
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio
Omnipollo on yksi mielenkiintoisimpia panimoita, jolta löytyy mitä mielikuvituksellisimpia oluita. Ja mika huikeinta, niin ne ovat usein vielä erittäin onnistuineita maukkaita. Siinäpä syy miksi Omnipollo saa kiinnostuksen aina heräämään, kun tuotteita vastaan tulee. Olen arvioinut Omnipollolta aiemmin Yellow Bellyn ja Selassien. Tällä kertaa arviossa kovasti hehkutettu Nebuchadnezzar, joka on myös saanut RateBeerissä 99/100, joten ei tämä ihan pelkkää hypeä voi olla. Niin ja onhan tämä muutamia palkintojakin kahminut.
