Karhu (junassa) – Sinebrychoff

Tämä päivän luukusta mönkii esiin talviuninen Karhu III. Minun luukun kirjoittaminen jäi kiireiden takia viimetinkaan, mutta onneksi matka Helsinkiin tarjosi mahdollisuuden hengähtää lasillisen äären. Koska tietenkään omia juomia ei junassa juoda, niin suunta kohti ravintola vaunua ja otetaan esittelyyn jotain, mitä saatavilla on. Ensimmäisen vaunuun astuessani mainostaululta vastaan katsoo tuima Karhu. ”Pizzapala & hanaolut 8,00 €” lukee jykevän hahmon vieressä.

Karhun tuiman katseen takaa
paljastui kesy City-nallukka.

Miksipäs ei. Olen joskus saanut kuulla, että en ota käsittelyyn koskaan mitään tavallisia oluita (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa), vaan hifistelen kaiken maailman viritelmillä, joilla ei oluen kanssa ole mitään tekemistä. Olen hieman erimieltä ja siksipä tänään vuorossa on kaikille tuttu – jopa ikoninen metsiemme kuningas eli Karhu III.

Alunperinhän Karhun taival alkoi Porissa 1920-luvulla, missä se eleli aktiivisesti kymmenisen vuotta ennen kuin jäi talviunille. Horroksesta herännyttä Karhua tavattiin aluksi vain laihempana versiona, kunnes kolmen vuoden kuluttua vuonna 1961 nalle vahvistui Karhu III:ksi. Sen jälkeen Karhu on matkannut pois Porista Keravalla ja levittäytynyt suomalaisten sydämiin, autotalleihin, mökkisaunoille, ravintoloihin, lippiksiin, kioskeihin, kesänurmikoille, festareille ja jopa VR:n juniin.

Siellä minäkin nyt Karhun kohtasin. Vaikkei tapaaminen ole ensimmäinen laatuaan, emme ole kovin usein kohdanneet maisteluetäisyydeltä viime vuosina. Katseet ovat kaupassa pikaisesti kohdanneet, mutta hyllyissä tilaa vallannut Karhu ei ole sympatisoinut minua. Muistot eivät ole erityisen hyviä. Ensi kohtaaminen oli joskus 1998 taskunlämpimänä litran pullosta. Meinasi palautua saman tien takaisin. Jäi yhteen hörppyyn ja kaveri sai jatkaa itse Karhunsa kanssa painimista. Tosin olen sen jälkeen muutamia kertoja Karhun myös onnistuneesti kurkkuun kaatanut.

Mutta muistelot sikseen ja rohkeasti tiskiä kohti.

Hanasta lasiin kaadettu Karhu III on väriltään hieman tummemman hunajan väristä. Pinnalla on vain häivähdys vaahdosta. Kuin nyletty nahka. Reunoille on kertynyt hieman enemmän kuplia. Muisto tuuheasta turkista? Vaiko yritelmä kasvaa siihen kapisessa ruumiissa? En tiedä. Hieman väljähtäneeltä näyttää, vaikka muovituopin pintaan painettu vaalean karhun naama tapittaa tiukasti janoista matkalaista suoraan silmiin. Mainostaululla keikuilevalla Karhulla on tuuheamman oloinen vaahtoturkki kuin käsiini saamalla yksilöllä. Ja se on asettautunut lasiseen tuoppiin. Olen hieman pettynyt, mutta eihän todellisuus yleensä mainosten maailmaa vastaa eikä keinahteleva ja heilahteleva juna ole korkeiden lasiastioiden paras kaveri.

Aikani tuijoteltuani päätän lopulta alkaa karhun kaatoon ja nappaan jykevän näköisen nallukan naamasta tukevan otteen. Kohotan tuopin nenän alle nuuhkittavaksi. Vastassa on hyvin olematon tuoksuprofiili. Ei humalan napakkaa vastarintaa, vaan kesy mitättömyys. Ensin ei meinaa irrota mitään tuoksuja, mutta muutama syvä nuuhkaisu ja esiin tulee tuulahdus maltaisesta makeudesta. Ehkä häivähdys tai muisto saksalaisesta katkerohumalasta. Siinä kaikki.

Sitten kohti kurkkua. Ensimmäinen suullinen ja suun täyttää kevyt mallasneste, jota reilu hiilihappoisuus terävöittää. Makeutta ja mallasta löytyy, mutta molempia maltillisesti. Vaikka Karhun mallasrunko on hieman ohuehko, näyttää City-Nallukka kuitenkin hiukan luonnettakin ja puraisee kevyesti humalan katkeroilla pisteliään hiilihappoparven takaa. Mutta ei saa pysyvää otetta.

Rauhallisen naukkailun aikana Karhu ehti lämmetä, minkä seurauksena hieman tukkainen maltaisuus ja karkerot korostuvat. Vaikka maut on itse asiassa näin voimakkaampia, mutta ei hyvällä tavalla. Jotain samaa kuin keitto vaiheen jälkeisessä jäähtyneessä mallasvierteessä, johon hiivat eivät ole tehneet vielä omia taikojaan.

Kyllä Karhu olisi pitänyt kaataa nopeammin kurkusta alas – siihen kai tällä pyritäänkin, jotta parhaat puolet olisi esillä pysyneet. Ei innosta, mutta kyllähän tätä juo ennemmin kuin nenilleen ottaa. Minä suosittelen mieluummin valitsemaan listalta Pilsner Uruquellia tai Laitilan Kukko Tummaa tölkistä. Se minkä 1,20 € hinnassa häviää, sen maussa voittaa.

Koska tämänkertaisesta luukusta paljastui Karhu junassa nautittuna, niin eihän tähän voi laittaa musiikiksi muuta kuin edesmenneen Rubikin hieno ja svengaava ralli Karhu junassa. Vaikkakaan olut ei tee kunniaa valitulle kappaleelle.

Tämä teksti julkaistu myös Facebookin puolella Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 20/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg Group)
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 16 EBU
Kantavierre: 10,5°
Maltaat: Ohramallas, ohra
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Panimosiirappi
Mistä: VR Inter-Cityn Duetto ravintolavaunun hanasta.

Olvin Iisalmi Pale Ale ja Karhu Huurre

Iisalmelainen Olvi on ensimmäinen Suomen kolmesta suuresta panimosta, joka on lähtenyt kunnolla IPA buumin mukaan. Tai olihan Sinebrychoffilla 2013 vuoden Suomen Olutmestari -kisan voittaneen Mirva Kylmäkorven suunnittelemana Olutmestarin 777 IPA, mutta sitä oli saatavilla vain ravintoloista tynnyrivahvuuksina. Olvi tuo siis ensimmäisenä kauppavahvuisen.

Jonkunlaista vastarintaa oli aistittavissa aiemmin tämän suhteen, mutta pienpanimobuumi on jo nostanut Suomessakin niin voimakkaasti päätään (onhan noita pienpanimojakin syntynyt muutamassa vuodessa kuin sieniä sateella), ettei tämä ole jäänyt isoiltakaan huomaamatta. Tähän on pyritty vastaamaan monella tapaa. Olvi on tuonut jo markkinoille oman vehnäoluen. Nyt oli IPAn vuoro. Ehkäpä seuraavaksi vaikkapa Saisonia? Tai kunnon Stoutkin kävisi.

Olvi IPA on väriltään vaalean meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Valkoista vaahtoa kertyy kaadettaessa kivasti, mutta se laskee aika nopeasti.

Tuoksussa naamalle lyö ensimmäisenä Pohjois-Savolainen mäntymetsä. Pihkaisten havujen seasta voi aistia hienoista kaukomailta Poroveden rannalle kantautunutta greippiä. Humalan tuoksujen hehku on pellettimäinen, kuin nuuhkaisisi pellettihumalapussia. Nyt on luonnetta!

Tölkin kyljestä löytyy hyvin oluen
tärkeimmät tiedot. Tässäkin on
ajateltu olutharrastajia.

Maussa myös pihkaista havumetsää kaverinaan maltaisuutta. Kuin havupuisella lusikalla kauhoisi suuhunsa maltaista ohrapirtelöä. Humalointi katkeroita on kivasti ja se on enemmän Pohjois-Savolaista havumetsää kuin tropiikin hedelmiä. Suutuntuma on napakan katkera, jota hieman jauhoinen jälkituntuma häiritsee.

Erittäin kelpo IPA kotimaiselta suurpanimolta. Hienoa työtä Olvi! Ja kun olut on vielä kohtuuhintaista ja oikein kelpoa kauppavahvuista, niin tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: Iisalmi Pale Ale (= Indian Pale Ale)
Maa: Suomi
Väri: 16 EBC
Katkerot: 55 EBU
Kantavierre: 11,5°
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Ensimmäinen Suomalaisen suurpanimon IPA-tyylin olut.
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Toinen tämän illan maisteluoluista on sitten Sinebrychoffin Karhu Huurre. Vastineena käsityökäisoluille Sinebrychoff on tuonut oman Nikolai Brewmasters Collectionin markkinoille, mutta pientä persoonallista ilmettä on haettu myös Karhun tuotemerkin kanssa.

Aiemmin Sinebrychoff on tuonut markkinoille viriteltyjä Karhu versioita: Karhu Korpisavu (2009), Karhu Ruis (2011) ja Karhu Tuplahumala (2013). Näistä Korpisavu, ja etenkin sen Alkossa myytävä vahvempi versio, maistui minulle. Karhu Ruis oli myös mukiin menevä, mutta Karhu Tuplahumala oli totaalinen pettymys ja sem maku oli hyvin vetinen. Nyt tämä uusi Karhu Huurre on ilmeisesti Karhua, joka on humaloitu pelkällä uudehkolla baijerilaisella Polaris humalalajikkeella.

Karhu Huurre on väriltään kirkkaan kullan keltaista. 18 karaatin ei 24 karaatin. Valkoista kuohkeaa vaahtoa kertyy kivasti oluen pinnalle. Kevyen maltaisuuden haistaa hädin tuskin.

Vaikka tuoksu ei antanut paljoa odottaa, niin maku yllätti tähän nähden positiivisesti. Mietoa maltaisuutta ja omenaista makeutta. Suutuntuma on kevyt ja niukka hiilihappoinen.

Kokonaisuutena aika vaisu ja omenamehumainen olut. Kyllä tämmöisen kylmänä kesäpäivänä janojuomaksi voisi jouda, mutta mielummin ottaisin vaikka lasin vettä – ja päälle tuopin Olvi IPAa.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 19/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 17 EBU
Kantavierre: 10,5°
Maltaat:  Ohramallas ja ohra
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Panimosiirappi
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio