Mökkiolut – Iso-Kallanpanimo

Kävin tuossa pari viikkoa sitten piipahtamassa Iso-Kallan panimolla jakemassa muutaman oluen maisteluun ja juteltiin samalla vähän panimon tulevaisuuden näkymistä. Iso-Kallan panimo ei saavuttanut aivan tavoitettaan viime vuotisessa osakeannissaan, mutta rahoitusta saatiin sen verran kasaan, että uusia hankintoja panimolle päästään tekemään. Pian Iso-Kallan saa uusia käymisastioita ja muutto isompiin tiloihinkin olisi suunnitelmissa, kunhan sopiva paikka vain löytyisi. Jos olet Iso-Kallan panimolla joskus käynyt, niin tiedät, että isommat tilat tulisi tarpeeseen, sillä panimolla tilat on jo aika täynnä. Toivotaan, että uudet tilat löytyvät pian.

Mutta palataanpas oluiden pariin. Toinen maisteluun saamani olut oli helmikuussa Alkoihin saapuva Baltic Porter, jonka sain jo maisteluun kesällä ja teinkin siitä myös arvion silloin. Kesällä tämä oli saatavilla vain ravintolajakelusta, mutta nyt siis myös monopolista. Toisena oluena sain jo jonkin aikaa tuotannossa olleen Mökkioluen, jota onkin tullut maisteltua useammankin kerran.

Mökkiolut on vaalea lager, joka on monille pienpanimoille hankala paikka, sillä virheet tulevat tässä tyylissä helposti esiin. Ne kerrat, jolloin olen tämä juonut, niin virheitä en ole havainnut. Nyt nähdään  onko laatu pysynyt.

Mökkiolut on väriltään meripihkanruskeaa ja melko kirkasta. Pintaa hunnuttaa noin sentin valkoinen vaahtokruunu. Tuoksussa pihkaa, kevyttä ruohoa, makeaa mallasta ja hitusen kuivahedelmää.

Maussa reilusti mallasta ja hiukan ruista. Jälkimakuun tulee ruohoista humalaa pienellä pihkaisella puraisulla.

Suutuntuma on täyteläinen ja kuiva. Jälkimakuun hiivittäessä kuivattavuutta tulee lisää.

Kokonaisuutena Mökkiolut oikein juotava ja maukas lager. Tämä toimii varmasti erittäin hyvin kesällä mökin terassalli, kuten se toimii talvipakkasilla sauna päälle. Ja myös janon sammuttajana kuumana kesänpäivänä olen tätä testannut ja toimii. Ryhtiä löytyy ja luonnetta. Maltaisuus tuntuu napakkana runkona, mutta samalla säilyy kuitenkin juotavuus. Tätä on ostettu jo ennenkin ja tulee varmasti ostettua jatkossakin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo
Tyyli: Vaalea Lager
Maa: Suomi
Katkerot: 20 EBU
Kantavierre: 12 °P
Maltaat:  Pilsner, Munch, Cara+, Crystal
Humalat:  Gelena, Mandarina Bavaria
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

Brewer's Special Oktoberfest 5,8% – Saimaan Juomatehdas

Tänään olutlasiin kaatuu Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Oktoberfest. Kyseessä on suodattamaton täysmallas lager ja minulla lasiin kaatuu monopolivahvuinen eli 5,8% versio. Tästä on olemassa myös 4,7% kauppavahvuinen versio, missä on samat raaka-aineet, mutta vain prosentit ja humalointi on hieman kevyempää (hurjat 1,1%-yksikköä).

Brewer's Special Oktoberfest on kauniin tumman kullankeltainen ja pinnalle muodostuu komea vaahtokruunu, joka tosin on melko lyhytikäinen.

Tuoksu on reilun maltainen, leipäinen ja hieman Digestive-keksinen. Kyllä tuossa Viennassa on oma jännä tuoksu, mikä erottuu helposti. Etenkin, kun se on ainut mallas. Pientä ruohoisuutta myös, mutta humalointi on tässä selkeästi taka-alalla.

Maussa Viennan maistaa myös selvästi. Vähän liiankin. Sen ominausmaussa on jotain kiehtovaa, mutta tässä se menee överiksi. Tuore, vastaleikatun ruohoinen humalointi korostaa Viennan omalaatuista maltaisutta ja tuo mieleeni VASPin Nokkos Pilsin, josta en pitänyt yhtään. Oli melkoista tervan juontia. Yrttejä, makeahkoa mallasta ja ruohoa. Mutta ei vain iske.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeä. Hieman humalointi raikastaa ja antaa ryhtiä.

Maun mielenyhtymä Nokkos Pilsiin laskee huomattavasti kokonaisvaikutelmaa. Ulkoasu komea. Tuoksu ihan jees. Suutuntuma pehmeän maltainen ja melko täyteläinen. Mutta maku ei vain iske. Ei tämä ole pahaa, mutta ei miellytä minua. Jos pidät erityisesti Viennasta ja VASP:in Nokkos Pilsistä, niin tässäpä sinulle varmasti mieluinen juoma. Toiminee paremmin grillatun bratwurstin ja hapankaalin kera.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 3/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 25/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC (Alko 23,2 EBC)
Katkerot: 20 EBU (Alko 23 EBU)
Kantavierre: 14 °P (Alko 13,4 °P)
Maltaat: Vienna
Humalat: Hallertau Herkules, Saaz Late
Alkoholi: 5,8 %
Mistä: Päiväranna Alko, Kuopio

Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager – Iso-Kallan Panimo

Heinäkuu lähenee loppuaan ja blogirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa. Päivät huristaa mennä vain johonkin ja loman jälkeen töihin paluun myötä vapaa-aikaa tuntuu olevan taas hämmentävän vähän.

Tänään arviossa lähestyvän kalakukkokaupungin festariviikon johdosta Iso-Kallan Panimon valmistama Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager.  Olut on tehty Kuopiorockille, joka on jo päässyt villiin teini-ikään, joten johan sitä on syytä juhlistaa omalla oluella. Ja juhlavuoden kunniaksi valoitan myös omaa suhdettani kyseiseen tapahtumaan. Jos ei jorinat kiinnosta, niin hyppää seuraavat seitsemän kappaletta yli.

Muistan Kuopion satamassa järjestetyn ensimmäisen vuoden festarin, joka ei ilmeisestikään saavuttanut kovin suurta suosiota. Leiriytymispaikkana oli läheinen hiekkakenttä, jossa säilytettiin veneitä. Melko paljon karumpi kuin nykyinen Kuopionlahden alue. Jostain syystä kaikki festarin aidat oli vuorattu mustilla jätesäkeillä tai jollain mustalla muovilla. Muistelen, ettei kaupungin virkamiehet olleet kovin suopeita rockifestareita kohtaan, ja ilmeisesti useista asioista oli vääntämistä liiankin kanssa. Ulkopuolella kävin pyörähtämässä ja hieman nuhjuinen vaikutelma jäi. Silloin veikkasin, ettei tämä festari taida jatkoa saada.

Toisin kuitenkin kävi. Festari kasvoi pikkuhiljaa ja sai lopulta paremman järjestämispaikan Väinölänniemeltä, jonne on keskustata melko lyhyt matka, mutta tilaa on paljon paremmin. Vuonna 2005 Kuopio oli silloisen Suomalaisen musiikin edistämiskeskuksen Fimicin vetämän Popcity hankkeen kohde kaupunki. Meidän bändimme Rainbocrash valittiin yhdeksi neljästä bändistä, jotka nostettiin edustamaan Kuopiolaista uutta musiikkitarjontaa. Mukana oli myös nyt jo kuopatut SVAT ja Sideshow Zombie sekä muuan Reckless Love, joka on sittemmin päässyt urallaan hieman pidemmälle. Tämä kuitenkin johdatti minut ensikertaa Kuopiorockiin. 

Ja nyt tunnustan, etten ole käynyt kyseisillä festareilla kertaakaan pelkkänä vierailijana. Kahtena muunakin vuonna olemme bändillämme käyneet keikan soittamassa kyseisellä festareilla ja viimeisimmän vuonna 2014. Silloin myös vaimoini sai passin. Huomasin, että lapset pääsevät ilmaiseksi vanhempien seurassa, joten menimme koko perheellä käymään lauantaina hengailemassa alueella, kuuntelemassa muutamia bändejä ja uimassa. :D Varsinainen oma keikkamme olikin perjantaina ja väsy oli melkoinen, kun työpäivän päätteeksi ajoin ensin Joutsasta Kuopioon ja käytännössä lähes suoraan lavalle, kun saavuin festarialueelle. Auton vain kävin heittämässä kotipihaan reilun kilometrin päähän. 

Hauskoja kertoja kaikki on ollut, mutta en ole oikein yhdelläkään kerralla joutanut tai jaksanut jäädä kunnolla viettämään festareita, vaikka olenkin asunut koko festarin olemassa oloajan ihan keskustassa tai keskustan tuntumassa.

Syy siihen, etten ole koskaan ostanut lippua kyseisille festareille johtunee siitä, ettei sen artistikattaus ole kovinkaan lähellä omaa mieltymystäni. Yleensä ykkösnyrkkinä joku legendaarinen rockijyrä, lisukkeeksi reilusti metallia, pari suomipopin kärkinimeä sekä Kaija Koo tai Paula Koivuniemi. Omalla kohdallani näistä mikään ei nyt vain saa itseäni liikahtamaan festareille, vaikka tunnelma paikan päällä onkin ollut hyvä. Itse menen festareille musiikin takia (no Ilosaareen vois mennä melkein pelkän tunnelman takia).

Mutta en siis missään tapauksessa halua dissata Kuopiorockia. Järjestelyt ovat toimineet hyvin, festareiden jälkeen paikat on nopeasti puhtaana ja porukka käyttäytyy pääasiassa hyvin – mitä nyt joku vajaakki oli hävinnyt väittelyssä meidän entisen pihan lyhtypylväille ja päättänyt selättää nämä verbaaliset vastustajansa. Tosin toisen pylvään kohdalla oli kaverilta voimat loppunut, niin oli sitten kukkaruukku pitänyt lohdutukseksi rikkoa. Mutta se ei ole festarien vika. Se on ihmisen vika. 

Musiikkitarjonta ei vain ole ihan omaan makuuni passeli, joten itse skippaan tämänkin vuoden ja mega kuoleman. Mutta jos artistikattauskolahtaa, niin vahva suositus. Hyvätunnelmainen festari hyvällä paikalla. Ja järjestelyt toimii. Kannattaa tulla vaikka vähän kauempaakin. Festari ihan keskustan tuntumassa.

Mutta nyt juhlajuoman pariin, ennen kuin väljähtyy. Olen maistanut tämän juoman pari kertaa. Ensimmäisen kerran tammikuussa ja nyt kesän alusta yksi pullo on odotellut kellarissa.

Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager on väriltään kypsän oljenkeltaista ja kirkas. Kauniin rauhallisesti kohoavia kuplia. Pitkään lasiin kaadettaessa vaahtoa muodostuu niin reilusti, ettei koko pullo mahdu kerralla. Vaahto kuohkeaa ja pitkäikäistä. Etikettejä on 15 erilaista, yksi jokaista vuotta kohden, ja niissä jokaisesta kyseisestä vuodestä pieni muistelopätkä.  

Tuoksu on maltainen, hieman makea ja raikas. Olin tammikuussa kirjannut ylös löytäneeni valkoviinimarjaisia aromeja ja kyllä jotain sellaista tässä hieman on. 

Maku on maltaisen ja pähkinäinen. Pähkinäisyyden takaa hiipii hivenen kukkainen ja tuore ruohoinen katkerointi. Mukavasti viipyilee suussa.Tammikuussa olin jotain pyörän kumimaisuutta maistanut kanssa, mutta tässä ei ole siitä tietoakaan.

Suutuntuma on melko kevyt, mutta kyllä tässä mallasrunkoakin on. Katkerot ryhdistävät vielä kivasti, joten vetisyyttä ei onneksi ole.

Kokonaisuutena hieman räväkämpi lager, joka ei jää töllistelemään ja vedä vain varman päälle. Jos bändiarviota tähän soveltaisi, niin peruskomppi ja rytmiryhmä on kunnossa. Vokaalit ei pysy kokoaikaa ihan nuotissa ja soolokin hiukan tökkii, mutta homma pysyy kivasti kasassa ja luonnetta löytyy enemmän kuin nallukasta. Kyllä tällä rockikukkokansan janon sammuttaa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Kuopiorockin virallinen 15-vuotis juhlaolut
Mistä: Sain tämän maistiaispullon painolta.

An allday, everyday Lager ja Rye Candy Red Ale – RPS Brewing

Perjantaina saataville putkahti vihdoin uuden Kuopiolaisen panimon, Rock Paper Scissors Brewing ensimmäiset oluet. Olihan niitä pakko lähteä heti maistamaan, kun mahdollisuus oli.

Indiepanimoksi itseään tituleeraavalla RPS Brewingillä on heti alusta alkean tavoite suunnata myös Suomen ulkopuolelle ja tuotanto olisi tarkoitus aloittaa isolla. Laitteistoon satsattiin ainakin hyvin. Jakelukanavatkin on jo alkulähtökohtiin sillä panimossa mukana on vaikuttamassa Olut- ja viiniravintolan toimitusjohtaja Janne Seppälä, joka on puuhamiehenä myös uudessa Taproom United baarikonseptissa. Myös kaupanpuolella reittejä on näköjään sovittu, sillä jo noin kuukausi sitten näkyi Kuopion Päivärannan Citymarketista varattuna hyllystä paikat panimolle. Tosin niihin tuli lopulta muita tuotteita, kun panimon tuotanto viivästyi. Mutta eiköhän näitä piaan nähdä myös markettien hyllyllä.

Käsitykseni mukaan panimon konsepti on tuoda oluita tarjolle kolmen sarjoissa, jolloin näihin voidaan liittää perinteinen peli kivi, paperi, sakset -peli. Kuten ehkä keskivertoa fiksummat ovat jo hoksanneet, niin panimon nimikin viittaa tähän. Panimon viestintään kuuluu isolta osin myös pätevällä rallienglannilla toteutetut somevideot, joissa toistellaan usein kuinka anameisingiä kaikki on. Samoin someviestinnässä toimii kivi, paperi, sakset peliin liittyen hashtag #tastethegame.

Oluet eivät siis vielä tulleet kovin laajasti saataville, mutta Ravintola Maljasta sitä sai jo hanasta kahden oluen verran. Tavoitteena oli ilmeisesti saada ekat kolme olutta jo Vapulle, mutta ihan siihen panimo ei ehtinyt. Mutta eiköhän tilanne korjaudu piaan ja luulisin oluen tavoittavan nopeasti ainakin Taproom Unitedin hanat.

Hanassa oli siis Rock ja Paper jotka olivat tällä kertaa An allday, everyday Lager ja Rye Candy Red Ale. Otin molemmat maistoon.

Rock: An allday, everyday Lager

An allday, everyday Lager on kuivahumaloitu lager. Lasiin kaadettu lager nostattaa kivan valkoisen vaahtokukan kuorruttamaan hieman samean, syvän okran väristä olutta.

Tuoksu on melko vaisu. Ei meinaa irrota mitään. Vähän mallasta sieltä tulee esiin, mutten muuta.

Maku on mukavan maltainen. Ruohoista ja maltillisen pihkaisia katkeroja tulee kehiin jälkimaussa. Oikein kiva

Suutuntuma on melko täyteläinen ja tasapainoinen. Ehkä hieman jauhoinen. Runkoa on ihan kivasti kauppavahvuiseksi.

Kokonaisuutena An allday, everyday Lager on oikein kelpo aloitus uudelle panimolle. Tämä olut kumartaa Euroopan suuntaan, vaikka onkin hieman rapsakammin humaloitu. Pienoinen jauhoisuus suutuntumassa häiritsee hieman, muttei paljoa. Kyllähän tätä oikein mielellään juo. Luonnetta enemmän kuin bulkkilagerissa.

Rock, tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Ensimmäinen RPS Brewingin olut
Mistä: Olut- ja viiniravintola Malja

Paper: Rye Candy Red Ale

Rye Candy Red Ale on rukiilla ryyditetty red ale. Väriltään tämä on sameahko mahongin ruskea. Vaahto on kevyen vaalean ruskeaa. Keikautettaessa lasia muodostuu vaahdon rajapinnasta kauniisti kuplia.

Tuoksussa mukavasti toffeeta, kuivattua aprikoosia, kandisokeria ja hieman ehkä kirsikkaakin.

Maku on rapsakampaa osastoa heti alusta alkean. Kivaa humala puskaa ja jotain kahvistakin löytyy. Ruis tuntuu myös. Taitaa olla karamellisoitua ruista. 

Alkuun vähän kevyehkö – jopa hieman vetinen, mutta kun suu tottuu humalointiin, tuntuma on mukavan pyöreä. Paranee koko ajan.

Kokonaisuutena oikein kiva olut. Toimii hieman paremmin kuin lager. Humalointi on rapsakkaa ja ei ehkä sovi kevyempien Red Alejen ystäville. Kokonaisuutena nämä RPS Brewing oluet eivät tarjoile mitään tähtiä, mutta oikein hyvää ja laadukasta jälkeä kyllä. Odotan innolla tulevaa.

Paper, tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50  

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Ensimmäinen RPS Brewingin olut
Mistä: Olut- ja viiniravintola Malja

American Cream Ale – Olvi

Tämän kerran arviossa Olvin uutukainen American Cream Ale. Kyseessä on panimon mukaan ensimmäinen suomalainen tämän tyylilajin edustaja – ja todennäköisesti ovat aivan oikeassa. Ainakin kaupallisista tuotteista. Cream ale nimitystä käytetään ilmeisesti kahdestakin erilaisesta oluesta, mutta yleisimminkin, kuten tässäkin, tyylissä oluen valmistuksessa on käytetty sekä ale- että lager-hiivaa. Tyyli on kehitetty Pohjois-Amerikassa ja siihenpä tässä Pohjois-Savolaisessa versiossakin viitataan.

American Cream Ale on pakattu jo Iisalmi Pale Alesta lähtien tuttuun pakettiin, missä juomat erottaa toisistaan jo kaukaa tölkin pohjaväristä, joka tällä kertaa on pirteän limen vihreä. Olvi on tehnyt näitä omia "craftbeer" sarjan oluitaan mukava pilke silmäkulmassa ja tälläkin kertaa tölkistä löytyy huvittava lisäys nimen alta: "Crème de la Crème d' Iisalmi". Muuten tölkistä löytyy tuttuun tapaan perustiedot oluesta. Humalina on käytetty Monroe, Fantasia ja Kazbek. Olville peukku uudemmien ja tuntemattomimpien humalien rohkeasta käyttöön otosta.

American Cream Ale on väriltään kullankeltaista ja hieman sameaa. Kaadettaessa kuohkeaa valkoista vaahtoa muodostuu pinnalle noin sentin kerros, mutta se laskee yllättävän nopeasti. Nopeammin kuin odotin.

Tuoksu oli alkuun hieman tunkkainen ja pullamainen hiivaisuus nousi esiin. Hetken lasissa levättyään hiiva on hiipinyt taka-alalle ja esiin on astunut maltaisuus ja hentohäivähdys kukkaisesta humaloinnista.

Maussa ensin käväisi popcorn, mutta se huuhtoutui ensikulauksen mukana alas. Toinen kulaus tuo mallasta, ruohoisia ja sitruksisia katkeroja. Mallas on loppujen lopuksi perusmaussa eniten esillä, kun taas jälkimaussa keskitytään sitten sinne ruohikkon katkerointiin. Yllättävänkin napakka puraisu näin maltillisesti humaloiduksi olueksi.

Suutuntumassa aluksi on hieman vetinenkin tunnelma, jota melko kivennäisvesimäisesti kutittelevat hiilihappokuplat terävöittät. Sitten katkerojen puraistua makumaailma on humalan niskalenkkissä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hieman vaisuhko olut, vaikkakin jälkipuraisussa on luonnetta. Helppo juotavuus tekee tästä oivan janojuoman kesäisten pihahommien lepohetkiin. Saaatan ostaa tätä toistenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: American Cream Ale
Maa: Suomi
Väri: 17 EBC
Katkerot: 25 EBU
Kantavierre: 11°P
Maltaat: Ohramallas
Humalat:  Monroe, Fantasia, Kazbek
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Mallaskosken Summer WIPA – Mallaskosken Panimo

Tällä kertaa arviossa maanantai-illan myöhäispäivällisellä nautittu Mallaskosken Summer WIPA. Kyseessä on West-Coast IPA eli Jenkkilän länsirannikon aromihumaloidumpaa Indian Pale Ale tyylilajia edustava vehnällä höystetty tuotos. Tosin etiketissä myös mainitaan "Summer WIPA Wheat Lager" eli tämä olisi siis myös vehnälager, mutta kuitenkin sanotaan tämän olevan reilusti humaloitu West-Coast IPA... Hmm... Hieman sekavaa suoraan sanottuna.

Erittäin herkullisen näköinen
olut tämä Mallaskosken WIPA.

Mallaskosken Summer WIPA on väriltään kauniin meripihkan väristä ja täysin kirkasta. Pullosta ei tullut sakkaa ollenkaan. Pintaa koristaa reilu parin sentin valkoinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hedelmäinen ja hieman makea. Vähän kuin joku hedelmä likööri tai kuivahedelmäpussi. Aprikoosi. Se se on. Tuoksusta löytyy myös maltillista pihkaisuutta, mikä terävöittää mukavasti tuoksua.

Maku on heti alkuun pehmeän hedelmäinen. Aprikoosin lisäksi löytyy mangoa ja greippiä. Myös maltaisuutta löytyy kivasti. Jälkimaun puolella hedelmäisyyden seasta puskee esiin pihkaisia männynoksia. Miellyttävällä tavalla. Tosin aterian edetessä katkeruus voimistuu ja hedelmäisyys katoaa. Epäilen tämän johtuvan Chipotle kastikkeen makuhermoja ihanasti kurittavasta vaikutuksesta, sillä ruokailun päätyttyä pystyn lasin pohjia hiilloksen ritinää kuunnellessani maistamaan taas hedelmät. Raikkaan kärki on kadonnut, mutta kuivahedelmät ovat edelleen paikalla.

Suutuntuma on miellyttävän pehmeä ja täyteläinen. Mallasrunko tuntuu ja myös maistuu Summer WIPAssa ja vehnä selvästi pehmentää. Jälkimaussa katkerot ottavat tyylilajille tyypillisesti johtopaikan.

Kokonaisuutena Mallaskosken Summer WIPA erittäin kelvollinen West-Coast IPA. Lageriksi en tätä sanoisi, vaikka tiettyjä lagermaisia piirteitä maltaisuutensa johdosta tästä löytyy. Pääosassa on kuitenkin humaloiden tuoma hedelmäisyys ja pihka. Ihan kiva ruokajuoma, mutta voisi toimi paremmin yksinään. Tai ainakin vähemmän tulisen ruoan kanssa. Hienoa työtä mallaskoskelta. Tämä on jo toinen hieno olut Rainy Summerin lisäksi tälle kesälle.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Mallaskosken Panimo
Tyyli: West-Coast IPA
Maa: Suomi
Väri: 55 EBC
Katkerot: 64,5 EBU
Kantavierre: 16,3 °P
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 6,8 %
Mistä: Päivärännä Citymarketin Alko, Kuopio

Karhu (junassa) – Sinebrychoff

Tämä päivän luukusta mönkii esiin talviuninen Karhu III. Minun luukun kirjoittaminen jäi kiireiden takia viimetinkaan, mutta onneksi matka Helsinkiin tarjosi mahdollisuuden hengähtää lasillisen äären. Koska tietenkään omia juomia ei junassa juoda, niin suunta kohti ravintola vaunua ja otetaan esittelyyn jotain, mitä saatavilla on. Ensimmäisen vaunuun astuessani mainostaululta vastaan katsoo tuima Karhu. ”Pizzapala & hanaolut 8,00 €” lukee jykevän hahmon vieressä.

Karhun tuiman katseen takaa
paljastui kesy City-nallukka.

Miksipäs ei. Olen joskus saanut kuulla, että en ota käsittelyyn koskaan mitään tavallisia oluita (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa), vaan hifistelen kaiken maailman viritelmillä, joilla ei oluen kanssa ole mitään tekemistä. Olen hieman erimieltä ja siksipä tänään vuorossa on kaikille tuttu – jopa ikoninen metsiemme kuningas eli Karhu III.

Alunperinhän Karhun taival alkoi Porissa 1920-luvulla, missä se eleli aktiivisesti kymmenisen vuotta ennen kuin jäi talviunille. Horroksesta herännyttä Karhua tavattiin aluksi vain laihempana versiona, kunnes kolmen vuoden kuluttua vuonna 1961 nalle vahvistui Karhu III:ksi. Sen jälkeen Karhu on matkannut pois Porista Keravalla ja levittäytynyt suomalaisten sydämiin, autotalleihin, mökkisaunoille, ravintoloihin, lippiksiin, kioskeihin, kesänurmikoille, festareille ja jopa VR:n juniin.

Siellä minäkin nyt Karhun kohtasin. Vaikkei tapaaminen ole ensimmäinen laatuaan, emme ole kovin usein kohdanneet maisteluetäisyydeltä viime vuosina. Katseet ovat kaupassa pikaisesti kohdanneet, mutta hyllyissä tilaa vallannut Karhu ei ole sympatisoinut minua. Muistot eivät ole erityisen hyviä. Ensi kohtaaminen oli joskus 1998 taskunlämpimänä litran pullosta. Meinasi palautua saman tien takaisin. Jäi yhteen hörppyyn ja kaveri sai jatkaa itse Karhunsa kanssa painimista. Tosin olen sen jälkeen muutamia kertoja Karhun myös onnistuneesti kurkkuun kaatanut.

Mutta muistelot sikseen ja rohkeasti tiskiä kohti.

Hanasta lasiin kaadettu Karhu III on väriltään hieman tummemman hunajan väristä. Pinnalla on vain häivähdys vaahdosta. Kuin nyletty nahka. Reunoille on kertynyt hieman enemmän kuplia. Muisto tuuheasta turkista? Vaiko yritelmä kasvaa siihen kapisessa ruumiissa? En tiedä. Hieman väljähtäneeltä näyttää, vaikka muovituopin pintaan painettu vaalean karhun naama tapittaa tiukasti janoista matkalaista suoraan silmiin. Mainostaululla keikuilevalla Karhulla on tuuheamman oloinen vaahtoturkki kuin käsiini saamalla yksilöllä. Ja se on asettautunut lasiseen tuoppiin. Olen hieman pettynyt, mutta eihän todellisuus yleensä mainosten maailmaa vastaa eikä keinahteleva ja heilahteleva juna ole korkeiden lasiastioiden paras kaveri.

Aikani tuijoteltuani päätän lopulta alkaa karhun kaatoon ja nappaan jykevän näköisen nallukan naamasta tukevan otteen. Kohotan tuopin nenän alle nuuhkittavaksi. Vastassa on hyvin olematon tuoksuprofiili. Ei humalan napakkaa vastarintaa, vaan kesy mitättömyys. Ensin ei meinaa irrota mitään tuoksuja, mutta muutama syvä nuuhkaisu ja esiin tulee tuulahdus maltaisesta makeudesta. Ehkä häivähdys tai muisto saksalaisesta katkerohumalasta. Siinä kaikki.

Sitten kohti kurkkua. Ensimmäinen suullinen ja suun täyttää kevyt mallasneste, jota reilu hiilihappoisuus terävöittää. Makeutta ja mallasta löytyy, mutta molempia maltillisesti. Vaikka Karhun mallasrunko on hieman ohuehko, näyttää City-Nallukka kuitenkin hiukan luonnettakin ja puraisee kevyesti humalan katkeroilla pisteliään hiilihappoparven takaa. Mutta ei saa pysyvää otetta.

Rauhallisen naukkailun aikana Karhu ehti lämmetä, minkä seurauksena hieman tukkainen maltaisuus ja karkerot korostuvat. Vaikka maut on itse asiassa näin voimakkaampia, mutta ei hyvällä tavalla. Jotain samaa kuin keitto vaiheen jälkeisessä jäähtyneessä mallasvierteessä, johon hiivat eivät ole tehneet vielä omia taikojaan.

Kyllä Karhu olisi pitänyt kaataa nopeammin kurkusta alas – siihen kai tällä pyritäänkin, jotta parhaat puolet olisi esillä pysyneet. Ei innosta, mutta kyllähän tätä juo ennemmin kuin nenilleen ottaa. Minä suosittelen mieluummin valitsemaan listalta Pilsner Uruquellia tai Laitilan Kukko Tummaa tölkistä. Se minkä 1,20 € hinnassa häviää, sen maussa voittaa.

Koska tämänkertaisesta luukusta paljastui Karhu junassa nautittuna, niin eihän tähän voi laittaa musiikiksi muuta kuin edesmenneen Rubikin hieno ja svengaava ralli Karhu junassa. Vaikkakaan olut ei tee kunniaa valitulle kappaleelle.

Tämä teksti julkaistu myös Facebookin puolella Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 20/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg Group)
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 16 EBU
Kantavierre: 10,5°
Maltaat: Ohramallas, ohra
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Panimosiirappi
Mistä: VR Inter-Cityn Duetto ravintolavaunun hanasta.

American Lager – Stadin Panimo

Eilen Postiin oli saapunut maistiaislähetys Stadin Panimolta. Paketti sisälsi 2 kappaletta American Lageria puolen litran tölkeissä. Toissa päivänä sain myös viestillä lehdistötiedotteen tästä (Liitin sen jutun loppuun).

Oluet saapuivat hyvin pakattuina
 kalliilla kyydillä (15,10 €) Postin
(vai mikä sen nimi nykyisin onkaan)
hellässä huomassa.

American Lageriahan on ollut jo saatavilla aiemminkin kaupoista, mutta vain lasipulloista. Nyt panimo on tuo ensimmäistä kertaa tuotteita myös tölkeissä ja syksyn aikana on luvassa muitakin tuotteita tölkeissä. Kauppoihin American Lagereiden tölkkiversiot saapuvat ensimmäisenä K-ryhmän kautta jo lähiaikoina ja myöhemmin syksyllä myös S-ryhmän myymälöihin.

Itse olen aina mielenkiinnolla odottanut Stadin Panimon tuotteita ja pyrkinyt maistamaan uudet tuttavuudet aina, kun se on mahdollista. Ja tarjontahan on ollut lähes poikkeuksetta laadukasta, maukasta ja kokeilevaakin. Tämä American Lager on tullut lasipulloversiona maisteltua jo useastikin ja hyväksi todettu, mutta blogiin en ole siitä vielä mitään koskaan kirjoittanut. Nyt on senkin aika.

Näin pikaisena selvennyksenä mainittakoon, että kyseinen olut on voittanut Suomen Paras Olut tittelin vuonna 2014 sekä saman kisan vaalea lager enintään 4,7% -sarjan kolmesti peräkkäisinä vuosina 2012, 2013 ja 2014. Ei huono saavutus. Eilen järjestetyssä Suomen Paras Olut -gaalassa edellä mainitussa sarjassa Stadin Panimo vei jälleen ykkössijan – tällä kertaa South Pacific Lager -oluella. Onnittelut siitä myös. Samoin onnittelut muille voittajille.

StaPan American Lager on väriltään vaaleaa oljen keltaista ja hieman sameaa. No kyseessähän on suodattamaton olut. Rauhallinen kaatotekniikkani ei nostattanut kuin vajaan sentin korkuisen lyhytikäisen puhtaan valkean vaahtokukan. Herkullisemman näköinen olisi kivalla vaahtokruunulla koristeltuna.

Tuoksusta ensimmäiseksi nenille hyppää erittäin raikas, greippinen ja trooppisen hedelmäinen humalan tuoksu. Maltaisuus jää täysin melonin, mangon ja kevyen pihkaisuuden jalkoihin. Huikean hyvä tuoksu, jossa etelän hetelmät jyllää.

American Lagerin ensipuraisu tarjoilee tuoksun antamien viitteiden mukaisesti hedelmäisiä aromeja kiedottuna muutaman pihkaisen havun oksan ympärille. Toinen suullinen ja makumaailma jatkuu samanlaisena. Tosin nyt jälkimaussa huomaan selvää lagermaista maltaisuutta, vaikkakin viimeisimmäksi suuhun jää kevyet katkerot.

Suutuntuma on pehmeä, raikas ja kevyen kuivattavan katkeroinen. Ehkä vähän kevyt, mutta humaloinnin raikkaus peittää sen alleen hyvin.

Kokonaisuutena tämä on erittäin loistava american lager tyylilajin edustaja. Eihän tätä voi suomalaiseen bulkkiin verrata, kun tyyli on eri, mutta näin humaloinnin ystävälle se hakkaa ne mennen tullen. Nokian Panimon Keisari 2nd Avenue Lager edustaa samaa tyyli suuntaa, mutta muistini mukaan se ei näin hedelmäisiin sfääreihin yltänyt. Ei sinällään ollenkaan ihme, että tämä on valittu jopa Suomen Parhaaksi Olueksi vuonna 2014.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: American Lager
Maa: Suomi
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 11,0 °P
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Sain kaksi tölkkiä maistiaisia suoraan panimolta.

Tässä vielä 18.8.2015 julkaistu tiedote kokonaisuudessaan:

TIEDOTE UUTUUSTUOTTEESTA 

Suomen Paras Olut 2014 (ja saman kilpailun vaalea lager enintään 4,7%:a sarjavoittaja 2012, 2013 ja 2014) Stadin Panimon American Lager 4,5% on saanut uuden pakkausmuodon, kun kauppoihin ilmestyy lähipäivinä puolen litran tölkkiin pakattu versio. 

Stadin Panimo on vuonna 1998 perustettu innovatiivinen ja lukuisia palkintoja voittanut helsinkiläinen pienpanimo. Panimo on valmistanut yli 600 erilaista olutta toimintansa aikana. Keväällä 2015 panimon yhteyteen Helsingin Suvilahteen avattiin myös Stadin Panimobaari. 

American Lager 4,5% on runsaasti ja raikkaasti amerikkalaisilla humalajajikkeilla humaloitu, pitkään kypsytetty vaalea täysmallaspohjahiivaolut. Oluen sitrusmaisia ja hedelmäisiä aromeja korostaa sopivan katkera maku. Olut on kuivahumaloitu, suodattamaton ja pastöroimaton. 

Olut tulee aluksi maanlaajuiseen levikkiin K-ryhmän isoimpiin myymälöihin. Myöhemmin syksyllä olut on saatavilla myös S-ryhmän liikkeistä, sekä todennäköisesti muistakin päivittäistavarakaupoista. 

”Olemme ylpeitä voidessamme tarjota Suomen Parasta Olutta kätevästi tölkkimuodossa ja kohtuulliseen hintaan. Uskomme että American Lager nousee viimeistään nyt laadukkaampien maitokauppavahvuisten oluiden suosikiksi niin pienpanimo-oluiden harrastajien kuin myös erikoisempia oluita vasta kokeilevien joukossa”, sanoo Stadin Panimon varatoimitusjohtaja Arto Leinonen. 

Stadin Panimolta on tulossa vuoden 2015 aikana myös muita tölkkituoteuutuuksia.

Samuel Adams Boston Lager vs. Lazy Sunday Lager – Snow White Brewery

Haglöfsin -25°C kestävä makupussi
laitettiin tasaamaan oluen
käymislämpötilaa keväisen kylmällä
lasitetulla parvekkeella.

Laitoimme noin kaksi kuukautta sitten kotipanimollamme ensimmäisen lagerin tulille. Lageriahan tulee mielellään käyttää viileässä lämpötilassa ja lopuksi vielä lageroida riittävän kylmässä, joten päätimme hyödyntää luonnon omaa viilennystä hyödyksi (kts. viereinen kuva).

Snow White Breweryn panimossa ollaan siirrytty ilmaisista BrewTargetistä ja BrewMatesta (nykyisin Brewer's Friend) käyttämään maksullista BeerSmith 2:sta. Tämä lähes yksin omaan siksi, koska panimolalta löytyy vain omppukoneita ja BrewTarget osoittautui aika hankalaksi käyttää. Sinällää oikein hyvä BrewMatelle ei taas ole olemassa Mac-versiota, niin oli etsittävä joku muu vaihtoehto. 

BeerSmith 2 vaikuttaa kyllä melkoisen pätevältä softalta ja aivan hintansa arvoiselta hankinnalta.  Siihen saa iPadille myös kätevän version, jonka pystyy ottamaan panimohommiin mukaan ja jättämään pöytäkoneen tai läppärin turvaan roiskeilta. Periaatteessa iPad verisiollakin pärjäisi, mutta se on huomattavasti kömpölempi tarkemmissa säädöissä kuin tietokoneversio. Ohjelmistolla on myös oma pilvipalvelu BeerSmith Recipe Cloud resepteille, jossa käyttäjät voivat jakaa reseptejään ja niitä voi hakea ohjelmasta, ladata koneelle ja helposti napin painalluksella skaalata omalle laitteistolle. Täältä mekin valikoimme yhden Samuel Adams Boston Lager kloonin reseptin lähtökohdaksi.

Jonkin verran jouduimme reseptiä muokkaamaan, kun kaikki aineksia emme aikataulullisesti saaneet hommattua. Linkin kautta löytyy lähtökohtainen kloonin resepti ja allaolevassa kuvassa on meidän käyttämämme resepti.

Snow White Breweryn käyttämä resepti BeerSmith 2 ohjelman ikkunassa.

Väriltään originaali ja meidän Lazy Sunday Lager ovat aikalähellä toisiaan, vaikkakin meidän tuotos on hivenen tummempi ja ehkäpä himpun verran ruskeaan taittava, kun taas originaali punertavampi. Boston Lager on selkeästi kirkkaampi ja kuin meidän Lazy Sunday ja tuottaa kuohkeamman ja melko pitkäikäisen vaahtokukan.

Oikealla Samuel Adams Boston Lager
ja vasemmalla kloonimme Lazy Sunday
 Lager.

Boston Lagerin tuoksu on raikkaampi kuin meidä tuotoksen. Siitä löytyy kevyttä kuivahedelmäisyyttä, maltaisuutta ja himpun verran ruohoisaa katkeroa. Lazy Sundayssä tuoksussa päällimmäisenä maltaisuus, joka lähentelee jopa mallaspussin jauhoisempaa tuoksua. Kyllä siitäkin löytyy katkeroa, joka ei ole kuitenkaan niin ruohoisan ja sitä kautta raikkaamman oloinen kuin originaalissa. Jos arvostelin omaa pistein, niin antaisin viisi pistettä, kun Boston Lager saa seitsemän pistettä.

Boston Lagerin maku on maltaisa ja pehmeä. Raikkautta voisi olla enemmänkin. Jotenkin kivan täyteläinen kuitenkin 4,7% vahvuudesta huolimatta. Sopisi oivasti kyllä ruokajuomaksi. Jälkimakuun tulee suomalaista bulkkituotantoa tuhdimpi humalointi. Tosin reseptiikan perusteella ainakaan klooni ei taittunut jenkkiläisen Beer Judge Certification Programin (BJCP) lagerin määritelmiin vaan ainut, johon meidän resepti asettui oli American Pale Ale, johtuen isommasta katkeroasteesta (IBU 36).

Maun puolesta ollaan päästy tähän mennessä lähimmäksi originaalia. Makumaailma on hyvinkin samankaltainen. Ehkä jälkikatkeroissa mennään himpun verran pidemmälle, muttei paljoa.

Suutuntuma on myös hyvin samankaltainen. Boston Lager on melkoisen pehmeä ja täyteläinen tarjoillen jälkimakuun ryhdittäviä katkeroja. Lazy Sunday Lager tuntuu suutuntumaltaan himpun verran kevyemmältä ja siten ehkä aavistuksen vetiseltä. Ero ei ole kuitenkaan suuri.

Vaikka tuoksu ja ulkonäkökin poikkesivat esikuvastaan, niin maun puolesta pidän keitostamme oikein onnistuneen. Tiedot mitkä nyt löysin Olutoppaasta Boston Lagerille, olisi katkerointia voinut keventää ja tuoda mukaan Tettnang Tettnange humalan. Meidän Lazy Sunday Lagerista piti tulla kyllä 5,8% olut, mutta mäskäys ei ollut ehkä aivan riittävän onnistunut (OG jäi 1.046, kun kloonireseptissä 1.056) ja käyminen ei käynyt niin pitkälle kuin mitä kloonireseptissä. Tämä voinee hyvinkin johtue eri hiivasta. Originaalissa oli käytetty Lallemandin Nottingham Ale Yeastia, mutta koska halusimme lageria, käytimme lager hiivaa (Fermentiksen SafLager w34/70). Sattumoiden kautta meidän oluestamme tuli kuitenkin täysin meidänkin maitokaupoista löytyvän Boston Lagerin vahvuista. Kätevää, vaikkei mennyt aivan niin kuin suunniteltiin.

Kun kotoiseen bulkkituotantoon vertaa, niin onhan tämä nyt herkkua. Siis molemmat. Tuhdimpia oluita ja ipoja paljon maistelleena sitä unohtaa, että onhan sitä maailmassa hyviäkin lagereita. Ja näköhään sitä voi tehdä kotonakin. Tosin lämpötilat asettaa tiettyjä rajoitteita, mutta onneksi näillä leveysasteilla luontoäiti tarjoaa auttavan kätensä. Todistettua on, että makupussitasauksella lageria voi tehdä kotiparvekkeella. Tosin meillä lagerointi olisi mennyt pipariksi ilmojen lämmettyä. Onneksi vanhempien kylmäkellari auttoi. Jossa näin meidän kesken olisimme fiksuina käyttäneetkin lagerin... mutta tulipahan kokeiltua makupussiakäyttöäkin.

Lisään tähän vain arvion Boston lagerista, koska koen olevani hieman jäävi pisteyttämään omia tuotoksiamme. Se olkoon muiden tehtävä.

Samuel Adams Boston Lagerin tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Boston Beer Company
Tyyli: Lager / APA
Maa: Yhdysvallat
Väri: 22,8 EBC
Katkerot: 23 EBU
Kantavierre: 12,8°
Maltaat:  Kaksitahoiset pale- ja karamellimaltaat
Humalat:  Hallertau Mittelfrüh ja Tettnang Tettnange
Alkoholi: 4,7 %
Muuta:  Maitokauppavahvuinen. Originelli jenkkiversio lienee vahvempi. Ainakin kaikki kloonit oli vajaa 6%.
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Olvin Iisalmi Pale Ale ja Karhu Huurre

Iisalmelainen Olvi on ensimmäinen Suomen kolmesta suuresta panimosta, joka on lähtenyt kunnolla IPA buumin mukaan. Tai olihan Sinebrychoffilla 2013 vuoden Suomen Olutmestari -kisan voittaneen Mirva Kylmäkorven suunnittelemana Olutmestarin 777 IPA, mutta sitä oli saatavilla vain ravintoloista tynnyrivahvuuksina. Olvi tuo siis ensimmäisenä kauppavahvuisen.

Jonkunlaista vastarintaa oli aistittavissa aiemmin tämän suhteen, mutta pienpanimobuumi on jo nostanut Suomessakin niin voimakkaasti päätään (onhan noita pienpanimojakin syntynyt muutamassa vuodessa kuin sieniä sateella), ettei tämä ole jäänyt isoiltakaan huomaamatta. Tähän on pyritty vastaamaan monella tapaa. Olvi on tuonut jo markkinoille oman vehnäoluen. Nyt oli IPAn vuoro. Ehkäpä seuraavaksi vaikkapa Saisonia? Tai kunnon Stoutkin kävisi.

Olvi IPA on väriltään vaalean meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Valkoista vaahtoa kertyy kaadettaessa kivasti, mutta se laskee aika nopeasti.

Tuoksussa naamalle lyö ensimmäisenä Pohjois-Savolainen mäntymetsä. Pihkaisten havujen seasta voi aistia hienoista kaukomailta Poroveden rannalle kantautunutta greippiä. Humalan tuoksujen hehku on pellettimäinen, kuin nuuhkaisisi pellettihumalapussia. Nyt on luonnetta!

Tölkin kyljestä löytyy hyvin oluen
tärkeimmät tiedot. Tässäkin on
ajateltu olutharrastajia.

Maussa myös pihkaista havumetsää kaverinaan maltaisuutta. Kuin havupuisella lusikalla kauhoisi suuhunsa maltaista ohrapirtelöä. Humalointi katkeroita on kivasti ja se on enemmän Pohjois-Savolaista havumetsää kuin tropiikin hedelmiä. Suutuntuma on napakan katkera, jota hieman jauhoinen jälkituntuma häiritsee.

Erittäin kelpo IPA kotimaiselta suurpanimolta. Hienoa työtä Olvi! Ja kun olut on vielä kohtuuhintaista ja oikein kelpoa kauppavahvuista, niin tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: Iisalmi Pale Ale (= Indian Pale Ale)
Maa: Suomi
Väri: 16 EBC
Katkerot: 55 EBU
Kantavierre: 11,5°
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Ensimmäinen Suomalaisen suurpanimon IPA-tyylin olut.
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Toinen tämän illan maisteluoluista on sitten Sinebrychoffin Karhu Huurre. Vastineena käsityökäisoluille Sinebrychoff on tuonut oman Nikolai Brewmasters Collectionin markkinoille, mutta pientä persoonallista ilmettä on haettu myös Karhun tuotemerkin kanssa.

Aiemmin Sinebrychoff on tuonut markkinoille viriteltyjä Karhu versioita: Karhu Korpisavu (2009), Karhu Ruis (2011) ja Karhu Tuplahumala (2013). Näistä Korpisavu, ja etenkin sen Alkossa myytävä vahvempi versio, maistui minulle. Karhu Ruis oli myös mukiin menevä, mutta Karhu Tuplahumala oli totaalinen pettymys ja sem maku oli hyvin vetinen. Nyt tämä uusi Karhu Huurre on ilmeisesti Karhua, joka on humaloitu pelkällä uudehkolla baijerilaisella Polaris humalalajikkeella.

Karhu Huurre on väriltään kirkkaan kullan keltaista. 18 karaatin ei 24 karaatin. Valkoista kuohkeaa vaahtoa kertyy kivasti oluen pinnalle. Kevyen maltaisuuden haistaa hädin tuskin.

Vaikka tuoksu ei antanut paljoa odottaa, niin maku yllätti tähän nähden positiivisesti. Mietoa maltaisuutta ja omenaista makeutta. Suutuntuma on kevyt ja niukka hiilihappoinen.

Kokonaisuutena aika vaisu ja omenamehumainen olut. Kyllä tämmöisen kylmänä kesäpäivänä janojuomaksi voisi jouda, mutta mielummin ottaisin vaikka lasin vettä – ja päälle tuopin Olvi IPAa.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 19/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 17 EBU
Kantavierre: 10,5°
Maltaat:  Ohramallas ja ohra
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Panimosiirappi
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Karu Arki – Saimaan Juomatehdas

Karu Arki. Tässäpä erittäin oiva nimi juhlaoluelle. Karussa arjen harmaudessa kaivataan välillä jotain juhlan aihetta, jotta tuntisimme elävämme. Mutta ei olisi odottanut juhlaoluelta nimeä Karu Arki. Toisaalta juuri se onkin ehkä tämän juttu. Kun puhutaan juhlaoluesta – tai mistä tahanasa juhlajuomasta, niin mikäpä olisi parempi juhlan luoja kuin kumota Karu Arki nurin. Ihan nimellisesti.

No totuuden nimissä, hieman asiaa selviteltyäni selivisi kyseessä olevan Tertin Kartanon 20-vuotisjuhlaoluesta. Olut tuotiin ilmeisesti markkinoille joskus vuoden 2011 (tämä on kyllä hieman huono lähde...), mutta en oikein ole tästä varma, ja mikä olisi tämä juhlavuosi tuonne historiikkiin verrattuna? Tertin kartanossa matkailutoiminta on alkunut ilmeisesti joskus 1978 vuoden tienoilla/jälkeen, kun viimeinen omistajan vaihdos on tapahtunut. Vuonna 2014 kartano on viettänyt myös 120-vuotisjuhlaa, mutta ei tämä ilmeisesti siihen liity. Olkoon se nyt sivuseikka ja keskitytään itse olueen.

Karua Arkea kera varrasleivän ja
tuoreen Viipurin rinkelin sekä kuihtuneen kuusen oksan.

Kun Karu Arki kaatuu lasiin, kuohu nostaa pinnalle noin sentin kerroksen valkoista hattaraista vaahtoa, joka laskee kyllä nopeasti. 

Tuoksu on mieto. Hieman nuhainen nenäni aistii kuitenkin kevyttää toffeeta, niukasti mallasta ja häivähdyksen humalaa.

Ensi suullinen on hyvin kupliva, kevyt ja mieto maultaan. Hieman lisä suullisia ja mausta alkaa kuoriutua esiin hieman maltaisuutta ja häivähdys sitruunaisuutta. Jälkimakuun jää mukava humaloinnin katkero.

Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoinen. Luonnetta suutuntuman jälkipuolelle tuo vähän napakampi humalointi.

Kaikkiaan mennään perinteisellä ja tutun turvallisella suomalaisella lager linjalla, vaikka jälkimakuun tulee mielestäni bulkkituotantoa rehdimpi humalointi. Tämä ei kyllä itselleni kovastikkaa herätä juhlallisia makuelämyksiä. En siis itse tätä ainakaan juhlajuomaksi valitsisi. Riippuu tietenkin mitkä olisi vaihtoehdot, mutta olen elämäni aikana kyllästänyt itseäni lagerilla sen verran, että ei tämä ainakaan juhlatunnelmaa itsessään luo.

Mutta vaikka etiketissä lukee "Tertin kartanon fiini juhlaolut", ei tästä nyt itselleni kovin fiineys ja juhlallisuus tule esiin. Ehkäpä voisi olla toisin kartanon komeissa puitteissa, mutta ei kotona. Himpun verran bulkkia parempaa. Ugh.

Tosin on syytä muistaa, että jossain vaiheessahan historian saatossa kirkas ja kauniin värinen lager on ollut sitä erikoisuutta. Raikas maku ja kullankeltainen väri ovat varmasti olleet jotain, mikä on laseissa ollut juhlallisempaa kuin perinteisemmät kotitekoiset hieman samaet arkijuomat kotikalja ja sahti. Vaikka on sitä sahtia juhliinkin tehty. Mutta nyt kirkas lager on arkipäivää. Osa karua arkea. Niin hyvässä kuin pahassa.

Karu arki on varmaan suurimmalle osalle kuitenkin työtä. Ainakin itselläni, vaikka se ihan kivaa ja kiinnostavaakin on. Siispä siitä oiva aasinsilta Ismo Alangon ensimmäiseltä soololevyltä, Kun Suomi putos puusta, kappale Työ.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Humalat: Jostain luin, että olisi käytetty tilalla kasvatettuha humaloita, mutta minulla ei ole tälle tiedolle mitään todistepohjaa.
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Tertin kartanon juhlaolut, joka on tehty kartanon uuden elämän 20-vuotisjuhlan kunniaksi.
Mistä: Perhetuttava toi Tertin Kartanosta

Rönnvikin vaalea – Rönnvik/Olutpaja

Tätä Rönnvikin Vaaleaa on ilmeisesti kehitetty hartaudella. Muistan lukeneeni jostain, että reseptin  hiomiseen on mennyt useampi vuosi. Panimo on perustettu Oluttupa Oy:n kanssa Rönnvikin viinitilan yhteyteen. Panimo on senkin verran tuore tapaus, että ensimmäiset erät tätä Rönnvikin vaaleaa lähti myyntiin 16.6. Nyttemmin tämä on saanut seurakseen Rönnvikin tumman.

Tämä panimon ensimmäinen tuote on kölsch-tyylinen (ei lager, niin kuin Twitterissä menin eilen mainitsemaan. Kiitokset korjauksesta Reittausblogin Harrille) olut. Eli kirkas ja vaalea pintahiivalla valmistettu olut, jonka juuret ovat Saksassa Kölnin seudulla. Siitäpä nimikin.

Minulla ei valitettavasti ollut kölsch oluiden maisteluun käytettävää omaa lasia, 2 dl:an "koeputkea", joten otin tämän IPA lasista. Tosin eihän kölschiä saisi valmistaa muualla kuin Kölnin seudulla. Tai niitä ei saisi ainakaan kutsua Kölschiksi, kuten ei saa kutsua shampanjaksi muita kuohuviinejä kuin Champagnen alueen kuohuviinejä tai Feta-juustoksi muita lampaan- ja vuohenmaidosta valmistettuja suolaan säilöttyjä juustoja kuin Kreikassa vastaavalla menetelmällä valmistettuja juustoja. Tosin Kölschillä ei taida olla EU:n nimisuojaa kuten kahdella edellä mainitulla, mutten vanno ihan varmaksi. 

Rönnvikin Vaalea – sopisi kaveriksi niin
ruisleivälle kuin karjalanpaistille. 

Olut väriltään vaalea oljen keltaista ja kirkasta. Valkoista lyhytikäistä vaahtoa kertyy pinnalle kolmisen senttiä. Tuoksussa mietoa maltaisuutta ja juuresmaisuutta.

Maku on hieman miedohko. Mukavaa mallasta ja hieman juuresmaisuutta maussakin. Uuninaurista ja porkkanaa. Humalointi ei ole voimakas, mutta se vähäinen tukee oluen makumaailmaa ja ryhdistää kokonaisuutta. Jälkimaussa sama makumaailma jatkuu. Suutuntuma on kevyen hapokas, viljaisa ja hieman kuiva. Lopputuntumaksi jää sopiva mallasmaisuus.

Vaikkei ole tullut hirveämmin lagereita juotua, joita lähellä kölschitkin makumaailmaltaan ovat, niin onhan näilläkin hetkensä, kun hyvää juomaa saa lasiin. Ja tässä Rönnvikin Vaaleassa on sitä jotakin vähän enemmän. Sinällään maku ei ole mikään erikoinen tai mieleen jäävä, mutta suutuntuma on perussuomalaista bulkkia parempaa ja tekee siten kokonaisuudesta huomattavasti miellyttävämpää. Kyllä tätä kehtaisi tarjota maukkaan, pitkään muhineen karjalanpaistin kera.

Karjalanpaistin, ruisleivän ja Rönnvikin vaalean kera otetaan jotain yhtä hienoa – Tapio Rautavaaraa. Monipuolinen laulaja ja näyttelijä. Kaiken lisäksi vielä keihäänheiton olympia kultamitallisti vuodelta 1948 ja jousiammunnassakin mies pärjäsi. Huhuh. Jos laivat on puuta ja miehet rautaa, niin Tapio Rautavaara oli timangia.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Rönnvikin viinitila / Olutpaja
Tyyli: Kölsch
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra ja vehnämaltaat
Alkoholi: 4,2 %
Mistä: K-Extra Ravioli, Tampere

EKO-Lager – Slottskallans Bryggeri

Töiden jälkeen ilta- ja aamupalaostoksilla käteen tarttui tämmöinen pullo, kun niin edullisesti lähti. Vain 1,39 €. Huhuh. Halapaa kuin jogurtti.

Lageria ei ole hirveesti tullut joutua viime aikoina, etenkään vaaleaa. Tosin muutaman hörppäsin KuopioRockissa keikan jälkeen, kun oli vain Sandelsia tarjolla. Joten johan tuo on jo aikakin.

Kamera on taasen jossain,
missä minä en. Pahoitteluni.

Elikkä maistelussa siis ruotsalaisen Slottskallans Bryggerin EKO-Lager.

Tuoksu miedosti maltainen. Hieman mitään sanomaton. Olut väriltään kirkkaan kullankeltaista. Vaahtoaa erittäin niukasti.

Maussa hienoista makeutta ja omenaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaussa tuntuu napakampi humalointi.

Suutuntuma on hiilihappoinen ja hieman laimea. Kuin hiilihapotettu omenamehu-viljatee yhdistelmä. 

Vähän laimea filis tästä kyllä jää. En tiedä onko sitä lopen kyllästynyt lagereihin, mutta ei ole kyllä oikein pitkään aikaan tullut mitään erittäin maukasta vaaleaa lageria juotua. Tummissa on sentään vähn enemmän sitä jotain, minkä vuoksi sitä suuhunsa laittaisi. Sanottakoon, että himpun verran tällä suomibulkkia paremmaksi pannaan, mutta jatkossa hyllyyn saa jäädä.

Olipahan sen verta laimeahko esitys, että eikai tähän voi kuin laimeutta pistää soimaan. Purkkarit jalkaan aurinkolasit silmille ja tuonne vesisateeseen. Tomas Ledin ja Sommaren är kort.

Tuomio: 

Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 23/50  

Speksit:
Panimo: Slottskallans Bryggeri
Tyyli: Lager
Maa: Ruotsi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Luomu
Mistä: K-Supermarket, Joutsa

Harjun Höyry Steam Beer - Panimoyhtiö Hiisi

Eilen töiden jälkeen tuli käytyä kotimatkalla heittämässä kaverille maistiaisiksi yksi oma tekemä IPA jyväskylän suunnalle ja sammalla kertaa tarjoutui oiva tilaisuus käydä katsastelemassa mitä oluita olisi tarjolla. Hyväksi todetusta Palokan Citymarketista lähtikin mukaan 11 pulloa, mutta kävin myös toisen kaverin vinkistä nappaamassa testiin K-Market Kauppahallista Panimoyhtiö Hiisin valmistamaa Harjun Hyöry nimistä höyryolutta. 

Höyryolut on itselleni uusi käsite, mutta löytämieni tietojen perusteella (siis googletin) se on Californian seudulta peräisin olevaa lager tyylisesti valmistettua pohjahiivaolutta, jota on vain valmistettu tavallista korkeammassa lämpötilassa. Nykyisin tahallaan, mutta aikoinaan ilmeisesti olosuhteiden pakosta, kun ei ollut viilennysmahdollisuutta. Ja ilmeisesti suurimmat kuluttajat olivat Californialaisia kaivosmiehiä. Tavallista lämpösemmässä hiivat saattavat käydä nopeammin (tai toimia jopa hitaamminkin) ja tuottaa jotain uusia aromeja tavanomaiseen käymisprosessiin verrattuna. En tiedä varmaksi. Kiinnostavaa kuitenkin.

Ensituttavuus Höyryolueen ja maukas sellainen.

Tuoksussa hienoista hedelmäkarkkia ja kevyttä maltaisuutta. Väriltään olut on kauniin kuparin punertava. Selkeästi tummempaa kuin valtavirtalagerit. Pinnalle kertyy noin 2 cm kerros valkoista vaahtoa, joka laskeutuu aika nopeasti, mutta jää roikkumaan lasin reunoille saarekkeina ja tasaisempana vaahtomattona.

Maku on miedohkon maltainen ja hedelmäinen, jota perusbulkkia tuhdimpi humalointi ryhdistää. Jälkimakuna suuhun jää maukas maltaisuus ja humalan lempeä katkeruus. Suu tuntuma on mukavan täyteläinen lageriksi, jota hiilihappoisuus piristää. 

Täytyy sanoa, että tässä on oikein maukas lagertyylinen olut. Ei tällä omiin olutsuosikkeihini yllettä, mutta jos tätä saisi lähempää ja puolet edullisemmin, niin voisipa saunakaljoina varastossa pitääkin. 4,50 € on kuitenkin hinta, jolla en tätä toistamiseen ostaisi.

Musiikkina otetaan banjoilua. Vaikka olut on enemmänkin länsirannikon suunnalta, niin tämä hillybilly meininki sopinee myös sinne päin. Ainakin minusta. Kun tätä Syvä Joki -elokuvan kohtausta katsoo, niin voisipa kuulla melkein höyrypillin huutavan miehiä takaisin töihin. Eli legendaarinen Banjo Duel.

Tuomio: 

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi 
Tyyli: Höyryolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Höyryolutta, Panimoyhtiö Hiisin erä #62. Olutta saatavilla vain K-Market Kauppahallista, K-Market Ruokavinkistä ja K-Market Kympistä Jyväskylästä.
Mistä: K-Market Kauppahalli, Jyväskylä

Jousan Ruhtinas - Panimoyhtiö Hiisi

Aloitin kolmen kuukauden työt Joutsassa kesäkuun alussa ja jo ensimmäisenä päivänä havaitsin kauppareissulla paikalliseen olutvalikoimaan tutustuessani itselleni täyden uuden tuttavuuden. Jousan Ruhtinas. Mikäs hitto tämä oikein on? 

Kesäkeli, kirja ja Jousan Ruhtinas.

Pulloa tutkaillessa huomasin oluen olevan Panimoyhtiö Hiisin käsialaa. No niin. Tämähän kiinnostavaa. Pullojen vieressä oli isompi juliste, jossa esiteltiin muitakin Jousa oluita. Ruhtinasta ennen on jo tullut 4 Jousa olutta (Jousan Pils, Jousan Pale Ale, Jousan Sauna olut ja Jousan Mestari), joista kolme ensimmäistä on ainakin Stadin Panimon käsialaa. Hiisi on lienee valittu oluen uudeksi valmistajaksi läheisyyden takia. Ja Hiisillähän on kokemusta kaupoille omien nimikko-oluiden tekemistä mm. Lutakko, Kompassi, Palokka ja mitä vielä lienee. Jännittävää.

Mutta mikäs tämä Jousa-merkki oikein on? Kyselin kassalla olleelta nuorelta herralta vähän Jousa oluista ja ovat kuulema nykyisen K-Supermarket Joutsan kauppiaan ideoima konsepti eli kaupan oma olut. Tätä ei lienee saa siis muualta kuin täältä. Eli jos nelostietä huristelet Joutsan ohi, niin hidastas vähän ja piipahda 400 metriä maantieltä tsekkaamassa olutvalikoima, joka on muuten yllättävänkin laaja 5000 asukkaan paikkakunnalle, ja nappaa mukaan maistiaispullo Jousalaista.

Niin mutta minkäslainen olut tämä Jousan Ruhtinas muuten on? Lasiin kaadettuna olut loistaa kauniin kuparinruskeana iltaaurinkon valossa. Pinnalle kertyy vain vähän vaahtoa, mutta olut kuplii hyvin paljon. Tulee mieleen vähän vappusima...

Herkullisen värinen olut toi
kuitenkin isoine kuplineen hienoisen
vappusima assosiaation.

Tuoksu on maltainen pienellä humalaisuudella. Maussa päällimäisenä on pehmeämaltaisuus. Aavistuksen miedohko maku. Humalan katkeroa tulee kivasti jälkimakuun, muttei kuitenkaan liikaa. Liikutaan täysmallas katekoriassa, mutta ehkä hivenen ale-tyylin päin taittuen. Humalointia on perus lageria enemmän mutta humalointi ei ole kuitenkaan pils-osastoa. Etiketissä kuvaillaan tätä "keskitäyteläiseksi magnum luokan BBQ olueksi", joten päättelisin oluessa olevan Magnum-humalaa ainakin. Ehkäpä jopa pelkästään

Suutuntuma on miedohko ja pehmeä. Humalointi piristää väähän, muttei ole varmasti liikaa keskarikeijoillekkaan. Kaikkiaan perusmaukas olut. Kelpaisi oikein hyvin vähän rasvaisemman kesäruoan, kuten grillatun porsaan kera. Kyllä minä tätä mielummin ottaisin kaveriksi kuin lavabulkkia.

PS. Iltakävelyllä törmäsin sattumalta rannassa vanhan kivitalon raunioihin. Kivimuurissa olevassa oviaukossa oli kyltti, jossa kerrottiin paikalla sijainneen 1930-luvulle saakka Jousan Ryvi niminen panimo. Tästä vaarmaan myös Jousa nimi nimikko-oluisiin. Kaikenlaista sitä löytää, kun lähtee tutkailemaan. Ja on täällä sahtipitäjässä näköjään oluttakin osattu tehdä.

Tuomio:  
Tuoksu: 7/10  
Ulkonäkö: 3/5  
Maku: 7/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 15/20  
Yhteensä: 35/50   

Speksit:  
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi 

Tyyli: Lager 

Maa: Suomi 
Alkoholi: 4,5 %  
Muuta: K-Supermarket Joutsan oma olutsarja. Kauppias tilaa oluet joltakin panimolta. Aikaisemmin myös StaPalta. 

Mistä: K-Supermarket Joutsa, Joutsa