Liefmans Goudenband – Liefmans

7. päivän luukusta paljastui Belgialaisen Liefmansin Goudenband – Sour Ale. Tämä on itselleni uusi tuttavuus, mutta viime jouluna Alkosta saatavilla ollut Liefmans Cuvé Brut vakuutti ainakin minut sen verran hyvin, että pari kuukautta sitten tehdessämme tilausta Belgian Beer Factorysta valitsin mukaan tilaukseen myös tämän panimon perusoluen. Ja onhan oluen ystävät tätä Ratebeerissä arvostaneet 98 pisteen edestä. 

Tämän oluen erikoisuus on sen sekoitteellisuus. Olutta valmistetaan tiettyinä aikoina vuodesta ja käytetään avoimissa astioissa. Käymisen jälkeen olut siirretään kellariin kypsymään. Goudenbandit kypsyvät valmistus ajankohdasta riippuen neljästä kahteentoista kuukauteen. Tämän jälkeen vanhemmat erät sekoitetaan nuorempiin, jolloin käyminen starttaa uudelleen. Sekoitteet pullotetaan ja näin pulloissa kehittyy happoja. Eli meininki on vähän kuin blend viskeissä.

Mutta siirrytäänpä sitten oluen maistelun pariin.

Liefmans Goudenbandin pullo on pakattu kauniisti siniseen ohueen silkkimäiseen paperiin. Kuin lahjaksi. Paperin sisältä kuoriutuu yksinkertaisilla etiketeillä varustettu vihreä pullo, joka on suljettu luonnon korkilla – kuin shampanjapullo. Korkki aukeaa kivasti poksahtaen. Suun sylkirauhaset aktiovoituvat.

Goudenband kaatuu lasiin kauniin tumman punaruskeana. Pinnalle muodostuu vajaa sentti kuohkeaa vaahtoa kuin vasta satanutta lunta. Mutta tämä vaahto laskeutuu vain hieman ja pysyy oluen pinnalla pitkään. Suu on kostunut jo hyvin. 

Kun lasin nostaa nenän alle avautuu lasista miellyttävä tuoksu, jossa on hapanta marjaisuutta ja jotain yrttistä mausteisuutta. Alkoholiprosentit on myös aistittavissa tuoksussa keveänä alkoholisuutena, jotka eivät kuitenkaan lyö nenille vaan enemmänkin lämmittävät limakalvoilla.

Nyt ei pysty enää pitkittämään. On saatava maistaa tätä houkuttelevaa nektariinia. Goudenbandin ensimmäinen suullinen tuntuu kielen päällä raikkaana ja kirpeän hiilihappoisina kuplina. Toinen suullinen antaa kuplien jälkeen tilaa myös maulle, missä on mahtavasti hapanta marjaa ja hedelmää, jotka nivoutuvat yhteen täyteläisen maltaisen makean rungon kanssa yhteen. Oluen valuessa jo ruokatorvea alaspäin kielen päälle nousee happamien marjojen tilalle maltaiden pehmeä ja hieman makea maku. 

Suutuntuma on erittäin pehmeä ja maltillisen hapan. Jännästi samalla raikas ja täyteläisen silkkinen.  Erittäin hieno Sour Ale, jossa happamuus on hyvin tasapainoinen ja maltillinen, jättäen tilaa muillekin mauille. Marjaisa happamuus on miedompaa kuin viime vuonna Alkon jouluvalikoimastakin löytynyt Liefmans Cuvé Brutissa, mutta hyvin samankaltainen hapankirsikkaisuus on myös tästä aistittavissa.

Kokonaisuutena tämä olut on oiva kumppani juhlaan tai pimeneviin iltoihin sielun ja ruumiin lämmittäjäksi. Erittäin hieno ja tasapainoinen tuotos, jonka makumaailma on käsittämättömän monipuolinen. Tästä riittää jaettavaa myös kaverillekin, vaikka kiusaus omia herkku kokonaan itselle voi käydä ylivoimaiseksi. Harmi, ettei tätä ole täällä paremmin saatavilla, mutta lähettifirmat kuskaa nopeasti. Ehtii vielä jouluksi tilaamaan.

Lopuksi kappale, jossa on sitä kaikkea myös paljon. Sigur Rósin Ára Bátur, josta on hieno liveäänitys legendaariselta Abbey Road Studiolta. Kappale on erittäin eeppinen ja monipuolinen kasvaen lopun lapsikuoron kanssa lähes taivaisiin asti. Lasi kouraan ja kuuntelemaan.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Liefmans
Tyyli: Sour Ale
Maa: Belgia
Alkoholi: 8,0 %
Mistä: Belgian Beer Factory

Liefmans Cuvée Brut – Liefmans

Eilen illalla katsottiin vaimon kanssa Hayao Miyazakista kertovaa dokumenttiä Yle Areenasta ja samalla teki mieli maistella jotain hyvää juomaa. Valikoin kaapista maisteluun Liefmansin Cuvée - Brutin, jota itse maistoin ensimmäisen kerran jouluna porukoilla joulupuuron kera. Ja voi, että se maistui hyvältä. Omaa pulloani olen jemmannut sopivaa hetkeä odottaen ja tämä tuntui nyt tälle sopivalta.

Liefmans Cuvée - Brut on väriltään hyvin tumma punainen, joka muistuttaa kypsän kirsikan väriä. Pinnalle kertyi kuohuvaa vaalean rosan väristä vaahtoa. Näky ei ole ole mikään yleisesti oluelle miellettävän näköinen, mutta erittäin lumoava.

Tuoksussa on voimakasta kirsikkaisuuta, raikkautta, mutta myös maanläheisyyttä. Kevyesti vaniljaa ja hapanomenaa. Erittäin hieno ja upea tuoksu.

Maku on makean kirsikkainen, mutta maussa on myös kevyttä happamuutta, joka palaa voimakkaampana jälkimakuun. Tässä voimakas ja tasapainoinen tuorekirsikkamehun tuntu. Enkä tarkoita sitä huonolla ja vetisellä tavalla, vaan vastapuristetun mehun raikkautta ja makuja. Vaikka tämä on melko makea, on tämä myös huikean makuista. Maistui, vaikkei tätä pullo tolkulla jaksaisi juoda. Suutuntuma on täyteläinen, hieman hapan, maltillisen hiilihappoinen ja raikas.

Kokonaisuutena erittäin hieno olut! Pidin tästä kovasti, vaikken ole kuitenkaan suurin kirsikkaoluiden ystävä.  Tulen ostamaan tätä varmasti jatkossa, jos vain vastaan tulee. Ei sovellu ehkä saunakaljaksi, mutta nautittuna siltään lasillisena hyvässä seurassa tai jälkiruoan kera, tämä on olut paikallaa. Toimii myös alkumaljana. Pitäisi kokeilla myös lämmittettynä, kuten Alkon myyjä minulle suositteli.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Liefmans
Tyyli: Flaamilainen hapan Ale
Maa: Belgia
Väri: 34,9 EBC
Katkerot: 12 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Pilsner- ja karamellimaltaat
Humalat:  Hercules
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Kirsikka
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Laajalahden Suurpanimon PIPA vs. Snow White Breweryn Foxy IPA

Joulukuu on ollut kovin kiireinen eikä ole joutanut paljoa olutarvioita valitettavasti kirjoittelemaan. Mutta nyt vuosi vetelee viimeisiään. Huomenna ei mitään tiedossa ja nyt vähän vapaata aikaa, joten voipi muutaman oluen nautiskella. Sain tässä taannoin 4 olutta ja yhden siiderin maisteluun Espoon suunnalta. Hulppealla 25l tuotantokapasiteetilla toimiva Laajalahden Suurpanimo on kahden kaverin kotipanimo, missä on tehty jo monta ennakkoluulotonta olutta, kuten Lapsang souchongilla eli männynjuurilla savustettulla mustalla teellä "savustettua" Savu Porteria. Vertailun vuoksi tällä hetkellä oman kotipanimomme Snow White Breweryn tuotantokapasiteetti on n. 15l.

Syksyllä panimon puuhamies Jaakko Järvinen haastoi meidän panimon tekemään pihlajanmarjalla maustettua IPAa ja pitihän haasteeseen vastata. Niinpä me Mr. Whiten teimme oman versiomme. Syyspäivänä kävin keräilemässä n. kilon verran pihlajanmarjoja Kuopion Kolmisopen ryhmäpuutarha-alueelta, joista sitten 500g marjoja keiteltiin pienessä määrässä vettä, joka lisättiin sitten keiton jälkeen käymispönttöön. 

Foxy ja PIPA. Vasen oikee. Ja Foxyssä kuvan otto hetkellä kaadosta jo
minuutti ja oluttakin näkyy jo hyvinkin. PIPAssa vaahto pysyy
selkeämmin kohtuudesaa.

Laajalahdesta tullut IPA oli maustettu jo keiton aikana marjoilla, minkä lisäksi pöntön oli lisätty käymisen jälkeen kuivamaustumaan kuivattua marjarouhetta sekä kanelia ja kardemummaa. 

Foxy IPA vasemmalla ja Laajasalon
SuurPanimon PIPA oikealla.

Laajalahden SuurPanimon PIPA on väriltään selkeästi vaaleampaa ja kirkkaampaa kuin meidän Foxy IPA. Meidän Foxy IPAmme taas kuohuu aivan valtavan paljon enemmän kuin PIPA, kuten kuvasta näkyy. 

PIPAn tuoksussa kanelia, kevyttä omenaisuutta ja pihlajanmarjaa. Foxyssa kevyttä pihlajanmarjaa, hienoista pihkaista havuisuutta, humalaa ja hartsista happamuutta. Eli eroa on tuoksussa paljonkin. 

PIPAn maussa ensin hedelmäistä humalaa ja kevyttä havuisuutta. Jälkimakuun tulee hapokasta marjaisuutta ja Fazerin Kettu-karkin jälkimakua. Ei sentään niin makeaa. Hieno kombo. Makumaailma toimii oikein hyvin. 

Foxy IPAssa ensimaku on paljon hyökkäävämpää ja kirpeämpää. Sitten makuun tulee mukaan humalaa ja selvää hapanta marjaisuutta, joka on voimakkaampaa kuin PIPAssa. Jälkimakuun hiipii hieman viljaista jauhoisuutta. Foxy on selkeästi happamalta kuin PIPA, vaikka PIPAan on käytetty suhteessa enemmän marjaa kuin Foxyssa. 

PIPAn suutuntuma on pehmeämpi, mutta muuttuu jälkimakuun nopeasti hieman happamaksi ja raikkaan marjaisaksi. Hiilihappoja on kohtalaisesti. Foxyssä suutuntumaa hallitsee happamuus ja hiilihappoisuus. 

Kokonaisuutena PIPA edustaa selkeämmin IPA linjaa, kun taas meidän Foxy lähtee harhailemaan jonnekin Sour ALEjen makumaailmoihin. Ulkonäöllisestikin PIPA on tyylipuhtaampi IPA. Foxyssa on suodattamattoman vehnän sameutta ja kermatoffeen väri johdattaa ajatukset enemmän BelgiALEjen tai Brown ALEjen suuntaan. Alkutavoitetta edustaa selkeämmin Laajalahden SuurPanimon PIPA, joten julistan omalta osaltani pisteet sille. Sour ALEjen ystävät voisivat hyvinkin saada suuremman nautin Foxy IPAstamme. 

Mutta kaikkiaan maukkaita tuotoksia on taas kotiolosuhteissa saatu aikaiseksi. Laitan tähän tarkempia speksejä molemmista oluista, jos saan Jaakolta luvan jakaa tätä tietoa sekä kaivettu oman reseptimme kurahtaneen läppärin kovalevyltä. 

Mutta tällä nyt mennään. Kaikesta huolimatta erinomaista alkavaa vuotta kaikille oluen ystäville – ja muillekin. Tästä on hyvä jatkaa.

Tähän vuoden vaihdon musaksi lyödään Pariisin Kevään Pikku Huopalahti biisi. Siitä löytyy Arto Tuonelan laulamana ensivuodelle loistava ohjenuore: "Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai voi odottaa seuraavaa." Mutta minä pidän kuitenkin tämän, kun ollaan jo mukavasti kyydissä.