Juhla Pils – Fiskarsin Panimo

Hyvin maistui oluen teon ohessa.

Sain tuossa taannoin Rekolan Panimolta, joka reilu viikko sitten muutti nimensä Fiskarsin Panimoksi, maistiaispaketin, missä oli yksi etiketitön pullo. Tämä pullo sisälsi Suomi 100-vuotta Juhla Pils -olutta.

Tällä hetkellä Juhla Pilsiä ei ole saatavilla kuin ravintolatarjoiluna hanasta. Resepti on kuitenkin panimolla hiottu tovi, joten suattaapi olla, että tätä kauppojen hyllyillä pulloissakin tämän vuoden aikana nähdään.

Juhla Pils on väriltään kullankeltaista ja kirkasta. Pieneen kahden desin lasiin kaadettaessa valkoista vaahtoa kertyy hieman, mutta se on melko lyhyt ikäistä.

Tuoksu maltainen, tuoreen ruohoinen ja hennon kukkainenkin. Hienoisesti löytyy hedelmäkarkkiakin. Tuoksusta en löydä diasetyylisyyttä.

Ensi suullinen tuntui ensin mietona, mutta sitten humalatujauksen jälkivanassa esiin puskee makeaa maltaisuutta ja tuttifrutti karkkia. Sitten humalat ottavat taas hallinnan ruohoisella ja sitruksisella otteellaan. Seuraavat suulliset jatkavat samoilla linjoilla, mutta mietoutta ei enää tunnu ja maltaat on heti läsnä. Lisänä tulee jotain kukkaisia ja yrttisiä fiiliksiä. Vastaleikattu ruoho on selkeästi läsnä. Pullon loppua kohden jälkimaussa diasetyylisyys alkaa tulla selkeämmin esille. Oikeastaan oikein hieno makukombo.

Suutuntuma on mukavan tukeva olematta kuitenkaan tunkkainen. Humalointi raikastaa ja ryhdittää. Tosin hienoisesti jotain voimaista/rasvamaista tulee välilä suun taka-alalla esiin.

Kokonaisuuten maukas pils, jossa pientä miinusta tulee hetkellisestä rasvamaisesta suutuntumasta. En osaa sanoa tuleeko se diasetyylistä, kun sitä maussa ei paljoa ole, mutta hieman se häiritsee minua. Se ei ole niinkään maussa, mutta suutuntumassa se tulee. Toisaalta tässä panimolla on ollut tavoitteena saada diasetyylisyyttä esille, joten siinä on onnistuttu. Itse en ole kuitenkaan suurin diasetyylisyyttä ystävä. Kuitenkin tähän mennessä paras maistamani Suomi 100 -teeman alla tehty olut.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

Kaffe Stout – Rekolan Panimo

Tänään on tullut jälleen saataville Alkon joka vuotiset käsityöläisoluet. Itse en ole ehtinyt ihan valtavasti perehtyä tämän vuoden tarjontaan, mutta äsken Alkon sivuille katsastaessani totesin, että olisihan siellä taas monta mielenkiintoista olutta tarjolla. 21 olutta, jos oikein katsoin. Koko paketille kertyisi huimat 109,56€. Onhan siinä kyllä melkein joulukalenterillinen mielenkiintoisia oluitakin, mutta itse joudun tämän hetkisessä tilanteessa hieman karsimaan omaa hankinta listaani. Koetan lähipäivinä tehdä oman pienen listaukseni (ehkäpä kymmenen olutta), jotka ajattelen hankkia. Kunhan ehdin niitä vähän makustella.

Mutta olen ollut sen verran onnellisessa asemassa, että olen saanut kaksi näistä oluista maistoon suoraan panimolta. Lauantaina maistelin jo joulun alla saamani Iso-Kallan Panimon Biére de Gardenin ja tänään vuorossa on Rekolan Panimon Kaffe Stout.

Sympaattisesti nimetty Kaffe Stout on kahvilla maustettu ja laktoosilla makeutettu stout, joka panimon mukaan on heidän versionsa maitokahvista. Tunnustan, että Rekolan Panimon tuotteet ovat kiinnostaneet aina ja tämä olut olisi ollut varmasti hankinta listallani. Kohta nähdään vakuuttaako tämä itseäni niin paljon, että hommaisin tätä lisääkin jemmaan.

Kaffe Stout on väriltään jykevän mustaa ja läpi lähes läpi kuultamatonta. Kaadettaessa valkoista melko lyhyt ikäistä, mutta kuohkeaa vaahtoa kertyy noin sentin kerros.

Tuoksu on reilun mokkainen ja suklainen. Seasta ui esiin välillä pähkinänougaan aromejakin. Oikein voimakas ja herkullinen tuoksu.

Ensi hörppy yllättää vähän kovalla ja hyökkäävällä maullaan. Ei oikein muuta kuin hetkellinen makeus ja runnovat katkerot päälle. Täh? Toinen hörppy tuntuu pehmeämmältä ja makuja aistii paremmin, mutta mielestäni olut on liian kylmää vielä (noin 8 °C). Hetken lämmittelyn jälkeen maut selkeästi pehmenevät lisää ja avautuvat. Nyt mukaan kömpii kahvia ja suklaata ja suklaakahvia ja kaakoata. Aika reilusti. Myös paahtomallasta on mukavasti. Taustalla häilyy kuitenkin melko jyrkät katkerot, jotka eivät ole mielestäni tälle makumaailmalle ihan parhaaksi, vaikka ryhdittääkin sitä. Ehkäpä tässä tapauksessa jo hieman liikaa. Ei tämä silti pahan makuista ole.

Suutuntuma on alkuun pehmeä ja melko täyteläinen, kunnes katkerot ottavat komennon ja työntyvät vahvimmaksi tuntumaksi. Kaikki katkero ei tule varmasti humaloinnista, joka ei nyt ole kuitenkaan mitenkään raju, vaan epäilen osan tulevan mausteena käytetystä kahvista.

Kokonaisuutena oikein kiva ja maukas maitokahvi tämä Kaffe Stout. Paljaaltaan ihan hivenen jytäkkä on tuo happokkaan kahvimainen katkero, joka antaa hivenen pohjaan palaneen huoltari Saludon tuntua, mutta toimii ihan hyvin tumman suklaan kaverina.  Itselläni oli 80% ja 70% suklaata, joista ensimmäinen toimi mielestäni paremmin, koska oluessa itsessään on jo makeutta mukana. En olis katunut tämän hankkimista. Jos budjetti antaa periksi, niin voisin hommata toisen pullollisen suklaajälkkärin kaveriksi esim. pääsiäiseksi.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri: 132 EBC
Katkerot: 36,4 EBU
Kantavierre: 18,2 °P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Laktoosia ja kahvia. Yksi Alkon vuoden 2017 käsityöläisolutvalikoimaa
Mistä: Sain maistiaspullon panimolta

Kaksi Kotia Ruusuhippi – Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi

Arviossa tänään Rekolan Panimon ja Panimoyhtiö Hiisin yhteistyönä tehty olut Kaksi Kotia Ruusuhippi. Kaksi Kotia on nimi näiden kahden panimon yhteisötyöoluiden yleisnimitys. Sarjassa on aiemmin esiintynyt Kaksi Kotia (ensimmäinen oli ilman erillistä nimeä, tyrni-belgi-IPA, Kuuma Kurpitsa (kurpitsa-chili ale, Choko-Cherry (suklaa-kirsikkaolut, tästä oli muistaakseni sekä kauppavahvuinen että 7,5% versiot), Sanoi Kettu (pihlajanmarja Ale) ja Vailla humalaa (villiyrtti-sour). Näistä olen päässyt maistamaan vain ensimmäisen, Choko-Cherryn ja Vailla humalaa. Ensimmäinen pullosta, toinen hanasta Ravintola Maljassa ja Vailla humalaa viime vuonna OlutExpossa. Ensimmäinen oli omaan makuuni, Choko-Cherry ihan kiva ja villiyrttiviritys oli mielenkiintoinen, muttei hirveämmin sytyttänyt minua.

Ruusuhippi on väriltään oranssin punainen ja samea. Väri on kuin ruusunmarjahillolla. Vaahtoa kertyy vain hyvin ohut ja lyhytikäinen kerros.

Tuoksu on marjaisan hapan. On ruusunmarjaa, hieman raparperiä, ketunleipää ja belgialaista hiivaa. Myös hienoista mausteisuutta.

Maku on marjaisa ja hieman pajun kuorinen. Mallasta löytyy maltillisesti. Myös marjaisan ja pihkaisen katkeroinen, joka ensiintyy etenkin jälkimaussa. Mausteita ui myös seassa. Valkopippurisuutta – ja vähän liiaksikin. Ei ole ihan minun makuun tämä soppa.

Ruusuhipin suutuntuma on hapan, viileä ja katkera – kuin ylhäisörouvan syli.

Kokonaisuutena Ruushippi on mielenkiintoinen olut, mutta ei itseäni innosta. Maussa mausteet ovat selkeää Belgian Ale osastoa, mutta tuo happamuuden vuoksi mennään enemmän Sour Ale puolelle, mutta ei puhtaasti sitäkään. Vähän muinaisolut osastoakin. Ei vain nyt iskenyt kovasti. Ehkä odotin enemmän. Kokeilevuudesta plussaa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Belgian Ale
Maa: Suomi
Väri: 16,6 EBC
Katkerot: 21,3 EBU
Kantavierre: 13,5 °P
Maltaat: Pilsner- ja karamellimaltaat
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Ruusunmarjaa
Mistä: Arkadian Alko, Helsinki

Katajan Kuiske – Rekolan Panimo

Ajattelin, että pienen hiljaiselon jälkeen voisin taas kirjoitella jostakin suomalaisesta oluesta arvion.  Jääkaapista valikoin Rekolan Panimon Katajan Kuiskeen, jonka ostin josku Kuopion keskustan Alkosta. Tämä ehti muutaman hetken kellarissakin oleilla, mutta siirsin sen pari viikkoa sitten jääkaappiin. Olen tämän pari vuotta sitten Ravintola Maljassa maistanut, mutta muistiinpanoja en silloin tehnyt. Nytpä siis myös arviot kehiin.

Avattuani pullon ja laittaessani korkkia pois olut alkoi kivuta jo ulos pullosta ihan omin voimin. Olin avannut pullon lipaston päällä, joten äkkiä pullo kohti lasia, mutta lorina kävi pullon kylkeä pitkin myös lipastolle. Muutaman hetken kuluttua lasi oli aivan täynnä vaahtoa, joten pullo pois, mutta kuohu sen kuin jatkui. Pullo kiireesti tiskialtaalle, mihin jätin sen seisahtumaan. Kuivattuani lipaston päällisin palasin keittiöön seuraamaan kuohumista. Alla liikkuvaan kuvaa todisteena kuohuvirrasta.

@RekolanPanimo'n Katajan Kuiske vaikuttaa hieman turhan innokkaalta... 🙄 Testataan kuitenkin maku ja tuoksu. pic.twitter.com/EyhPBHhjkn

— Musamiehen oluet (@Musamiehenoluet) 22. huhtikuuta 2016

Pullossa erä merkintänä L139 ja päiväyskin 02.09.2016, joten ei pitäisi olla vanhentunutta. 

Puhaltelin enimmät vaahdot pullon suulta pois ja uusi yritys lasin täyttämisessä. Vaahtoa muodostuu edelleen huimasti myös lasiin. Lopulta sain kuitenkin koko pullon mahtumaan isoon 6 dl tulppaanilasiin.

Olut on väriltään tumman punaruskeaa ja sameaa. Sameus saattaa johtua myös pohjalta nousseesta hiivasta, joten en ole varma onko tämä lähtökohtaisesti näin sameaa. Sahti tulee vähän mieleen. Tai ruostetta sisältävä kuravesi.

Tuoksu on hieman happaman maltainen sekä hennon katajainen ja pihkainen. Hieman sour efektiä tässä myös on vivahteena, joten hienoinen epäilys oluen kontaminoitumisesta käy mielessä.

Lasi kuitenkin rohkeasti huulille. Maku on hyvin maltainen. Jopa hieman mämminen. Tässä on tummaa mallasta, puulusikkaa, ruisleipää, fariinisokeria ja maltillisesti katajaista havuisuutta. Hieman tunkkainen makukokonaisuus, muttei epämiellyttävä. En havaitse ainakaan mitään selkeää virhemakua.

Suutuntuma on maltaisan pehmeä, kun alun reilu hiilihappoisuus on saatu asettumaan. Tästä johtuen hiilihappokuplia purkautuu tavallista enemmän myös röyhtäyksinä.

Kokonaisuuten olut oli hienoinen pettymys. Tämä överiksi äitynyt kuohunta sai ärräpäät lentämään ja hetken mietin jo kippaavani koko oluen viemäriin. Maku oli ihan miellyttävän omalaatuinen ja tuoksukin kohtalainen, mutta tämä överit kuohunta veti kokonaisvaikutelmaa reilusti alaspäin. Joten se huomioitakoon, kun arviotani luette.

Jotain liikakuohumisongelmaa ainakin Katajan Kuiskeen kohdalla on ilmeisesti ollut, kun sain panimolta viestiä  Twitterin kautta ja pyysivät eränumeroa tiedoksi. Ainakin joku syy kuohunnan takana on panimon mukaan saatu jo poistettua.

@Musamiehenoluet Näitten kanssa väännetty. Ainakin yksi syy poistettu alkuvuodesta. Pystytkö sanoo mikä LOT -numero?

— Rekolan Panimo (@RekolanPanimo) 22. huhtikuuta 2016

Liika kuohunta ei oikein luottamusta herätä, sotkee helposti paikat ja saa ärräpäät lentämään, joten toivottavasti kuohunta ongelma on saatu kokonaan poistumaan. Koska makuvirheitä en havainnut, niin kuohunta ei varmaan makuun hirveästi vaikuttanut enkä osaisi sanoa tätä mikrobikontaminaation aiheuttamaksi. On sitä ennenkin kovasti kuohuvia oluita nähty, joiden maussa ei ole ollut mitään vikaa. Näistä päällimmäisenä mielessä EvilTwin Breweryn Disco Beer sekä pari omaa tekelettä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 25/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Aromatisoitu olut
Maa: Suomi
Väri: 66,5 EBC
Katkerot: 20,8 EBU
Kantavierre: 14,5 °P
Maltaat:  Tummat Alemaltaat, paahdetut ruismaltaat
Humalat:  Fuggles
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Katajanmarjat
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Musta Valssi – Rekolan Panimo / Mathildedalin Kyläpanimo

Tänä maistelussa Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon Musta Valssi. Tästähän on kyllä myös maitokauppa versio, jota ei tosin Kuopion seudulla ole näkynyt. Tästä syystä on se jäänyt maistamatta. Nyt kuitenkin vahvempi versio saapui ympäri Suomea Alkon käsityöläisoluiden myötä. Eli tämä olut on osa tämän vuoden valikoimaa ja onhan se aika antaa taas lagereillekin mahdollisuus. Täytyy myöntää, ettei niitä ole paljoa tullut juotua. No, tosin tänään join päivällisellä tomaattikeiton kaverina kotitekoisen Lazy Sunday Lagerin, jonka reseptiikka mukailee Samuel Adams Boston Lagerin reseptiikkaa. Mutta löpinät sikseen ja juoma lasiin.

Musta Valssi on nimensä mukaisesti väriltään mustaa – sysimustaa. Tästä ei kyllä paljoa läpi näy. Vaaleaa vaahtoa kertyi pinnalle parin sentin kuohkea kerrokseksi, mutta se on kuitenkin melko lyhyt ikäinen.

Tuoksu on tuhdin maltainen ja hieman mämminenkin. Jotain suklaistakin tässä on. Lämmettyään tuoksuun tulee myös palvikinkkua. Miellyttävän ruokaisa ja pehmeä tuoksu.

Makuun tulee alkuun maltaista makeutta ja hieman suklaisuutta, jonka jälkeen suun valtaa erittäin paahtomaltainen jopa nokinen makumaailma. Jälkimakuun nousee kivasti katkeroita kuivaamaan suuta, mikä korostaa oluen nokisuutta. Katkerot ovat kuitenkin maltilliset. Jälkimaussa nousee välillä esiin myös mukavia palvikinkkuisia aromeja. Nämä jälkimaut pyörivät kivasti suussa pitkään.

Suutuntuma on alkuun täyteläisen maltaiset, minkä jälkeen kuivat katkerot ottavat paikkansa.

Kokonaisuutena tässä on kyllä erinomainen tumma lager, jossa on mukana rielusti kuivaa nokisuutta. Monipuolinen ja maukas olut, jota olisi voinut juoda vielä toisenkin pullollisen. Tämä ei ole mikään erikoisen, mutta maukas ja tasapainoinen kylläkin. Musta Valssi toimisi varmasti hyvin myös ruoan kanssa. Taidan hommata pari pulloa käyttöolueksi.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Mathildedalin kyläpanimo
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 112 EBC
Katkerot: 48,1 EBU
Kantavierre: 13 °P
Maltaat: Pilsner-, pale ale-, münchener ja black-maltaat
Humalat: Tradition, Spalter ja Hallertauer
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Yksi vuoden 2016 Alkon käsityöläisoluista
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Luomu Rölssi – Rekolan Panimo ja Mathildedalin Kyläpanimo

Komia on vaahtokruunu.

Viime viikonloppuna vierailin pitkästä aikaa Helsingissä koulutuksellisissa merkeissä. Jäin kuitenkin yöksi kummipoikaa morjestamaan ja samalla tuli piipahdettua Sellon Prismassa. Sieltä lähti mukaan tämmöinen Kuopion seutuvilla tuntematon juoma kuin Luomu Rölssi.

Luomu Rölssi on Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon yhteistyössä valmistama Kölsch-tyylinen olut, jota on maustettu luomurosmariinilla. Muutenkin ainekset on luomua.

Väriltään Luomu Rölssi on vaalean oljen keltaista. Lasissani olut näyttää samealta kuvassa, koska pintaan tuli huurua lämpötilaerosta johtuen. Tämä olut kuohuaa aivan tolkuttomasti. Varastostani ei löydy putkilomaista  kölsch-lasia, joten päädyin valitsemaan vehnäolutlasin. Vaahtokruunu on kyllä komea, mutta toivottavasti ylitsevuotava vaahtoilu ei enteile makuvikaa...

Tuoksu on maltainen, yrttinen ja maltillisen humalainen. Tuoksussa ei ainakaan virhearomeja.

Ensikaadon kuohut...

Rölssin maku on mukavan pehmeä, yrttinen ja maltainen. Ei virhemakuja. Jälkimakuun tulee maltilliset katkerot. Rosmariinin voi kyllä selkeästi maistaa, kun tietää sitä oluessa olevan, mutta se ei mene kuitenkaan ylitse. Toki voisi hyvinkin olla, että en olisi rosmariiniksi tätä mukavasti oluen makua sävyttävää makua tunnistaa. 

Suutuntumaltaan Luomu Rölssi on pehmeä ja napakkarunkoinen olut. Ehkäpä rosmariini vie himpun verran raikkautta pois, mutta antaa makumaailmaan sen verta persoonallista potkua, että se sallittakoon tässä oluttyylissä anteeksi.

Kokonaisuuten Luomu Rölssi on oikein maukas kölsch, joka sopii loistavasti saunaolueksi. Rosmariini maalailee makuhermoille hienostuneen vivahteen, jolla Luomu Rölssi erottuu edukseen. Rosmariini on uusi tuttavuus minulle oluessa. Jäi mieleen positiivisena makuelämyksenä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Mathildedaln Kyläpanimo
Tyyli: Kölsch
Maa: Suomi
Maltaat:  Luomuohramallas
Humalat:  Luomuhumala
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mukana luomurosmariinia
Mistä: Sellon Prisma, Espoo

Funky Luomu – Rekolan Panimo

Eilen illalla oli aikaa taas maistella rauhassa ja kirjoitella jotain ylöskin. Vuoroon pääsi Rekolan Panimon Funky luomu saison. Tätä olen odottanut innolla. Rekolan Panimo on tehnyt monia mielenkiintoisia oluita ja odotukset tämänkin suhteen ovat siis korkealla.

Funky luomu kaatui lasiin muodosten reilun parin sentin pehmeän näköisen vaahtokerroksen. Melkein kuin partavaahtoa. Olut on väriltään punertavan oransia ja hieman samaeahkoa. Valoa vasten katsottuna kuin utuinen eteläisen paratiisisaaren auringonlaskun värjäämä taivaanranta. Herkullisen näköistä.

Tuoksu hiivainen, hennon kukkainen ja maltainen. Pähkinää ja jotain hapanta. Ehkäpä raparperia. Tai ei sittenkään. Ei niin voimakas. Enemmänkin ketunleipää. Salaattinen ja oksaalihappoinen.

Makumaailma on kuin haukkaus kesäistä Belgialaisen tallin takaista niittyä. Tuhti mallasrunko, jonka ympärille on koottu kimppu kedon kukkasia, vastaleikattua ruohoa ja basillikan lehtiä. Päälle varisteltuna belgialaista hiivaisuutta ja tarjoiltua pehmeästi kuplivana raa'an perunasiivun kera. Jälkimakuun tarjoillaan petäjäisen oksaa, josta happaman kuivan kuoren lisäksi suuhun eksyy tippoja pihkaisuutta.

Suutuntuma on hienoisen hapan sekä samalla kevyt ja kuiva, jota pehmeä ja pieni kuplainen hiilihappoisuus piristää. Jälkimakuun tulee katkeroa pihkaisuuden vuoksi.

Kokonaisuuten ihan maukas saison. Ei helpoimmasta päästä, mutta mielenkiintoinen makumaailma, joka jaksaa kantaa loppuun saakka.

Tässä on reilu viikko tullut kuunneltua Neøvin uusinta Dominique levyä ja viime perjantainen levyn julkkarikeikka Kuopion Kino Kuvakukko elokuvateatterissa oli upea ja visuaalisestikin vaikuttava. Ja keikkapaikkanakin elokuvateatteri on erikoinen. Tosin punkin uuden tulemisen vuosina 90-luvulla Kuvakukossa pidettiin pariinkin otteeseen punk keikkoja, kun virallisemmat keikkapaikat oli vähissä ja keikkoja järjestettiin vaikka missä ja ihmiset tulivat paikalle. Itsekkin muistan käyneeni nuorena poikana katsomassa jonkun paikallisten suuruuksien esiintymitä. Nykyisin ihmisten paikalle saaminen tuntuu olevan aika paljon vaikeampaa. Valitettavasti.

Mutta tähän haluan jakaa Neøvin uuden levyn uusimman videon Woolen Pumpkin Shirt, jossa näköjään hiippaillaan Vuorilammen metsiköissä ja Kuopion keskustan tuntumassa. Hieno video hienolle biisille.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 21,1 EBC
Katkerot: 9,9 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Luomumaltaat (pils, pale ale, münchener ja crystal)
Humalat:  Luomuhumalat (Polaris ja Saphir)
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Belgialainen hiiva, yksi Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Ginger – Williams Bros. Brewing Co.

Tämäkin on kirjaus arkistoista, joita en ole jostain syystä aiemmin ehtinyt kirjailla ylös blogiin. Tässä siis arviot Skotlantilaisen Williams Bros. Brewing Co.:n panema Ginger inkivääriolut. Bruce ja Scott Williamsin luotsaama pienehkö panimo tekee lähtökohdiltaan mielenkiintoisia oluita kuten merileväolut (Kelpie Seaweed Ale, joka ei kyllä omaan makuuni tarjonnut mitään kiinnostavaa) ja sehän on aina mielenkiintoista. Tosin on syytä muistaa, ettei kikkailu tuo lisäarvoa, jos lopputuotteen maut ei satu kohdilleen. Panimo on tunnettu myös juurikin miedoista oluista, joten näitä löytää aika hyvin suomalaisista maitokaupoista. Suosittelen kokeilemaan.

Olut on väriltään vaalea kullan keltainen ja hyvin kirkas. Pinnalle kertyy todella niukasti vaahtoa.

Gingerin tuoksussa on päällimäisenä inkivääriä, mutta siitä löytyy myös sitrusta ja makeutta. Itseasiassa hyvin simamainen. Monipuolinen ja maukas tuoksu, vaikkakin hieman liian makea omaan makuuni. 

Maku on raikas, mutta maltainen. Inkivääri ja sitrus maistuu myös. Jälkimakuun tulee inkiväärin pyörimään ja kielelle jää inkiväärin lämmittävä polte. Jos inkivääristä tykkää, niin maku on ihan miellyttävä. Makeutta on vähän, muttei onneksi limppariluokkaa. Rekolan panimon Kesäkolli on tähän verrattuna hyvin kuiva, mutta mielestäni enemmän olutmainen.

Suutuntuma on vähän limonaadimainen, vaikkei hiilihappoja olekkaan kuten esim. Schweppersin Ginger Alessa. Jotenkin ei kuitenkaan hirveämmin miellytä itseäni. Mielummin "oluen" valitsisin, kuin tämän alkoholillisen inkiväärioluen. Toki tällekin paikkansa voisi olla esim. jälkiruokajuomana. Jos pitäisi inkivääristä olutta ostaa, niin mielummin Kesäkollin ottaisin kuin tämän.

Kerta Gingeriä käsitellään, niin otataan sitä lisää mukaan musiikkinakin. Ginger Spicehan oli 90-luvun jättiläismäisen suosion saavuttaneen Spice Girlsin yksi laulajista. Muista, että vähän dissasin bändiä silloin, eikä kyllä musiikki iske vieläkään, mutta näin vuosien jälkeen voin hyvällä omalla tunnolla myöntää, että tyttöenergialla oli ehkä ihan tervetullutkin vaikutus. Ja kulttuuri-ilmiönähän bändi oli merkittävä, vaikkakin levy-yhtiö tuotehan se kaikesta kaveruus vakuuttelusta oli. En kiistä, etteikö tytöt olisi olleet kavereita, mutta ilman levy-yhtiön buustausta ei tuommoista hulabaloota olisi syntynyt. Tässä kaiken aloittanut Wannabe.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Williams Bros. Brewing Co.
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Skotlanti
Maltaat:  Mallasohra ja -vehnä
Humalat:  Ei ilmeisesti ollenkaan humalaa, jos etiketin tietoja on uskominen
Alkoholi: 3,8 %
Muuta: Inkiväärijuurta 8%, sitruunamehua ja sitruunan kuorta
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio

Kaksi Kotia - Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi

Tällä hetkellä elämä on asettunut hetkiseksi hieman urilleen, kun vietän koko kesän töissä samassa paikassa. Tosin 180km kotoa. Kolme kuukautta siis minulla on kaksi kotia. Tänään taas palasin tänne pysyvämpään kotiin, missä minua odotti jääkaapissa myös Kaksi Kotia.

Tämä Kaksi Kotia on Rekolan Panimon ja Panimoyhtiö Hiisin yhteiskeitos. Hiisi on noussut itselleni kiinnostavimmaksi suomalaispanimoksi tällä hetkellä. Nuori Panimoyhtiö Hiisi on tehnyt jo lyhyen historiansa aikana monta maukasta ja mielenkiintoista olutta. Osasssa vähän kokeilevampaakin otetta ja hienoja yhteistyökeitoksia. Tulee mieleen vähän Stadin Panimon pohjoisempi versio, jonka oluita voi saada muualtakin kuin Helsingin seudulta. Ja hyvä näin. On meitä harrastajia täällä muuallakin Suomessa. Rekolan Panimolta on myös tullut monta persoonallista olutta. Rekola on hieman suppeammalla valikoimalla lähtenyt markkinoille kuin Hiisi, mutta inkiväärillä höystetty Kesäkolli, kuusenkerkällä maustettu Metsänhenki, savun utuinen Tervahauta ja katajalla vihdottu Katajan kuiske ovat ainakin allekirjoittaneelle maistuneet. Munkin tiestä ja Amerikan sukulaisista puhumattakaan.

Joten tältä on lupa odottaa hyvää. Hienoa on myös, että panimot eivät pidä toisiaan pelkästään kilpailijoinaan, vaan kykenetvät mielenkiintoisiin yhteistuotoksiin. Nyt jo suomalaiset pienpanimot tarjoavat erittäin hienoja tuotteita, jotka ovat onneksi löytäneet tiensä jo pienempienkin ruokakauppojen hyllyille. Eipä ole viimeaikoina paljon bulkkia tarvinnut harkita ostavansa. Tämänkin oluen ostin loppukeväästä piipahteassani ohikulkumatkalla Muuramen K-Supermarketissa.

Kaksi Kotia toimii mainiosti
viilenevässä kesäillassa.

Kaksi kotia on siis yhteistyöolut, jossa hiivat on belgian suuntaan, humalat ilmeisesti jenkkiläisiä ja mausteena suomalaisten tyrniä. Kaksi Kotia on kauniin oranssihtavan ruskea olut, jonka pinnalle kerttyy jämäkkä ja pitkäkestoinen lähes valkoinen vaahtokukka.

Tuoksussa hienoista humalan katkeroa ja marjaisaa happamuutta.  Kyllä siinä tyrniä on. Ensimaku on yllättävän pehmeä, lähes vehnäolutmainen. Belgiähän tässä selkeästi on hiivapuolella. Kevyehkö maltainen maku, jota tyrnin aromi terävöittää. Humalointi on keskiasteista ja miellyttävää. Jälkimaussa humalat viipyilee ja nostaa esiin hieman tyrnillä säväytettyä hiivaisuutta, mikä ei kyllä ainakaan minua haittaa. 

Hieno olut on syntynyt kahden kiinnostan panimon yhteistyössä. Oikein mainio kesäjuoma tämä. Olisiko hieman napakampi makukokonaisuus, jos prosentteja olisi hitusen enemmän? En tiedä. Mutta lisää tällaista, mieninkiä. Kiitos.

Istuskellessani illan viiletessä parvekkeella kuuntelin iltapalan ja oluen maistelun ohessa Iisan omaa nimeä kantavaa esikoissoololevyä. Hienoa koneellista tsillailua ja tanssittavampaakin osastoa tarjoilee tämä Regina-orkesterin keulilta tutuksi tullut hieman lapsenomaisella äänellä laulava Iisa Pykäri. Paljon liikutaan Reginan jalanjäljissä, joten minuun uppoaa hyvin. Pidän myös sanoituksista, joissa tarinaa kerrotaan jätteän osa asioista kertomatta. Kesäillan viileys. Kaupungin rauhoittuneet kadut. Rakkaani nukkuu. Minulla kaksi kotia.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: /50  

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mukana tyrniä
Mistä: Muuramen K-Supermarket

Amerikan Eno – Rekolan Panimo

Tänään korkataan Amerikan eno, jonka on pannut Rekolan panimo. (Kaksimieliset hiljaa!) Panimo on tuonut markkinoille jo muutamia olusia mukavalla ja persoonallisemmalla twistillä, kuten Metsänhenki (mukana kuusen kerkkää) ja Kesäkolli (tuoreella inkiväärillä höystetty vehnäolut). Tulokset ovat mielenkiintoisia, vaikkei ehkä vielä täysiä napakymppejä. Mutta tällainen reipas kokeilullinen asenne saa meikäläiseltä aina lisäpisteitä. Tästähän löytyy myös maitokauppaversio (Amerikan serkku), joka helpottanee panimon tunnettavuuden saavuttamista, mutta täällä Kalakukkokaapunnissa en ole vielä moiseen törmännyt.

Rekolan Panimon Amerikan Enossa on 

mukavan rapsakka humaloitu meninki.

Amerikan eno kaatuu lasiin sameahkona ja pähkinän ruskeana nektarina muodostaen lasiin noin 3cm korkuisen vaalean vaahtokukan. Oluen väristä tulee mieleen kirkastamaton sima. Mukavan mystisen utuinen. Vaikka vaahto laskee kohtuullisen nopeasti, jää oluen pinnalle ohut vaahtokerros, joka kestää hyvin.

Tuoksu yllätti karamellisuudellaan, jossa oli sateenjälkeisen havumetsän henkäys. Jännittävää. Odotukset kasvaa.

Mutta entäs se maku? Maussa hyökkää alkuun tuhti humalointi. No IPAhan tässä on kyseessä, mutta humaloinnista puuttuu se useimpien ”Amerikan sukulaisten” hedelmäinen aromi. Mutta ei se pahasta ole. On tässä jotain suomalaistakin mukana. Havua, pihkaa ja männyn-kaarnaa. Juha Miedon yhden sadasosan tappion katkeria kyyneliä Lake Placidin olymppilaisista vuodelta 1980. Lasse Virénin Münchenin olympiastadionilla kaadutun 10000m juoksun jälkeistä voiton endorfiinia. Puolet petäjäistä laskukauden kunniaksi. Tai jotain yhtä säväyttävää.

Jälkimaku säilyy kuitenkin kivan aikaa ja nostaa esiin hieman sitä sitrustakin, kuin greippisimaa. Suutuntuma on aika kuivan rapsakka reippaan humaloinnin ansiosta. Juoman lämmetessä alkaa tulla navetan alapohjan kaltaisia makuaistimuksia, joten suosittelen juoman nautiskelu jääkappiviileänä.

Kokonaisuutena reipas ja persoonallisemmalla otteella toteutettu IPA. Suosittelen kokeilemaan saunan päätteeksi tai heppametukalla, paprikalla ja juustolla täydennetyn ruisleivän kera. Ja pyöräytä taustalle kuulumaan Cosmo Jones Beat Machinen $2000 on yourhead –ralli ja voit aistia maistelevasi tätä Amerikan serkun kotopuolen terassilla Pohjois-Savolaisella twistillä höystettynä.

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Yleisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Indian Pale Ale

Maa: Suomi
Väri: 53,6 EBC

Katkerot: 81,3 EBU

Kantavierre: 13,7°
Maltaat: Pils-, sahti- ja karamellimaltaat

Humalat: Cascade, Centennial ja Columbus

Alkoholi: 5,6 %

Mistä: Savonlinna Prisman Alko