Kauppojen jouluoluet 2018

Hou hou hou!!! Jouluoluet alkoivat ilmestyä taas syyskuun lopussa kauppojen hyllyille. Kolme kuukautta ennen H-hetkeä, kun siinä välissä olisi semmoinen pieni olutteema kuin Oktoberfest, mutta ehkä tämä on jotain hyvin suomalaista. En tiedä. Uutuuksia kuitenkin hyllyihin oli uuden 5,5% rajan myötä tullut, niin päätin tehdä tänäkin vuonna katsauksen kauppojen jouluolut valikoimaan, kuten tein viime vuonnakin.

Teen tälläkin kertaa näitä sitä mukaan kuin ehdin maistella ja päivitän kaikki samaan blogitekstiin, niin on helpompi näitä tsekata. Uusin aina ensimmäiseksi ja mukana on viime vuodesta tuttu piparkakku-indikaattori, jossa vakioituna verrokkipiparina käytän Annas Original Pepparkakoreita. Samoin pistetys tulee vain tähtinä kokonaisuudesta.

Tämän vuoden valikoimassa näyttää olevan ainakin pari jo viimevuonna tarjolla ollutta olutta (Santa Olaf Christmas Ale, Prykmestar Talviolut, Malmgård Jouluolut ja Lahden Erikois jouluolut), joista myös arvion viime vuonna tein. Keskityn tässä nyt uutuuksiin, joten niistä arviot voi lukea täältä. Kolme kaksi ensimmäistä voi löytää tiensä kellariini joulun ajalle myös tänä vuonna.

Maistuvaa joulun odotusta itse kullekin. Aikaa ainakin maistella on. :)

Markus aka Musamies / 21.10.2018 (päivitetty 7.11.2018 Lisätty maininta Malmgårdin jouluoluesta)

Joulun Tähti – Fiskarsin Panimo

Nyt aletaan vetelemään viimeisiä oluita tämän vuoden kauppavahvuisten katselmuksessa. Oishan tuolla vielä tarjokkaita ja erikoisia olutsekotteitakin (mm. Hedönistin oluesta tehty jouludrinkki), mutta näillä taidetaan mennä. Kellarissakin on vielä Stållhagenin Julbock ja Teerenpelin Vaalea Luumu-Porter, joka on kylläkin enemmän koko talven sesongiksi tehty. Kaupan hyllyillä on vielä useampiakin, mutta aika vaan loppui taas kesken.

Nyt vuorossa Fiskarsin Panimon Joulun Tähti, joka on tyyliltään Ruis-Bock. Jätin tämän ensin kaupan hyllylle, kun ajattelin tämän olleen muutaman vuoden takaisen Talven Tähden vahvempi versio. Miedompi versio oli ainakin tähtianiksella ja joillain muilla mausteilla maustettu olut, joka ei kyllä omaan makuuni toiminut millään osa-alueella. Mausteet teki maun tympeäksi ja kumisen katkeraksi. Kyseessä on kuitenkin oma olut, joten annoin tälle mahdollisuuden.

Joulun Tähti on väriltään pähkinän ruskeaa ja lähes täysin kirkasta. Pinnalle muodostui kaadettaessa reilun kolmen sentin kerros höttöisen näköistä hieman ruskehtavaa vaahtoa, joka laski melko pian muutaman millin paksuiseksi, mutta kuohkeaksi kerrokseksi. Tuoksu on maltainen ja ruisleipäinen. Ehkä hitusen tunkkainen, muttei pahasti.

Maku on pehmeän maltainen rehdisti ja puhtaasti. Ei ylimakea mallaslitku vaan napakka ja täyteläisen maltainen, jota rukii ryhdittää. Taustalla maltillinen havuinen katkero. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä kevyellä katkeron näykkäisyllä varustettuna.

Piparin kanssa tämä ei oikein istu yhteen. Piparin päälle otettu hörppy tuntuu melkoisen tympeän makuisena. Oluesta häviää melkein kaikki hyvä, vaikkakin ovelasti esiin kipuaa jälkimaussa hieman katajaisia aromeja. Samalla piparin makeus häipyy jonnekin.

Kokonaisuutena Talven Tähti on oikein mukava bock, jossa luonnetta on saatu rukiilla. Tässä ei ole mitään kikkailua, mutta ei sitä tarvitakaan, sillä  tässä  kaikki on kohdillaan. Fiskarsin panimo jatkaa linjalla, jossa turha kikkailu on jätettu vähemmälle (jos ei maustamista yrteillä ja muinaisoluita ei lasketa mukaan) ja keskitytään perusmakuihin ja laatuun. Sanoisin, että tässä on oiva olut jopa joulun juhlapöytään kinkun ja muiden perinteisten jouluherkkujen kaveriksi. Toimii varmasti myös ihan siltään saunan päälle.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Ruis Bock
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,59 € / 0,33 l

Se tuli piipun kautta – Beer Hunter's

Kymmenentenä vuorossa Porilaisen Beer Hunter'sin Mufloni Se tuli piipun kautta. Kyseessä on toinen tämän arvion Brown Ale.

Mufloni Se tuli piipun kautta on väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksu on mokkainen, pähkinäinen ja makean maltainen.

Maku on makean maltainen ja hennon paahteinen. Pähkinää ja kevyesti kahvinen. Jälkimaussa pähkinän kuorta ja kevyen huitaisun verran pihkaisia havuja. Lopuksi suussa pyörii kahvi ja pähkinä. Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen, mutta silti helposti juotava. Yllättävän raikaskin.

Piparin kanssa Mufloni sopii ihan kivasti. Pähkinäinen ja paahteisempi mallas toimii piparin mausteiden kanssa oikeastaan hyvin. Hieman jälkimakuun käännyttäessä piparin mausteet ottavat yliotteen ja saavat oluen katkerot turhankin lailla esiin.

Kokonaisuutena Mufloni Se tuli piipun kautta on oikein kelvollinen Brown Ale. Kivasti pähkinää ja kahvia sekä napakasti mallasta. Brown Alet ei ihan omia suosikki tyylilajejani olekaan, niin kyllä ne toimivat, kun sopiva kohdille sattuu. Tämä voisin ottaa joulupöytään ja toimis varmasti hyvin kinkun kanssa, eikä huonoa piparinkaan kanssa ole.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: ? € / 0,33 l

Olvin Jouluolut 5,0% – Olvi

Tälle illalle arvioon Olvin uusittu Jouluolut, joka on uuden kauppojen prosenttirajan myötä on nostettu pantu 5,0% vahvuiseksi. Tyylinä edelleen tumma lager.

Olvin Jouluolut on väriltään kauniin mahongin ruskeaa ja hyvin kirkasta. Pintaa hunnuttaa puolentoista sentin vaahtokruunu. Tuoksu on makeahkon maltainen ja hitusen pihkainen, mutta hieman miedohko. Jopa mitätön.

Maku on maltainen, hieman pähkinäinen ja aavistuksen mokkainen. Jälkimakuun tulee lisää pähkinää ja pähkinän kuorta. Hitunen katajaa ja havuja sekä leivinuunissa paistetun ruisleivän paahtunutta pohjaa. Suutuntuma on alkuun melko raikas ja kohtuullisen täyteläinen, mutta sitten siitä katoaa jotain ja tuntuma vähän lässähtää.

Tämä ei oikein toimi piparin kanssa. Piparin perään hörpättynä oluesta katoaa kokonaan maltaan makeus, jätteän vain piparin mausteet ja pihkaiset havut.

Olvin uusi 5,0% vahvuinen jouluolut ei ihan hirveästi päräytä, muttei huonokaan ole. Piparit ainakin kannattaa tämän kanssa jättää ottamatta. Ei toimi. Ei. Kinkun kaverina joulupöydässä tällä voisi olla paikkansa sekä kyllähän tämä saunan päällekin joisi. Siinä mielen parempi kuin aiempi mieto versio.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Olvi
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 60 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 12,5 °P
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 3,39 € / 0,5 l

Joulun Taiga Porter – Panimo Honkavuori

Tällä kertaa olutta Joensuusta, kun arvioon valikoitui Panimo Honkavuoren Joulun Taiga Porter. Kyseessä on vehnällä sekä siirapilla höystetty portteri. En ole ihan varma oliko tämä viime vuonna monopolin valikoimassa vai oliko siellä tänä vuonna löytyvä iso veli Taiga North Carelian Porter.

Joulun Taiga Porter on väriltään lähes läpikuultamattoman yön mustaa. Pintaa peittää vaalean ruskea kuohkea vaahtokerros. Tuoksu on hieman pistävä. Lämmettyään paremmin tuoksusta alkaa löytyä paahtunutta mallasta, suklaata ja hivenen kahvia.

Maku on pehmeän maltainan, suklainen ja jotenkin hedelmäinen. Oikeastaan aika jännän makuinen. Suutuntuma on pehmeä, mutta todella kevyt. Ei kuitenkaan jostain syystä vetinen. Vehnä todennäköisesti pyöristää ja pehmittää makua.

Joulun Taiga toimii piparin kanssa melkoisen hyvin. Piparin mausteet pysyvät tasapainoisesti taka-alalla ja piparin maut jotenkin pehmittyvät. Olut ei varisniasesti tässä kombossa miastu hirveästi, muuta kuin jälkimaussa piparin jälkeen.

Kokonaisuutena Joulun Taiga Porter on yllättävän omalaatuinen ja tyylilajille epätyypillisesti pehmeä portteri. Vaikka olut on suutuntumaltaan kevyt, niin vetisyyttä ei esiinny, vaan se on mukavan pehmeä ja hedelmäinen. Piparin kanssakin tämä toimii ihan kivasti, mutta antaa enemmänkin tilaa piparille jäämällä itse taustalle. Tästäpä pehmeä olut joulun nautiskelu- ja herkutteluhetkiin. En tiedä toimisiko niinkään joulupöydässä kinkun ja rosollin kanssa.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Panimo Honkavuori
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Siirappia
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,75 € / 0,33 l

Jouluapulainen – Ruosniemen panimo

Kahdeksantena arvioon valioitui Ruosniemen panimon uusittu Jouluapulainen. Jouluapulaista oli viime vuonnakin saatavilla, mutta silloin tyylinä oli Amber Ale ja vahvuus silloinen maksimi 4,7%. Tänä vuonna ollaan taas maksimissa, mutta nyt olut tyyliltään Pale Ale ja sitä on maustettu appelsiinin kuorilla ja nielikalla.

Jouluapulainen on kullankeltainen ja melko kirkas. Vaahtokruunu kohoa kaadettaessa reiluun senttiin, mutta laskeutuu ohueksi harsoksi hyvin pian. Tuoksu on raikas, sitruksinen, kukkainen ja hiukan yrttinen.

Maku on raikkaan hedelmäinen, appelsiinin kuorinen, yrttinen sekä kukkainen. Kyllä sen neilikankin sieltä maistaa. Suutuntuma on raikas ja kevyt, muttei kuitenkaan vetinen.

Piparkakkun kanssa Jouluapulainen toimii melko hyvin. Piparin makeuden jälkeen olut tuntuu kuivemmalta, kevyemmältä ja hieman siiderimäisemmältä. Esiin työntyy yrttejä ja kevyttä katkeroa.

Kokonaisuutena tämän vuoden Jouluapulainen on kiinnostava poikkeus tähän mennessä maistetujen kauppavahvuisten jouluoluiden tarjonnassa. Ei tuhtia mallasta, ei pihkaisten humaloiden puraisu vaan kevyttä ja yrttistä sekä kukkaista kosketusta.

En tätä itse joulupöytään ottaisi, mutta sauna päälle voisi mennä tai nautiskeluoluena esim. lautapelailun ohessa. Toki kasvissyöjien ja kalojen ystävien ruokaoluena tämä voisi joulupöydässäkin toimia.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Ruosniemen panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 10 EBC
Katkerot: 40 IBU
Kantavierre: 10,8 °P
Humalat: Magnum ja Mandarina
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Appelsiininkuori ja neilikka
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: ? € / 0,33 l

Snow How Pale Ale – Mallaskoski

Jälleen aika paneutua maitokauppojen jouluoluttarjontaan. Tällä kertaa vuorossa Mallaskosken panimon Snow How Pale Ale. Kyseessä on kauralla höystetty pale ale. Tämän talven tietotaidon etiketissä komeilee vanhan mallinen rautalapio, jolla pitäisi tätä Suomalaisten talvista tietotaitoa ilmeisesti lapioda maailmalle. Talvisodan aikainen lapio ei kyllä lumen luomiseen paras työkalu ole. Tosin eipä kyllä tuota luntakaan vielä hirveästi edes Kuopion korkeudella ole. Asiaan.

Snow How Pale Ale on väriltään kauniin meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Pintaa hunnuttaa valkoinen vaahtokruunu. Tuoksu maltainen, mangoinen, greippinen ja pihkainen. Ja jotain kivan yrttistä. Oikein miellyttävä tuoksu kombo.

Maku on maltainen, pihkainen, hitusen greippinen ja aprikoosinen. Myös tammilastuinen. Jälkimakussa limakalvoja sopivasti kuivattavia havuja. Suutuntumaltaan yllättävän napakka runkoinen, mutta silti juotava. Alun makeampi maltaisuus saa tasoitusta maltillisesta, mutta tuntuvasta humaloinnista.

Nyt on muuten erittäin hyvin piparin kanssa toimiva olut! Upeasti kietoutuu maltaisuus piparkakun mausteiden kanssa yhteen antaen kuitenkin molemmille tilaa tuoda niiden parhaat puolet esiin. Enpä olisi tätä arvannut.

Kokonaisuutena Snow How Pale Ale on erinomainen olut joulun aikaan. Tämä sopii joulusaunan päälle, kinkunpaiston kaveriksi – ja varmasti myös kinkun kaveriksi sekä yllätteän myös näiden makeiden jouluherkkujen kera. Tai ainkin piparin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Mallaskoski Brewery
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 3,39 € / 0,33 l

Jouluolut Piparkakku-Lager – Teerenpeli

Aika palata kauppojen jouluoluiden pariin. Tällä kertaa testissä Teerenpelin Jouluolut Piparkakku-Lager, jossa olutta on maustettu perinteisillä piparkakku mausteilla – kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla, pomeranssinkuorellam maustepippurilla ja tummalla siirapilla.

Piparkakku-Lager on kullan keltaista ja pintaa hunnuttaa valkoinen kuohuva vaahtokruunu. Tuoksussa makeahkoa mallasta ja ruohoista humalaa.

Maussa tulee alkuun reilusti mallasta ja vastaleikattua ruohoa, kunnes esiin kaivautuu kardemummaa, neilikkaa ja kanelia. Jännästi loppumaku kääntyy piparkakuksi. Onpas jännä olut. Maltainen ja napakka lager, jossa lopussa piparkakkua.

Piparkakun kanssa tämä toimii erinomaisen hyvin. Molemille löytyy tilaa ja tukevat toisiaan myös hyvin.

Vaikka ei tämä mikään ihmeellisyys ole, niin perusasiat on hyvin kunnossa ja Piparkakku-Lager toimii myös piparkakun kanssa erinomaisesti. Joten tätä voi suositella hyvin joulun olut valikoimaan. Ihan vain vaikka nautiskeluun pienten jouluherkkujen napostelun lomaan.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Teerenpeli
Tyyli: Lager / maustettu olut
Maa: Suomi
Väri: 20 EBC
Katkerot: 30 EBU
Kantavierre: 13,0 %
Maltaat:  Pilsner, Cara Red, Cara Pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori,
maustepippuri, tumma siirappi
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,10 € / 0,33 l

Pirkka Parhaat Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Seitsemäntenä vuorossa Saimaa Brewingin panema Pirkka Parhaat Jouluolut. Saimaa on tehnyt useampia Pirkka Parhaat -sarjan oluita, joten tämä oli ilmeinen yhteistyö. Tyylinä Brown Ale ja aromihumalointi on hoidettu Fugglesilla ja karkerot otettu Magnumista. Maltaina Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa maltaat.

Olut väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksussa makeaa maltaisuutta, kuivattua hedelmää ja hitunen tuttifrutti karkkia.

Maussa pähkinää ja mallasta sekä jälkimaun puolella ruohoista humalan puraisua. Hento metallinen vivahdekkin mukana. Suutuntumaltaan pehmeähkö ja melko täyteläinen.

Pirkka Parhaat Jouluolut toimii kivasti piparin kanssa. Antaa sille tilaa ja maut kietoutuu sopivasti yhteen, muttei kuitenkaan täydennä piparin makua. Pipari dominoi hieman tätä komboa.

Kokonaisuutena ei kovinkaan mieleen jäävä olut, mutta ajaisi asiansa paremman puutteessa. Toimii varmasti perinteisten joulupöydän ruokien kanssa ja samoin myös piparin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa
Humalat: Magnum ja Fuggles
Alkoholi: 4,9 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 2,69 € / 0,33 l

Valkiajärvi Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Kuudes kokelas on Valkiajärvi Jouluolut Saimaa Brewing Companyltä. Monet ovat uuden kaupparajan myötä tuoneet yli viisi prosenttisia oluita tarjolle tälle sesongille, mutta Saimaa menee poikkeuksellisesti vanhalla linjalla ja oluen vahvuus on 4,5%.

Valkiajärvi Jouluolut on väriltään lämpimän punaruskeaa. Kaadettaessa muodostuu pinnallee noin sentin kerros vaalea vaahtoa, joka jää kyllä hyvin lyhytikäiseksi jätten keskelle pienen lautan loppujen vetäytyessä lasin ja oluen rajapinnalle. Tuoksussa makeaa ja toffeista mallasta sekä kuiva hedelmää ja hiukan rusinaa.

Maussa makeaa ja karamellista mallasta, myös raikkaampaa hedelmää sekä kuivahedelmää. Jälkimakuun hiipii kevyt havuinen humalan puraisu. Suutuntuma on hiukan kevyehkö tosin ei näiltä prosenteilta muuta tule odotettuakaan. Pieni ryhdin korjaus jälkimaun puolella humalan puraisun myötä.

Piparin kanssa ei nyt ihan toimi. Kumpikaan ei nyt jotenkin saa toisestaan irti mitään lisäarvoa, vaikkei nyt huonoinkaan maistamani pipari-olut yhdistelmä ole.

Kokonaisuutena hieman makean maltainen ja kevyehkö olut. Vähän pehmeyttä taitaa tulla kaurasta, mikä on ihan kiva veto. Piparin kanssa ei toimi, mutta josko toimisi panimon oman suosituksen kanssa: Kinkku sinappihunnulla, rosolli ja lanttulaatikko. Ehkä. En tiedä kokeilenko.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Saimaa EKO, karamelli, värimallas, kaurahiutale
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,79 € / 0,5 l

Joulu IPA – Maku Brewing

Viidentenä testilasiin kaatui Maku Brewingin Joulu IPA. India Pale Alet eivät ole ihan perinteisintä jouluolut tyyliä, mutta viime vuosina näitä on alkanut tulla joulusesongille entistä enemän, johtuen IPA-oluiden suosion kasvamisesta. Mm. Olvi on tehnyt oman jouluoluensa XMAS IPA, jota on myös tänä vuonna saatavilla.

Joulu IPAn etikettti edustaa perinteistä Maku Brewingin kuvitusta, jossa on todella tunnelmallisia taustojan yksinkertaisina mustavalkoisina viivapiirrustuksina. Tällä kertaa tämä tunnelma on just sitä, mitä omalta joulultani haluan. Paukkuva pakkanen ja lunta reilusti ulkona, sisällä räiskyvä takkatuli ja rentoa oleilua rakkaiden kanssa. Virittäydyin heti jouluiseen tunnelmaan.

Joulu IPA on pihkan väristä ja hitusen sameaa. Vaaleaa vaahtoa kertyi reilu sentti, joka laskeutui vielä melko nopeasti. Tuoksussa pihkaa, greippiä ja mangoa.

Maussa greippiä, sitrusta, hitunen sitä mangoakin sekä toffeista mallasta. Jälkimaussa viipyilee oikein pihkaiset havut pitkään ja hartaasti – kuin tunnelma Vesa-Matti Loirin joululauluissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pihkan puraisemana raikas kääntyen jälkimaussa koko ajan pikkuhiljaa katkeroituvampaan suuntaan.

Piparin kanssa tämä pihkainen IPA toimii hämmästyttävän hyvin. Piparin mausteiden ja pihkainen sekä greippinen katkero kietoutuu hienosti yhteen täydentäen toistensa makuja. Maltaisuus tukee taustalla tasapainottaen. Yllätten piparin mausteet saavat välillä Joulu IPAn hedelmällisemmät puolet selkeämmin esille.

Kylläpäs oli oikein onnistunut Joulu IPA, josta tosin se "joulu" ei nyt ihan maussa tule esiin, mutta oikein maukas ihan vain näin IPAnakin. Kaikenlisäksi toimi erinomaisesti myös Annas Original Pepparkakkoreiden kanssa. En tiedä miten joulun ruokapöydässä kinkun, laatikoiden ja rosollien kera, mutta saunan päälle tämä ainakin maistuisi. Tätä tulee hommattua varmasti jouluksi.

PS. Maku on tuonut myös Alkon valikoimiin oman "joulu" IPAn – Talvi IPAn. Jännä nähdä, mitä eroa näillä on.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Maku Brewing
Tyyli: India Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: K-Supermarket, Kuopio
Hinta: 3,29 € / 0,33l

Viima Talviolut – Mustan Virran panimo

Neljäs kokelas on Mustan Virran Panimon Viima Talviolut. Tämäkään ei ole "puhdas" jouluolut – ja onhan panimolla jouluoluena myös Santa Olaf Chirstmas Ale, mutta talviseen teemaan liittyy kuitenkin, joten otin siksi mukaan.

Viima on väriltään tumma ja ruskea. Valoa vasten katsottuna väri on kauniin tumman mahongin ruskeaa. Melko niukka vaahtoinen, muttaa ohut huntu jää kuitenkin pintaa peittämään. Tuoksu paahteinen, lakritsinen ja hitusen salmiakkinen. Myös nokisuutta ja suklaata löytyy.

Maussa pyörii paahteista mallasta ja suklaata, mutta jotenkin hirmu kevyenä ja samoin alussa suutuntuma tuntuu jopa vetiseltä. Jälkimakuun Viima ottaa kuitenkin mukaan vähän luonnetta, jolloin suun täyttää hieman täyteläisempi tuntuma ja suklainen kahvi, joka viipyilee miellyttävästi.

Piparin kanssa Viima toimii sinällään oikein hyvin, jos haluaa nauttia siitä piparin mausta. Viima ei sitä peitä, eikä tosin juuri sitä tuekkaan. Ja yllätten myös vähän toisinpäinkin.

Kokonaisuutena Viima on melko vaatimaton ja vähän ponneton. Ei mitään virhemakuja, mutta makua olisi voinut olla enemmän. Ei siin mitenkään huono, mutta omaan makuuni vähän mitätön. Etiketissä olutta esitettiin pataruokien ja juustojen kaveriksi ja uskon näiden niiden kanssa sopivankin oikein hyvin, sillä testasin tätä myös parmesaanin kanssa. Pataruokien suhteen kannattaisi varmaan pitäytyä yksinkertaisimmissa mauissa, kuten liha ja juurekset, ja ottaa mausteisimmille pataruoille jotain muuta. Humaloidumpien ja jyrkempiä porttereita karttaville tämä taas voisi olla oiva vaihtoehto. Joka tapauksessa suosittelen syömään tämän oluen kanssa jotain, sillä mielestäni tämä ei oikein anna mitään siltään nautiskeltuna. 

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Porteri
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,85 € / 0,33 l

Laitilan Tuomas Hopfenweizen – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Kolmantena vuorossa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas Hopfenweizen. Kyseesä ei ole ehkä ihan puhtaasti "jouluolut", mutta nämä vuosittaisten Hyvään Tuomaan kanssa yhteistyössä tehdyt oluet ovat tulleet ainakin sopivasti näin joulumarkkinoille. Tämän vuoden Hyvän Tuomaan, Mikko Salmen kanssa on yhteistyössä tehty suodattamaton vehnäolut.

Tuomas Hopfenweizen on väriltään kuivatun aprikoosin väristä ja sameaa. Pintaa koristaa komea kuohkea ja pitkä ikäinen valkea vaahtokruunu.

Tuoksussa sitrusta, hiivaa, pehmeää mallasta. Jotain yrttistä ja mausteistakin. Vähän kuin pomeranssinkuorta, vaikkei sitä pitänyt tässä olla. Maussa voimakkaasti pihkaista ja greippistä humalaa, joka viipyilee jälkimaussa. Myös mallasta, hiivaisuutta ja yrttisyyttä. Ehkäpä juurikin nämä pomeranssinkuori ja yrttivivahteet tulee tästä käytetystä hiivakannasta.

Suutuntumalta keskitäyteläinen ja hieman jopa kirpeän rapsakka olut. Katkerot kuivattelevat jälkimaussa. Kokonaisuutena maistuva vehnäolut, jossa on nimensä mukaisestikin sen verran napakampi humalan puraisu, ettei välttämättä ole ihan perus vehnäoluiden ystävien mieleen. Nuo hiivan mausteiset vivahteet nostaa vähän pisteitä.

Piparin kanssa toimii itse asiassa oikein hyvin. Tuomas Hopfenweizenin katkerot ja hiivan mausteiset aromit kietoutuvat hyvin yhteen piparin makeuden ja mausteiden kanssa yhteen.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Cookie, Pilsner, Golden Ale, Caramel Pale
Humalat: Aramis, Galaxy, Opal
Hiiva: Belgialainen vehnäoluthiiva
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,19 € / 0,33 l

Joulu Porter – Tornion Panimo

Toisena oluena lasiin kaatuu Tornion Panimon Joulu Porter. Panimon tuotteet ovat osoittaneet hyvää laatua ja kunniaakin on tullut. Etiketti on sopivan simppeli, mutta jotenkin perinteisen jouluinen.

Joulu Porter on tumman ruskea ja valoa vasten läpikuultava. Kuohkeaa vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu parin senti kerros.

Tuoksussa paahteista mallas, suklaata, kahvia ja tuulahdu vaniljaa. Jouluisia mausteita sekä häivähdys savuakin. Maussa paahunutta mallasta, vaniljaa ja jännä hivenen sitruksinen vivahde, mikä lienee tullut pomeranssista. Jälkimakuun kipuaa ruohoista ja pihkaisia joulukuusen havuja. Suutuntuma voisi omaan makuuni olla täyteläisempi. Vetisyydeltä tämän pelasta mukavasti kuivattava jälkipuraisu.

Pipaprin kanssa Joulu Porter toimii oivasti. Tässä piparin makeus ja porterin kuivuus lyövät hienosti kättä, mutta mausteet ottavat kuin varkain turhan voimakkaan roolin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Tornion Panimo
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja kauramallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Pomeranssinkuori ja vanilja.
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,89 € / 0,33 l

Harry Porter – Hedönist

Aloitetaan tämän vuoden kauppojen jouluoluiden läpikäynti mielenkiintoisen näköisestä Hedönist duon Harry Porterista. Selkeä viittaus Harry Potteriinhan tässä on, mikä on varmaan hieman siinä ja siinä, että ratsastetaanko tässä luvatta tunnetulla kirjallisuuden hahmon brändillä. Tai voihan se olla, että lupa on hommattu, mutta epäilen sen olevan sen verran tyyris, että se olisi näkynyt varmasti myös oluen hinnassa. Toisaalta etiketissä komeileva poron sarvipäinen hahmo, joka tuo mieleen hyvin vahvasti Harry Potterin pyöreine laseineen ja taikasauvoineen, on toisaalta myös hyvin Sin City sarjakuvan Kevin hahmon näköinen, mikä hahmon psykoottisella luonteella vie tunnelman lähemmäs Voldemortia kuin itse Harryä. Sinällään molemmat sarjat ovat lähellä omaa sydäntäni, joten se ei haittaa. Mietin vain...

Harry Porter on todella tummaa ja melko niukka vaahtoista. Vähäinen vaahto kerros laskee hyvin nopeasti, mutta jää kuitenkin hennosti hunnuttamaan pintaa. Tuoksussa upeaa vaniljaa, joka dominoi selvästi. Myös mukana oleva kaneliakin löytyy. Kerrassaan hurmaava tuoksu.

Maussa reilusti nokista paahdetta, joka kuivattaa suutuntumaa huomattavasti. Myös paahteista mallasta ja kevyt humalan puraisu. Jälkimaussa kahvia. Hyvin kuiva kyllä. Lämmetessään mausteet alkavat päästä esiin toisin kuin alussa, joten tätä ei kannata jääkaappikylmänä juoda.

Piparkakun kanssa toimii sinällään kivasti, tosin piparkakun makeus ja mausteet korostavat Harry Porterin kuivuutta ja tuo esiin pihkaisempaa humalan puraisua. Toimisikohan paremmin suolaisten jouluherkkujen kanssa. Tai konvehtien.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Hedönist (pantu Malmgårdin panimo)
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat:  Columbus
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kaneli ja Bourbon vanilla
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: (tulee myöhemmin, en muistanut kirjata ylös)

Tuomas APA – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tämän päivän luukusta kaivautui esiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas APA. Olut on tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on tehty poikkeuksellisesti etuvierteestä eli maltaita ei ole mäskäyksen jälkeen huuhdeltu ollenkaan. Tai huuhtelu vettä ei ole käytetty ollenkaan. Tällä tekniikkaalla on ilmeisesti jossain päin maailmaa perinteisesti olutta, jolloin etuvierteestä on tehty yksi olut ja huuhteluvedestä toinen, miedompi olut. Tuomas APAn etuvierre on valittu, koska näin vierre on puhtaimmillaan.

Kyseessä on pelkästään Pekko humalalla humaloitu ns. single hop American Pale Ale. Pekko humala on suomalaisesta nimiasustaan huolimatta kehitetty jenkkilässä, mutta nimetty kuitenkin suomalaisen muinaisuskonnon maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumalan mukaan. Kyseessä on hyvin korkean alfahappopitoisuuden (eli katkerojen) lajike, jota voidaan käyttää sekä katkero että aromihumalana.

Tuomas APA on meripihkan värinen, hieman samea olut. Pinnalle muodostui valkoinen parin sentin vaahtokerros, joka alkoi jäätyi ulkona -10 °C pakkasessa. Ehkäpä vaahtokukka olisi noussut korkeammaksi, jos juomaa ei olisi kaadettu lasiin ulkona. Oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on hedelmäinen, makean maltainen ja hennon toffeinen. Hedelmistä löytyy kuivattua aprikoosia ja jotain taatelimaistakin. Ihan tasapainoinen tuoksu.

Maussa esiin astuu maltainen ja hieman hedelmäinen makumaailma, joka jää nopeasti humaloiden ensipuraisun alle. Ensipuraisu, joka oli yllättävänkin tiukka, paukauttaa suun täyteen pakkaslumen valkaisemia pihkaisia havunneulasia pyöritellen niitä pitkin limakalvoja. Aika tiukka ote tällä Tuomaalla! Toinen suullinen tuo esiin myös pähkinäisiä aromeja jättäen hedelmät enemmänkin taka-alalle. Pihkat on vielä mukana, mutta maltillisemmin.

Suutuntuma on raikas ja yllättävänkin täyteläinen kauppavahvuiseksi. Humalointi on enemmänkin katkero-osastoa, mutta hedelmääkin löytyy eikä tämä jää monen kauppavahvuisen tavoin katkeron – tai lähes kitkerän – vetiseksi. Humalointi tukee hienosti maltaiden makua ja antaa oluelle luonnetta.

Onpas oikein oiva APA, jossa tuntuu olevan jouluisia fiiliksiä. Tai sitten se on vain minun kuvitelmissani, mutta joka tapauksessa otan mielellään tämän APAn leivinuunin lämmitykseen tai kinkun paiston odotteluun. Sopii myös mukavasti makkaroiden kanssa. Omassa luokassaan oikein onnistunut olut!

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 36 EBU
Kantavierre: 12,8%
Maltaat: Pilsner, Cara Plus 10, Cara Plus 100
Humalat: Pekko
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on valmistettu poikkeuksellisesti pelkästä etuvierteestä, eli mäskin huuhteluvettä ei ole käytetty lainkaan. Näin vierre on puhtaimmillaan.
Mistä: Päivärännan Citymarket

Laitilan Lakrtisi Portteri – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Flunssa on nyt selätetty ja vihdoin voi taas keskittyä täysin voimin oluiden pariin. Tänään arviossa olutblogeissa ja keskustelupalstoilla suuresti mielipiteitä jakanut Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Laitilan Lakrtisi Portteri. Itse lukeudun lakritsin suuriin ystäviin ja innolla olen tätä odottanut samoin kuin odotin Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porteria. Nyt siis portteria lasiin ja toteamaan itse, kuinka asian laita on.

Laitilan Lakritsi Portteri on väriltään hieman harmahtavan tummanruskeaa ja hieman samea. Tästä väristä tulee mieleen Fisu-shotti, mikä ei mielestäni ole hyvä mielenyhtymä. Lasiin kaadettaessa pinnalle kohoaa kolmen sentin komea kermanvalkoinen vaahtokruunu, joka on melko lyhyt ikäinen. Vaahto ei kuitenkaan katoa kokonaan vaan sitä jää pinnalle muumatan millin tasainen kerros.

Tuoksu on melko mieto, enkä meinaa löytää tästä mitään. Kovalla nuuhkimisella löydän jotain lakumaista. Tai sitten kuvittelen. En vain meinaa saada mitään irti. Lämmetessään alkaa tuoksua tulla enemmän mukaan tai sitten kuvittelen senkin.

Maku on lakrtisinen. Kyllä. Sitä on tässä. Lakun maku muljuaa päälimmäisenä koko makuprofiilin läpi. Välillä meinaa laimentua, mutta sitten tulee vähän katkeroa mukaan ja taas mennään. Loppua kohden tulee mukaan jotain katkeran jauhomaista. Kuin häivähdys kylmää teetä ja tupakkaa. Parhaiten makua saa, kun pyörittelee olutta vähän aikaa suussa. Kivasti lakua. Vähän Fisherman Friendsiä ilman väkevää

Suutuntuma on mukavan täyteläinen, vaikka häivähdys keveämpääkin tunnelmaa tulee makuprofiilin aikana. Jälkimaussa kevyttä katkeruutta ja teemäisyyttä.

Ei ihme, että tämä on jakanut paljon mielipiteitä, sillä kyseessä on kokonaisuutena hyvin erikoinen olut. Olen lakritsin suuri ystävä, mutta olin tämän suhteen vähän epäileväinen. Niin voimakkaasti olut oli ihmisten mielipiteitä jakanut, etten uskaltanut toivoa tältä liikoja. Minä kuitenkin tykkäsin. Mukavasti lakritsia maussa ja se kantoi ihan kivasti makuprofiilin läpi, vaikka paikoitellen makuprofiilin loppupuolella esiin työntynyt erikoinen tee-tupakka assosiaatio laski vähän tunnelmaa. Fisumainen ulkonäkö ei paljoa innosta, mutta kiva kermavaahtomainen vaahtokruunu pelasti hieman fiilistä. Tuoksua en saa hirveästi irti, mutta makua olikin sitten kivasti. Mukavan persoonallinen olut, jota voisin silloin tällöin toistenkin nauttia – mutta vain pullo kerrallaan.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Väri: 340 EBC (Alko 240 EBC)
Katkerot: 30 EBU (Alko 18,9 EBU)
Kantavierre: 15,2 % (Alko 15,6 °P)
Maltaat:  Pale ale-, dark ale-, crystal 300- ja suklaamaltaat
Humalat:  Northern Brewer
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Kouvolan Lakritsin lakritsiuute
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Laitilan Mississippi Beer 4,6% – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha Brewing Co.

Laitilan Mississippi Beer on olut, joka oli yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisoluet sarjaa. Alkon versio oli 5,0%, kun taas tämä kauppavahvuinen on 4,6%. Seuraava esittely teksti on lainattu suoraan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotesivulta:

"Wirvoitusjuomatehtaan ja mississippiläisen Yalobusha Brewing Companyn yhteistyönä kehitetty ja pantu runsasarominen suodattamaton höyryolut. Perinteinen höyryolut syntyy, kun pohjahiivaolut käytetään normaalia käymislämpötilaa korkeammassa lämpötilassa. Tällä metodilla olueeseen saadaan runsaasti hedelmäisyyttä. Mississippi Beer on kuivahumaloitu amerik-kalaisilla sitruunan ja greipin soundeja antavilla humaloilla. Tämä runsaalla kädellä suoritettu loppu-käsittely takaa oluen nauttijalle voimakkaan, raikkaan ja viipyilevän makunautinnon.

Mississippi Beer kehitettiin juhlistamaan Suomen arvostetuinta Blues-festivaalia, Rauma Bluesia, jossa toinen oluen kehittäjistä, Amos Harvey on toiminut monivuotisena Amerikan mantereen kontak-timiehenä. Ennen musiikin pariin siirtymistään Amos oli toiminut oluenpanijana jo pitkään ja koska oluiden maailma veti jälleen puoleensa, Amos päätti jättää musiikin vähemmälle ja siirtyi viime vuonna Yalobusha Brewing Companyn oluenpanijaksi. Yhteistyö Rauma Bluesin kanssa kuitenkin jatkuu myös tulevaisuudessa.

Laitilan panoksen Mississippi Beerin toteutukseen on tuonut oluenpanija Juha Kylä-Kaila."

Olut on väriltään okran väristä ja sameaa. Pinnalle kertyy lasiin kaadettaessa reilusti valkoista kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksussa selkeä ja raikas humalointi. Sitrusta ja greippia sekä reilusi katkeroja. Hyvin tuoreelta vaikuttaa.

Maku on maltainen ja katkerohumalainen. Maussa ei sitrusmaiset aromita paljoa maistu. Katkeroa on jälkimaun profiilissa enemmänkin toisin kuin tuoksussa. Tässä on havuja ja pihkaa sekä hieman pyörän sisäkumia.

Suutuntuma on kevyt, raikas ja pehmeä, joka jälkimaussa kuivahtaa katkerojen vuoksi. Ihan maukas kauppavahvuinen kokonaisuus. Kun vertaan tätä aiempaan aiempaan arviooni Alkon käsityöläisoluet sarjaan kuluneeseen 5,0% vahvuiseen versioon, ollaan hyvin samoissa pisteissä. Rinnakkaismaistohan ois tästä ollut kiinnostava tehdä, mutta nyt mahdollisuutta semmoiseen ei ollut. Pitää katsoa, jos Alkosta vielä vahvempaa versiota ois saatavilla. Tässä selkein ero oli kauppavahvuisen huomattavasti sameampi ulkonäkö. Tuoksuprofiili on ollut kirjauksien mukaan hyvin samankaltainen niin kuin makuprofiilikin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha Brewing Co.
Tyyli: Höyryolut (Steam beer)
Maa: Suomi / USA
Väri: 18 EBC
Katkerot: 35 EBU
Kantavierre: 10,8 %
Maltaat:  Pale Ale, Cara Pale, Carared
Humalat:  Nugget, Cascade, Citra, Centennial, Simcoe
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Kehitetty yhteistyöss Yhdysvaltalaisen Yalobusha Brewing Companyn kanssa.
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Laitilan Mississippi Beer – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha BrewingCo.

Eilen muistelin, että olen maistellut vasta kolme tämän vuoden Alkon käsityöläisoluet sarjan tuotteista, mutta unohdin ihan Notkea Nipa oluen, jonka nautiskelin viikko sitten perjantaina pitkän päivän päätteeksi iltaruoalla. Sen verta väsytti, etten arvioita jaksanut kirjoitella, joten ihan meinasi unohtua. Tosin tuon Nipan maistelin ensikertaa viime elokuun lopussa Tampereen Teerenpelissä hanasta.

Mutta tällä kertaa siis lauantaisaunan päätteeksi otin maisteluun Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Mississippiläisen Yalobusha Brewing Companyn yhteistuotoksen Laitilan Mississippi Beerin. Tämä olut on steam beeriä eli höyryolutta. Höyryoluet ovat pohjahiivaoluita, pääosin lagereita, joita on käytetty korkeassa lämpötilassa. Tämä tyylisuunta on saanut alkunsa Yhdysvaltojen länsirannikolta etelän kultaryntäyksen aikoihin, kun ilmasto ei tarjonnut luontaisesti viileämpää oluen käymisympäristöä, eikä jäätä ollut saatavilla jäähdytykseen. 

Tämä tyylilaji on itsellenikin uudempaa tuttavuutta. Ensikosketus oli Panimoyhtiö Hiisin valmistama Harjun Höyry olut, jonka maistelin viime kesänä. Sen jälkeen olen yrittänyt näitä päästä muitakin maistamaan ja syksyn aikana tärppäsikin kahdesti. Toinen oli erästä vahingossa yli 30°C:ssa käynyttä pilsneriä sekä Anchor Steam® Beerin, mikä on varmaan yksi ensimmäisistä kaupallisista höyryoluista. Oikeastaan Anchor Brewery käytti oluen avoimissa altaissa panimon katolla ja jäähdytti olutta yöaikaan. Jäähtyessään käyvä olut loi reilusti höyryä lämpimän olutvierteen hörystyessä viileässä ilmassa. Nimi juontaa sen kohdalla oikeasti tästä. Anchor Steam® Beeriä on valmistettu vuodesta 1896. Kurkkaa video ja lisätietoa sivuilta.

Laitilan Mississippi Beerin etiketissä komeilee jenkkisävytteisen puna-valko-siniyhdistelmän lisäksi vanha kunnon höyryveturi. Itse olut väriltään kauniin kypsän oljen keltaista ja pinnalle kertyy lasissa reilusti valkoista lyhytikäistä vaahtoa.

Tuoksussa ensi nuuhkaisulla hyppää esiin havuinen humalointi. Tämä yllätti minut positiivisella nyrkillä kuonoon, kun en ollut lukenut ennen nuuhkaisua pullon takaetikettiä. Tarkempi nuuhkailu paljastaa myös aprikoosisuutta. Jenkkityylinen kuivahumalointi antaa erittäin miellyttävän ryhdistyksen lagerille. Huhuh. Hieno tuoksu.

Maku on maltainen ja voimakkaasti katkerohumaloinen. Jälkimakua katkerot hallitsevat. Maussa käy vähän kuivahedelmäisiä ja greippisiä vivahteita, mutta loppu mennään katkeroituna. Vähän kuminen jälkimaku, joka himpun latistaa muuten kohtalaisen hyvää maku pakettia

Suutuntuma on sopivan napakka. Katkeroitti ryhdistää ja kuivata suutuntumaa loppupuolella. Kevyen hiilihappoinen, mikä lisää tässä oluen raikautta.

Kokonaisuutena onnistunut höyryolut, vaikka makumaailma ei ihan täydellisesti istunut omaan suuhuni. Liikaa kumimaisuutta omaan makuun. Muuten hyvä.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha Brewing Co.
Tyyli: Höyryolut / Steambeer
Maa: Suomi
Väri: 16,7 EBC
Katkerot: 38,9 EBU
Kantavierre: 11,6°
Maltaat:  Pale alemaltaat, vaaleat ja punaiset karamellimaltaat
Humalat:  Nugget-, Cascade-, Citra-, Centennial- ja Simcoe-humalat
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Vuoden 2015 Alkon käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Kievari Tuomas Saison 2014 – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Eilen oli maistelussa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tämän vuoden jouluolut eli Kievari Tuomas sarjan tuotos. 2014 edustajaksi on valittu mielenkiintoisesti saison. Ei ihan perinteisimpää suomalaista joulujuomaa, mutta itse pidän saisoneista ja mielestäni tyylilajista voisi hyvinkin löytyä varteenotettavia vaihtoehtoja joulun seudun ruokajuomiksi.

Kievari Tuomas Saison 2014 on väriltään kaunis kuparisen oranssi. Vaahtoa kertyy erittäin niukasti ja se leviää olemattomaksi hunnuksi oluen pinnalle.

Tuoksussa marjaa, pajunkuorta ja himpun verran hiivaisuutta. Yllättävän voimakas ja miellyttävä.

Maussa hiivaisuus aika voimakkaasti läsnä. Muuten hapanta marjaisuutta. Jälkimaussa raikas marjaisuus hiipuu pois ja esiin jää vain kevyellä katkerolla höystetty hiivaisuus. Alkumaku on ihan maukas, mutta jälkimaku hieman tympeähkö.

Suutuntumassa kipristelevää hiilihappoisuutta, joka muuttuu kevyeksi katkeruudeksi jälkimaun puolella.

Kokonaisuutena mukiin menevä saison, mutta ei kyllä säväytä ihmeemmin. Sinällään mukavaa, että isommatkin panimot laajentavat olutskaalaansa pikkuhiljaa. Toki LWT:ltä on tullut jo aiemminkin mielenkiintoisia ja maukkaita muiden tyylilajien edustajia, kuten imperal stoutia ja barley wineä. Ehkäpä jätitkin vielä joku päivä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 24 EBC (Alko 29,3 EBC)
Katkerot: 28 EBU (Alko 27,6 EBU)
Kantavierre: 14,1° (Alko 13,3°)
Maltaat: Pilsner- ja melanoidmaltaat
Humalat: Magnum- ja East Kent Goldings
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Kievari Tuomas Saison -olut on vuoden 2013 Hyvä Tuomas Lassi Puupposen kanssa kehitelty Saison-tyyppinen suodattamaton pintahiivaolut.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Laitilan Kievari Mämmi Stout - Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Laitilan Mämmi on oluena semmoinen, joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Muistan maistaneeni LWT:n Mämmi-olutta ensimmäistä kertaa jo useampi vuosi sitten. Muistikuvat on vähän hatarat siitä, mutta muistoissani mielsin oluen tummaksi ja kohtuullisen tuhdiksi. No kaksi vuotta sitten eräässä keväisessä Kuopion olutseuran bruuvissa oli yhtenä oluena mukana silloinen LWT:n Mämmi-olut, joka oli väriltään kauniin punaista ja tyyliltään aivan erilaista. Se versio sai kyllä täystyrmäyksen tuossa bruuvissa. Ei tainnut olla ketään, kuka olisi oluesta pitänyt. Kommentit oli paikoitellen jopa luokkaa "Eihän paskasta saa muuta kuin paskaa" viitaten mämmin ulkoiseen olemukseen.

Itse en nyt näin jyrkkää tuomiota tehnyt, mutta en kyllä tuosta vuoden 2012 versiosta pitänyt pätkääkään. Lähes mauton ja väljähtänyt juoma, jonka vähäinenkin maku loppui lyhyeen. Kauniin väristä se lasissa oli, mutta siihen se oluen "hyvyys" sitten jäikin. 

Tästä lähtökohdasta olin hyvin skeptinen tämän suhteen ja meinasin alunperin jättää koko tuotteen maistamatta. No, kävi kuitenkin niin, että eräällä nopealla Alkossa piipahtamisella päätin hetken mielijohteesta olla hyväsydäminen ja antaa Mämmille toisen mahdollisuuden. Olihan kyseessä sentään täysin erityylilajin edustaja.

No minkäslainen olut tämä sitten oli? Jo pullon läpi näki, että tuotteen ulkoasu on ainakin täysin erilainen. Lasiin kaadettaessa Laitilan Kievari Mämmi Stout oli lähes mustaa. Lasissa tarkasteltaessa valoa vasten olut on lähes läpikuultamatonta. Pinnalle kertyi kaadetteassa ohut kerros lähes siitepölyn keltaista vaahtoa, joka hakeutuu nopeasti lasin reunoille.

Laitilan Kievari Mämmi Stout yllätti
positiivisesti.

Tuoksussa runsaasti suklaisuutta ja mämmin maltaisen makeutta. Samoja aromeja löytyy myös mausta. Humalointi ei ole kovin voimakasta. Olut tuntuu suussa mukavan pehmeältä ja maukkaalta kokonaisuudelta. Tämä oli jotain aivan totaalisen erilaista, kuin se vuoden 2012 keitos!

Täytyy myöntää, että olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä. Pelkäsin pahinta, mutta Mämmi Stout olikin oikein maukas ja miellyttävä olut. Ei nouse stouttien parhaimmistoon, mutta kelpo tuote kaikkiaan. Hintakin on ihan kohdillaan 2,79 €, joten voisin toistekin ostaa.

Tämän oluen kanssa kävi niin hassusti, että matkailusta johtuvan aikaeron rasittama Musamies NUKAHTI olutlasi kädessä sohvalle. Eipä ole moista sattunut ennen, mutta tämä ei siis johtunut oluesta. Siinä puolituntisen torkuttua havahduin ja nautin sopivasti lämmennen lopun parilla kulauksella ja hampaiden pesun kautta unimaailmaan.

Musavalinnaksi nukahtamisen johdosta valitsen islantilaista loistavan leijuvaa Múm yhtyeen musiikkia. Tutustuin bändiin ensi kertaa Maailma kylässä festareilla Helsingin Kaisaniemessä muistaakseni vuonna 2000. Joku iso pumppu (oisko ollut Ultra Bra) esiintyi päälavalla ja lähes kaikki paikallaolijat olivat siellä. Múm esiintyi pienellä rekkalavalla ja vähäeleisen islantilaisnelikon musiikki hurmasi ainakin minut heti. Siitä lähtien on bändiä tullut seurattua, vaikkei pari vimeisintä levyä ole paljoa innostanut, niin fanitan yhtyettä kovasti. Hienoa omaperäistä musiikki kudelmaa sekoittaen koneita ja akustisia instrumentteja.

Haluaisin nostaa esille bändin vuonna 2000 ilmestyneeltä (julkaistu myöhemmin 2005 uudelleen toiselle levymerkille) ensimmäiseltä albumilta Yesterday Was Dramatic – Today Is OK löytyvän unitunnelmaisen Asleep On A Train. Se sopii loistavasti tähän nukahtamis episodiin. Levyltä löytyy heti perään sitten tällä "vastakappale" Awake On A Train, jossa sitten havahdutaan hienoon höyryjunan kolinaa muistuttavaan napsutukseen ja kellopelien kirkkaisiin kilahduksiin. Hyvä kappalepari. Kuuntele molemmat.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri:  270 EBC
Katkerot: 30,7 EBU
Kantavierre: 15°
Maltaat:  Pale ale-, tummat karamelli-, suklaa- ja paahdetut ohramaltaat
Humalat:  First Gold- ja East Kent Goldings
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Maailman ainoa Mämmiolut. Mukana myös pomeranssinkuorta Tämä vuoden 2014 versio on lajiltaan stout.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Laitilan Kievari Agricola – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tänään maisteluun jääkaapista valikoitui yksi Alkon Käsityöläisoluet -sarjan tuote, Laitilan Kievari Agricola, mikä on tyyliltään Kellariolut. Vielä on jäljellä Ridgewayn Imperial Russian Stout ja Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti. 

Kaunis punertava väri ja limonadinen
kuplinta. Limppariako?

Agricola on lasissa oikein kauniin punertavan väristä, mutta vaalea ohutkerroksinen vaahto katosi lähes kokonaan ennenkuin ehdin edes kuvaa napata. Tämä nopea vaahdon katoaminen toi mieleen limonaadin hiilihappojen kuplinnan nostattaman vaahdon nopean katoamisen, mikä ei luonut mitenkään hyviä mielleyhtymiä oluen ollessa kyseessä.

Tuoksussa hieman hunajaista makeutta ja hippusellinen jotain yrttisyyttä, josta en meinaa saada oikein kiinni. Maussa makeus on kietoutunut maltaisuuteen ja sen maistaa selvästi. Lisäksi löytyy hunajaa, mallasleipäisyyttä ja hivenen minttua. Nielaisun jälkeen suuhun jää hienoinen katkeruus, joka ei tässä tunnu toimivan ihan parhaalla mahdollisella tavalla oluen makeuden kanssa. Suutuntuma on kevyen siirappinen.

Jotenkin homma ei soita nyt täysin yhteen. Ei tämä huono ole, muttei kyllä sytytäkkään. Kuin keikka, jossa soittajat ovat taitavia ja biisit sinällään hyviä, mutta juttu ei vain lähde lentoon missään vaiheessa. Eli Jazzia, joku sanoisi. Ei, ainoastaan paskaa jazzia.

Musiikiksi en kuitenkaan laita jazzia enkä paskaakaan musaa, vaikkakin sehän on toki täysin makuasia. Kun Agricolalla oli aikoinaan sana hallusaan, niin Stam1nan poijilla on ollut ainakin jossain vaiheessa kolme sanaa hukassa. Eli Kadonneet kolme sanaa -kappale, joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä bändin nimeä kantavalta esikoisalbumilta raidalta numero 3. Tämähän levy löi heti itsensä läpi ja Stam1na palkittiin vuonna 2006 Finnish Metal Awards -gaalassa mm. vuoden 2005 tulokkaana. 

Bändi on teknisesti erittäin taitava ja osaa tehdä myös monipuolisia biisejä. Biisikynäkin tuntuu tuottavan materiaalia taiseen tahtiin, kun kaksi kuukautta sitten ilmestynyt SLK levy on jo bändin 6. studioalbumi. Bändiä on tullut myös muutaman kerran todistettua livenä ja todella hyvinhän he vetävät. Yleisö vaikuttaa myös tykkäävän. Niin ja ehtihän bändin laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen tehdä YUP:stäkin tutun veljensä Jussin Hyyrysen kanssa Wöyh!-nimellä mielenkiintoisen Ikkillyk-albumin. Ei kait siinä. Mutta tämmöistä tänään, olkaapas hyvät, live-versio vielä biisistä.

Tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Väri:  64 EBC (Alko 59,8)

Katkerot: 20 EBU (Alko 16,8)

Kantavierre: 19,4°

Maltaat: Belgialaiset pale ale -, melano- ja bisquit- maltaat

Humalat: Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat

Alkoholi: 8,5 %

Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Laitila on panostanut voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kaikki tuotantolaitoksen käyttämä sähköenergia on ollut tuulivoimalla valmistettua jo vuodesta 2001.

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

(EDIT: korjattu virhe värin ja katkeroiden arvoissa ja lisätty LWT:n lisäksi ja Alkon ilmoittamat arvot värille ja katkeroille. 24.4.2014)