EKO-Lager – Slottskallans Bryggeri

Töiden jälkeen ilta- ja aamupalaostoksilla käteen tarttui tämmöinen pullo, kun niin edullisesti lähti. Vain 1,39 €. Huhuh. Halapaa kuin jogurtti.

Lageria ei ole hirveesti tullut joutua viime aikoina, etenkään vaaleaa. Tosin muutaman hörppäsin KuopioRockissa keikan jälkeen, kun oli vain Sandelsia tarjolla. Joten johan tuo on jo aikakin.

Kamera on taasen jossain,
missä minä en. Pahoitteluni.

Elikkä maistelussa siis ruotsalaisen Slottskallans Bryggerin EKO-Lager.

Tuoksu miedosti maltainen. Hieman mitään sanomaton. Olut väriltään kirkkaan kullankeltaista. Vaahtoaa erittäin niukasti.

Maussa hienoista makeutta ja omenaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaussa tuntuu napakampi humalointi.

Suutuntuma on hiilihappoinen ja hieman laimea. Kuin hiilihapotettu omenamehu-viljatee yhdistelmä. 

Vähän laimea filis tästä kyllä jää. En tiedä onko sitä lopen kyllästynyt lagereihin, mutta ei ole kyllä oikein pitkään aikaan tullut mitään erittäin maukasta vaaleaa lageria juotua. Tummissa on sentään vähn enemmän sitä jotain, minkä vuoksi sitä suuhunsa laittaisi. Sanottakoon, että himpun verran tällä suomibulkkia paremmaksi pannaan, mutta jatkossa hyllyyn saa jäädä.

Olipahan sen verta laimeahko esitys, että eikai tähän voi kuin laimeutta pistää soimaan. Purkkarit jalkaan aurinkolasit silmille ja tuonne vesisateeseen. Tomas Ledin ja Sommaren är kort.

Tuomio: 

Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 23/50  

Speksit:
Panimo: Slottskallans Bryggeri
Tyyli: Lager
Maa: Ruotsi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Luomu
Mistä: K-Supermarket, Joutsa

Kompassi – Panimoyhtiö Hiisi

Panimoyhtiö Hiisin oluita on tullut testailtua paljon viimeaikoina – ja mikäpäs niitä on testaillessa, kun useimmat niistä on ollut oikein maukkaita. Kun työpaikka on "aikalailla" lähellä Hiisin kotipaikkaa Jyväskylää, niin kotimatkalla on muutaman kerran tullut poikettua "hieman" hakemaan uusia maistelukokemuksia. Toki Jyväskylässä Palokan Citymarket tarjoaa erittäin oivan valikoiman muitakin kauppavahvuisia oluita, joten siellä tulee piipahdettua lähes aina, kun kulmille sattuu.

Asuntomessuilla pyörähtäessäni kävin telttapatjoja metsästäessäni keskustassakin ja Stadiumissa piipahduksen jälkeen kävin tutustumassa alakerrasta löytyvään Mestarin herkkuun. Tämä paikka kiinnosti siksi, että kuulemani mukaan sieltä voisi saada Hiisin valmistamaa Kompassi olutta.

Nimellä viitataan ilmeisestikin Jyväskylän keskustassa kävelykadulla olevaan kompassin muotoiseen katukiveykseen. En tarkemmin tiedä, mutta jos kiinnostaa niin KVG. Minua kiinnostaa erityisesti nyt tämä olut, vaikka tarinat niiden takana lisäävät osaltaan oluen mielenkiintoa.

Löysin kaupasta vain tämän vehnäisen Kompassi-oluen. Sarjaan kuuluisi myös Kompassin Kulkija, mutten ainakaan löytänyt sitä kyseisestä kaupasta. Saatavilla ainakin Sokokosen alakerran Mestarin Herkusta, mutta käsitykseni mukaan myös joistain muista keskustan ruokakaupoista.

Olut on väriltän kirkkaan tumman kullan keltainen. Pinnalle kertyy paksu ja napakka valkoinen vaahto. Pientä kuplaa nousee lasin reunoja pitkin tuihaan ohuina helmivanoina.

Tuoksu on maltainen ja nostalginen. Jotenkin tulee tuoksusta mieleen lapsuudessa sukulaisten kyläkaupasta ostama saunakalja, jonka tuoksun sai itse haistella korkeista joita silloin keräilin. Ei sinällään mitenkään erikoinen, mutta nostalgia viboista plussaa. 

Maku on maltainen ja napakka. Mallasrunko on aika ryhdikäs, jota vehnä hieman keventää ja pehmittää. Humalointi on maltillinen ja selkeä Magnumin tuoma maltaisuutta tukeva katkeruus on miellyttävä. Jälkimakuun jää bananiisuutta ja aromisempaa humalaa. Mielenkiintoinen kompo. Pullosta ei selviä onko vehnä vai ohra määräävässä asemassa. Mielenkiintoista olisi tietää. Veikkaisin ohraa, koska ohramaltaisuus on enemmän mielestäni läsnä. Tätä voisi tukea etiketin raaka-ainejärjestys, joka noudattaa esim. kosmetiikan raaka-aineiden luettelointia paketeissa. Eli mitä aine, jota on eniten, on ensimmäisenä ja siitä laskevasti niin, että pienin pitoisuus on viimeisenä.

Tämä voisi olla oikein mainio rantasauna juoma tai kumppani suomalaisille pataliha-ruoille. Alkoikin tekemään heti mieli karjalanpaistia.

Tuomio: 

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Katkerot: 20 IBU
Maltaat:  Ohra- ja vehnämaltaat
Humalat:  Magnum Summer
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Mestarin Herkku, Jyväskylä

Mufloni CCCCC IPA - Beer Hunter's

Tässä jokin aika sitten Alkossa pistäytyessäni huomasin Muflonin CCCCC IPA olevan jälleen saatavilla. Olen tämän joskus aiemmin maistellut muistelin sen hyvältä maistuvan. Vanhoja muistiin panoja tsekkaillessani huomasin, että aikaisempi versio olisi ollut 6,0%, kun tämä nyt ostamani versio 7,0%. Voi toki olla, että olen kirjannut silloin väärin.

Nyt lauantai-illan päätteeksi on hyvä hetki maistella maukasta IPAa. Toivottavasti on yhtä hyvää kuin mitä muistan.

Mufloni CCCCC IPA on väriltään melko tumman punertavan meripihkan väristä. Päälle kertyy noin 2cm kerros hieman maitokahvia vaaleampaa vaahtoa.

Tuoksussa makeaa kermatoffeeta, häivähdys hunajaa, kuusimetsää ja pihkaa. Ehkäpä jopa mansikkaa... en osaa ihan varmasti sanoa, mitä se on, mutta jotain marjaisaa tässä on.

Maussa makeaa hedelmää, nallekarkkia ja ihanan suloisen katkeraa sitrusmaista ja pihkaista humalaa. Kuin suuhun olisi saapunut trooppisen hedelmäisessä havumetsässä sijaitseva karkkikauppa. Huhuh. Tämä on kyllä parempaa kuin muistin. Jälkimaussa pihka ja havu viipyilee pitkään. Oluen maku ei kärsi edes pienestä lämpenemisestä. Nautiskelin tätä melkein kaksi tuntia eikä loppu maistunut ollenkaa pahalta. Pehmeys ja makeus hieman korostuu loppua kohden.

Suutuntuma on makoisan pehmeä ja silkkinen, joka jälkimaussa muuttuu humalan katkeruuden astuessa kuvioon. 

Nyt on kyllä niin hieno suomalainen olut käsissä, että oksat pois ja havua kurkkuun. Tätä kyllä pitää käydä hakemassa pari pulloa jemmaan, jos vielä Alkoista löytyy.

Tänään töistä kotiin ajellessa kuuntelin Yle Suomen Hitin kaava ohjelmaa, missä puitiin Jonna Tervomaan reilun vuosi sitten ilmestyneen 5 vuoden tauon jälkeisen "comeback"-biisin, Minä Toivon, hitteyttä. Todella mielenkiintoista oli kuunnella musiikin osaajien purkamista biisiä osiin. Loppujen lopuksi biisi on rakennettu lähes täysin saman sointukierron päälle pienillä variaatiolla. Kertsi ei erotu niin selkeästi, vaan biisi puskee läpi kuin tavarajuna halki lumisen metsän. Rakenteen erilaistaminen ja rytmitys tehdään laulumelodialla ja sanoituksilla. Erittäin positiiviset ja elämänmyönteiset sanat muuten. Käy kuuntelemassa tämä ohjelma, jos tarkempi analyysi kiinnostaa. Kuultavissa Yle Areenassa 8.9.2014 saakka. 

Hieno biisi ja hieno tuote. Suurimman osan aikaa sitä ei huomaa kuinka onkaan ympäröity niin hienojen asiolla, teoilla ja ihmisillä. Sietäisi olla. Kippis.

Tuomio: 

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50  

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Väri: 63,9 EBC
Katkerot: 100 EBU
Kantavierre: 17,4°
Humalat: Cascade, Centennial, Citra, Chinook ja Columbus
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Viiden C:n humalat, mistä nimikin tulee.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

American Pale Ale - Stadin Panimo

Perjantai-ilta. Tänään ja tänä viikonloppuna olis kaikenlaista kiva eri puolilla Suomea. Kouvolassa Kymijoki Beer Festival ja piäkirkolla ois Flow Festarit. Mutta huomenna on töitä, joten jääpi molemmat minulta väliin. Onneksi voi ollutta maistella kämpilläkin ja kuunnella musaa.

Töiden pääteeksi iltaruoan kera otin maisteluun Stadin Panimon American Pale Alen. Muistelin, etten tätä olis ennen maistanut, mutt tarkemmin muistiinpanojani tutkittuani havaitsin maistelleeni tämän jo viime syyskuussa. Mutta tuli tämä hommattua työkämpän jääkaappin, joten mikseipä tästä arviota kirjoittelisi myös.

StaPan APA on väriltään kullan keltaista ja kirkasta, tosin pullon pohjat kipattuani lasiin myöhemmin sakka samensi sitä hieman. Pinnalle kertyy reilu parin sentin kerros valkoista kestävää vaahtoa.

Tuoksussa mallasta ja humalan katkeroa. Häivähdys hedelmäistä makeutta, mutta melko miedosti.

Maussa korostuu jämäkämpi mallasrunko, jonka jälkeen makuun nousee hivenen hedelmäisyyttäkin. Jälkimakuun puskee tiukkaa katkeruutta. Jopa yllättävän katkeraa IBU arvoon nähden. Hedelmäisyyden olisin toivonut kyllä korostuvan enemmän, mutta mukava maltaisuus tosin paikkaa sitä. Suutuntuma rapsakka ja kohtuullisen katkera.

Ihan kelpo olut kyseessä, mutta etiketin mainitsemaa "runsaan sitruksista ja hedelmäistä aromia" jäin kaipaamaan. Tässä päiväis ois joulukuussa, joten liekkö maukkaampaa tuoreeltaan.

Kun ei kerta mukavin tapahtumiin pääse osallistumaan, niin tunnelmoidaan edes. Musiikiksi pyöräytetään Flowssa tänään esiintyvän suomalaisen Mirel Wagnerin uusimman levyn Oak Tree, joka muuten sai brittiläisen Mojo musalehden arvostelussa täydet viisi tähteä, ensimmäinen sinkku biisi Oak Tree. Tämän upea äänisen neidin uusimman levyn julkaisi legendaarinen Seatlelainen Sub Pop lafka, joka on julkaisut mm. Nirvanan, Soundgardenin ja Sonic Youthin levyjä. Eipä pöllömmin. Hieno on myös kappale.

Tuomio: 

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50  

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 10,8°
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Valittu parhaaksi Ale-olueksi Suomen Paras Olut 2012 -kilpailussa. Tämä pullo erää #579.
Mistä: Seppälän Prisma, Jyväskylä

#IPADay2014: Wreittaus IPA - Snow White Brewery

Tässä International IPA-Dayn kunniaksi hörpin yhden viimeisimmästä oman kotipanimon ensimmäisestä IPA satsin pulloista. Kaksi jäi kaappiin. Toiselle varattu vertaushetki seuraavalle satsille ja ihka ensimmäinen pullottamamme oma olut jää odottamaan jotain määrittelemätöntä hetkeä.  Eiköhän sille joku tärkeä osuus löydy.

Kotitekoista IPAa ja pizzaa.

Tätä on siis tullut jo maisteltua, mutten ole tästä vielä tänne blogiin kirjoittanut mitään, joten nyt oli aika. Arvioimaan en numerisesti ala, koska olen aika jäävi sen suhteen. Parempi jättää se muille. Tarkempia tietoja tästä oluesta on blogitekstissäni, missä käyn seikkaperäisesti läpi tämän oluen tekovaiheet.

Kun ensi maiston tein, niin suuri oli aavistus, että esikuvan mukaista olutta ei tullut. Ja näinhän siinä kävi, kun lähetin yhden pullon Reittausblogin Harrille maistettavaksi. Tässä on minun huomioitani, mutta tuolta Reittausblogista ehkäpä puolueettomampaa näkemystä.

Oluemme on väriltään hieman kuparinpunertavan ruskean ja meripihkan ruskean välimaastossa. Aavistuksen sameutta tuli, kun mukaan pääsi pohjahiivoja.

Tuoksussa hedelmäisyyttä, toffeista makeutta ja hieman eetterisyyttä. Myös humalan tuomaa pihkaisuutta.

Maku on makean hedelmäinen, vähän punaviinimarjaa ja napakasti havuista humalan katkeroa. Yllättävänkin makeaa tämä on. Jälkimaussa humalan havumainen katkeruus viipyilee pitkään. Suutuntuma on hieman siirappinen ja suloisen katkera.

Pidän itse tästä, vaikkei lähellekkään parhaita maistamiani IPA-oluita päästä. Tietty ylpeyshän tätä maistellessa tulee, vaikka lainareseptillä tuli tehtyä. Joka tapauksesa tuossa meidän keittiössä tätä teimme. Toinen satsi, joka on toivottavasti lähempänä esikuvaansa kuin tämä, kypsyy on kuivahumaloitumassa kellarissa. Reilun parin viikon päästä päsee maistamaan. Pitää jättä tätäkin yksi pullo jemmaan, jotta voi suorittaa rinnakkaismaiston.

Eipä kait siinä. Tämän oluen teon aikana tuli kuunneltua pariin otteeseen Faith No Moren Kings for a Day... Fool for a Lifetime -levyä. Loistava levy loistavalta bändiltä. Monipuolisia biisejä räyhäkkäästä menosta lounge-tyyliseen fiilistelyyn. Mutta tämän kanssa kävisi näiden tyylien keskitien biisi, joka yltyy suureksi pauhuksi. Eli Just a Man.

This is a quite tasty beer. But me, I am just a man.

Speksit: 

Panimo: Snow White Brewery 

Tyyli: DIPA (lähtökohta IPA) 

Maa: Suomi 

Maltaat:  Pale Ale EBC 5 ja Cara Plus EBC 10 

Humalat:  Magnum, Citra ja Centennial 

Alkoholi: n. 8 % 

Muuta: Kotitekoinen olut Reittausblogin Reittaus IPA -reseptin pohjalta 

Mistä: Oman keittiön jääkaapista

Pale Trail (Gyp. No.2) ja Gyp Wit (Gyp. No.4) - Gypsy Inc.

Kuukausi sitten pistäytyessäni Jyväskylässä kävin hakemassa Palokan Citymarketista taas kaapin täydennystä. Siellä oli myös tanskalaisen Gypsy Inc. panimon neljää olutta saatavilla ja päädyin ostamaan kaikki nämä itselleni tuntemattoman panimon oluet jemmaan. Aiemmin on tullut juotua jo maukas pilsner tyyppinen Tipsy Gypsy ja Soft Focus, josta myös arvionkin tein. Nyt sitten yhteisarviossa nämä loput kaksi, jotka on kylläkin eri päivinä nautittu.

Pale Trail (Gyp. No.2) 

Olut on väriltään vaalean okran väristä ja hieman sameaa. Nostaa kaadettaessa reilun kerroksen vaalea pienikuplaista vaahtoa. Tuoksussa ruohoa, kuivaa heinää, humalaa ja häivähdys punaherukkaa.

Maussa havua, humalaa ja olin aistivinani ananasmaista makeutta. Mielenkiintoinen huomio. Ensimmäistä kertaa oluessa olen maistavinani ananasta. Ei voimakkaana ja enemmänkin ananaskarkin esanssin kaltainen aromi, kuin kypsyn mehukkaan tuoreen ananaksen maku. Ei silti paha.

Jälkimakuna suuhun jää humalointi havuineen huitomaan katkeran suloisesti. Suutuntuma hieman happaman hiilihappoinen ja katkeroa. Katkeruuden pyöränsisäkumimaisuus korostuu jälkimaussa.

Kokonaisuudessaan kelpokauppa APA. Ehkäpä hieman pidemmälle käytetty/mallastetumi eli vahvempi versio korostaisi humalan ja ananaksen liittoa enemmän. Oman kokemukseni perusteella suomalaisia kauppavahvuisia vahvemmat APAt ja IPAt ovat pääsääntöisesti maukkaampia ja raikkaampia kuin nämä miedommat. Toki poikkeuksiakin on.

Pale Trailin Tuomio: 

Tuoksu: 7/10 

Ulkonäkö: 4/5 

Maku: 7/10 

Suutuntuma: 3/5 

Kokonaisvaikutelma: 13/20 

Yhteensä: 34/50  

Speksit: 

Panimo: Gypsy Inc.

Tyyli: American Pale Ale 

Maa: Tanska

Alkoholi: 4,7 % 

Humalat: Simcoe, Citra ja Tettnanger

Muuta: Pantu belgialaisella De Proef Brouwerij tilauspanimolla 

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Gyp Wit (Gyp. No.4)

Gyp Wit (Gyp. No.4) on belgityylinen vaalea vehnäolut. Tämän siis maistoin viime sunnuntainan päivällisellä.

Vaalea oljenkeltainen ja hieman samea olut. Pinnalle kohoaa valkoista paksunoloista vaahtoa.

Tuoksu on miedohko, mutta siitä on löydettävissä vehnäisyyttä ja makeampaa sitruksisuutta. Maku on myös mieto ja kuiva. Mukana myös basillikaa ja sitruunaa. Suutuntuma on kirpakka ja kuiva sekä kupliva.

Kokonaisvaikutelmaltaan vähän laimeahko Wit. Ei oikein iskee, mutta toimi ihan hyvin halloumilla ja basillikalla höystetyn salaatin kera.

Musasuositukseksi pyöräytän Volcano Choirin Repave levyltä merenpauhun lailla kasvavan Comrade kappaleen. Volcano Choirissa vaikuttaa itselleni Bon Iverista tutuksi tullut laulaja-lauluntekijä Justin Vernon. Hienoa settiä on tämänkin bändin tuotokset.

Gyp Witin Tuomio: 

Tuoksu: 5/10 

Ulkonäkö: 3/5 

Maku: 7/10 

Suutuntuma: 3/5 

Kokonaisvaikutelma: 12/20 

Yhteensä: 30/50  

Speksit: 

Panimo: Gypsy Inc.

Tyyli: Belgian Wit

Maa: Tanska

Alkoholi: 4,7 % 

Humalat: Simcoe ja Mosaic

Muuta: Pantu belgialaisella De Proef Brouwerij tilauspanimolla 

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Shepherd Neame India Pale Ale - Shepherd Neame & Co. - ja vähän avautumista.

Eipä ole viimeaikoina alkossa tullut paljoa vierailtua. Tätä ennen taisin käydä hakemassa pari-kolme viikkoa sitten kaksi pientä skumppapulloa juhlajuomaksi ja sitä ennen BrewDogin HMNI Päivejä jemmaan. Siitä on jo aikaa. Maukkaita ja kiinnostavia oluita, etenkin kotimaisia, on löytänyt onneksi ruokakaupoistakin. Se on hyvä. Tosin monta mielenkiintoista on jäänyt maistamatta, kun niitä ei ole ollut omilla kulmilla saatavilla. Suurin rajoittaja 4,7%:n raja. Kiitos meidän systeemin.

Ja nyt tulee pienimuotoinen avautuminen. (Jos ei kiinnosta, hyppää tuonne kuvan kohdalle tekstissä, niin kommentoin tätä olutta, jota maistelen kirjoitellessani.) 

No, piipahdin kuitenkin viikko sitten Jyväskylän asuntomessuilla käydessäni parkkiksen vieressä sijaitsevassa Prismasta etsimässä telttapatjoja, mutta olivat valitettavasti loppuneet. Onneksi maukkaita kotimaisia pienpanimotuotteita oli saatavilla ja mukaan lähti vain suomalaisia oluita - Ruosniemen Sihteeriä, Hiisin Rakkia ja Stadin Panimon American Pale Alea. Autolle päin hipsiessäni päätin kurkkata myös Alkon valikoiman. 

Eipä paljon ollut kotimaisia tuotteita. Tai... no olihan siellä. Koffin IVB:tä, Karhun Tosivahvaa, Olvin Tuplapukkia, Lapinkullan ja Karjalan IVA jne. Tuplapukkihan on oikeastaan ihan yllättävänkin hyvä, mutta eipä nuo muut oikein iske. Mutta pääsasiassa vahvempaa lageria siis. Pöh. Tehdään sitä Suomessa muunkin tyylisiä oluita. No myönnetään, olihan siellä herkullisia Sinebrychoffin ja Brooklynin Two Tree Porteria, Koffin Porteria ja Malmgårdin Dinkeliä, mutta usein laadukkaissa ruokakaupoissa vieraillessa saa nostaa ostoskoriin jotakin uutta olutta. Tätä EI voi aina tehdä Alkossa. 

Alkoissa on hyvä asiakaspalvelu, hyvät viinivalikoima, mutta lähes onnettomat olutvalikoimat. Tai siis itseasiassa suurimmassa osassa Suomea valikoima on surkea. Sama pätee varmaan viskeihin, mutten ole niihin paljoa perehtynyt. Silti erilaisia viina-/vodkamerkkejä voi olla enemmän kuin oluita. Jättiläismainen monopolimme on muutenkin jäykkä ja hivas uudistumaan puhumattakaan siitä, että se ei voi ottaa "typerien" yhdenvertaisuus periaatteiden pohjalta pienempiä määriä myyntiin. Tosin tuotteiden riittävyys jokapuolelle Suomea on todellisuudessa täysin näennäistä. 

Olen viimeisen vuoden aikana töiden takia reissannut eripuolilla Suomea, pääasiassa pienillä paikkakunnilla, ja niissä Alkojen olutvalikoima on lähespoikkeuksetta koostunut näiden edellä mainittujen oluiden "hittituotteiden" lisäksi muutamista "erikoisoluista" eli tummista lagereista ja portereista. Käsityöläisoluita oli helmikuussa pienissäkin Alkoissa - tosin useinmiten näidenkin valikomaa oli säädetty paikkakunnan kulutustottumusten mukaiseksi. 

Toki ymmärrettävää, että jos ei tavara liiku, ei bisneskään ole kannattavaa, joten miksi ottaa hyllyyn pölyttymään. Mutta sitten on naurettavaa vedota tähän koko Suomen kattavaan tarjontaan. Jos Posiolla ei liiku kuin lager, tumma lager ja porteri, niin onko se syy evätä muilta paikkakunnilta saamasta muunlaisia oluita?!? Ja älkää muistuttako tilausvalikoimasta. Minulla ei ainakaan ole rahaa/halua tilata korillista samaa olutta, jotta voisin maistaa sitä!!! Alkon tilausvalikoiman toimintamalli on PERSEESTÄ.

Päättäjät hoi! Alko Oy on jämähtänyt palvelussa pelkäksi viinikaupaksi, jossa muiden tuotteiden osalta sisäänostaja "virkamiehet" päättävät, mitä kansa juo. Siksi "virkamiehet", koska siltä tämä vaikuttaa. Kuin nykyajan vastine entisaikain oluiden valmistuslupien myöntämiseen viranomaisten makumieltymysten mukaan.

Jos monopoli purettaisiin, veikkaisin Alkon olevan hyvin pian kovinkin tukalassa tilanteessa, jollei kykenisi muuttumaan enemmän asiakkaiden toiveita vastaavaksi. Viina- ja viinikauppana se voisi pintansa pitää kohtuullisen pitkään, mutta muut tuotteet menisivät monipuolisempiin käsiin. 

Todennäköisesti pienpanimo-oluet siirtyvät nettikauppojen käsiin, ennen kuin virkamiehet ja päättäjät tajuavat edes mitään. Sitten on myöhäistä itkeä, kun paskat on jo housuissa - vaikkakin Alkossa todennäköisesti ollaan kulisseissa jo pitkään valmistauduttu mahdolliseen nettikaupan sallimiseen Suomessakin. Joku salaliittoteoreetikko voisi epäillä, että asian päättämistä virallisissa tahoissa pitkitetään, jotta Alko ehtii valmistautua, mutta nettimyynnissä se olisi silti auttamatta jäljessä esim. Keski-Euroopan maita. Minä en ole salaliittoteoreetikko, vaikka ne teoriat niin kutkuttavilta voisivatkin tuntua.

Maukas Britti IPA toimi hyvin
uutukaisista Spiegelaun IPA laseista.

No, mutta palataanpa tämän oluen pariin.

Shepherd Neame India Pale Ale brittiläinen IPA siellä Jyväskylän Seppälän Prisman Alkossa uutuutena, joten otin sen testiin, kun en muutakaan kiinnostavaa itselleni uutta olutta sieltä löytänyt.

Olut on väriltään kauniin mahongin ruskeaa ja kirkasta. Tuoksussa paahtunutta toffeeta, hieman humalaa ja hedelmäisyyttä.

Maussa karamellista mallasta, toffeeta, pähkinää ja katkeroa. Humalointi on britti IPA tyyliin enemmän katkeroa kuin aromia, mutta kokonaisuus on oikein hyvä. Suutuntuma on katkeroinnista huolimatta hieman kevyt. 

Oikein maukas Britti IPA. Pitkästä aikaa tulee juotua tyylipuhdasta BIPAn edustajaa, kun on enemmän Ameriikin humaloituja tullut nautittua viimeaikoina. Vaihtelu virkistää.

Etiketin värimaailma oli jotekin erityisen houkutteleva. Oranssin ja violetin liitto kerman vaalean kera toimii ainakin minulle. Sopivan trendiretroa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50  

Speksit:
Panimo: Shepherd Neame & Co.
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Englanti
Väri: 30,2 EBC
Katkerot: 39,9 EBU
Kantavierre: 13,4°
Maltaat:  Pale ale- ja crystal
Humalat:  Fuggles- ja East Kent Goldings
Alkoholi: 6,1 %
Mistä: Seppälän Priman Alko, Jyväskylä