Kaksi Kotia Ruusuhippi – Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi

Arviossa tänään Rekolan Panimon ja Panimoyhtiö Hiisin yhteistyönä tehty olut Kaksi Kotia Ruusuhippi. Kaksi Kotia on nimi näiden kahden panimon yhteisötyöoluiden yleisnimitys. Sarjassa on aiemmin esiintynyt Kaksi Kotia (ensimmäinen oli ilman erillistä nimeä, tyrni-belgi-IPA, Kuuma Kurpitsa (kurpitsa-chili ale, Choko-Cherry (suklaa-kirsikkaolut, tästä oli muistaakseni sekä kauppavahvuinen että 7,5% versiot), Sanoi Kettu (pihlajanmarja Ale) ja Vailla humalaa (villiyrtti-sour). Näistä olen päässyt maistamaan vain ensimmäisen, Choko-Cherryn ja Vailla humalaa. Ensimmäinen pullosta, toinen hanasta Ravintola Maljassa ja Vailla humalaa viime vuonna OlutExpossa. Ensimmäinen oli omaan makuuni, Choko-Cherry ihan kiva ja villiyrttiviritys oli mielenkiintoinen, muttei hirveämmin sytyttänyt minua.

Ruusuhippi on väriltään oranssin punainen ja samea. Väri on kuin ruusunmarjahillolla. Vaahtoa kertyy vain hyvin ohut ja lyhytikäinen kerros.

Tuoksu on marjaisan hapan. On ruusunmarjaa, hieman raparperiä, ketunleipää ja belgialaista hiivaa. Myös hienoista mausteisuutta.

Maku on marjaisa ja hieman pajun kuorinen. Mallasta löytyy maltillisesti. Myös marjaisan ja pihkaisen katkeroinen, joka ensiintyy etenkin jälkimaussa. Mausteita ui myös seassa. Valkopippurisuutta – ja vähän liiaksikin. Ei ole ihan minun makuun tämä soppa.

Ruusuhipin suutuntuma on hapan, viileä ja katkera – kuin ylhäisörouvan syli.

Kokonaisuutena Ruushippi on mielenkiintoinen olut, mutta ei itseäni innosta. Maussa mausteet ovat selkeää Belgian Ale osastoa, mutta tuo happamuuden vuoksi mennään enemmän Sour Ale puolelle, mutta ei puhtaasti sitäkään. Vähän muinaisolut osastoakin. Ei vain nyt iskenyt kovasti. Ehkä odotin enemmän. Kokeilevuudesta plussaa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Belgian Ale
Maa: Suomi
Väri: 16,6 EBC
Katkerot: 21,3 EBU
Kantavierre: 13,5 °P
Maltaat: Pilsner- ja karamellimaltaat
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Ruusunmarjaa
Mistä: Arkadian Alko, Helsinki

Local 1 – Brooklyn Brewery

Tänään arviossa Brooklyn Breweryn Local 1. Tämä vuonna 2008 ensimmäisen kerran tehty olut on itselleni uusi tuttavuus. Local 2 olen päässyt maistamaan muistaakseni kaksi kertaa, mutta tämä on toistaiseksi jäänyt huulteni ulottumattomiin. No tänään korjattiin sekin. Sain kuukausi sitten maistiaispullollisen tätä Golden Ale tyylilajin edustajaa Brooklynin Suomen edustajalta. Olutta on saapumassa seitsemän vuoden tauon jälkeen Alkon valikoimiin 17.10. Olut on myös melko hyvin arvostettu (mm. RateBeerissä 96/95), joten lupa odottaa hyvää, vaikka ennenkin on liian korkealle kohonneet odotukset lannistaneet omaa fiilistä.

Maistelin tämän Local 1:n kaverini Sepon (Sahti-Sepoksikin tituleerattu) kanssa. Kutsuin hänet seurakseni, koska hänellä on osansa innoittajana siihen, että aloin kirjoittelemaan olutblogia. Ja tämä olut on ollut taas Sepolle yksi ensimmäisiä kunnon "erikoisolut", jonka hän on maistanut. Oma olutharrastukseni lähti syvenemään helmikuussa 2012, kun maistelimme Sepon luona kolmen miehen voimin lähes koko Alkon 80-vuotisjuhlien kotimaisten oluiden setin. Seppo oli tehnyt ruoaksi meille kolmen ruokalajin illallisen. Alkuun oli paistettua lohta ruisleivällä, pääruoalla hanhen rasvassa haudutettua porsaan niskaa palsternakka pyreellä ja pekoni-papupaistoksella ja jälkkäriksi itse tehtyä suklaa jäätelöä höystettynä tummasuklaakastikkeella ja mustapippurilla. Lisäksi jälkkärillä maistelimme Nøgne Ø:n Dark Horizon 2nd editionin. Huh. Vieläkin herahtaa vesikielelle. Hieno oli ilta.

Mutta palataampa muisteloista tämän päivän oluen pariin. Local 1 on pakattu 0,75 litran kauniiseen shampanja korkilliseen pulloon. Tämä olut on täysin jälkikäytetty pullossa. Itse asassa Brooklyn Breeweryn maahantuojan Sinebrychoffin sivuilta löytyy kiinnostava tieto, jossa Brooklynin panimomestari Garrett Oliver kertoo:

”Usein kysytään, miksi olutta pakataan samppanjapulloon. Mutta sehän on juuri toisinpäin: Olut pakattiin ennen suuriin lasipulloihin ja pullot suljettiin korkilla. Käyminen tapahtui osittain pullossa. Samppanjanvalmistajat kopioivat oluen pakkaustavan.”

Kaikkea sitä oppii. :) Vaikka pakkausmuoto on yksittäiskuluttajalle melko epäkätevä (0,75 l ja 9 %), täytyy tunnustaa, että onhan tämä nyt erittäin tyylikäs pakkaus, kuten muutkin panimon 0,75 litraiset profiilipulloihin pakatut oluet. Itse olen näistä maistellut Sorachi Acen, Local 2 ja melko harvinaisen Black Opsin. Muitakin oluita on pakattu näihin pulloihin, mutta niitä harvemmin Suomeen on saapunut.

Local 1 on väriltään kaunin kullan keltaista ja kirkasta (ellei kaada aivan pohjia mukaan). Vaahtoavuus on reilua. Vitivalkoista kermaisen paksua vaahto kertyy kaadettaessa noin 3-4 cm kerros. Erittäin herkullisen näköistä. Hienosta pullosta ja tyylikkään pelkistetystä etiketistä plussaa.

Tuoksu on hedelmäinen ja miellyttävän yrttinen. Hieman hiivaisia vihvahteita. Jotain liuotinmaista pyörähtää myös nenässä. Vähän kuin eetteriä, muttei lähellekkään niin voimakkasti. Ehkäpä se on tuo alkoholi sekoitettuna belgihiivan ominaistuoksuun. Kuitenkin hienon tasapainoin tuoksu.

Maussa on kuivahedelmäisiä aromeja, makeaa mallasta ja mausteita. Kevyesti hiivaisuuttakin, mutta erittäin vähä. Enemmänkin se tulee tuossa mausteiden lomassa. Selkeä belgityylisyys Makeutta on reilunlaisesti. Siinä makeudessa on jotain hennon toffeisia vivahteitakin. Makumaailma jatkuu lähes samanlaisena myös jälkimakuun, mutta myös hienoinen katkeroinen humala näyttää kevyesti kynsiään lopussa.

Suutuntuma on erittäin pehmeä! Hiilihapot ovat hyvin kevyet ja eivät todellakaan hyökkää esille. Reilu mallasrunko tuntuu täyteläisenä suutuntumana. Tämä on loppujen lopuksi suutuntumaltaan melko yksinkertainen (en ehkä osaa kuvailla sitä muuten) ja tasainen, mutta aivan huikea hyvälle silti suussa tuntuu. 

Kokonaisuutessa erittäin tasapainoinen ja maukas olut. Belgialaisuus on tässä Golden Alessa selvästi läsnä. Suutuntuma on täyteläisen pehmeä ja Verrattanua moneen kevyehköön ja raikkaaseen Golden Alen, tässä ei ole ihan yhtälaillisesti raikkautta, mutta makua ja pehmeyttä sitäkin enemmän. Suosittelen lämpimästi. Pitänee hommata itsellekin yksi pullo vielä kypsymään. Parasta ennen päiväys on 03/2019. Tässä on olutta ja prosentteja sen verran, että suosittelen jakamaan kaverin tai parinkin kanssa. Olut – se on sosiaalinen juoma.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Brooklyn Brewery
Tyyli: Golden Ale (belgityylinen)
Maa: Yhdysvallat
Väri: 10 EBC
Katkerot: 26 IBU (23 EBU, Sinebrychoffin sivut)
Kantavierre: 18,5 °P (18,1 %, Sinebrychoffin sivut)
Maltaat: Kaksi rivinen Pilsner, Bamberg
Humalat: saksalaisen Hallertau Perle, Styrian Golding
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Mauritiuslaista Demerara sokeria, belgialaista hiivaa. Tulee Alkon valikoimiin 17.10.2016 seitsemän vuoden tauon jälkeen.
Mistä: Sain pullollisen Brooklynin Breweryn Suomen brändisuurlähettiläältä.

Black IPA – Olvi

Tänä iltana arviossa Iisalmen pimeä puoli eli Olvin Black IPA. Olvilla on ollut ihan hauskoja heittoja näissä IPA tölkeissään. Nyt The Dark side of Iisalmi ja IPAssa Iisalmi Pale Ale. Vähän omaakin mukaan. Se on hyvä. Tämä taitaa olla ensimmäisiä kauppavahvuisia Black IPA oluita. Tai ainakin ensimmäin omalla kohdallani.

Olvin Black IPA on väriltään tummaa ja tuo mieleen Cokiksen, mutta onneksi vaahto on aivan toista maata. Eikä kuplia nouse. Kyllä tämä herkullisemman näköistä on kuin ylikansallinen kolajuoma.

Tuoksussa on havuja ja pihkaa. Myös hieman paahteista mallasta ja tummaa toffeeta. Kuitenkin melko mieto tuoksu.

Maussa mukavasti maltillista paahteista mallasta ja jopa hieman nokea. Sitten tulee maltillinen havuinen humalan puraisu. Jälkimaussa jatkuu pihka hyvän tovin. 

Suutuntumaltaan Olvin Black IPA on yllättävänkin napakka runkoinen. Muuten pehmeää mallasta ja jälkimaussa katkeroista humalaa kevyellä kädellä.

Ihan kelpo Black IPA. Etenkin kauppavahvuisena. Ehkäpä tässä tämä paahde antaa oman lisänsä, vaikka kauppavahvuisissa runko jää yleensä hieman vajaaksi. Tämä on melko täyteläinen ja pehmeärunkoinen olut paahteisilla aromeilla, jota jälkimaussa ryydittää humalat katkeroineen. Silti hyvistä fiiliksistä huolimatta hieman vaisu kokonaisuutena. Saatan ostaa myös toiste. Mutta älä anna lämmetä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: Black IPA
Maa: Suomi
Väri: 100 EBC
Katkerot: 55 EBU
Kantavierre: 11 %
Humalat:  Cascade, Target, Yellow Sub ja T’N’T
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Black IPA – Maku Brewing

Tänä iltanan arviossa Maku Brewingin Black IPA, joka kuuluu Alkon elokuun uutuuksia. Black IPAt ovat osoittautuneet oikein miellyttäviksi kokemuksiksi ja Maku on pukannut ulos lähes tulkoon pelkkää priimaa joten lupa odottaa hyvää.

Maku Brewing Black IPA meidän tänään
valetulla vessan lattialla. 

Black IPA on väriltään mustaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa. Vaahto on hiukan rusehtavaa ja maltillista. Tulee sinällä mieleen colajuoma, mutta ilman jatkuvia isoja kipuavia kuplia. Ja vaahto kestää pidempää ja on miellyttävämpää.

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, miellyttävän havuinen ja hennon paahteinen. Kylläpäs on ihana tuoksu. Tuoksusta kyllä IPAksi tunnistaa. Silmät kiinni nuukiessa voisi kuvitella, että lasissa on jotain meripihkan väristä nektaria.

Alkuun maku on raikas hedelmäinen. On greippiä, passionhedelmää ja vähän mangoakin. Sitten hyppää pihkaiset havut kehiin, jotka johdattelevat paahteiseen jälkimakuun. Tällä yllättävän hedelmäisellä ja kevyellä paahteisella asenteella jatketaan loppuun asti. Oikein kiva.

Suutuntuma on yllättävän kevyt ja raikas. Loppupuolella siirrytään paahteisempiin tunnelmiin, vaikka yllättävän raikkaana suutuntuma pysyy kokoajan.

Kokonaisuutena erittäin kiva, maukas ja yllättävänkin raikas BIPA. Paahdetta on kivasti piipahtamassa, mutta kyllä tässä silti kivasti ollaan IPAmaisissa tunnelmissakin. 

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Maku Brewing
Tyyli: Black IPA
Maa: Suomi
Väri: 140 EBC (Alko 133 EBC)
Katkerot: 80 EBU (Alko 80,8 EBU)
Kantavierre: 13,5 °P
Maltaat: Pale ale, Cara Pale, Crystal 100, Carafa Special 3, Carafa 1
Humalat: Columbus, Mosaic, Chinook
Alkoholi: 6,1 %
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Mufloni Imperial Stout – Beer Hunter's

Tänään arviossa mainion Beer Hunter'sin Muflon Imperial Stout. Tämä olut kuului tämän vuoden Alkon käsityöläisoluiden valikoimaan ja on saanut reilusti suitsutusta eri olutblogaajien keskuudessa. Itse olen odottanut tälle sopivaa hetkeä, sillä 10% juoma ei ole kuitenkaan joka hetken juoma. Eikä yleensä kypsyttely näille IS:lle pahaa tee.

Mufloni Imperial Stout on öljymäistä, lähes pikimustaa olutta, jonka pinnalle muodostuu reilun sentin kerros tumman ruskeaa vaahtoa.

Tuoksu on hyvin tuhti, suklainen ja kahvinen. Alussa tulee tuulahdus jostain hiivaisestakin, mutta se häviää, eikä esiinny myöhemmin.

Maku on runsaan kahvinen, paahteisen maltainen ja tumma suklainen. Jälkimakuun tulee reilusti katkeroita. Jopa pohjaan palanutta syrjäkylän Teboilin kahvia. Se välillä häiritsee, mutta muuten makumaailma on mukavan suklaa-espressoa. Lämettyään turha hyökkäävyys jää pois ja maku muuttu yhä miellyttävämmäksi.

Suutuntuma paksu ja hieman öljymäinen. Lämmettyään pehmeys lisääntyy ja suutuntumakin käy miellyttävämmäksi.

Kokonaisuutena hyvä ja maukas olut. Ehkä ei niin hyvä kuin hehkutuksen perusteella odotin, mutta erittäin maukasta ja miellyttävää nautiskella. Ehdottomasti ei kannata nautiskella jääkaappikylmänä. Voin suositella.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 607 EBC
Katkerot: 79 EBU
Kantavierre: 23,5%
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: Osa Alkon 2016 vuoden käsityöläisoluiden valikoimaa
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

American Lager #44 – Iso-Kallan Panimo

Tänään arviossa Iso-Kallan Panimon uutuusolut American Lager #44. Tämä olut on NHL:ssä hienon uran tehneen jääkiekkoilija Kimmo Timosen nimikko-olut. Oluen nimessä esiintyvä #44 on siis Timosen pelinumero. Oluen virallinen julkistamispäivä on tänään 8.9.2016 ja olut on julkaistu Kuopiossa Ravintola Gloriassa Suomi-Ruotsi pelin alla. Sitä on aluksi saatavilla vain Gloriasta ja pian myös muista Vararengasravintoloista. Muusta saatavuudesta ei ole vielä tietoa.

Itse en päässyt tänään Gloriaan, mutta sain onneksi pullollisen tätä maistoon suoraan panimolta. Ei kun olut lasiin ja tutustumaan.

American Lager #44 kaatuu lasiin rauhallisesti, muodostaen melko tiiviin ja hieman punertavan noin 3 cm vaahtokerroksen. Olut on väriltään pihkan ruskeaa ja kirkasta. Mukavasti tummempaa väriä kuin lagereissa yleensä. Herkullisen näköistä. Jotenkin tulee tunne, että tässä on mukava maltainen runko.

Tuoksussa on mallasta mukavasti, mutta jotenkin hieman tunkkaisesti. Muuta en tästä irti saa. Tämä puoli ei vakuuttanut.

Ensisuullinen antaa ensin maukasta Tutti Frutti karkkia, minkä jälkään maltaat kaappaa nopsasti koko huomion itseensä ja dominoi makukenttää suvereenisti. Sitten esiin lämästään napakka pihkainen puraisu, joka iskeytyy limakalvoille kivasti kuin kiekko ylämummoon. Seuraavat hörpyt jatkaa samoilla linjoilla ilman ensimmäistä Tutti Fruttista raikasta hedelmää. Hedelmä on enemmänkin kuivahedelmiä. Jotain hieman tunkaista fiilistä sen myötä tulee esille, mutta muuten maku on mainio.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Siinä tuntuu mallasrunko ja pihkainen humala. Tässä on luonnetta.

Kokonaisuutena Kimmo Timosen nimikko-olut American Lager #44 on maltaisa ja maukas American Lager, jossa on sopivan röyhkeä ote. Tässä pihkainen hanska on ottanut tiukan otteen ja pistää homman tyylillä loppuun. Pieni miinus välillä esiin nouseesta tunkkaisuudesta, mutta muuten maukas suoritus. Kyllä minä tätä toisen tuopillisen voisin perään ottaa.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: American Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Kimmo Timosen nimikko-olut
Mistä: Sain maistiaspullon suoraan panimolta

Devil Dancer – Founders Brewing Co.

Tänään työviikon päätteeksi rynnättiin etsimään vessan seinään oikeanlaista paneelia. On se kumma, kun ei missään liikkeessä ole juuri semmoista lautaa kuin haluaisi. STS eli suorakulmaisilla leikkauksilla olevaa paneelia haluttaisiin, mutta ilmeisesti kukaan muu ei halua, koska niitä saa vain tilaamalla. Ja nyt ois kiire. Ehkäpä laitetaan paneelit seinään sitten väärinpäin, niin saadaan suorakulmaiset urat. Perskeles. Tehdään niin kuin halutaan. 

Mutta nyt tarvitaan jotain rentoutusta ja kylmiöstä valikoin lasiin oikein mielenkiintoisen oluen. Foundersin Devil Dancer on melkoisen hulppea Triple IPA. AVB on 12% ja IBUtkin huimat 112! 

Devil Dancer on väriltään upean tumman meripihkaista ja kirkasta. Pinnalle kertyy parin kolmen sentin hennon rusehtava vaahtokerros.

Tuoksu on hedelmäinen, siirappinen, karpaloinen ja toffeinen. Hieman alkoholiprosentitkin aistii läpi. Yllättävän vähän humalointia aistii tuoksusta läpi.

Maku on erittäin täyteläinen ja jopa hyökkäävä. Ensin puskee erittäin paksua, lähes marmelaadista  sitrusta ja kuivahedelmää. Mukana on sitruunaa, greippiä, aprikoosia ja jotain karpaloista. Jopa likööristä sokerisuutta. Niin ja selvästi tummaakandisokeria. Mutta sitten iskee humalat melkoisella kierrepotkulla ja Chuck Norrisin voimalla. Jos etelän hetelmää on humaloinnissa mukana, niin eipä se paljoa maistu sillä pihkainen nyrkki työntyy semmoisella voimalla esiin limakalvot huutaa lähes hoosiannaa. Jälkimaussa pihka tuntuu vain voimistuvan ja viipyilee tahmaisena pitkään. Toinen hörppy perään jatkaa lähes heti pihkalinjalla. Mutta vesihörppy huuhtoo humaloiden kuivuudesta kippuraan vetäytyneitä limakalvoja ja palauttaa seuraavalle hörpyllä taas hedelmiäkin kehiin. 

Suutuntuma on erittäin paksu (no ei ihme, kun kantavierrepitoisuus on 25,9 °P), siirappinen ja hieman liköörinen. Alkoholisuus tuo melkoisesti lämmittävyyttäkin mukaan. Jälkimaussa humalointi kuivattaa limakalvoja lähes siihen pisteeseen, että hymy nousee kasvoille. Näin kävi aikoinen ekaa kertaa maistaessani Pikkulinnen Triple IPAa.

Kokonaisuuten Devil Dancer on melkoisen hieno ja makurikas pakkaus. Ehkäpä liian pihkaisa omaan makuuni. Jotenkin paikoitellen fiilikset oli kuin olisi juoksevaa pihkaa kurkkuun kaatanut. Paholaisen tanssia iskee syvälle makuhermoihin ja puskee sen täyteen moninaisia makuja. Voin suositella kaikille runsaiden makujen ystäville, mutta Solin tai Koffin lipittäjille tämä voi olla ylivoimanen, voimat uuvuttava koitos, joten heidän ei kannata lähteä tämän viehkeän Paholaisen tanssiattaren matkaan... 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Tripla IPA
Maa: Yhdysvallat
Väri: 67 EBC
Katkerot: 112 IBU
Kantavierre: 25,9 °P
Alkoholi: 12 %
Muuta: Foundersin Limited sarjan olut. Saatavuus kesäkuussa.
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio