PC Pils – Founders Brewing Co.

Arviossa jenkkiläisen Founders panimon PC Pils. Maistoin tämän tuossa kesämmällä Ravintola Maljassa hanaversiona ja en syttynyt ollenkaan. Ajattelin kuitenkin antaa laatupanimolle uuden mahdollisuuden pulloversiona. Jotain tympeää siinä silloin oli, mikä vei vähän fiilistä pois. Katsotaan miten nyt toimii.

PC Pils on kirkasta ja väriltään vaalean kypsän oljen keltaista. Valkoista vaahtoa kertyy reilun sentin huntu.

Tuoksu on melkolailla mitätön ja melko vaisu. Hennosti omenaa ja mallasta löytyy. Siinä rajoilla, että onko tämä tuoksu tympeä.

Maku on maltainen ja hivenen omenainen sekin. Myös keksinen ja hennon kukkainen. Ehkäpä tämä omena ja kukka mielenyhtymät ovat vähän samaa. Löytyy myös hieman makeahko, hujaista mallasta. Jälkimakuun kohoilee kivasti maltillisen pihkaista ja ruohoista humalaa ryhdittämään.

Suutuntuma kevyt ja raikas, jota hiilihappokuplat terävöittävät.

Kokonaisuutena PC Pils oli parempi kuin muistin hanamaistelun perusteella. Voin kuvitella, että se tympeä fiilis tuli tuolla maun puolella tuossa omenaisen/kukkaisen vivahteen yhdistelmästä. Ehkäpä siitä tuli mieleen oma tekemäni epäonnistunut pils, jossa parissa kuukaudessa alkoi hieman samanlainen vivahde tulla esiin, mutta ajan myötä siihen kehittyi pitkään suussa "kiehuva" hiilihappoisuus, joka kieli epäpuhtaudessa valmistusprosessissa.  Tässä ei virhe makua kyllä ole, mutta mielenyhtymän se silti minulle luo. Jännä

Silti voisin tätä pullosta toistekin ostaa, mutta vain janojuomaksi. Tämän ei kannata antaa seistä lasissa liian pitkään.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Pils
Maa: Yhdysvallat
Väri: 12,9 EBC
Katkerot: 45 IBU (Alko 39,0 EBU)
Kantavierre: 12,3 °P
Humalat:  Chinook, Cascade, Centennial
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Cousteau Calypso Pale Ale – Laajalahden SUURPanimo

Tämän illan olutarviossa kotiolutta Espoosta. Jaakko Järvisen valmistamaa Calypso-humalalla humaloitua Pale Alea. Nimen olut on saanut Jaakon lapsuden suurimman sankarin – tuon kaikkien punalakki-hipstereiden isän – Jacques-Yves Cousteaun mukaan.

"Olut lapsuuden suurimmalle sankarille, tutkimusmatkailija Jacques-Yves Cousteaulle. Calypso-humalalla mennään kohti uusia seikkailuja. Kuinkas muuten."

Muutamia Laajalahtelaisia olen saanut kunnian maistella (esim. aamiaistarpeista tehty Aamupala Ale ja Fuller's 1845 klooni) ja moni on myös päässyt maistamaan Jaakon tuotoksia, sillä herra hoiti tänä kesänä Suomenlinnassa Suomenlinnan Panimon ravintolapanimoa. Tosin reseptithän on pitkälti jo panimon vakiotuotteita, mutta kokeellisempaakin taidettiin kesän aikana kokeilla. Mutta syvennytäänpä nyt tähän tämän kertaiseen olueen. Kuvitteellinen punainen pipo päähän ja sukelletaan oluen kuohuihin.

Cousteau on väriltään hieman punertavan ruskeaa ja sameaa. Vähän on "likaisen harmahtavan" sävyä mukana, mutta sitä vastoin puhtaan valkoinen vaahto on vallan komea kuin Tyynenmeren kuohu ja kuohkea kuin puolipäivää vatkattu kermavaahto. On muuten pitkäikäinen vaahto.

Tuoksu on raikas. Aromeissa pyörii trooppista hedelmää ja makeaa kukkaisuutta.

Maku on makeahkon maltainen – ja hieman yllättäen hennosti pehmeän mokkainen. Ei paljon, mutta semmoinen nousee esille. Myös hieman toffeekeksiä mukana. Jälkimaussa esiin kipuaa pähkinäistä ja hieman havuista humalaa. Pähkinä viipyilee pitkään läsnä. Ryhdittää mukavasti, muttei puske yli.

Suutuntuma on kevyehkö ja raikas. Helppo juotava.

Kokonaisuuten Coustea Calypso Pale Ale on miellyttävä ja maukas olut. Väri ei ollut kyllä ihan paras, mutta vaahto pelesti siitä osan. Muilla puolilla kaikki kunnossa. Kylläpä tällä virkistäisi itseään mukavasti kuumana kesäpäivänä tutkimussukellusreissun jälkeen. Etiketti on muuten taas hieno. Siitä lisäpointseja.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Laajalahden SUURPanimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Kotitekoista olutta Espoon Laajalahdesta
Mistä: Sain pullon välikäden kautta suoraan panimolta

Suomen Olutmestarin Schwarz-Weizen – Sinebrychoff

Tänään maistelussa vuoden 2017 Suomen Olutmestarin Miika Korpelan Schwarz-Weizen. Kyseessä on järjestyksessä yhdeksäs Suomen Olutmestari, joista viisi viimeisintä on päässyt tekemään oluen yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa. Osa on tainnut olla vain ravintolatarjonnassa – siitä surullisesta prosenttirajasta johtuen.

Vaahto oli heti kaadon jälkeen
ihan komea, mutta laski vähän
turhan nopeasti.

Etiketti lupailee, että tämä tumma suodattamaton vehnäolut on tehty kunnioittaen saksalaista oluenvalmistusperinnettä. Eipä ole vielä tummaa vehnää Sinebrychoffilta vastaan, joten johan se oli ostoskoriin nostettava. Ja eikun maistelemaan.

Suomen Olutmestarin Schwarz-Weizen on väriltään tumman ruskeaa ja sameahkoa. Vaaleaa vaahtoa muodostuu reilun sentin kerros, mutta se laskeutuu melko nopeasti. Minusta vehnän vaahto saisi olla pitkäikäisempää.

Tuoksu on raikas, hieman banaaninen ja mallasleipäinen.

Maussa on mukanan mausteisuutta ja etäistä savuisuutta sekä paahteista vehnämallasta, yrttejä ja katajaisuutta. Makean maltainen. Jotain sahtimaistakin tässä on. Miellyttävä maku.

Suutuntuma on raikas ja mukavan hiilihappoinen. Kevyehkö paahteisuus tukee kuitenkin mallasrunkoa, jota hiilihapot piristävät kivasti.

Kokonaisuutena mukavan maukas ja juotava vehnäolut, joka ei kyllä ulkoisesti ihan hurmaa. Siitä huolimatta Suomen Olutmestarin Schwarz-Weizen on oikein onnistunut tuote, jota ostaa mielellään uudelleen.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff
Tyyli: Tumma vehnäolut
Maa: Suomi
Väri: 70 EBC
Katkerot: 16 EBU
Kantavierre: 11 °P
Maltaat:  Pilsner, vehnä, Caramel ja Dark ale
Humalat:  Hallertau
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Vuoden 2017 Suomen Olutmestari Miika Korpelan kanssa yhteistyössä kehitetty olut
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Cocoa Psycho

Tällä kertaa arviossa Skottilaisen BrewDog panimon kaakaolla ja kahvilla höystettyä Russian Imperial Stoutia. Eli Cocoa Psycho. Olen tainnut maistaa kertaalleen tätä Maljassa pari vuotta takaperin pienen lasillisen hanasta, mutta muistiinpanoja en silloin tehnyt eikä olut jäänyt erityisemmin mieleen. Mutta tälle sietää antaa tällä kertaa enemmän aikaa. Jos ei muuten, niin tämän päiväisen BrewDog uutisen vuoksi. Täytyy sanoa, että arvostan kovasti yritystä, joka näin ahneuden aikakautena lahjoittaa voitoistaan 10 % työntekijöilleen ja toiset 10 % hyvänteväisyysjärjestöille. Vitun iso peukku!!! BrewDogin pisteet ne vain kasvaa. 

Mutta nyt oluen pariin.

Cocoa Psycho on sysimustaa ja öljymäisen paksua sekä täysin läpikuultamatonta. Eikä ihme, sillä väri on 668 EBC:tä!!!!! Pintaa koristaa tumman ruskeaa paksu vaahto. Melkoisen herkullisen näköistä.

Tuoksu on tummasuklainen pistävän kahvinen. Hieman alkoholin vivahdettakin löytyy ja mieleen tulee jotenkin chili – vaikkei sitä tässä oluessa olekkaan. Yllättävästi viileänä tuoksu oli parempi. Lämmettyään alkoholi puskee liikaa esiin.

Maku profiili on erittäin tuhti ja tumman puhuva. Reilusti tumma, vähintään 80%:sta, suklaata. Kahvi on esillä yllättävän vähän ja se tulee ehkä parhaiten humaloiden terävöittämänä esille. Jälkimaussa hivenen pihkaiset ja kahviset aromit viipyilet hieman tuhkaisten vivahteiden kanssa pitkään limakalvolla. Tässä vaiheessa puskee esiin alkoholi, mikä tuntuu kuivaneilla limakalvoilla.

Suutuntuma on paksua ja alkuun jopa öljymäistä. Alussa täyteläisyys ja mallasrunko on vahvasti läsnä. Myös prosentit tuntuu. Jälkimaussa käännytään melkoisen limakalvoja kuivattavaan suutuntumaan. Kuin olisi syönyt todella tummaa suklaata. Mutta tämän jälkjeen kuivattava tuntu jatkuu vain. Ehkäpä humaloinnin runsaskätisyys on vaikuttanut myös tähän, mutta se

Kokonaisuutena Cocoa Psycho on ihan hyvä ja maukas Russian Imperial Stout, joka on omaan makuuni hieman liian tuhkainen ja kuiva. Tummaa suklaata on reilusti, kuten nimikin antaa lupailla, mutta hieman vähämmän kuiva ja ehkäpä himpun makeampikin IS olisi vietellyt minut kokonaan. Tilanne ei ede valtavasti parane lämmetessään. Hyvää, mutta pitäydyn mielummin esim. Tokyo*:ssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Russian Imperial Stout
Maa: Skotlanti
Väri: 668 EBC
Katkerot: 50,0 EBU
Kantavierre: 23,3 °P
Maltaat:  k
Humalat:  s
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: s
Mistä: Prisman Alko

Beer Gook Limfjords Porter – Mikkeller / Thisted Bryghus

Tälle sunnuntai-illalle kaivelin kellarista esiin arvioon kylmempien kelien innoittamana hieman tummempaa ja oletettavasti tuhdimpaa makuelämystä. Mikkellerin ja Thisted Bryghusin yhteistuotos Beer geek Limfjords Porter on lakrtisilla ja kahvilla maustettu yhteistyöolut. Oma kiinnostukseni heräsi erityisesti lakritsin kohdalla. Muutamia lakritsilla maustettuja oluita on tullut maisteltua ja hieman vaihtelevat mielipiteet niistä on jäänyt, mutta lakritsin ystävänä olihan se tämäkin otettava maistoon.

Olut on väriltään sysimustaa ja lähes läpikuultamatonta. Kuohkea vaalean ruskea vaahtokruunu kasvaa reilun 3 cm korkuiseksi, mutta laskeaa melko nopeasti parin millin paksuiseksi hunnuksi.

Tuoksu on huumaavan lakritsinen ja kahvinen. Myös kylmänä. Yllättävän pehmeät aromit.

Maussa ensin hyppää esiin melko nokiset tunnelmat. Sen jälkeen esiin kipuaa pehmeä ja hieman makeahko lakritsi. Jälkimakuun taituttaessa humalointi kipuaa esiin ja muuttaa makumaailman tuhkaisen katkeraksi. Lämmettyään maut pehmenevät ja tasapainoittuvat.

Suutuntuma on alussa pehmeähkö ja täyteläinen alun kuivahkoa nokihyökkäystä lukuunottamatta. Jälkimakua kohti pehmeäyden altaa puskee pintaan kuivattavat nokiset katkerot.

Kokonaisuuten mielenkiintoinen olut, jossa on kyllä reilusti makua. Hieman turhan nokinen ja tuhkainen minun makuuni, vaikka niistä tykkäänkin. Mutta liika on liikaa. Ehkä olisin myös kaivannut lakritsia enemmän esiin. Alku lupaili parempaakin, mutta maku ja suutuntuma akselilla jäätiin visuaalisista ja aromattiisista lupauksista jälkeen. Ei tämä silti huono ole, mutta eipä tule toisten ostettua.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Mikkeller / Thisted Bryghus
Tyyli: Porter / Maustettu olut
Maa: Tanska
Väri: 154 EBC
Katkerot: 47 EBU
Kantavierre: 17,3 °P
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Kahvia (1%), lakritsia (0,01%)
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Sour Head Apricot – Cool Head Brew

Tällä kertaa arviossa Cool Head Brewin Sour Head Apricot. Panimo ei ole itselleni hirveän tuttu, vaikka pari Alkon valikoimassa olutta onkin jo tullut maistettua. Panimo pitää paikkaansa Tuusulassa kartan mukaan ihan Maku Brewingin tilojen läheisyydessä.

Sour Head Apricot on aprikoosilla maustettu Berliner Weiße. Ilmeisesti samaan pohjaan on tehty muillakin hedelmillä maustettuja versioita. Tässä Sour Head sarjassa on ainakin passion hedelmällä ja inkiväärillä maustetut versiot saatavillla

Sour Head Apricot on väriltään vaalean, hieman harmahtavan okran värinen ja samea. Vaahdon muodostus on melkoista, sillä en saa kaadetta koko tölkkiä kerralla lasiin, kun jo vitivalkoinen kuohkea vaahtokruunu kipuaa lasin reunan yli.

Tuoksussa raikasta ja happaman kirpeää hedelmää, ehkäpä juurikin sitä aptrikoosia, ja kukkaisuutta. Myös joku jännä vivahde mistä en saa kiinni. Ei kuitenkaan huonolla tavalla.

Maussa tulee ensimmäisellä hörpyllä hapanta ja kirpeää hedelmää. Melko voimakkaastikin. Toisessa hörppyssä tasoittuu hyökkäävin happamuus ja kirpeäys. Hedelmän takaa tulee esiin maltaisuutta, jolloin tämän tunnistaa mallastuotteeksi. Jälkimaussa hapanta kuivattua hedelmää 

Suutuntuma on raikas ja kevyt. 

Kerrassaan miellyttävä janonsammuttaja. oikeastaan kokonaisvaikutelmaltaan miellyttävämpi kuin mikään osa-alue yksinään. Tämmöisen juo oikein miellään ja sopisi kivasti helteiseen keliin virkistämään. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Cool Head Brew
Tyyli: Berliner Weiße
Maa: Suomi
Alkoholi: 4 %
Muuta: Aprikoosia
Mistä: Olutkauppa Pien, Helsinki

Doom – Founders

Tuossa pari päivää sitten Alkossa piipahtaessani hyllyssä silmiini osui jälleen kerran uusi Foundersin olut. Nämä kiinnostaa aina, sillä usein se on lupaus laadusta. Tämä synkän puhuva pullo oli myös synkästi nimetty Doomiksi. Tarkempi tutkailu paljasti pullon olevan Foundersin Barrel Aged Seriesiä, josta minulla kellarissa oli jo ennestään odottamassa Frootwood ja kahden vuoden KBS:ät. Jälkimmäiset olen maistanut, mutta Frootwood on uusi tuttavuus ja jäänyt odottamaan sopivaa hetkeä. Jotenkin tänään vain tämä Doom veti puoleensa ja pitihän siihen alkaa tutustumaan lähemmin. Eli lasiin Doom Imperial India Pale Ale aged in Bourbon Barrels.

Doom on väriltään kirkkaan kullan keltaista ja yllättävänkin tasasävyistä. Väri ei vaalene juuri edes Spiegelaun IPA-lasin kapeimmalla kohdalla. Valkoista vaahtoa muodostuu reilun sentin kerros, mutta se laskeutuu melko pian.

Tuoksu on yllättävän mieto. Löytyy sieltä kuitenkin hiukan toffeisia, vaniljaisia ja hivenen alkoholisia aromeja.

Maussa tulee aika voimakkaasti alkoholinen ja hieman viskinenkin maku heti alussa. Muutaman hörpyn jälkeen pahin alkoholisuus on taittunut. Nyt löytyy bourbonmaisia vaniljaisia ja tammisia makuja, jota tuovat selvästi mieleen bourbonin, mutta kuitenkin maltillisella tavalla. Itse asiassa ihan miellyttävä, kuin hyvän bourbonin parhaat puolet ilman liiallista alkoholia. Sieltä valkotammitynnyrin lautojen takaa puskee esiin myös hieman hedelmääkin ja havuista humalaa. Kuivattuja aprikooseja ja mangoa. Jälkimaussa alkoholi liimautuu pihkan kanssa limakalvoille pitkäksi toviksi.

Suutuntuma on täyteläinen ja selkeän alkoholinen bourbonn mielenyhtymät voimistaa alkoholisuuden tunnetta, mutta kyllä se myös lämmittää.

Kokonaisuudessaan kiinnosta Imperial IPA, johon bourbon tynyri kypsytys tuo oman mielenkiintoisen vivahteen. Omalle kohdalleni alkoholisuus puskee vähän turhankin selkeästi esiin ja bourbon mielenyhtymä on siinä ja siinä, että onko se liiallinen. Jotenkin ei omalla kohdallani ole nämä tynnyri kypsytykset toimineet oikein muiden kuin Stouttien ja Portereiden kohdalla. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin viski/bourbon tynnyrikypsytykset siis. Sillä on niitä ihan hyviäkin hetkiä, kuten BrewDogin EveryDay Anarchy. Joka tapauksessa, on tämä Doom himpun verran parempi kuin Beer Hunter'sin Jameson tynnyreissä kypsytetty Mufloni Saison Gaelach.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Imperial IPA
Maa: USA
Alkoholi: 12,4 %
Muuta: Kypsytetty Foundersin porukan suosikki Bourbon tynnyreissä (mitä ne sitten ikinä onkaan...)
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio