Prykmestar Perle Pils – Vakka-Suomen Panimo

Tällä kertaa maistelussa Prykmestar Perle Pils, joka on humaloitu pelkästään saksalaisella Perle-humalalla. Tämä olut selkeää jatkoa vuoden 2017 käsityöläissarjan Prykmestar Saazer Pilsille, joka oli vastaavasti yhdellä humalalla humaloitu pils. Mallaspohjan koostumuksesta ei ole tietoa, onko kysessä sama, mutta ainakin pullon läpi tämä näyttää kirkkaammalta kuin kahden vuoden takainen Saazer Pils.

Prykmestar Perle Pils on todella kirkasta ja väriltään täyteläisen kullan keltaista. Pinnalle muodostuu parinsormen paksuinen kerros vitivalkoista vaahtoa. Kerrassaan tyylikkään ja huokuttelevan näköinen olut!

Tuoksussa vastaleikattua nurmea, keksimäistä mallasta, koivun lehteä. Tuoksuprofiili vie mielen kesäisen mökin pihalle, jossa nurmen leikkaamisen päätteeksi on käynyt pihasaunassa kylpemässä ja istuessa tyynen järven rannalla saunan kuistilla ottaa ensimmäisen hörpyn rapsakan maukkaasta pilsistä. Aaahhh...

Maussa päällimmäisenä vastaleikattu ruoho ja täyteläinen mallas. Myös jotain ruisleipämäistä, vaikkei tässä ruista olekaan. Jälkimakuun nousee ruohoisuuden kaveriksi pihkaa ja havua. Myös hiukan pajunkuorta. 

Suutuntumaltaan Perle Pils on kuivahko ja rapsakka pils, jota täyteläinen maltainen runko tukee. Oikein suun myötäinen.

Kokonaisuutena maukas ja rapsakka pils, jossa humalointi on Keski-Eurooppalaisempaa tyyliä. Eli kuivempaa ja suorempaa iskua ilman trooppisia hedelmiä. Rehut ristiin ja ruohoa kurkkuun. Oikein maistuva ja juotava pils. Ei ihan parin vuoden takaiselle Saazer Pilsille pärjää, vaik ei kauaksi jää.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Katkerot: 44 EBU
Kantavierre: 11,7 °P
Humalat: Perle
Alkoholi: 5,3 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Tott Double IPA – Mustan Virran Panimo

Jo useampana vuonna suomalaisten pienpanimoiden tuotteita ollaan osattu odottaa saapuvaksi helmikuun alussa Alkon hyllyille. Aiemmin kattausta tituleerattiin käsityöläisolut valikoimaksi, mutta onneksi pienpanimoiden tuotteita Alkosta löytyy nykyään useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkäpä siksi "sarjan" nimi on muutettu Pienpanimoiden taidonnäytteet. Ja onhan se nyt kuvaavampi, jos rehellisiä ollaan.

Tänä vuonna taitaa sarjan hankinta jäädä vähäisemmäksi, ellei tuotteita ole saatavilla vielä parin kuukauden päästä, mutta tähän väliin ei budjetti valitettavasti reilun kahdeksankymmenen euron olutinvestoinnille anna mahdollisuuksia. Ruosniemen Vuorineuvos Salted Caramellin jo maistoin viikonloppuna. Lisäksi olen aiemmin maistanut Iso-Kallan panimon Baltic Porterin ja Flying Dutchmanin Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sourin.

Muutaman kävin hakemassa ja osasta niistä arviot tulen kirjoittamaan. Ensimmäisenä arvioon pääsee Mustan Virran Panimo Tott Double IPA.

Tott on väriltään meripihkan ruskeaan. Pintaa hunnuttaa komeasti kuohuva vaahtokruunu.

Tuoksussa greippiä, sateenjälkeistä kuusimetsää ja hieman tuttifrutti karkkia.

Maussa trooppisemmat aromit väistyvät napakan pihkaisen humaloinnnin tieltä. Pihkaisten havujen lisäksi mausta löytyy keksimäistä mallasta ja hivenen greipin sisäkalvojen kitkeryyttä. Jälkimakuun hiipii humaloinnin lomasta paahtunutta ruisleipää ja hitusen kahviakin.

Suutuntumaltaan Tott on tyylipuhjaslajinsa edustaja. Täyteläinen ja tuhti runko, jota napakan rapsakka humalointi ryhdistää kuin Viipurin käskynhaltijan komento vartiotehdävässä uinahtavaa sotamiestä. Jälkimaussa katkerot hellivät humalan ystävän limakalvoja kuivattavilla havuisilla tuntemuksilla.

Kokonaisuutena Tott Double IPA on oikein oiva ja maukas tupla IPA. Makua ja runkoa löytyy. Humalointi on enemmänkin metsäistä osastoa kuin trooppista hedelmäsalaattia. Pihkaa ja havuja. Kunnon suomalaisen metsän pihkaisia tuulahduksia. Ja pettuleipää päälle.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Double IPA
Maa: Suomi
Katkerot: 81 EBU
Kantavierre: 17,6 °P
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Invern Ale – Birra del Borg

Tänään maistelussa vuosi sitten Italian alpeille suuntautuneelta laskettelureissulta viimeisenä iltana ostettu kotiin tuominen Birra del Borgin valmistama Invern Ale. Cerveniassa ei ihan valtavasti ollut pienpanimo-olut tarjontaa, mutta onneksi jonkun verran kuitenkin löytyi. Ja paikalliset ehdottomasti kiinnosti. Lentokentältä olisi kyllä saanut Balladinin oluita paljonkin, mutta lievässä vatsataudissa ei oikein houkuttanut niitä katsastella.

Tyyliltään Invern Ale on Winter Ale ja maustettu sitruuna-myrtillä, rusinalla(?!?) ja appelsiinin kuoralla. Rusina on kyllä uutta, mutta toisaalta – miksi ei. Mielenkiintoinen maustekattaus.

Invern Ale on väriltään tumman punaruskeaa ja hitusen sameaa. Vaimon lasiin tuli kirkaampi, kun kaadoin ensin. Pohjalta lähti näköjään mukaan hippusia melko paljon. Pinnalle kertyy kuohkeaa hitusen rusehtavaa valkoista vaahtoa, joka on yllättän pitkäikäistä.

Tuoksussa kuivahedelmää, rusinaa, makeaa mallasta ja mallasleipää. Lämmetessään vähän pehmeää. Omanlaisensa makukombo, mutta itseasiassa aika mukava.

Maussa niitä samoja kuivahedelmiä, mutta kuivana ilman sokeria. Mallasta, rusinaa, yrttistä humalaa. Myös hieman alkoholisuus puskee esiin. Itseasiassa tämä maistuu rusinaiselta punssilla terästetyltä kuivakakulta.

Suutuntuma on paksu ja melko kuivahko. Jälkimaussa yrtiset humalat ja mausteet katkeroitavat kuivattavat hitusen lisää.

Kokonaisuutena ihan maukas ja kiinnostava olut, joka itseasiassa maistuu rusinaiselta punssilla terästetyltä kuivakakulta. Tai ehkäpä oikeammin Cointreaulla kostutettu. Mukava winter warmer. Omalaatuinen ja hieman yllättäväkin makumaailmaltaan. Ei mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta odotukset oli ehkä hitusen korkeemmalla. Tämä ehkä johtuu upeasta paketoinnista. Hintaa en enää muista, mutta oisko ollut jokun 15€ paikkeilla. Voi olla, että meni ihan persiilleen. Kannattaa testa, jos tulee pienemässä koossa vastaan. Tai sitten porukassa. Melko hyvät aluthan tämmöisellä 8% 0,75cl pullolla saa varmasti aikaan, jos se on pääasia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Birra del Borg
Tyyli: Wintern Ale
Maa: Italia
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Sitruuna-myrtti, rusina (0,6%), appelsiinin kuori (0,1%)
Mistä: Supermarcato CRAI, Cervinia, Italia

Mökkiolut – Iso-Kallanpanimo

Kävin tuossa pari viikkoa sitten piipahtamassa Iso-Kallan panimolla jakemassa muutaman oluen maisteluun ja juteltiin samalla vähän panimon tulevaisuuden näkymistä. Iso-Kallan panimo ei saavuttanut aivan tavoitettaan viime vuotisessa osakeannissaan, mutta rahoitusta saatiin sen verran kasaan, että uusia hankintoja panimolle päästään tekemään. Pian Iso-Kallan saa uusia käymisastioita ja muutto isompiin tiloihinkin olisi suunnitelmissa, kunhan sopiva paikka vain löytyisi. Jos olet Iso-Kallan panimolla joskus käynyt, niin tiedät, että isommat tilat tulisi tarpeeseen, sillä panimolla tilat on jo aika täynnä. Toivotaan, että uudet tilat löytyvät pian.

Mutta palataanpas oluiden pariin. Toinen maisteluun saamani olut oli helmikuussa Alkoihin saapuva Baltic Porter, jonka sain jo maisteluun kesällä ja teinkin siitä myös arvion silloin. Kesällä tämä oli saatavilla vain ravintolajakelusta, mutta nyt siis myös monopolista. Toisena oluena sain jo jonkin aikaa tuotannossa olleen Mökkioluen, jota onkin tullut maisteltua useammankin kerran.

Mökkiolut on vaalea lager, joka on monille pienpanimoille hankala paikka, sillä virheet tulevat tässä tyylissä helposti esiin. Ne kerrat, jolloin olen tämä juonut, niin virheitä en ole havainnut. Nyt nähdään  onko laatu pysynyt.

Mökkiolut on väriltään meripihkanruskeaa ja melko kirkasta. Pintaa hunnuttaa noin sentin valkoinen vaahtokruunu. Tuoksussa pihkaa, kevyttä ruohoa, makeaa mallasta ja hitusen kuivahedelmää.

Maussa reilusti mallasta ja hiukan ruista. Jälkimakuun tulee ruohoista humalaa pienellä pihkaisella puraisulla.

Suutuntuma on täyteläinen ja kuiva. Jälkimakuun hiivittäessä kuivattavuutta tulee lisää.

Kokonaisuutena Mökkiolut oikein juotava ja maukas lager. Tämä toimii varmasti erittäin hyvin kesällä mökin terassalli, kuten se toimii talvipakkasilla sauna päälle. Ja myös janon sammuttajana kuumana kesänpäivänä olen tätä testannut ja toimii. Ryhtiä löytyy ja luonnetta. Maltaisuus tuntuu napakkana runkona, mutta samalla säilyy kuitenkin juotavuus. Tätä on ostettu jo ennenkin ja tulee varmasti ostettua jatkossakin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo
Tyyli: Vaalea Lager
Maa: Suomi
Katkerot: 20 EBU
Kantavierre: 12 °P
Maltaat:  Pilsner, Munch, Cara+, Crystal
Humalat:  Gelena, Mandarina Bavaria
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

Dankwood – Founders Brewing Co.

Tänään maistellaan taas Foundersin tynnyrikypsytyssarjalaista. Vuorosaa Dankwood, joka on tyyliltään Imperial Red India Pale Ale ja kypsytetty Bourbon tynnyrissä. Foundersin tynnyrisarjalaisia on tullut arvioitua aiemminkin (KBS 2016, Doom, Frootwood ja Backwood Bastard) ja mikäs näitä on arvioidessa, kun tuotteet ovat olleet niin kiinnostovia, vaikkei kaikki mitään onnistuneipia tuotteita olekaan.

Dankwoodin pohjalla on hitusen sakkaa, joka pääsi livahtamaan lasiin ja tämän vuoksi se on sameaa. Väriltään hitusen punertavaan ja harmaaseen taittavaa ruskeaa. Itse asiassa ei mitenkään miellyttävän väristä. Vaahtoa kertyy vajaa sentti ja sekin laskeutuu melko nopeasti hunnuttamaan kevyesti pintaa.

Tuoksussa toffeista maltaisuuttaa, pihkaista puuta ja hitusen yrttejä. Alkoholisuus tuntuu tuoksussa, vaikkei varsinaisesti tuoksu.

Maussa paksua maltaisuutta, kevyttää toffeeta. Yrttistä humalaisuutta. Häivähdys anista ja eukalyptysta, jotka käväisevät esillä, kun siirrytään viipyilevään jälkimakuun, jossa yrtit ja pihkaa hiipii käsikädessä esiin hennon vaniljaisuuden soitteassa hissimusaa taustalla.

Suutuntuma on paksun ja hitusen puumainen. Kuin puulastua välillä käväisisi suussa. Juotavuus on yllätten kuitenkin hyvä ja olut vajoaa lasissa prosentteihin nähden yllättävänkin nopeasti. Jopa petollisen.

Kokonaisuudessaan Dankwood ei ole mikään helmi eikä yllä lähellekään Barrel Aged Serries sarjan kärkeä, mutta jotain kiehtovaa tässä on. Olut on suorastaan ruman näköinen eikä tuoksukaan hurmaa, mutta maku on oikein maukas, vaikkakin hiukan yksi ulotteinen. Tosin pieniä vivahteita tihkuu pikkuhiljaa esiin. Osasiaan parempi kokonaisuus kuitenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Imperial Red India Pale Ale
Maa: USA
Katkerot: 65 IBU (Alko 70 EBU)
Kantavierre: 23,9 °P
Alkoholi: 12,2 %
Muuta: Kypsytetty Bourbon tynnyreissä
Mistä: Tilasin netistä. Saa myös Alkosta.

Musta Munkki – Donut Island Brewing

Vuoden ensimmäinen kuukausi lähenee vinhaa vauhtia loppuaan, mutta arvioita ei ole vielä yhtään ehtinyt kirjoittelemaan. Kiirettä on taas pitänyt, mutta tuli hommattua Alkosta Donut Islandin Musta Munkki, joka muutama vuosi takaperin herätti kovasti mielenkiintoa. Kyseessä on imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja. Silloin en tätä päässyt maistamaan, mutta nyt kun Alkossa tuli vastaan, niin olihan se pakko ottaa testiin.

Musta Munkki on väriltään hyvin mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Maitokahvin väristä vaahtoa kertyy pinnalle niukasti ja se häviää nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksu on salmiakkinen, lakritsinen, nokisen paahteinen ja hitusen vadelmainen. en tiedä kuvitelenko vain vai voiko tästä aistia munkin rasvaisen tuoksun. Ei kuitenkaan paha.

Maku on todella paahteisen maltainen ja nokinen. Nokipannukahvia, erittäin tummaa suklaata ja jotain yrttistä. Ja vadelmaakin olen aistivinani, mutta voi olla taas kuvitelmaa raaka-aineen tuntien. Tässä on mukavaa makeutta, joka tasoittaa tuhkaista nokisuutta.

Suutuntuma on täyteläinen ja melkein öljyisen paksu. Makea ja samalla kuivattavan nokinen. Jälkimakuun kaivautuu esiin yrttisiä katkeroja.

Kokonaisuutena Musta Munkki on erittäin onnistunut ja omalaatuinen olut. Joku vivahde tässä on, mikä tuo hillomunkit mieleen. Ehkä se on vain pelkkää kuvitelmaa, mutta näin koen. Mietittää, että kuinka tämä säilyisi pidempään säilytettynä. Onko munkin rasvat saatu pois oluesta vai eltaantuuko olut pidemmässä säilytyksessä? Kestoa tälle on annettu vain tämän vuoden syyskuulle, joten voi olla, ettei kestä pitkää kellarointia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Donut Island Brewing / Pantu Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 92 EBC
Katkerot: 88 IBU (Alko 81 EBU)
Kantavierre: 21,4 °P
Maltaat:  ohra
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Vadelmamunkkeja ja siirappi
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Dark Humor Club aged in Heaven Hill Bourbon Barrels – Sori Brewing

Vuosi lähenee loppuaan. Tänä vuonna on näköjään vähän ehtinyt arvioita kirjoittelemaan. Tosin vähän hämää tässä lokakuun ja joulukuun välillä kirjoiteltu kauppojen jouluoluiden arviot, jossa yhteen juttuun on kirjattu 14 oluen arviot.  Se on muuten kolmannes koko tämän vuoden olutarvioiden määrästä. Eipä sillä. Tätä tekisi enemmänkin, jos ehtisi, mutta onneksi ei ole pakko. :) Sillä täysin omalla kustannuksella tätä harrastusta teen, joten ei ole mitään velvoitteitakaan.

Tällä kertaa arviossa Sori Brewing Dark Humor Clubin Heaven Hill bourbon tynnyreissä kypsytetty imperial Stout. Muutamia Dark Humor Clubeja on tullut maisteltua, mutta kaikkia ei ole tainnut tulla maisteltua.

Olut on väriltään lähes läpikuultamattoman mustaa. Ei kuitenkaa öljyisen paksua. Pinnalle muodostuu vajaa sentti vaalea vaahtoa.

Tuoksu on vaniljainen, bourboninen, tummasuklainen, hivenen salmiakkinen. Alta löytyisi kahviakin, mutta viinamainen bourbon peittää ne alleen. Vähän liian rajusti omaan makuuni.

Maku on tummasuklainen, vaniljainen ja kahvinen. Bourbonin ja tammen vaniljoiden takaa uiskentelee pintaan välillä toffeeta ja lisää pehmeää suklaata.

Suutuntuma on yllättävänkin kevyt prosenteihin nähden. Ei tämä vetinen ole, mutta olisin kaivannut itse hieman napakampaa otetta mallasrungonpuolella. Pehmeyttä löytyy. Toisaalta tässä on hyvä juotavuus.

Kokonaisuutena Heaven Hill tynnyreissä kypsytetty Dark Humor Club on maukas ja yllättävänkin helposti juotava tynnyrikypsytetty imperial stout. Tuoksu ei hirveästi napannut. Likaa tunkkaisuutta ja suolaista salmiakkia. Maku on oli hyvä ja suutuntumakin kevyedestä huolimatta pehmeä. Hyvää, muttei nouse todellakaan tynnyrikypsytettyjen imperial stoutien suosikkien joukkkoon. Ei ole asiaa edes TOP20:iin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Sori Brewing
Tyyli: Tynnyrikypsytetty Imperial Stout
Maa: Viro
Väri:  EBC
Katkerot: 50 EBU
Kantavierre: 24,9 °P
Alkoholi: 10,5 %
Muuta: Kypsytetty Heaven Hill bourbon tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio