Old Worthy Scottish Pale Ale – Old Worthy Brewing

Hivenen savuinen skottiolut.

Tällä kertaa maisteluun löysin Parikkalan monopolimyymälästä skottilaisen Old Worthy Brewing panimon Old Worthy Scottish Pale Alen. Panimo sijaitsee paremmin savuisista viskeistään tunnetulla Isle of Skye saarella Ison-Britanian pohjoisosassa. Alkon tietojen mukaan kyseessä pitäisi olla hivenen savuinen ale olut.

Olut on väriltään vaaleahkon ruskea, jossa on vähän punaista ja hieman samea. Kaadettaessa vaahtoa kertyi pinnalle niukasti. Olut oli ulkonäöllisesti hieman tunkkaisen näköinen.

Tuoksussa savu tuntuu savua, vanhaa puuta ja hivenen tervaakin. Maku on aika kevyt ja hivenen kirpeän makeahko. Hiilihapon kuplinta tuntuu hieman kielellä muuttuen humalan katkeruudeksi. Jälkimakuna suuhun jää hienoinen savu. Suutuntuma on ensin kevyt ja muuttuen tuhdimmaksi, jopa hieman tunkkaiseksi jälkimaussa.

Tuotteena ihan ok, muttei tule varmaankaan ostettua toiste. Sopivasta savusta plussaa. Savunmaun ystävälle kokeilemisen arvoinen olut, vaikkakin savu tuntuu hyvin mietona.

Musiikkina pyöräytin taustalle toisenlaisissa savuisissa tunnelmissa surfailleen legendaarisen Kingston Wallin Two of a Kind –kappaleen, joka löytyy yhtyeen toiselta, Kingston Wall II -albumilta. Vaikkei samoissa savuissa mennäkkään, niin hieno kappale, jossa varsinkin alussa seilaillaan hieman Irkku tunnelmissa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50

Speksit:
Panimo: Old Worthy Brewing
Tyyli: Pale Ale / Savuolut
Maa: Skotlanti
Väri: 15,6 EBC
Katkerot: 27,5 EBU
Kantavierre: 11,7°
Maltaat: Marris Otter-, kristalli- ja turvesavumaltaat
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Mukana kanervahunajaa
Mistä: Parikkalan Alko

Keisari Luomu Pils – Nokian panimo

Mukava saunakaveri. Tuttua ja turvallista.

Työreissulla pienillä paikkakunnilla saa tyytyä yleensä suhteellisen kehnoon olutvalikoimaan. Tällä kertaa valinta oli toki suppeampi kuin kaupungeissa, mutta sentään vähän valintaa löytyy. Päädyin saunajuomaksi valitsemaan Keisarin Luomu Pilsin ja kämpillä vasta tajusin, että tämä onkin jäänyt minulta kokonaan maistamatta. Neitsyys siis meni tällä kertaa.

Luomu Pils muodostaa lasiin kaadettaessa tuhdin ja paksun, hieman kuparin punertavan vaahdon. Juoma ei voi vanhan lasin kuluneen ja struktuurisen pinnan takia ei voi hyvin tarkasti tutkiskella. Väri on kuitenkin hivenen tummempi kuin perussuomalaisessa lagerissa.

Maku on raikas ja hivenen humalainen. Mallasta on myös mukana. Mielestäni maussa on myös häivähdys pistaasipähkinää. Jälkimaussa mukavaa humalan viipyilevyys. Ei mikään tajuntaa räjäyttävä olut, mutta veikkaan, että tulee hommattua joskus toistekin saunakaveriksi.

Saunan jälkeen olutta nautiskellessani mietin, että ”Kenen koti on täällä?”. Siksipä pyöräyttin musiikiksi perikotimaista CMX:ää, jonka Surunmurhaajan sinkulta löytyvässä π kappaleessa tuo esiintyy. Jäinkin kuuntelemaan muitakin sinkkujen B-puolia ja Sillanrakentajan B-puolen hieno Punainen nro. 6 on jotenkin aina säväyttänyt minua. Sitäpä siis kehiin tähänkin. Tuttua ja turvallista, mutta kuitenkin hieman erikoista. Kuten Keisari Luomu Pils suomalaisille.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Pils
Maa: Suomi

Väri: 9 EBC

Katkerot: 26 EBU

Kantavierre: 10,6°

Alkoholi: 4,5 %

Mistä: Akaan Sale

Keisari Kellari – Nokian panimo

Keisarin Kellari on käsintehty suodattamaton kellariolut. Oluttyypinä liikutaan saksalaisissa tunnelmissa. Kellaria on tullut joskus maisteltua, mutta keikkareissulla Saaressa ollessa ajattelin illan ratoksi lähi Salesta hakea olusen. Odotukset ei ollut kovin korkealla, mutta positiivisena yllätyksenä kaupasta löytyi muutakin kuin suurbulkkia.

Maltainen ja maukas kellariolut.
(Pahoittelen kännykkäkameran huonoa kuvan laatua.)

Keisarin Kellari on kauniin mahongin väristä reippaalla kermanvärisellä vaahdolla. Oluesta tulee mieleen kunnon fariinisokeroitu sima. Tuoksussa mallasta, mutta enempää ei irtoa hieman nuhaisen nenän takia.

Maku on pehmeän maltainen ja hieman mallasleipämäinen. Maussa tuntuu humalointi, jota onkin Suomalaiseen maitokauppatarjontaan hivenen normaalia enemmän, 20 EBUa. Tämä on mukavaa vaihtelua bulkkitarjontaan. Ehkäpä tätä tulee vastakin ostettua, jos janojuomaa kaipaa.

Tässä on semmoinen kotoisen lämmin tunnelma. Tämmöistähän ois voinut olla Hobbittilan valikoimissa. Kuvittelen itsenä istumassa Repunpään pihalla ja hörpätä tätä lempeän aurinkokukkaleivän kera. Siis näihin tunnelmiin. Concerning Hobbits.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Nokian panimo

Tyyli: Kellariolut

Maa: Suomi

Väri: 48 EBC

Katkerot: 20 IBU

Kantavierre: 11,1°

Alkoholi: 4,5 %

Mistä: Akaan Sale

Muflononi Keripukki – Beer Hunter's

Neljän päivän reissuhommista palattuani oli taas illan pimetessä hyvä hetki maistella joku olut. Ennen lähtöä en ollut muistanut laitella lisää juomia viilenemään ja tuliaisena Palokan Citymarketistan tuomat herkut olivat liian lämpimiä. Valinta piti siis tehdä tämän ja Criminal Bad Elfin välillä. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli vahvaa olutta, joten Keripukilla mennään.

Houkuttelevan näköinen valkosuklaa-kookos-stout.
Mutta entäs kookos, missä on kookos?

Beerhuntersin Mufloni Keripukki on yksi Alkon vuoden 2014 käsityöläispanimoiden tuotteista. Meinasin jättää tämän tuotteen monopolimarketin hyllyyn, sillä maistoin tätä Kuopiolaisen Maljan hanasta ja silloin kovat odotukset karahtivat katkerien pettymysten karikolle. Hetkenmielijohteesta nostin tuotteen kuitenkin muiden kera ostoskoriin ja päätin antaa sille vielä mahdollisuuden.

Keripukki on panimon mukaan valkosuklaa-kookos-stoutti, sillä valmistuksessa on käytetty valkosuklaata ja kookosta.

Kaadettaessa lasiin huomataan heti, että olut on hyvin tumma, lähes läpinäkymätön. Vaalean ruskeaa vaahtoa kertyy niukasti pintaan ja se laskee nopeasti. Heilauttaessa lasin pintaan jäävä vaahto tuo mieleen ylikansallisen riistokolajuoman.

Tuoksussa tuntuu hivenen makeutta ja enemmänkin tumman suklaan happamuutta. Maussa makeuden aistii kanssa. Ensin maku on pehmeä, mutta kääntyy hienoisen kahvimaiseen kitkeryyteen. Tämä makeus on lienee peräisin valkosuklaasta, mutta kookosta en aisti. En aistinut silloin aiemminkaan. En muistanut kuitenkaan olutta näin pehmeäksi ja alkusuutuntumaa näin pyöreäksi. Se voisi hyvin olla kookoksen ansiota.

Täytyy tunnustaa, että olut on parempi kuin muistin, mutta ei siltikään mikään ihmeellinen tuotos. Joku ei vain tässä kolahda kohdallani, joten ei tule varmaan jatkossa ostettua.

Kun mietiskelin, missä se kookos tässä oluessa on, niin ajatuksiin nousi Mauri Antero Nummisen tunnetuksi tekemä lastenlaulu Kuinka Saada Rikki kookospähkinä. Itseasiassa biisin alkuperäissävellys (I've Got a Lovely Bunch of Cocoanuts) on englantilaisen Fred Heathertonin käsialaa. Ensimmäisen suomalaisen version sanoitti Usko Kemppi, jonka ainakin Kipparikvartetti on levyttänytkin vuonna 1951. M.A. Numminen toi sanoitukseen lisää vipinää omassa versiossaan, joka äänitettiin vuonna 1980  Kuu kookospähkinä ja mies -albumille.

Ehkäpä se kookos on edelleen siellä kookospähkinän sisällä. Ehkäpä panimolla on ollut samalaisia vaikeuksia saada pähkinää rikki kuin laulussa ja lopulta se on kipattu vierteeseen kellumaan kokonaisena... No ei ehkä sentään, mutta hilpeä biisihän tämä on. Jeipati rallaa. Loppuun totean mukaillen suurimman yhä suomalaisomistuksessa olevan panimon vuosien takaista mainoslineä: "Älä ota tätä vakavasti".

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 10/20

Yhteensä: 27/50

Speksit:

Panimo: Beer Hunter's

Tyyli: Valkosuklaa Stout
Maa: Suomi

Väri: 223 EBC

Katkerot: 43,1 EBU

Kantavierre: 17,3°

Maltaat: Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat

Humalat: Columbus

Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Mausteina vaniljaa, valkosuklaata ja kookosta

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

Kiin Kiin – Mikkeller

Kiin Kiin - Tuttifruttinen kesäjanon sammuttaja.

Kovin kesäisin ja raikkaan merellisissä tunnelmissa näytettäisiin nytten olevan etiketin perusteella. Limellä ja sitruunalla höystetty lager. Näitä sitruuna höystöjä on tullut maisteltua ja kevyttä keittoahan ne on olleet. Limpparia suorastaa, kuten esim. Radlerit onkin. Kuumaan kesäpäivään oikein kepeitä janojuomia, mutta muutenpa jääpi yleensä ostamatta. Esim. Tuborgin Lime cut oli väljähtänyt pettymys. Toisaalta kokemukseni perusteella Mikkelleriltä on lupa odottaa usein jotain hyvää, mistä maukkaina esimerkkeinä toimivat Not Just Another Wit ja Beer Geek Breakfast.

Muttei menis enemmän jaaritteluksi, niin asiaan!

Lasiin kaadettaessa Kiin Kiin muodostaa kauniin valkean pitsimäisen vaahdon, joka ei kylläkään ole kovin pitkä ikäinen. Pinnalle jäänyt ohut vaahto jää kallistettaessa lasin reunoille. Olut poikkeaa väriltään perinteisistä lime/sitruuna lagereista. Kiin Kiin on selkeästi näitä tummempi – hieman hunajan värinen ja aavistuksen sameahko.

Tuoksussa limen aistii selvästi. Hieman makeutta ja häivähdys humalaa.

Ensisiemauksella maku muistuttaa perinteisiä sitrushöystettyjä oluita, joka nostaa pettymyksen päätä, mutta sitten kuin puskista hyppää hedelmäinen makeus. Maku on kuin tuttifruttikarkki! Jälkimaussa tuntuu hienoista humalointia. Mutta kokonaisuus on hieman köykäinen silti. Suutuntuma on pehmeä ja hieman köykäinen.

Sitrusolueksi kuitenkin positiivinen yllätys, jossa tuttifruttipläjäys pelasti paljon, vaikkei tajuntaa räjäytäkään. Perus lageria parempi. Voisin ostaa toistekin kesäisen kuuman päivän raikastukseksi.

Kesämieli, joten musanakin sopii oivasti jotain leppoista kesäistä, kuten Jason Mraz I’m Yours. Ja ei kuin rannalle makoilemaan.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Mikkeller, mutta itse olut on pantu belgialaisella De Proefbrouwerij tilauspanimolla, jota Mikkeller käyttää säännöllisesti.

Tyyli: Lager
Maa: Tanska / Belgia

Väri: 18,5 EBC

Katkerot: 36,7 EBU

Kantavierre: 13,4°

Maltaat: Pilsner-, münchner- ja karapilsmaltaat

Humalat: Magnum, Saaz ja Tettnanger

Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Riisihiutaleet, mausteina limetin- ja sitruunankuori

Mistä: Kuopion Prisman Alko

Prykmestar KahviStout – Vakka-Suomen Panimo

Prykmestarelta on mielestäni tullut hyvin vaihtelevia oluita. Erittäin loistavan maukas ja omaperäinen SavuKataja kuuluu panimon parhaimmistoon, jolla voi kutkutella makuhermoja tänäkin päivänä, kun sitä Alko onneksi tarjoaa. Toisaalta panimo on pannut myös täydellistä pashaa kuten panimon vuoden 2013 pääsiäisolut. Esanssinen suklaa-aromi oli tuoksussa hurmaava, mutta maussa se hävisi saman tien kuin olut oli suuhun saatu. Muuta siinä ei sitten ollutkaan… Sillä tätä KahviStouttia vähän pelkäilen, mutta rohkea rokan syö ja oikeamielinen oluen maistaa. Ritarillisesti siis kohteen kimppuun!

Herkullisen näköinen, mutta 
lopulta laimeahko pettymys.

Olut kaatuu kauniin tumman punaruskeana lasiin muodostaen aromilasiin reilun 3cm vaahtokukan, joka ei ole kuitenkaan kovinkaan kestävä. Väri tuo mieleen kahvin. Tuoksussa kahvin myös aistii. Myös maltaan ja jonkin pistävämmän aromin, josta en saanut kiinni.

Maku hieman makeahko ja fenolinen. Kahvia löytyy hivenen jälkimaussa, mutta heikosti. Olisin kaivannut itse vähän lisää tuhtiutta, mutta toimii varmaan mukavasti oluen maistelua aloittelevalla bulkki lagerin lipittelijälle. Muttei valitettavasti  ainakaan minulle.

Tätä makustellessa kuuntelin Reginasta tutun Iisan soololevyä ja mietin oluenystävien päivän uutista Sori Brewingin poikien perustamasta www.papabeers.com:sta, josta voitanee kohta tilata vaikka oman kylän panimon maitokauppavahvuutta vahvempaa olutta kotiin – Viron kautta kierrätettynä. Loistavuutta, mutta samalla niin syvältä, koska ei se näin pitäisi mennä. Mutta tätä tämä on. Vero eurotkin siis kohta Viroon.

Noniin paatos loppukoon tältä erää ja musa suosituksen pariin. Iisa tekis mieli laittaa soimaan, mutta tämän oluen tuottama hienoinen pettymys ja nämä uutiset saavuttavat saman ristiriitaisen tunnelman kuin Eläkeläisten Aamupalahumppa.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 4/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 8/20

Yhteensä: 23/50

Speksit:

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Väri:  127 EBC

Katkerot: 15,6 EBU

Kantavierre: 14,3°

Maltaat: Pilsner-, suklaa- ja värimaltaat

Humalat: Hallertauer Magnum

Alkoholi: 6,0 %

Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Valmistuksessa käytetty kahvia.

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

Organic IPA – Napa Smith Brewery

Ihan napakka jenkki IPA,
muttei nouse omiin suosikkeihin.

Perjantainen päiväkalja. Olin pyörinyt kaupungilla hoitamassa ja selvittelemässä erinäisiä hommia ja Ravintola Malja sattui sopivasti kotimatkan varrelle, joten eikun sisään. Malja on yksi parhaimmista - ellei paras - Kuopiolaisista olutravintoloista. Täällä tulee käytyä useimmiten, kun tulee lähdettyä olusella käymään.

Tänään valitsin maisteluun hanasta pienen tuopillisen Nashvilleläisen Napa Smith Breweryn Organic IPAa. Jenkkityyliset IPAt sopivat useinmiten omaan suuhuni, joten olen aina innoissani, kun niitä pääsen maistelemaan.

Oluen väri on kaunis kuparinpunainen ja pinnalle muodostuu ohut "sammakonkutuvaahto". Eli vaahto on tuommoista isompi kuplaista ja kuplat ovat hyvin samankokoisia keskenään. Samanlaista vaahtoa muistan muodostuneen myös Eviltwin Breweryn P3:sen pinnalle.

Tuoksussa kirpeyttä ja marjaisuutta. Maku on makeahkon karamellinen, mutta raikas ja aistittavassa hedelmää ja marjaisuutta. Humalointi hyökkää sitten aika terävänä ja voimakkaana. Kitkeryys on kestävä, jossa on kuitenkin jotain hyvää... Suutuntuma on alkuun raikas, mikä muuttuu kitkeryydeksi suhteellisen nopeasti.

Otatetaan taustalle vähän ameriikan suunnan musatunnelmia - tosin lontoolaisen Mumford & Sons yhtyeen esittämänä. Tämä loistava brittinelikko on ponnahtanut iskevällä bluegrassia, countria, rockia, folkia ja indiemeininkiä yhdistävällä tyylillään maailman maineeseen. Iloisen reipas banjovoittoinen tunnelmointi ja moniäänilaulut ovat yllättävän monipuolista. Itse en hirveämmin countrista pidä, mutta huomaan kuuntelevani useinkin tätä levyä. Eli olkaapas hyvät, Babel levyltä räväkkä I Will Wait.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Napa Smith Brewery

Tyyli: IPA
Maa: USA

Väri: Light Amber

Katkerot: 75 IBU

Maltaat: 2 Row, Munich, Caramel 20

Humalat: Palisade, Tettnang and Smaragd

Alkoholi: 7,0 %

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio