Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール), Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール), Umenishiki Weizen (うめにしヴァイツェン) ja Sapporon ([生] ビール)

Nonii, nyt tuli ilta-onsenin eli kuumavesikylpylä käynnin jälkeen vierailtua alkoholiliikkeesä, jossa kuulin olevan mukavan laaja olut valikoima. Ja kyllähän siellä semmoinen olikin. Kaikkiaan paikan tietojen mukaan 250 erilaista olutta löytyisi valikoimasta.

Osa kelvosta olutvalikoimasta, jollaisen toivoisi löytyvän kotinurkiltakin.

Oi pojat, kylläpä pidin valikoimasta. Kuten ennalta arvelin siellä oli suurin osa ulkolaisia oluita mm. BrewDogia, Rochefortia, Mikkelleriä, Nøgne Ø:ta ja paljon muuta, mutta myös japanilaisia craft beer -oluita, joita oikeastaan toivoinkin löytäväni. Muutamia Matsuyaman lähettyviltäkin tulevia oluita löytyi, kuten Dogo-biirut (tulevat tästä kuuluisan Dogo-onsen kylpylän viereisestä pienpanimosta) ja Umenishiki panimon tuotteita, jotka tulevat Ehimen läänistä hieman Matsuyamasta itään sijaitsevasta Kawanoen kaupungista. Nämä pitänee ainakin testata.

Tällä kertaa lähti maisteluun Umenishiki panimolta Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール) ja Umenishiki Weizen (うめにしヴァイツェン), Tokyon eteläpuolelta Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPA (常陸野ダいダいエール) sekä Sapporon perusolut, [生] ビール (namabiiru = täysmallas olut).

Ensimmäisenä maisteluun otin Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール). Panimo sijaitsee Tokyon eteläpuolella ja se on perustettu saman nimisen sakepanimon yhteyteen. DAi DAi Ale IPA on panimon uusituote, jossa lisukkeena on käytetty Fukuremikan (mandariinityylinen sitrushedelmälajike) hedelmän kuorta.

Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale
 IPA toi mieleen vappusiman.

DAi DAi Alen tuomio:

Tuoksu: 5/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 32/50

Speksit:

Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造

Tyyli: Ale

Maa: Japani

Katkerot: 17 IBU

Kantavierre: 19,4°

Maltaat: Marris Otter, Munich

Humalat: Bourgogne

Alkoholi: 6,2 %

Muuta: Fukuremikan sitrushedelmän kuorta.

Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Olut on lasissa kauniin kuparisen värinen. Täällä lasin pintaan tiivistyy nopeasti huurretta suuremmasta ilmankosteudesta johtuen. Tämä lisää herkullisuuden tunnetta ja antaa vaikutelman, että olut olisi erittäin kylmää.

Tuoksu on mieto simamainen. Sitrusta ja aavistus hiivaa. Maku on myös mieto, jossa on simaisuutta ja mikan-sitrusta. Pienoinen pullahiiva puskee jostain läpi. Humalointi on omasta mielestäni vähäistä IPA:ksi, mutta lempeää.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, mutta kokonaisuutta häiritsee humaloinnin mietous, jota IPA:sta olisin odottanut. Nyt tämä on mielestäni pelkkä ALE. Fukuremikan tekee tästä todennäköisesti simamaisen. Jälkihuomioina havaitsin maun parantuvan oluen lämmetessä.

Seuraavaksi kaadeltiin porukalla laseihin Umenishiki panimon Umenishiki Weizenia (うめにしヴァイツェン), joka näyttää oikein kelpo vehnäoluelta. Vaaleaa ja hieman sameaa.

Tuoksu hedelmäinen, mutta mieto. Maku banaanisen raikas. Suutuntuma pehmeä. Oikein maukas vehnäolut, jollaista voisi toistekin ostaa. Mielestäni tämä oli paljon parempi kuin Sandelsin tai Laitilan Kukon vastaavat.

Japanilainen vehnäolut - oikein hyvää.

Umenishiki Weizen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Umenishiki

Tyyli: Weizen

Maa: Japani

Alkoholi: 5,5 %

Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Sitten vuorossa oli Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール). Kiva kun pienellä porukalla otettiin näitä erilaisia japanilaisia maisteluun, niin sain maistella useampaa laatua ja tutustettua seurueemme muita henkilöitä erityylisten oluiden makumaailmaan.

Olut oli väriltään kirkasta ja hieman punertavan ruskeaa. Tuoksu oli miedon maltainen ja aavistuksen yrttinen. Maku oli hedelmäisen raikas. Tukevampi mallaspohja, jossa rapsakka humalointi. Suutuntuma raikas ja hieman kuplivainen. Tämän maistelukerran paras.

Tämä herkullinen Ale oli
tämän session paras olut.

Umenishiki Aromatic Alen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 35/50

Speksit:

Panimo: Umenishiki

Tyyli: Ale

Maa: Japani

Alkoholi: 8,5 %

Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Viimeisenä maisteltiin Sapporon lippulaiva olut [生] ビール. Itseasiassa tuo japaninkielinen termi namabiiru esiintyy kaikissa japanin lain silmissä olueksi luokitelluista tuotteista (kuten Umenishikin molemmista oluissakin).  "Oikeinden oluiden" lisäksi japanista löytyy happoshu juomia ja uutena Dai-sen nimikkeellä kulkevia oluenkaltaisia juomia, jotka siis lainsilmissä eivät ole "oikeita oluita", koska mallaspitoisuus tai jotain sinnepäin. En ihan tarkkaa määritelmää tiedä. Tämä on osittain pelkästään verotusteknin ratkaisu eli puhtaasti veronkiertoa, jolloin näitä oluenkaltaisia juomia voi myydä edullisemmin. Nämä vastannee useimmiten suomibulkkia maultaan, suutuntumaltaan ja alkoholiprosentiltaan.

Tämä olut on oikein reipas ja maukas lager. Vaalea keltainen ja kirkas olut, jonka pinnalle kertyy valkea vaahtokuorrutus. Oluessa on selkeästi voimallisempi humalointi kuin esim. parin päivän takaisessa saman panimon Mugi no Hoppu The Gold - Dai-sen juomassa. Mielestäni juoma on hieman liian voimakkaasti hiilihapotettu. Sinällää oikein kelpo lager, muttei mitenkään syvästi säväyttänyt. Oikea virallinen olut, jota voi toistenkin juoda.

Tyylipuhdas Lager.

Sapporo Naman tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 32/50

Speksit:

Panimo: Sapporo

Tyyli: Lager

Maa: Japani

Alkoholi: 5,5 %

Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Tämän pikkuruisen alkoholiliikkeen vieressä sijaitsi 8 vuotta sitten Bar & Kitchen niminen pikkuruinen ravintola. Siellä tuli edellisellä reissulla vierailtua useammankin kerran juomassa kupponen ja syömässä. Baarissa soi myös usein japanilaista jazzia (ja sainpa omistajan myös innostumaan The Five Corners Quintetistä), jota nyt ajattelin laittaa tähän suositukseksi. Reipasta ja räväkkää menoa. Tämä kyseinen pikkuruinen ravintola näyttää olevan edelleen olemassa tosin vaihtuneella nimellä. Omistajana näytti olevan sama Hitoshi, kun näin hänet vilaukselta. Pitänee vierailla sielläkin, kunhan ehtii.

Eli tässäpä Soil & "Pimp" Sessionsin Summer Goddness Pimp Of The Yaer albumilta. Tämä levy tuli juuri hommatua itselleni 8 vuotta sitten ja pidän edelleen tästä paljon. Olkaate hyvät.

Warsteiner Premium Verum - Warsteiner Brauerei

Tässä pieni jälkikäteinen teksti viime sunnuntailta.

Istun lentokoneessa matkalla Japaniin. Matka on kulkenut Helsinkistä Müncheniin ja sieltä pisimmälle tämän reissun lennoista. Reilu neljä tuntia on jo kulutettu ja 7 tuntia olisi vielä jäljellä, joten nyt ois vaikkapa hyvin aikaa tutustua Lufthansan olutvalikoimaan.

No hivenen yksipuolinenhan se on – Warsteineria. No, eipä ole tätä tullut vuosin edes testattua, joten otetaan maisteluun.

Olut on väriltään erittäin vaaleaa ja hivenen vihreään taittavan kellertävä. Vitivalkoista vahtoa kertyy helposti pinnalle jota auttanee hiilihappokuplat, jotka kipuavat iloisen reippaasti pintaan alipaineistetussa matkustamossa.

Köykäistä kökköä. Joihan tuota, muttei
kyllä makuhermoja hivellyt.

Oluen tuoksu on erittäin mitään sanomaton. Hivenen tunkkainen jopa. Maku mieto ja lagerin keveys jää päällimmäiseksi mieleen. Hivenen hedelmäistä makeutta, joka peittää allensa senkin vähäisen maltaisuuden, mikä oluessa on.

Helppohan tämä on kurkkuun kiskaista, muttei paljoa sytytä. Ehkäpä seuraavaksi otankin punaviiniä.

Lentokoneen viihde järjestelmästä löytyi kasa hyviäkin levyjä. Tätä kirjoitellessani kuuntelin islantilaisen Sigur Rósin uusinta Kveikur levyä, joka on ensimmäinen levy trioona kosketinsoittaja Kjartan Sveinssonin jätettyä bändin. Levy on hieman raskaampi ja synkempi kuin pari edeltävää. Vaikka Valtarilla liideltiin taasen melankolisimmilla sävelillä () -levyn tyyliin, niin tämä on selkeästi myös raskaampi ja äänimaailmaltaan rujompi. Toki jouset, pianot ja kellopelit välisti iloisena helkkääväät edelleen.

Sigur Rós kävi pitkästä aikaa Suomessa viimekesänä Ilosaarirockissa, jolloin hommauduin bändiä todistamaan livenä ensimmäistä kertaa. 2005 vuoden Helsingin 3 peräkkäistä Kulttuuritalon keikkaa tulikin missattua täysin omaa hölmöyttäni. Sen jälkeen bändi ei olekaan täällä tainnut vierailla. Teltta Ilosaaressa oli täpötäynnä ja bändi sai hyvän vastaan oton, joten se lienee ollut kimmokkeena marraskuisen Hartwall-Areenan keikkaan, joka itse asiassa päätti Kveikur kiertueen.

Tätä keikkaa olin myös todistamassa ja täytyy sanoa, että upean esityksen olivat loihtineet aikaiseksi molemmille keikoille, vaikka Areenan keikka oli toki visuaaliselta ilotulitukseltaan vielä Ilosaarta suurempi. Minulla on tässä aikaa kuunnella koko levy, mutta jos yksi pitäisi nostaa esiin, niin nostaisin Hrafntinna biisin. Kappaleessa kulkee mukana kilisevien kellojen ja metallikolinan saattue, mikä yltyy välistä lähes ortodoksi kirkon kellojen tasolle. Tässä hieno liveversio jostain luolastosta.

Tuomio:

Tuoksu: 5/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 5/10

Suutuntuma: 1/5

Kokonaisvaikutelma: 10/20

Yhteensä: 23/50

Speksit:

Panimo: Warsteiner Brauerei

Tyyli: Lager

Maa: Saksa

Alkoholi: 4,8 %

Mistä: Lufthansan lennolla Münchenistä Tokyoon.

Sapporo Mugi to Hoppu (Barley and Hops) The Gold - Sapporo Breweries

Nyt tässä on vihdoin Japaniin saavuttu. Iltaruoan jälkeen lähikaupan olutvalikoimaa kävin katsastamassa ja täytyy todeta, ettei se ole paljoa muuttunut 8 vuodessa. Tosin kuulin, että lähettyvillä sijaitseva alkoholikauppaan on vaihtunut omistajat nuorempiin ja hyllyvalikoimaan on tullut n. 200 erilaista olutta. Se pitääkin käydä tsekkaamassa, vaikkakin epäilen japanilaisten oluiden määrän olevan vähemmistössä. Ne tässä nyt ensisijaisesti kiinnostaisivat, sillä Japanissahan kaikki ulkomaiset tuotteet suhteessa paljon kalliimpia japanilaisiin verrattuna, eikä meilläpäin niitä japanilaisia paljon valikoimissa ole. Tosin viime kerralla törmäsin vain yhteen tummaan olueen ja kaikki muut olivat lager-tyylin edustajia, joten lopulta hyvin samanlaisista tuotteista on kysymys.

Otin maisteluun minulle uuden tuttavuuden Mugi to Hoppu (= mallas ja ohra) The gold Sapporolta. Tämä ei itseasiassa olekkaan paikallisella mittapuulla olutta vain oluen kaltaista juomaa (kts. Muuta-osio).

Herkullisen näköinen, muttei kovinkaan erikoinen olut. 

Olut on väriltään kullankeltaista ja hyvin kirkasta. Pinnalle kertyy ohut valkoinen vaahtokerros. Tuoksu on mitätön, enkä saa siitä oikein mitään irti. Maku on kevyt ja oikeastaan aika lattea. Hyvinkin lähellä suomibulkkia, mutta humalointi on hieman voimakkaampaa. Suutuntuma on aavistuksen hapokas ja jälkimakuun jää humaloinnin katkeruutta. Kyllähän tämä kelposuomibulkista kävisi, muttei tule todennäköisesti toisten hommattua, sillä valikoimaa täällä riittää vielä.

Japanissa kun kerta ollaan, niin valitaan musiikiksi jotain japanilaista. Quentin Tarantinon Kill Bill 1 elokuvasta (ja sittemmin myös jostakin automainoksesta) maailmalla tutuksi tullut Tomoyasu Hotein Battle Without Honor or Humanity -kappale. Itseasiassa Wikipedia tiesi kertoa, että kappale on alun perin esiintynyt New Battles Without Honor or Humanity nimisessä japanilaisessa elokuvassa, jossa myös itse Hotei on ollut mukana näyttelijätiimissä. Mutta sen pidemmittä jaaritteluitta musan pariin ja tässä liveversio.

Tuomio:

Tuoksu: 5/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 5/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 26/50

Speksit:

Panimo: Sapporo Breweries

Tyyli: Lager
Maa: Japani

Maltaat: Golding

Humalat: Goldings

Alkoholi: 5 %
Muuta: Edustaa uutta japanilaista olutkategoria nimeltään Dai-sen. Toinen kategoria on Happoshu. Molemmat ovat japanissa lain silmissä ns. alioluita, koska eivät täytä lain vaatimia oluen laatuvaatimuksia. Eli laissa tai asetuksissa on määritelty kuinka paljon oluen valmistuksessa tulee olla käytetty (ohra?)mallasta, jotta olut voidaan luokitella pelkästään olueksi eli biiruksi. Sama koskee ilmeisesti myös alkoholiprosenttia. Ja nämä on sitten myös hieman kalliimpia. (Eipä muuten monet suomalaiset kauppabulkit taitaisi täällä olueksi päästä...) Happoshu sisältää usein lisäksi mm. riisiä tai maissia. Maltaan ja humalan laatu jäi hieman epäselväksi, mutta ilmeisesti goldingia tarkoitettu.

Mistä: Fuji-Market, Matsuyama, Japani

Lutakko IPA – Panimo Hiisi

Tänään ajattelin päivittäväni hieman blogini ulkoasua, kun ei tuo dynaamisen näkymän asettulu toimi toivotulla tavalla. Pidän kovastikkin tuosta layoutista, mutta kun kaikki jutut ei siinä suostu toimimaan, niin pitää sitten tehdä muutoksia. Paska kauniissa paketissa on kuitenkin edelleen paskaa. No toivottavasti tämä blogini ei ole sitä, mutta tämä bloggerin dynaamisten näkymien alustan toimiminen on.

Taustakuvia ottaessa levittelin jemmassa olevia pulloja (joita löytyi kaikkiaan 18 erilaista + muutamasta tuplat) kuvausta varten asemiin vinyylien kera. Niitä siinä pyöritellessä alkoi suuta kuivamaan ja kun oli sopivasti lounasaikakin, niin valikoin tuolta jäkäristä kylmäsavulohilaatikolle kaveriksi Lutakko IPAn, minkä on pannut Lutakko Offroad American Wheat Alen tapaan Panimo Hiisi.

Kelpo kauppavahvuinen IPA, joka ei
kuitenkaan yllä omien suosikkieni joukkoon.

Olut on väriltään tummuneen oljen keltaista ja hieman sameaa. Pinnalla kertyy n. 2 cm paksuinen jämäkkä vaahtokerros. Tuoksussa vehnäistä pehmeyttä ja häivähdys humaloinnin sitrusta, mikä ei kyllä ole kovin raikas. Tuoksun perusteella humalointi ei vaikuta kovin voimakkaalta. 

Maussa perusrunko on miedompi ja siksi humaloinnin katkeruus nousee nopeasti hallitsevaksi mauksi. Humalointia on selkeästi enemmän kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Humalakatkeron takaa kurkkii hieman hedelmäkarkkisia aromeja, jotka ei mielestäni pääse ihan parhaalla tavalla esille. Muuten reipas humalointi jättää humalanystävälle hyvän jälkimaun suuhun. Suutuntumaltaan olut on aika kevyt, jota katkeruus ryydittää. Nopsasti lasista hävisi.

Tämä ei nouse kuitenkaan omien suosikki IPA-oluiden kastiin, vaikkakin onkin ihan kelpo olut. Toki kauppavahvuiset IPAt eivät mielestäni yllä samaan maukkuuteen kuin esim. 5,2% luokan IPAt, mutta mm. Founder's All Day IPA on tästä oikein maukas poikkeus. Siihen kastiin tämä on hyvä. Pidin kuitenkin Offroadista enemmän, joten jos jompaa kumpaa pitäisi juomaksi valita niin sitä.

Mutta kaiken kaikkiaan on hienoa huomata, miten näinkin nuori pienpanimo saa hyviä ja persoonallisempia oluita aikaiseksi. Mielenkiinnolla näitä uutuksia jo Hiideltä odottelen. Toki muiltakin pieniltä, kuten Rekolalta ja Pyynikin Käsityöläispanimolta, tulee rohkeita keitoksia ja Ruosniemeä on kovasti kehuttu, mutta täällä asti ei ole vielä niitä ole ollut saatavilla. Niin ja onhan meillä täälläkin päin tuore Iso-Kallan Panimo, jonka Savo Indian Pale Alen maistamista odottelen kovasti, ja Alahovin viinitilakin kehittelee panimotoimintaa ja toi juuri markkinoille Vanha Torni -oluet tummana ja vaaleana lagerina. Niin ja Kitteen Panimon Pajarit on päässyt ainakin täälläpäin S-ketjun kaupoihin (tosin itse olen maistanut vasta IPA, mikä oli mielestäni hienoinen pettymys, mutta Porterista olen lukenut hyviä arvioita, joten sekin testiin jossain vaiheessa). 

Mielestäni pienten panimoiden etu jättiläisiin verrattuna on mahdollisuus tehdä myös virheitä pienempien eräkokojen myötä, joten rohkeita kokeiluita kehiin! Ainakin minä arvosta makuja. Se, että olut ei ole täysin mieleeni, ei tarkoita sitä, että panimo olisi huono, sillä makuasioitahan nämä ovat. Mutta jos näkemystä löytyy, niin varmasti toistekin tulen saman panimon tuotteita testaamaan.

Etikettiin on taas sanailtu mukavuuksi Lutakosta:

"Lutakko muistuttaa miksi IPA on klassikko. Uusi ja vanha kohtaavat - moderni suosikki on tehty käyttäen ajattomia klassikoita makunsa lähteinä. Lutakko ei turhia konstaile, koska täällä ei tarvitse. Näiden tahtiin on ennenkin möykätty."

Eli jotain arvoistaan musiikkiahan tämä kaipaisi. Tämän vuoden ensimmäisen parvekelounaan taustalle pyörittelin musiikiksi Aavikkoa, kun tuli levyjä hyllystä rekvisiitaksi napattua. Aavikko on varmaan useammankin kerran uransa aikana soittanut Lutakossa, joten oivastihan tämä "muysicia" soittava bändi tähän sopii.

Uavikkohan o myös tästä Kalakukkokaapunnin nuapurista eli Siilinjärveltä kotoisin. Tämän trioon musiikkin on aina kulkenut omia polkujaan ja nojaa vahvasti itämaiseen tunnelmointiin ja vanhojen syntikkoiden soundeihin. Alkuajan tuotannosta tulee mieleen hyvinkin paljon vanhat C64- ja Amiga500-kauden pelien musiikit. Nykyisin soitin arsenaali ja ilmaisu on laajentunut paljonkin Tomi Kososen tuotua myös saksosofoni ja midi-saksofonisaundeja mukaan. Kososen lisäksi bändissä vaikuttaa Paul Staufenbiel (syntikat) ja Tomi Leppänen (rummut), joista jälkimmäinen vaikuttaa myös useissa muissakin kokoonpanoissa (mm. Circlessä) ja pyydettiimpähän tätä suoraselkäistä rumpalia soittamaan Yoko Onon Suomen keikallekin. Eipä pöllömmin. Bändihän on saanut tuotantoaan soimaan myös monenlaisiin paikkoihin. Matkapuhelin operaattori Elisa käytti Ale/Rea -mainoksessaan Vaaleanpunainen Palvelu -biisiä. Ylen Telakka-ohjelman tunnarina kuultiin Kova Lääkitys-kappale ja Nelosella esitetyn suositun Kumman kaa -sarjan tunnari on myös bändin käsialaa.

Tämä omantienkulkija on myös keikkaillut eri puolilla maailmaa levittämässä muysicin ilosanomaa. Alkuaikona bändi ilmeisesti heitti mm. ruotsinlaivakeikkoja tanssivalle kansalle, mutta tämän jälkeen bändi on tanssittanut niin hippiäisiä, rockareita, hipstereitä kuin hevareitakin. "We play - you dance!" Ja niin kansa tanssii. Minä myös.

Aavikkoa on tullutkin todistettua livenä varmaan reilut kymmenen kertaa vuosien varrella. Kerran jopa eräillä synttäreillä omakotitalon olohuoneessa Kuopiossa. Seuraava keikka Aavikolla olikin sitten Lontoossa. Bändiä lämmitteli muuten tuolloin debyyttiesiintymisellään garagerockia kunniakkaasti veivannut tyttöbändi Micragirls. Tämä tapahtui juuri Multi Muysic -albumin ilmestymisen jälkeen ja muistelisin seuraavan biisin soineen myös siellä olohuoneessa.

Biisi suositukseksi valitsen Torpedo Boys -kappaleen, mikä on Multi Muysic -albumin päätösraidan Torbedo Girlsin räväkämpi versio. Ja takuuvarma tanssittajabiisi keikoilla. Itse biisi löytyy ainakin Viitostie kappaleen 12" Megamaxisingleltä kuten ilmeisestikin myös CD-singleversioltakin. Joku sen on näköjään YouTubeenkin ladannut... niin voin sen tähän linkittää. Mutta kun "Pojat Siilistä, pistää fiilistä", niin Musamies menee tanssaten ripustamaan pyykkejä.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 31/50

Speksit:

Panimo: Panimo Hiisi

Tyyli: IPA
Maa: Suomi

Maltaat: Ohra- & vehnämallas

Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo

Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tanssisali Lutakon nimikko IPA. Saatavilla ilmeisesti vain Tanssisali Lutakosta ja kotiin K-Supermarket Lutakosta.

Mistä: K-Supermarket Lutakko, Jyväskylä

Laitilan Kievari Agricola – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tänään maisteluun jääkaapista valikoitui yksi Alkon Käsityöläisoluet -sarjan tuote, Laitilan Kievari Agricola, mikä on tyyliltään Kellariolut. Vielä on jäljellä Ridgewayn Imperial Russian Stout ja Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti. 

Kaunis punertava väri ja limonadinen
kuplinta. Limppariako?

Agricola on lasissa oikein kauniin punertavan väristä, mutta vaalea ohutkerroksinen vaahto katosi lähes kokonaan ennenkuin ehdin edes kuvaa napata. Tämä nopea vaahdon katoaminen toi mieleen limonaadin hiilihappojen kuplinnan nostattaman vaahdon nopean katoamisen, mikä ei luonut mitenkään hyviä mielleyhtymiä oluen ollessa kyseessä.

Tuoksussa hieman hunajaista makeutta ja hippusellinen jotain yrttisyyttä, josta en meinaa saada oikein kiinni. Maussa makeus on kietoutunut maltaisuuteen ja sen maistaa selvästi. Lisäksi löytyy hunajaa, mallasleipäisyyttä ja hivenen minttua. Nielaisun jälkeen suuhun jää hienoinen katkeruus, joka ei tässä tunnu toimivan ihan parhaalla mahdollisella tavalla oluen makeuden kanssa. Suutuntuma on kevyen siirappinen.

Jotenkin homma ei soita nyt täysin yhteen. Ei tämä huono ole, muttei kyllä sytytäkkään. Kuin keikka, jossa soittajat ovat taitavia ja biisit sinällään hyviä, mutta juttu ei vain lähde lentoon missään vaiheessa. Eli Jazzia, joku sanoisi. Ei, ainoastaan paskaa jazzia.

Musiikiksi en kuitenkaan laita jazzia enkä paskaakaan musaa, vaikkakin sehän on toki täysin makuasia. Kun Agricolalla oli aikoinaan sana hallusaan, niin Stam1nan poijilla on ollut ainakin jossain vaiheessa kolme sanaa hukassa. Eli Kadonneet kolme sanaa -kappale, joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä bändin nimeä kantavalta esikoisalbumilta raidalta numero 3. Tämähän levy löi heti itsensä läpi ja Stam1na palkittiin vuonna 2006 Finnish Metal Awards -gaalassa mm. vuoden 2005 tulokkaana. 

Bändi on teknisesti erittäin taitava ja osaa tehdä myös monipuolisia biisejä. Biisikynäkin tuntuu tuottavan materiaalia taiseen tahtiin, kun kaksi kuukautta sitten ilmestynyt SLK levy on jo bändin 6. studioalbumi. Bändiä on tullut myös muutaman kerran todistettua livenä ja todella hyvinhän he vetävät. Yleisö vaikuttaa myös tykkäävän. Niin ja ehtihän bändin laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen tehdä YUP:stäkin tutun veljensä Jussin Hyyrysen kanssa Wöyh!-nimellä mielenkiintoisen Ikkillyk-albumin. Ei kait siinä. Mutta tämmöistä tänään, olkaapas hyvät, live-versio vielä biisistä.

Tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Väri:  64 EBC (Alko 59,8)

Katkerot: 20 EBU (Alko 16,8)

Kantavierre: 19,4°

Maltaat: Belgialaiset pale ale -, melano- ja bisquit- maltaat

Humalat: Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat

Alkoholi: 8,5 %

Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Laitila on panostanut voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kaikki tuotantolaitoksen käyttämä sähköenergia on ollut tuulivoimalla valmistettua jo vuodesta 2001.

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

(EDIT: korjattu virhe värin ja katkeroiden arvoissa ja lisätty LWT:n lisäksi ja Alkon ilmoittamat arvot värille ja katkeroille. 24.4.2014)

Lutakko Offroad American Wheat Ale – Panimo Hiisi

Ennen pääsiäistä Jyväskylän ohi 9-tietä ajellessa käännyin Lutakon kohdalla pikavisiitille K-Supermarket Lutakoon. Olin kuullut, että täältä saisi Panimo Hiiden Lutakolle valmistamaa 100% vehnämaltaisiin valmistettua olutta ja Lutakko IPAa, joten tilaisuuden kohdalle sattuessa pitihän niitä maistettavaksi noutaa. 

Tänään kaveri muistutteli, että ostaisinko vihdoinkin Hassisen Koneen Harsoinen Teräs vinyylin, kun kaupoista tuli sovittua jo puolitoista vuotta sitten. No, johan tuo oli aikakin. Eli kaupat hoidettiin ja nyt levysoittimeen pyörimään. Kuuntelun kaveriksi katsastin jääkaapin kätköistä jotain suomalaisen legendan arvolle sopivaa juomista, joten otin maisteluun mielenkiintoisen kuuloisen Lutakko Offroad American Wheat Ale. 

Oluen lähtökohta on siis legendaarisessa Tassisali Lutakossa eikä Lutakon K-Supermarketissa, jolla on käsittääkseni yksin myyntioikeus näihin Lutakko oluisiin. Lutakkossa pidettävä Offroad-klubi on jonkinlainen vaihtoehtoiseen musiikiin keskittybä klubi ja ilmeisesti olut on tehty nimikkona tälle. Oluesta on tehty ensin ravintolaversio, joka on tyyliltään American ale (jota saa siis muualtakin kuin Lutakosta itsestään) ja sittemmin myös tämä vehnäversio maitokauppamyyntiin. Harmi, kun asustelee näin kaukana tämmöisistä mielenkiintoisista olut ja klubi tarjonnoista. Oishan sitä mielenkiintoista päästä joskus käymään tuolla Offroad klubilla ja maistella myös "täys"versioita näistä tuotteista (vaikka nämä onkin nyt jo tyyliltää hieman erilaiset). 

Mutta sitten itse oluseen. Pullossa on mielenkiintoa herättävä teksti:

"Valtatien ulkopuolella on aina pöhisty - ja normista poikkeaminen on se mikä saa arkisen keskiarvon muuttumaan. Siksi päätimme tehdä oluen, jolle keskiarvot eivät merkitse mitään. Toista tällaista et kauppojen hyllyissä näe."

Hassisen kone ei kovinkaan keskiarvoihin mennyt aikoinaan, joten tämähän vaikuttaa juurikin oikealta kaverilta tälle levylle.

Tällä kertaa mentiikin olutvalintaan musiikki edellä.

Lutakko Offroad American Wheat Ale on hivenen samea ja oljenkeltaista. Valkoista vaahtoa kertyy pinnalle ohut kerros. Olut näyttää selkeästi vehnäoluelle. 

Kun lasia hivuttaa kohti nenää, tuoksu yllättää voimakkaalla humalaisella sitruksella. Hivenen havumetsän pihkaista pistävyyttäkin, mutta jotenkin erittäin houkuttelevana. 

Maussa on vehnäoluelle tyypillistä pehmeyttä, mutta reippaalla humaloinnilla. Hivenen hedelmäistä makeutta, papaijaa ja verigreippiä. Mukavasti kutkuttaa suuta, kunnes humalointi vihtoo suuta hieman kuusenkerkällä. Mallasrunko meinaa jäädä kevyeksi, mutta reipas humalointi pelastaa suutuntuman, vaikka sekin on loppujen lopuksi yllättävän mietoa (vain 26 IBUa).

Tämä on makumaailmaltaan itseasiassa todella lähellä IPAa mielestäni, mutta mukavan pehmeä runko. Tätä ei voi ihan perinteiseksi vehnäolueksi mieltää, mutta mielestäni erittäin onnistunut olut! Jos pidät humalan puraisusta, niin suosittelen testaamaan. Onneksi tuli hommattua kerralla kaksi pulloa, niin jääpi toinen vielä nautiskeluhetkeä odottamaan. Voin kompata etiketistä löytyvää toteamusta:

"Unohda rock-oluet, Lutakko on enemmän. Lutakko on rock."

Elikkäs musana tänään Ismo Alangon luotsaaman Hassisen koneen vuonna 1982 Poko Recordsin kautta ilmestyneen Harsoinen teräs levyn aloittava nimikkobiisi. Biisi alkaa erittäin kutkuttelevana urku- ja ksylofoni-duettona, kunnes mukaan liittyy viidakkomainen tomikomppi. Vähän siinä on mollivoittoisia karibianmerellisiä tunnelmia kuten huumorilla höystettyssä legendaarisessa Monkey Island tietokonepelisaagassa. Levyllä on muutenkin paljon reggea-tunnelmia, mikä lienee noussut tuolloin Suomessakin enemmänkin esille. No, tämä on kuitenkin mielestäni yksi hienoimpia biisejä levyllä, mutta kuuntele toki koko levy.

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 16/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Panimo Hiisi

Tyyli: American Wheat Ale
Maa: Suomi

Katkerot: 26 IBU

Maltaat: 100% vehnämaltaat

Humalat: Summit ja Mosaic

Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Mallaspohja on tehty täysin vehnämaltailla.

Mistä: K-Supermarket Lutakko, Jyväskylä

(EDIT: korjattu typoja ja yhdyssanavirheitä 23.4.2014)

Pohdintoja ja tunnelmia pääsiäisestä sekä Rochefort 10, Imperial Rasberry Stout, Sierra Nevada Torpedo ja Pyynikin Pääsiäisolut

Huom. Tämä teksti on hieman jälkikäteinen kirjoitelma pitkältäperjantailta.

Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.

Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.

No, mutta takaisin pääsiäiseen ja olueen. Belgian suunnalla oluelle on hyvin pitkät perinteet pääsiäisen vietossa keskiajan luostareista alkaen ja Suomessakin ollaan pikkuhiljaa tähän suuntaan menossa. Tosin eroja on vielä paljon. Muistan oman täysi-ikäisyyteni tienoilla 90-luvun loppupuolella jo olleen pääsäisoluita (tai ainakin yksi, joka oli muistaakseni Sinebrychoffin Pääsiäisolut, jonka etiketti oli sininen tai violetti ja siinä lensi simpsakka ja varsin muodokas noitaneitonen luudalla). Nämä taisivat olla pääasiassa vain tummia lagereita, jollen väärin muista. Tällä hetkellä suomalainen pääsiäisolutsuuntaus on ollut selkeästi kalleellaan mämmiin tai suklaaseen. Suuntaus sekin, mutta kuten Kuopion olutseuran puheenjohtaja ja Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Kilpeläisen Mika ilmaisi viime keskiviikkoisessa Ylen haastattelussa kohtalaisen selkeästi kotimaisia panimoita edelleen vaivaavan ongelman:

"Suomalaiset pääsiäisoluet eivät ole rehellisesti sanottuna mistään kotoisin."

Voin kompata tätä ainakin omien kokemusteni perusteella. Viime vuodelta maistelin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Mämmi (2013) oluen ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pääsiäisoluen, joista molemmat olivat erittäin kehnoja tuotoksia ja molemmat saivat myös Kuopion olutseuran bruuveissa täystyrmäyksen. Laitila on siirtynyt tänä vuonna mämmiviritelmällään stouttiin, kun VaSP näyttäisi etiketin perusteella jatkavan samalla linjalla. Jäänee molemmat minun osaltani hyllyyn, vaikkakin vähän kiinnostaisi maistaa mitenkä mämmi taipuu stouttiin. Josko sittenkin...

Omalla kohdallani pääsiäiseen kuuluu useinmiten perhelounas vanhempieni luonna - ja niin tänäkin vuonna. Perinteet on kivoja, kunhan ne eivät liika uraudu ja muutu pakkotoistoksi. Pääsasiassa pääsiäislounaalla olemme ruoan kanssa nauttineet viiniä, mutta tänä vuonna rikoin hieman linjaa, koska isäni on lähes täysin lopettanut lagerien juonnin ja siirtynyt belgialeihin. Tilaisuus oli oiva, joten ajattelin laajentaa hänen Gouden Carolus Classic ja La Chouffe linjaa, vaikkei kyseisissä oluissa mitään vikaa olekkaan.

Toin tarjolle Rochefort 10:iä, jota isän ja veljen kanssa maistelimmekin, jotka molemmat pitivät tuotteesta. Hieno tuote kerrassaa ja mieltä lämmittävää oli huomata Alkon tuoneen juomaa tarjolle kotisohvillekin. Itse olen kertaalleen tätä ja pikkuveli Rochefort 8 maistanut joitakin vuosia takaperin Ravintola Maljassa ja molemmat mainioiksi jo sillon totesin. Nyt tätä kymppiä muutaman pullon jemmasin ennenkuin kokonaan monopolista loppuvat.

Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku kutkuttavan
herkullinen. Tässä "tummaolut" joka on aivan 
toista maata kuin tummat lagerit.

Rochefort 10:n tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 41/50

Speksit:

Panimo: Abbey Saint-Remy

Tyyli: Stout

Maa: Belgia

Väri: 73,8 EBC

Katkerot: 12,9 EBU

Kantavierre: 21,2°

Humalat: Hallertau-humalat

Alkoholi: 11,3 %

Muuta:  Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.

Mistä: Varkauden Citymarketin Alko

Ja lyhyt yhteenveto Rochefort 10, joka on perinteinen belgialainen Trappist luostari olut. Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, hedelmäisyyttä, aavistus maakellaria. Maussa täyteläistä mallasta, hienoista makeutta, maltaan pehmeyttä ja hitunen hiilihappoja. Tulee mieleen kotikalja, joka olisi kuitenkin maistuvampi, pehmeämpi ja monipuolisempi makumaailmaltaan. Lämmetessään olut säilyy maukkaana ja tuo esiin kahviaromeja. Tämä istuu oikein hyvin suuhun. Kokeile.

Maittavan rosmariinissa uitetun hirven, pestokuhan ja kanan jälkeen nautittiin vielä karpalorahkaa ja sitruunakakkua. Kerrassaan loistolounas rakkaassa seurassa. Siinä hyvä tovi istuskeltuamme houkuttelin vielä isäni piipahtamaan kanssani Ravintola Maljassa tuopillisella. Siellä oli saatu hanaan Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin kiinnostava yhteistuotos Imperial Rasberry Stout. 

Kun luin tästä kuvauksen Tyttö ja tuoppi olutblogista vajaa kuukausi sitten, halusin päästä tätä mielenkiintoista viritelmää maistamaan heti, kun tilaisuus tulee. No reilu viikko sitten sitä Maljaan saatiin ja siitä lähtien olen odottanut kotiin pääsyä edes muutamaksi päiväksi, että löytäisi sopivan hetken tätä maistaa. Ja nyt sen aika oli. Onneksi tuotetta oli vielä hanassa tarjolla, joten pienet tuopilliset tätä ja pöytään makustelemaan ja rupattelemaan.

Imperial Rasbery Stoutin tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Thornbridge Brewery ja St. Eriks Bryggeri

Tyyli: Imperial Stout

Maa: Skotlanti / Ruotsi

Alkoholi: 10 %

Muuta:  Oluessa mukana reilusti vadelmaa

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut on erittäin tumma ja pinnalle kertyi reilu sormen paksuinen kerros tuhtia vaalean ruskeaa vaahtoa. Olut tuoksui erittäin voimakkassati raikkaalle vadelmalle. Hiven aistittavissa suklaista kahvia voimakkaan marjan alta. Maku ei ole ihan yhtä voimakas kuin tuoksu, mutta siinäkin vadelman maistaa selvästi ja se tuo olueen vedelmaista kirpeyttä ja happamuutta. Tuhdin imperial stoutin paksu maltainen runko puskee esille rintarinnan vadelman kanssa. Nämä oikeastaan täydentävät toisiaan. Suutuntuma on tuhti ja jälkituntuma on kuin vadelma-tummasuklaa palan jälkeen. Ei tätä 25 cl enempää tarvitse, mutta hieno tuote esimerkiksi pääsiäisaterian jälkkärille. Tykkäsin ja tästä voisi tykätä myös ei "perinteisen" oluen ystävät. Suosittelen!

Turinointi luisti ja päätimme ottaa vielä yhdet oluet. Isäni hieman hämääntui Maljan olutvalikoiman edessä ja pyysi suosittelemaan jotain, joten ajattelin tutustuttaa belgi-alejen ystävää erääseen perustuotteesen eli Chimay Bluehun. Nappi valinta kuulema. Itse vaihdoin vähän linjaa ja ajattelin maistella useita maukkaita oluita valmistaneen jenkkiläisen Sierra Nevada panimon Sierra Nevada Torpedon®, joka on extra IPA eli käytännössä oikeastaan DIPA.

Reipas IPA välillä piristämään.

Sierra Nevada Torpedon tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 33/50

Speksit:

Panimo: Sierra Nevada Brewing Companpy

Tyyli: Duoble Indian Pale Ale

Maa: Yhdysvallat

Katkerot: 65 IBU

Kantavierre: 17,0°

Humalat: Magnum-, Citra- ja Crystal-humalat

Alkoholi: 7,2 %

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut oli lasiin kaadettuna tumman meripihkan punaisen värinen ja sen pinnalle kertyi ohut vaalea vaahtokerros, joka laskeutui nopeasti. Tuoksussa humaloinnin aisti heti. Tuoksussa myös havuja ja kitkeriä hartsimaisia aromeja.

Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.

Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.

Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.

Iltapalaksi suomalaista pääsiäistä.
Parempaa, kuin pelkäsin.

Pyynikin Pääsiäisoluen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 31/50

Speksit:

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Alkoholi: 4,2 %

Muuta:  Tuoreella mintulla ja aniksella maustettu suklainen, hieman mämminen stout. Mallas-pohjassa myös imellytettyä ruista.

Mistä: Muuramen K-Supermarket

Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.

Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.

Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.

Pääsiäinen on toisille puhtaasti uskonnollinen juhla ja toisille pelkkä kiva 4 päivän vapaa, mutta ehkä suurimmalle osalla jotain näiden yhdistelmää. Tässä pitkän tekstin lomassa on pyöritetty uskonnolista musiikkia taustalla, joten otetaan loppuun tämän toisen ääripään edustusbiisi. Ei, en kuitenkan laita tähän Cheekin Sokka irti rallia, vaan Palefacen Syntynyt Rellestää kappaleen. Tämähän on noussut jonkinlaiseksi ryyppäys tunnariksikin, vaikka sanoja kuunnellessa ehkä pitäisi mennä pitkälti itseensä, jos löytää niistä itsensä.

Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja.  Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.

PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.

PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.