keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Laitilan Kievari Agricola – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tänään maisteluun jääkaapista valikoitui yksi Alkon Käsityöläisoluet -sarjan tuote, Laitilan Kievari Agricola, mikä on tyyliltään Kellariolut. Vielä on jäljellä Ridgewayn Imperial Russian Stout ja Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti. 

Kaunis punertava väri ja limonadinen
kuplinta. Limppariako?
Agricola on lasissa oikein kauniin punertavan väristä, mutta vaalea ohutkerroksinen vaahto katosi lähes kokonaan ennenkuin ehdin edes kuvaa napata. Tämä nopea vaahdon katoaminen toi mieleen limonaadin hiilihappojen kuplinnan nostattaman vaahdon nopean katoamisen, mikä ei luonut mitenkään hyviä mielleyhtymiä oluen ollessa kyseessä.

Tuoksussa hieman hunajaista makeutta ja hippusellinen jotain yrttisyyttä, josta en meinaa saada oikein kiinni. Maussa makeus on kietoutunut maltaisuuteen ja sen maistaa selvästi. Lisäksi löytyy hunajaa, mallasleipäisyyttä ja hivenen minttua. Nielaisun jälkeen suuhun jää hienoinen katkeruus, joka ei tässä tunnu toimivan ihan parhaalla mahdollisella tavalla oluen makeuden kanssa. Suutuntuma on kevyen siirappinen.

Jotenkin homma ei soita nyt täysin yhteen. Ei tämä huono ole, muttei kyllä sytytäkkään. Kuin keikka, jossa soittajat ovat taitavia ja biisit sinällään hyviä, mutta juttu ei vain lähde lentoon missään vaiheessa. Eli Jazzia, joku sanoisi. Ei, ainoastaan paskaa jazzia.

Musiikiksi en kuitenkaan laita jazzia enkä paskaakaan musaa, vaikkakin sehän on toki täysin makuasia. Kun Agricolalla oli aikoinaan sana hallusaan, niin Stam1nan poijilla on ollut ainakin jossain vaiheessa kolme sanaa hukassa. Eli Kadonneet kolme sanaa -kappale, joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä bändin nimeä kantavalta esikoisalbumilta raidalta numero 3. Tämähän levy löi heti itsensä läpi ja Stam1na palkittiin vuonna 2006 Finnish Metal Awards -gaalassa mm. vuoden 2005 tulokkaana. 

Bändi on teknisesti erittäin taitava ja osaa tehdä myös monipuolisia biisejä. Biisikynäkin tuntuu tuottavan materiaalia taiseen tahtiin, kun kaksi kuukautta sitten ilmestynyt SLK levy on jo bändin 6. studioalbumi. Bändiä on tullut myös muutaman kerran todistettua livenä ja todella hyvinhän he vetävät. Yleisö vaikuttaa myös tykkäävän. Niin ja ehtihän bändin laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen tehdä YUP:stäkin tutun veljensä Jussin Hyyrysen kanssa Wöyh!-nimellä mielenkiintoisen Ikkillyk-albumin. Ei kait siinä. Mutta tämmöistä tänään, olkaapas hyvät, live-versio vielä biisistä.



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50

Speksit:
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri:  64 EBC (Alko 59,8)
Katkerot: 20 EBU (Alko 16,8)
Kantavierre: 19,4°
Maltaat: Belgialaiset pale ale -, melano- ja bisquit- maltaat
Humalat: Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat
Alkoholi: 8,5 %
Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Laitila on panostanut voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kaikki tuotantolaitoksen käyttämä sähköenergia on ollut tuulivoimalla valmistettua jo vuodesta 2001.
Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

(EDIT: korjattu virhe värin ja katkeroiden arvoissa ja lisätty LWT:n lisäksi ja Alkon ilmoittamat arvot värille ja katkeroille. 24.4.2014)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti