Dammer Pils – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tänään maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon ainoa vakituisessa tuotannossa oleva pohjahiivaolut Dammer Pils. Vaikka en ole sataprosenttisen varma, niin olettaisin nimen viittaavaan Tampereeseen. Tästä vihjailee myös etiketissä taustalla komeileva voimala ja padosta kuohuava virta. Lienee Tammerkoskesta kyseessä. Eli Tamperelaista Pilsiä siis.

Sain tämän oluen suoraan panimolta uutukaisen Big 4 Sun monijuomapakkauksen eli kauppojen ensimmäisne "Ison Nelosen" mukana. Pakkaus on jo Pyynikin toinen monijuomapakkaus, mutta tällä kertaa oluet on tölkeissä. Mukana Dammer Pilsin lisäksi on voitokas pihlajanmarjoilla ryyditetty Ruby Jazz Ale,  Pyynikin American IPA (joka oli jo edellisessä paketissa mukana) sekä Cloudberry Saison, mikä on itselläni vielä maistamatta. 

Kolme näistä uuden monipakkauksen tölkeistä on valimistettu paljaisiin tölkkiaihioihin, joihin on liitetty painettu tarra perinteisen tölkinpintaan painamisen sijaan. Tämä tekniikka laskee tölkityksen kuluja ja tuo sen myös pienpanimoiden ulottuville.

Pyynikkihän oli muuten ensimmäinen suomalainen panimo, joka väänti viranomaisten kanssa kättä mahdollistaakseen tämän. Ensimmäisen sessio paketin ostin heti miten sen ilmestyttyä ja arvioinkin sain siitä tehtyä. Tosin kaksi kuukautta siinä meni. Tämän kertaisesta en tee omista aikatauluistani johtuen yhtä arviota koko paketista. Samaan aikaan Pyynikin Big 4 Sunin kanssa monijuomapakkauksen on tuonut markkinoille omansa myös ainakin Maku Brewing ja Brooklyn Brewery.

Dammer Pils on väriltään kypsän oljen keltaista ja melko kirkasta. Hieman hippujakin leijailee hiilihappokuplien seassa. Pintaa hunnuttaa muutaman millin kirkkaan valkoinen tasainen vaahtokerros.

Tuoksu on melko mieto. Leipäistä mallasta löytyy pääasiassa. Hirveästi en muuta aisti.

Maku on pehmeän maltainen ja hieman keksinen. Humalan puraisu on hento ja tuntuu oikeastaan vaan suutuntumassa limakalvoja kuivattavana tunteena. Muuten suutuntuma on pehmeä ja tasapainoinen.

Vaikka tuoksu on mieto, niin maku on ihan napsakka. Ei mitään ihme kikkailua, mutta asiat Dammer Pilsissä on tasapainossa. Hieman voimakkaampaa tuoksua, kun olisi ollut, niin kokonaisuus olisi ollut melko loistavakin. Kuitenkin erityisen oiva juoma saunan päälle tai viilentämään raskaan työn raatajaa, joten tätä varmasti tulee ostettua jatkossa.

Pyynikkikin on näköjään alkanu laittamana tuotteidensa mukaan musiikki suosituksia. Tai ainakin Dammer Pilsin tuotesivuilta semmoinen löytyi. Tosin suositus sisältää 124 kappaletta. Tähän määrään ei taida yksi tölkki riittää.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 22 EBU
Maltaat:  Pils, Münchener
Humalat:  Northern brewer, Saaz
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Yksi Pyynikin uutukaisen Big 4 Sun monipakkauksen oluista.
Mistä: Sain maistiaispaketin panimolta

American Cream Ale – Olvi

Tämän kerran arviossa Olvin uutukainen American Cream Ale. Kyseessä on panimon mukaan ensimmäinen suomalainen tämän tyylilajin edustaja – ja todennäköisesti ovat aivan oikeassa. Ainakin kaupallisista tuotteista. Cream ale nimitystä käytetään ilmeisesti kahdestakin erilaisesta oluesta, mutta yleisimminkin, kuten tässäkin, tyylissä oluen valmistuksessa on käytetty sekä ale- että lager-hiivaa. Tyyli on kehitetty Pohjois-Amerikassa ja siihenpä tässä Pohjois-Savolaisessa versiossakin viitataan.

American Cream Ale on pakattu jo Iisalmi Pale Alesta lähtien tuttuun pakettiin, missä juomat erottaa toisistaan jo kaukaa tölkin pohjaväristä, joka tällä kertaa on pirteän limen vihreä. Olvi on tehnyt näitä omia "craftbeer" sarjan oluitaan mukava pilke silmäkulmassa ja tälläkin kertaa tölkistä löytyy huvittava lisäys nimen alta: "Crème de la Crème d' Iisalmi". Muuten tölkistä löytyy tuttuun tapaan perustiedot oluesta. Humalina on käytetty Monroe, Fantasia ja Kazbek. Olville peukku uudemmien ja tuntemattomimpien humalien rohkeasta käyttöön otosta.

American Cream Ale on väriltään kullankeltaista ja hieman sameaa. Kaadettaessa kuohkeaa valkoista vaahtoa muodostuu pinnalle noin sentin kerros, mutta se laskee yllättävän nopeasti. Nopeammin kuin odotin.

Tuoksu oli alkuun hieman tunkkainen ja pullamainen hiivaisuus nousi esiin. Hetken lasissa levättyään hiiva on hiipinyt taka-alalle ja esiin on astunut maltaisuus ja hentohäivähdys kukkaisesta humaloinnista.

Maussa ensin käväisi popcorn, mutta se huuhtoutui ensikulauksen mukana alas. Toinen kulaus tuo mallasta, ruohoisia ja sitruksisia katkeroja. Mallas on loppujen lopuksi perusmaussa eniten esillä, kun taas jälkimaussa keskitytään sitten sinne ruohikkon katkerointiin. Yllättävänkin napakka puraisu näin maltillisesti humaloiduksi olueksi.

Suutuntumassa aluksi on hieman vetinenkin tunnelma, jota melko kivennäisvesimäisesti kutittelevat hiilihappokuplat terävöittät. Sitten katkerojen puraistua makumaailma on humalan niskalenkkissä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hieman vaisuhko olut, vaikkakin jälkipuraisussa on luonnetta. Helppo juotavuus tekee tästä oivan janojuoman kesäisten pihahommien lepohetkiin. Saaatan ostaa tätä toistenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: American Cream Ale
Maa: Suomi
Väri: 17 EBC
Katkerot: 25 EBU
Kantavierre: 11°P
Maltaat: Ohramallas
Humalat:  Monroe, Fantasia, Kazbek
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Fuller's 170th Anniversary celebration Ale – Fuller's

Tänään maistelussa jonkin aikaa kellarissa kypsynyt Englantilaisen Fuller'sin 170th Anniversary celebration Ale. Kyseessä on paninon 170 vuotisen historian kunniaksi tehty juhlaolut. Olut oli jokin aika sitten Alkon valikoimissa, jolloin pullon haalin omistukseeni. Tarkkaa aikaa en muista, mutta muistan sitä säilyttäneeni edellisen asunnon keittiön viileässä nurkkauksessa jo tovin ja päällä levänneestä pölystäkin päätellen, siitä lienee ainakin vuosi. Ja olihan juhlavuosikin vuonna 2015, joten se on hyvin mahdollista.

Kyseessä on siis English Stonrg Ale tyylin olut, jossa on paketin mukaan perusrunkona pale ale mallasta sekä mallastettua kauraa ja vehnää. Mäskäys on tehty perinteisellä parti-gyle tekniikalla, missä tehdään ensin olut pelkästä mäskäys vierteestä. Huuhtelu vedestä tehdään toinen, kolmas ja  jopa neljäs olut. Näin ollaan saatu aikaiseksi erivahvuisia oluita samalla kertaa. Todennäköisesti tämä on tehty pelkästä mäskivierteestä, koska AVB prosentit ovat kuitenkin 7 %. Humalointi on hoidettu Goldingsilla ja Libertyllä. Koko paketti on maustettu appelsiinin kuorella.

Paketointi on hieno pahvinen mattamusta paketti kiiltavan mustilla koristeillä sekä valkoisella ja kultaisilla teksteillä kirjailtuna. Takaa löytyy panimomestari John Kealingin terveiset. Laatikon toisella sivulla kuvataan historiaa:

"1845 - 2015. We've come a long way since The Fuller, Smith & Turner Partnership began in 1845, and many award-winning beers have passed through the Griffin Brewery gates since then."

Toisella sivulla kuvataan taas itse juhlaolutta:

"To celebrate our heritage and to look towards our future we've created this beer using the traditional parti-gyle technique... with an added twist of orange peel."

Fuller's 170th Anniversary celebration Ale on väriltään melkoisen oranssi. Pinnalle muodostuu kuohkeaa ja pitkäikäistä vaahtoa, mutta noin puolen sentin kerroksena. Pullon pohjalta lasiin pyörähti hippusia, mitkä leijailevat hitaasti oluessa. Yllättävän hitaasti valuvat pohjalle. Toivottavasti eivät haittaa makua, sillä paketissa kehotetaan kaatamaan olut varovasti luonnollisen pohjasakan vuoksi. No, kerkes jo mennä.

Tuoksu on ihanan raikkaan hedelmäinen ja tuttifrutti karamellinen. Myös makeaa maltaisuutta. Erittäin herkullinen tuoksu.

Maku on yllättävän mieto! Odotin jotain erittäin päräyttävää, mutta ei. Muutaman suullisen jälkeen maustaa löytyy makeahkoa mallasta, ruohoista ja hivenen yrttistä humalaa sekä maltillista appelsiinista sitrusta. Jännä miten selvästi appelsiini kuoren erottaa tässä, mutta se ei ole missään nimessä dominoiva. Kuten ei muutkaan maut. Ensisuullisen mietous reaktio oli väärä. Ei tämä mieto ole – odotukset olivat vain erisuuntaisia. Pitäisihän se tietää, että Fuller's ei tee mitään suuria erikoiskikkailua.

Mutta ei tämä missään nimessä huonoa ole. Päinvastoin. Tämä on erinomaista! Maut on niin hienosti kohdillaan ja täydellisessä tasapainossa. Mikään ei puskee toisen yli, mutta kaikki pääraaka-aineet maistuvat – ja maukkaasti maistuvatkin.

Suutuntuma on erittäin pehmeä, mutta samalla raikas. Katkerointi on miellyttävä, muttei mitätön. Soljuu suussa ihanasti eikä alkoholi puske ollenkaan esiin. Tosin ei prosentitkaan mitään huikeita ole, mutta kyllä tämä päähän kihahtaa puolen litran jälkeen.

Hitto. Tässä lähes kaikki vain niin kohdillaan. Tätä voisi juoda janojuomaksi (prosentit eivät ole liian korkeat) ja erinomaisesti myös hitaasti nautiskellen. Maku ei ole mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta herääkin kysymys: "Tarvitseeko aina ollakaan?" Ei. Ei tarvitse. Kikkailuna tässä on appelsiinin kuorta, mutta en pidä sitä kovinkaan erikoisena, vaikka perusraaka-aineesta poikkeava mauste onkin.

Fuller's 170th Anniversary celebration Alessa yhdistyy perinteikkään panimon tietotaito hallittuun reseptin suunnitteluun. Ja kun tuotanto on kunnossa, niin tuloksena on jotain näin hyvää. Tämmöistä, kun osaisi tehdä itse, niin tekisin tätä kellarin täyteen. Joka tilanteen olut. Toivottavasti Fuller's tekee tätä jatkossakin. Kysyntää uskon olevan. Näin tätä Ravintola Maljan hanassa reilu kuukausi sitten, joten kai tätä vielä saa jostain. Pitänee kysellä ensi visiitillä, tietävätkö onko edelleen tuotannossa.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: English Strong Ale
Maa: Englanti
Maltaat:  Pale ale, mallastettu kaura ja vehnää
Humalat:  Goldings ja Liberty
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Appelsiinin kuorta
Mistä: Sokosen Alko, Kuopio

Bourbon Barrel Aged Imperial Stout – Pyynikin käsityöläispanimo

Viikko sitten oli viimeinen päivä ennen hiihtoloman alkamista ja sattumoisin oli kuriiri käynyt tuomassa paketin Pyynikin käsityöläispanimolta. Paketin sisältä paljastui kansainvälisestikin voitokkaat Black IPA ja Ruby Jazz sekä uutukainen Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, joka on yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisolutvalikoiman tuotteista. Kaksi edeltävää on tullut jo useampaankin kertaan maisteltua, mutta uutukaista en ollut vielä ehtinyt ostaa. 

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout on melko suolaisen hintainen (8,71 €), mutta jokatapauksessa tämän oli päätynyt omalle ostoslistalleni – sen verran olen perso tynnyrikypsytetyille imperial stouteille. Kysymys kuuluukin omalla kohdallani: onko tämä niin hyvä olut, että tätä kannattaisi hankkia pari kolme pulloa kellarikypsytystä varten? Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus arvioida maistaa ennen ostopäätöstä.

Myönnän, että odotukset on melkoisen korkealla. Pyynikki on onnistunut erinomaisesti näiden tummien oluiden kanssa ja erityisesti mieleen on jäänyt KDC #V****gate Stout, Papan Vanilla Stout, Pajavasara, Maj Stout sekä vuonna 2014 Global Craft Beer Awardissa kultamitallin voittanut Vahva Portteri. Joten paine on kova.

Tätä pulloa koristavaan etikettiin on kuvattu tynnyri ja fontin tyyli tuo mieleen kalevalan. Panimon twiitin perusteella pääteltynä kypsytystynnyreinä ei ole kuitenkaan käytetty Kalevalaisia bourbon tynnyreitä, vaan maineikkaan jenkkiläisen Heaven Hill tislaamon bourbontynnyreitä. Onkohan tämän erikoiserän pullotus hoidettu käsipelillä, sillä pullo oli lähes korkkiin asti täynnä. Huimat puoli senttiä oli jäänyt tilaa.

Olut täysin sysimustaa, eikä kuulla läpi. Itse pimeyskö se laskeutui lasiini? Valoa tuo vain maitokahvin värinen vaahto, jota muodostuu melkoisen nihkeästi.

Tuoksussa on voimakkaan bourbonmaiset aromit, muttei kuitenkaan niin alkoholisella tavalla, kuin pelkkää bourbonia tuoksuttelemalla tulisi. Vaniljaa ja tammitynnyriä. Kahvia ja suklaata löytyy myös reilusti. Hiukan sitä alkoholiakin puskee paikoitellen esiin, mutta onhan tässä alkoholiakin 13%. Isoja aromeja!

Mausta löytyy maukkasta suklaata, pehmeän kahvia ja vanilja. Kahvi ja suklaa erityisen runsaasti läsnä. Bourbonin makua tulee esiin, mutta ilman sitä normaalia vahvaa alkoholin iskua. Tässäpä "bourbonia" minun mieleeni. En välitä niinkään näistä paljaaltaan. Mutta tämä on huikean hyvää. Kuin tuhti bourbon-suklaa-kahvi-jäätelö jälkkärihässäkkä.

Suutuntuma on pehmeä ja silkkinen. Alkoholisuus nostattaa välillä hieman terävempiä tuulahduksia, mutta sitä on vaikea välttää näissä prosenteissa. Ei ole kuitenkaan mitään julmetun paksua.

Kerrassaan huikea olut. Pyynikki näytti jälleen osaavansa stouttien teon ja tynnyrikypsytyskin on upeasti hallussa. Omaan makuuni täydellisen sopiva. Vähän enemmän kuin olisi ollut vaahtoa, niin olisi ollut vielä näyttänyt herkullisemmalta, mutta se on pieni murhe. Tätä pitää ostaa kellariin.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 45/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 301 EBC
Katkerot: 44,4 EBU
Kantavierre: 24,0°P
Alkoholi: 13,0 %
Muuta: Yksi Alkon 2017 vuoden käsityöläisolutvalikoimasta. Tynnyrikypsytettty (ilmeisesti Heaven Hill bourbontynnyreissä)
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

Angus Red Ale – Iso-Kallan Panimo

Tällä kertaa arviossa Iso-Kallan Panimon Angus Red Ale. Olut on saapunut vähän aikaa sitten Alkon valikoimiin, mutta on alunperin valmistettu savolaisen Angus naudan kasvattajan toiveesta pihvilihaolueksi. Itsekin törmäsin tähän ensimmäisen kerran toissa syksynä Kuopion torilla järjestettävässä erinomaisilla SATOA Kuopio Food Festivaaleilla, missä paikalliset ravintola tarjoavat ruokaa pienempinä maistiaisannoksina. Myös olutta ja viiniä on monissa kojuissa tarjolla. Muistaakseni silloin Isä Camillon/Intron teltalla oli myynnissä Angus-lihaburgereita ja tarjolla tätä olutta.

Silloin en tätä valitettavasti voinut maistaa, mutta viime heinäkuussa Helsingin SOPP:ssa otin maistiaisen tätä Iso-Kallan tiskillä. Ei hirveästi jäänyt mieleen, sillä erinomainen Biére de Garde ja mukavan maukas White Whale peittosi silloin tämän alleen.

Olut on jenkkityylinen red ale, jossa panimon mukaan reilu humalointi yhdistyy täyteläiseen mallasrunkoon. Etiketti on tämänkin kohdalla kokenut päivityksen ja suoraan sanoen reilusti parempaan suuntaan. Etiketti on tyylikäs ja takaa löytyvät nyt kohtalaiset speksit (kuten katkerot ja tarjoilulämpötila) ja ruokasuosituksetkin, mitä olenkin jo näiden uusien etikettien osalta kehunutkin.

Angus Red Ale on väriltään hieman patinoituneen kuparin punaista ja lähes täysin kirkasta. Valkoista kuohkeaa kermavaahtomaista vaahtoa muodostuu perin sentin kerros ja vaahtokukka nousee vajaan sentin jopa lasin reunan yläpuolelle.

Tuoksu pähkinäinen, maltainen ja kevyen pihkainen. Hentoa kuivattua aprikoosiakin.

Maku makeahko maltainen ja hieman karamellinen. Sitten esiin astu melko napakat katkerot, minkä jälkeen jälkimakuun jää viipyilemään reilusti pähkinää. Ja reilusti pähkinän kuorta.

Suutuntuma on ihan mukavan pehmeä, mutta katkeroiden ottaessa eturivin paikan, myös suutuntuma käy nielaisun jälkeen hetkellisesti kevyempänä, mikä tuo jopa vetisen vivahteen.

Kokonaisuuten Angus kelvollinen red ale, joka todennäköisesti toimisi parhaiten ruokajuomana. Parempi kuin muistin. Näin saunan päälle rauhaksiin paljaaltaan nautittuna ei ihan hirveitä vau-elämyksiä tarjoile, mutta eihän sitä aina niitä tarvitakkaan. Ihan maukas ja ryhdikäs olut hetkellistä notkahdusta lukuun ottamatta. Paremmin toimii isoina suullisina kuin pieninä hörppyinä. Ei tästä paljoa huona sanottavaa löydy.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo
Tyyli: American Red Ale
Maa: Suomi
Väri: 45,2 EBC
Katkerot: 47 EBU (Alko 55,3 EBU)
Kantavierre: 14,1 % (Alko 14,1 °P)
Maltaat: Pale Ale, Cara+, Crystal, Chocolate
Humalat: Columbus, Amarillo, Centennial
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Valmistettu alunperin savolaisen Angus naudan kasvattajan toiveesta pihvilihan kaveriksi.
Mistä: Oli mukana panimolta joulukuussa saamassani maistelusetissä

Pirunpelto Kivibock – Panimoyhtiö Hiisi

Lähtökohtaisesti yksi kiinnostavimmista oluista tämän vuoden Alkon Käsityöläisolutvalikoimasta oli Hiisin Pirunpelto Kivibock. Tosin Hiisin oluet kiinnostavat aina itseäni, koska kyseessä on suomalaisen pienpanimoskenen parhaimmistoon kuuluva panimo, joka on taikonut tankeistaan moninaisia maukkaita ja mielenkiintoisia oluita. Kaiken lisäksi panimolla on hyvin ihailtava asenne ja ote oluen tekemiseen.

Tällä kertaa panimo toi tarjolle taas jotain "uutta" ja lähtökohtaisestikin mielenkiintoista, jollaista en ainakaan ole itse päässyt koskaan maistamaan. Pirunpelto Kivibockin vierre on käsitykseni mukaan mäskätty kuumennetuilla kivillä. Kivien kuumennuksesta kiukaalla panimon pihalla näinkin jossain kuvan, mutta tarkkaa valmistustapaa en tiedä. Oletan kuitenkin, että mäski on kuumennettu tulikuumilla kivillä, jotka heitetään vierteen sekaan. Näin lämpötila nousee pikkuhiljaa ja maltaiden sokerit karamellisoituvat kuumien kivien pintaan.

Samaa tekniikkaa on käsitykseni mukaan käytetty jossain päin Suomea perinteisesti sahdin mäskäykseen. Ihan varma en ole, kun en tietolähdettä tälle nyt löytänyt. Korjatkaa, jos olen väärässä. Vanhasta valmistustekniikasta on kuitenkin kyse. Ainakin saksanmaalla on tätä metodia on käytetty keskiajalla oluen mäskäykseen ja näille oluille on oma tyylinimityksensäkin Stein bier.

Pirunpeltoa komistaa komea ja tunnelmallinen etiketti. Tässä on jotain hienoa ja alkukantaista. Jotain mystistä ja kiehtovaa. Panimo kuvailee sivuillaan Pirunpeltoa tyylilleen uskollisesti Kalevalaisella runomitalla.

HIILIVUOREN VARJOIS’ SAUNOO //
PUKKI, PAIMEN POHJOISEN //
PIRUNPELLON KANTOI KASAAN //
KANNEKS KIUKAAN KIVISEN.

Pirunpelto on väriltään syvän mahongin ruskea ja melko kirkasta valoa vasten katsottuna. Pintaa hunnuttaa hieman ruskeahko vaahto.

Tuoksu on mahtavan maltainen, hieman siirappinenkin. Jotain yrttistäkin. Ei voimaksta eikä pistävää. Vähän kuin koivun lehtien tuoksu vastomisen ohessa.

Maku on makean maltainen, hieman paahteinen. Siirappisia ja tumman kandisokerisia aromeja. Myös kesän tuoreita koivun lehtiä sekä ruohoista ja hieman pihkaista humalaa. Erittäin miellyttävä maku.

Suutuntuma on napakka ja melko täyteläinen. Rapsakampia katkeroja tulee mukaan hetken päästä hörpystä – samalla tavalla viivellä kuin kiukaalle heitetyn löylyveden makoisa puraisu saunan takanurkassa.

Kokonaisuudessan oikein onnistunut ja maukas pukki, jossa kaikki on melkolailla kohdillaan. En tiedä kuinka paljon kivimäskäyksellä on tähän osuutta, mutta kandisokeriset maut voisi hyvin kuvitella syntyneen maltaan sokereiden kohdatessa tulikuuman kivipinnan. Lyhyesti sanottuna erinomainen olut. Ei heikkoja hetkiä. Ehdottomasti jatkohankintalistalle.

Yksi syy, miksi koen myös vahvaa vetoa Hiisiin, on samankaltainen intohimo musiikkiin. Aivan mahtavaa, kun etiketeissä muistetaan aina antaa myös musiikkisuositus. :) Itse olen jättänyt nämä musiikkisuositukset vähän vähemmälle viime aikoina johtuen siitä, että monesti halusin kertoa ja kaivella lisätietoja kappaleista ja bändeistä tekstien lisäksi. Tähän alkoi mennä niin paljon aikaa, että yhden blogikirjoituksen tekemiseen alkoi mennä liikaa aikaa, mikä on pois muusta elämästä. 10h työpäivien ja kolmen lapsen lisäksi on nyt hoidettavana omakotitalon työtkin, joten aika on välillä melkolailla kortilla. Ja taisipa joskus teksteissä olla enemmän asiaa musiikista kuin oluesta, joten keskityn nyt enemmän oluisiin. Jos musasuosituksia laitan, pyrin pitämään sen osion lyhyempänä, vaikka musiikistakin jaksan intohimoisesti jauhaa vaikka loputtomiin. Mutta ehkä on parempi antaa sen puhua omasta puolestaan.

Siis Hiisin suosituksen mukaisesti Howlin Wolf Built For Comfort.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Kivibock
Maa: Suomi
Väri: 65,7 EBC
Katkerot: 28,7 EBU
Kantavierre: 17,4 °P
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2017 Käsityöläisolutvalikoiman oluista
Mistä: Päiväranna Alko, Kuopio

Prykmestar Saazer Pils – Vakka-Suomen Panimo

Kerrassaan herkullisen näköinen,
tuoksuinen ja makuinen olut.

Prykmestar Saazer Pils on yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisolutvalikoimaa ja ainoa perinteisen pils tyylin edustaja tässä joukossa. Tosin olut on hieman vahvempi alkoholipitoisuudeltaan kuin perinteisesti tyylilajiin kuuluisi. Oluen valmistuksessa on käytetty tsekkiläistä ohramallasta ja tsekkiläistä Saaz-humalaa, jolla olut on kokonaan humaloitu.

Prykmestar Saazer Pils on väriltään oljenkeltainen ja hieman sameahko. Pintaa verhoaa puolen sentin korkuinen napakka kirkkaan valkoinen vaahto. Pohjalta nousee rauhaksiin tasaiseen tahtiin kuplia kuin ylösalainen kevätpäivän vesisade.

Tuoksu on raikkaan keväinen. Aromiprofiilista löytyy tuoretta ruohoa, keksistä mallasta ja hentoa kukkaisuutta.

Maku on rehdin maltainen, tuore leipäinen sekä hieman hapan omenainen. Humala puraisee kivan tuntuisesti, muttei liikaa. Humaloiden hampaat paljastavat vastaleikattua ruohoa, yrttejä sekä sitrusta.

Suutuntam on raikas ja rapsakka. Mukava juoda, muttei kuitenkaan liian kevyt. Mallasrunko on tukeva, jota tasapainoinen humalointi liidättää.

Mukavan maanläheinen ulkoasu etiketissäkin.

Onpas nyt kyllä oikein maukas ja hieno pils lasissa. Fiilikset katossa. Itselläni onkin alkuvuoden tehnyt Pilsejä ja Ipoja kovasti mieli, kun alku talvi on tullut vietettyä enemmänkin stout ja imperial stout osaston parissa. Yksi Bohemian pilsner onkin kellarissa käymässä ja keväisen reilusti humaloidun IPAn resepti on työn alla. Voi kumpa osaisi itse tämmöisen vielä joskus valmistaa. Tässä maku ja suutuntuma on erinomaisessa tasapainossa ja olut itsessään on maukas sekä sopivan katkera. Ostan tätä todennäköisesti lisää janojuomaksi. Tätä ei kannata jemmata kellarin kätköihin odottamaan parempia aikoja. Se aika on nimittäin nyt.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: 13 EBC
Katkerot: 37,2 EBU
Kantavierre: 15,0 °P
Maltaat: Tsekkiläiset ohramaltaat
Humalat: Tsekkiläinen Saaz
Alkoholi: 5,7 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2017 käsityöläisoluista
Mistä: Haapaniemen Alko, Kuopio