Lauantain lounaalla tein maalaismakkaraperunoita ja ruokajuomaksi kaivelin To Øl:n Primal Pils oluen. Sopivan rasvaiselle herkulle raikasta pilsneriä. Mikäs sen parempaa.
To Øl on itselleni vähän tuntemattomampi panimo. En ole mielestäni mitään heidän oluitaan koskaan maistanut, joten piti käydä vähän googlaamassa, mikäs tämä mesta oikein on. Jonkun toisenkin To Øl:n (tarkoittaa muuten tanskaksi kahta olutta) oluen olen nähnyt kaupassa, muistaakseni Savonlinnan Citymarketissa, muttei tullut silloin hommattua maisteluun.
To Øl on itselleni vähän tuntemattomampi panimo. En ole mielestäni mitään heidän oluitaan koskaan maistanut, joten piti käydä vähän googlaamassa, mikäs tämä mesta oikein on. Jonkun toisenkin To Øl:n (tarkoittaa muuten tanskaksi kahta olutta) oluen olen nähnyt kaupassa, muistaakseni Savonlinnan Citymarketissa, muttei tullut silloin hommattua maisteluun.
 |
| Primal Pils ei ole tyylisuuntansa puhtain edustaja, mutta erittäin maukas sellainen. |
Mutta sitten tämä Primal Pilsin pariin. Primal Pils on hieman samea ja väriltään toffeen ruskeaa. Tuoksussa miellyttävän hedelmäistä humalaa. Myös toffeisuutta. Katkeroa ei tuoksussa tunnu paljoa.
Maussa raikasta ja hivenen makeaa hedelmäisyyttä, mutta humalan katkeruus puskee jälkimakuun kovasti. Kovemmin kuin perus pilseissä ja hivenen häiritsevästi. Muutaman suullisen jälkeen ei katkero puske enää liian häiritsevästi. Tasapaino on hieno!
Suutuntuma alun jälkeen miellyttävän pehmeän hedelmäinen, jota jälkikatkero ryhdistää. Maistui myös loistavasti maalaismakkaraperunoiden kera.
Yksi parhaista maistamistani pilsnereistä. Ei toki tyylipuhdas lajinsa edustaja, mutta minulle uppoaa.
Kun hienoa tanskalaista tuotosta maistelee, tekee mieli kuunnella syömisen ohessa myös hienoa tanskalaista musiikkia. Tällaista tarjoaa Mew yhtye. Mew on saavuttanut ehkäpä yllättävänkin ison suosion, vaikkei musiikki ole ihan valtavirtaa. Bändi työstää hieman progehtavaa musiikkia, mutta onnistuu pitämään sen silti rullaavana ja helpommin iskostuvana. Valitsin tähän kappaleen nimeltä Introducing Palace Players vuonna 2009 ilmestyneeltä viidenneltä levyltä, jonka nimi on hieman häkellyttävä ja oletettavasti jonkinlainen vittuilu myös superlyhennetyille albumien nimille (No more stories / Are told today / I'm sorry / They washed away / No more stories / The world is grey / I'm tired / Let's wash away).
Biisi on hieno osoitus bändin kykeneväisyydestä kutoa yhteen toimiviksi kokonaisuuksiksi toisistaan poikkeavia osuuksia. Tämä biisi alkaa nakuttavalla kitaroinnilla ja lähes kompuroinnilta kuullostavalla rumpukompilla. Kuitenkin muutaman kierron jälkeen ne tuntuvat olevan kuin luotuja toisilleen. Sitten päälle tulee 90-luvun tietokonepelin synamatto, joka menee omissa maailmoissaan. Tämän jälkeen biisi pyörähtää kunnolla käyntiin ja kaikki lyö yhteen kuin paremmassakin moottorissa. Kuulija saa hetken nauttia tutun ja turvallisen länsimaisen musiikin 4/4 rytmityksen kahdeksasosa tahdeille ajoittuvasta kuljetuksesta, kunnes rumpali tuntuu kompuroivan ja jatkavan epätahdista soittoaan. Kuitenkin homma rullaa hienon häriintyneesti eteenpäin, sillä basari ja virveli menee tasaisen tappavasti eteenpäin vain haitsun tikittäessä omalla polullaan. Tämä hieman häiriintynyt rumpukomppi (joka on vain pieni variaatio 4/4 peruskompista) on juuri yksi biisin hienouksia ja koukku, mikä iskostaa kappaleen päähän. Jos epäilet rumpalin taitoja, niin kokeileppas soittaa perässä. Ei se oikeasti niin vaikeaa ole.
Maussa raikasta ja hivenen makeaa hedelmäisyyttä, mutta humalan katkeruus puskee jälkimakuun kovasti. Kovemmin kuin perus pilseissä ja hivenen häiritsevästi. Muutaman suullisen jälkeen ei katkero puske enää liian häiritsevästi. Tasapaino on hieno!
Suutuntuma alun jälkeen miellyttävän pehmeän hedelmäinen, jota jälkikatkero ryhdistää. Maistui myös loistavasti maalaismakkaraperunoiden kera.
Yksi parhaista maistamistani pilsnereistä. Ei toki tyylipuhdas lajinsa edustaja, mutta minulle uppoaa.
Kun hienoa tanskalaista tuotosta maistelee, tekee mieli kuunnella syömisen ohessa myös hienoa tanskalaista musiikkia. Tällaista tarjoaa Mew yhtye. Mew on saavuttanut ehkäpä yllättävänkin ison suosion, vaikkei musiikki ole ihan valtavirtaa. Bändi työstää hieman progehtavaa musiikkia, mutta onnistuu pitämään sen silti rullaavana ja helpommin iskostuvana. Valitsin tähän kappaleen nimeltä Introducing Palace Players vuonna 2009 ilmestyneeltä viidenneltä levyltä, jonka nimi on hieman häkellyttävä ja oletettavasti jonkinlainen vittuilu myös superlyhennetyille albumien nimille (No more stories / Are told today / I'm sorry / They washed away / No more stories / The world is grey / I'm tired / Let's wash away).
Biisi on hieno osoitus bändin kykeneväisyydestä kutoa yhteen toimiviksi kokonaisuuksiksi toisistaan poikkeavia osuuksia. Tämä biisi alkaa nakuttavalla kitaroinnilla ja lähes kompuroinnilta kuullostavalla rumpukompilla. Kuitenkin muutaman kierron jälkeen ne tuntuvat olevan kuin luotuja toisilleen. Sitten päälle tulee 90-luvun tietokonepelin synamatto, joka menee omissa maailmoissaan. Tämän jälkeen biisi pyörähtää kunnolla käyntiin ja kaikki lyö yhteen kuin paremmassakin moottorissa. Kuulija saa hetken nauttia tutun ja turvallisen länsimaisen musiikin 4/4 rytmityksen kahdeksasosa tahdeille ajoittuvasta kuljetuksesta, kunnes rumpali tuntuu kompuroivan ja jatkavan epätahdista soittoaan. Kuitenkin homma rullaa hienon häriintyneesti eteenpäin, sillä basari ja virveli menee tasaisen tappavasti eteenpäin vain haitsun tikittäessä omalla polullaan. Tämä hieman häiriintynyt rumpukomppi (joka on vain pieni variaatio 4/4 peruskompista) on juuri yksi biisin hienouksia ja koukku, mikä iskostaa kappaleen päähän. Jos epäilet rumpalin taitoja, niin kokeileppas soittaa perässä. Ei se oikeasti niin vaikeaa ole.
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50
Speksit:
Panimo: To Øl
Tyyli: Pils
Maa: Tanska
Väri: 17,1 EBC
Katkerot: 47,7 EBU
Kantavierre: 14,8°
Maltaat: Pilsner-, melanodin- ja cara crystal -maltaat, savustetut kauramaltaat ja -hiutaleet
Humalat: Tomahawk-, Simcoe- ja Tettnanger
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Savukauraa mukana
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti