Beer Gook Limfjords Porter – Mikkeller / Thisted Bryghus

Tälle sunnuntai-illalle kaivelin kellarista esiin arvioon kylmempien kelien innoittamana hieman tummempaa ja oletettavasti tuhdimpaa makuelämystä. Mikkellerin ja Thisted Bryghusin yhteistuotos Beer geek Limfjords Porter on lakrtisilla ja kahvilla maustettu yhteistyöolut. Oma kiinnostukseni heräsi erityisesti lakritsin kohdalla. Muutamia lakritsilla maustettuja oluita on tullut maisteltua ja hieman vaihtelevat mielipiteet niistä on jäänyt, mutta lakritsin ystävänä olihan se tämäkin otettava maistoon.

Olut on väriltään sysimustaa ja lähes läpikuultamatonta. Kuohkea vaalean ruskea vaahtokruunu kasvaa reilun 3 cm korkuiseksi, mutta laskeaa melko nopeasti parin millin paksuiseksi hunnuksi.

Tuoksu on huumaavan lakritsinen ja kahvinen. Myös kylmänä. Yllättävän pehmeät aromit.

Maussa ensin hyppää esiin melko nokiset tunnelmat. Sen jälkeen esiin kipuaa pehmeä ja hieman makeahko lakritsi. Jälkimakuun taituttaessa humalointi kipuaa esiin ja muuttaa makumaailman tuhkaisen katkeraksi. Lämmettyään maut pehmenevät ja tasapainoittuvat.

Suutuntuma on alussa pehmeähkö ja täyteläinen alun kuivahkoa nokihyökkäystä lukuunottamatta. Jälkimakua kohti pehmeäyden altaa puskee pintaan kuivattavat nokiset katkerot.

Kokonaisuuten mielenkiintoinen olut, jossa on kyllä reilusti makua. Hieman turhan nokinen ja tuhkainen minun makuuni, vaikka niistä tykkäänkin. Mutta liika on liikaa. Ehkä olisin myös kaivannut lakritsia enemmän esiin. Alku lupaili parempaakin, mutta maku ja suutuntuma akselilla jäätiin visuaalisista ja aromattiisista lupauksista jälkeen. Ei tämä silti huono ole, mutta eipä tule toisten ostettua.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Mikkeller / Thisted Bryghus
Tyyli: Porter / Maustettu olut
Maa: Tanska
Väri: 154 EBC
Katkerot: 47 EBU
Kantavierre: 17,3 °P
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Kahvia (1%), lakritsia (0,01%)
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Sour Head Apricot – Cool Head Brew

Tällä kertaa arviossa Cool Head Brewin Sour Head Apricot. Panimo ei ole itselleni hirveän tuttu, vaikka pari Alkon valikoimassa olutta onkin jo tullut maistettua. Panimo pitää paikkaansa Tuusulassa kartan mukaan ihan Maku Brewingin tilojen läheisyydessä.

Sour Head Apricot on aprikoosilla maustettu Berliner Weiße. Ilmeisesti samaan pohjaan on tehty muillakin hedelmillä maustettuja versioita. Tässä Sour Head sarjassa on ainakin passion hedelmällä ja inkiväärillä maustetut versiot saatavillla

Sour Head Apricot on väriltään vaalean, hieman harmahtavan okran värinen ja samea. Vaahdon muodostus on melkoista, sillä en saa kaadetta koko tölkkiä kerralla lasiin, kun jo vitivalkoinen kuohkea vaahtokruunu kipuaa lasin reunan yli.

Tuoksussa raikasta ja happaman kirpeää hedelmää, ehkäpä juurikin sitä aptrikoosia, ja kukkaisuutta. Myös joku jännä vivahde mistä en saa kiinni. Ei kuitenkaan huonolla tavalla.

Maussa tulee ensimmäisellä hörpyllä hapanta ja kirpeää hedelmää. Melko voimakkaastikin. Toisessa hörppyssä tasoittuu hyökkäävin happamuus ja kirpeäys. Hedelmän takaa tulee esiin maltaisuutta, jolloin tämän tunnistaa mallastuotteeksi. Jälkimaussa hapanta kuivattua hedelmää 

Suutuntuma on raikas ja kevyt. 

Kerrassaan miellyttävä janonsammuttaja. oikeastaan kokonaisvaikutelmaltaan miellyttävämpi kuin mikään osa-alue yksinään. Tämmöisen juo oikein miellään ja sopisi kivasti helteiseen keliin virkistämään. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Cool Head Brew
Tyyli: Berliner Weiße
Maa: Suomi
Alkoholi: 4 %
Muuta: Aprikoosia
Mistä: Olutkauppa Pien, Helsinki

Doom – Founders

Tuossa pari päivää sitten Alkossa piipahtaessani hyllyssä silmiini osui jälleen kerran uusi Foundersin olut. Nämä kiinnostaa aina, sillä usein se on lupaus laadusta. Tämä synkän puhuva pullo oli myös synkästi nimetty Doomiksi. Tarkempi tutkailu paljasti pullon olevan Foundersin Barrel Aged Seriesiä, josta minulla kellarissa oli jo ennestään odottamassa Frootwood ja kahden vuoden KBS:ät. Jälkimmäiset olen maistanut, mutta Frootwood on uusi tuttavuus ja jäänyt odottamaan sopivaa hetkeä. Jotenkin tänään vain tämä Doom veti puoleensa ja pitihän siihen alkaa tutustumaan lähemmin. Eli lasiin Doom Imperial India Pale Ale aged in Bourbon Barrels.

Doom on väriltään kirkkaan kullan keltaista ja yllättävänkin tasasävyistä. Väri ei vaalene juuri edes Spiegelaun IPA-lasin kapeimmalla kohdalla. Valkoista vaahtoa muodostuu reilun sentin kerros, mutta se laskeutuu melko pian.

Tuoksu on yllättävän mieto. Löytyy sieltä kuitenkin hiukan toffeisia, vaniljaisia ja hivenen alkoholisia aromeja.

Maussa tulee aika voimakkaasti alkoholinen ja hieman viskinenkin maku heti alussa. Muutaman hörpyn jälkeen pahin alkoholisuus on taittunut. Nyt löytyy bourbonmaisia vaniljaisia ja tammisia makuja, jota tuovat selvästi mieleen bourbonin, mutta kuitenkin maltillisella tavalla. Itse asiassa ihan miellyttävä, kuin hyvän bourbonin parhaat puolet ilman liiallista alkoholia. Sieltä valkotammitynnyrin lautojen takaa puskee esiin myös hieman hedelmääkin ja havuista humalaa. Kuivattuja aprikooseja ja mangoa. Jälkimaussa alkoholi liimautuu pihkan kanssa limakalvoille pitkäksi toviksi.

Suutuntuma on täyteläinen ja selkeän alkoholinen bourbonn mielenyhtymät voimistaa alkoholisuuden tunnetta, mutta kyllä se myös lämmittää.

Kokonaisuudessaan kiinnosta Imperial IPA, johon bourbon tynyri kypsytys tuo oman mielenkiintoisen vivahteen. Omalle kohdalleni alkoholisuus puskee vähän turhankin selkeästi esiin ja bourbon mielenyhtymä on siinä ja siinä, että onko se liiallinen. Jotenkin ei omalla kohdallani ole nämä tynnyri kypsytykset toimineet oikein muiden kuin Stouttien ja Portereiden kohdalla. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin viski/bourbon tynnyrikypsytykset siis. Sillä on niitä ihan hyviäkin hetkiä, kuten BrewDogin EveryDay Anarchy. Joka tapauksessa, on tämä Doom himpun verran parempi kuin Beer Hunter'sin Jameson tynnyreissä kypsytetty Mufloni Saison Gaelach.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Imperial IPA
Maa: USA
Alkoholi: 12,4 %
Muuta: Kypsytetty Foundersin porukan suosikki Bourbon tynnyreissä (mitä ne sitten ikinä onkaan...)
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Indie Pale Ale (Scissors) – RPS Brewing

Tänään arviossa Kuopiolaisen RPS Brewingin Indie Pale Alen kauppavahvuinen versio. Tästä löytyy myös ravintolavahvuinen versio, josta laitan myös arvion muistiinpanoistani toukokuulta, kun kävin Maljassa heti tuoreeltaan maistamassa ravintolavahvuisen version saksista.

Kyseessä on siis verigreipillä höystetty IPA tyylin edustaja, josta on tehty sekä kauppavahvuinen että ravintola vahvuinen versio. Rinnakkain näitä en ole valitettavasti päässyt maistamaan, mutta molempia olen pariin otteeseen testannut.

RPS Brewingin nimihän tulee klassikko pelistä/leikistä kivi-paperi-sakset. Ideana on ainakin tällä hetkellä tuoda oluita kolmen sarjoissa markkinoille, jolloin saamme tarjolle kerralla kolme erityylistä olutta. Ainakin tällä kertaa kaksi niistä on tyylilajinsa mukaisesti tehty jo lähtökohtaisesti ravintolavahvuiseksi, mutta koska Suomi, niin niille on tehty paremman saatavuuden turvaamiseksi myös kauppavahvuiset versiot. An allday, everyday Lager eli kivi onkin jo valmiiksi kauppavahvuinen ja siten se on ainut, joka on sekä ravintolassa että kauppamyynnissä samanvahvuinen. Kiven ja Paperin ravintolaversion olenkin jo toukokuussa arvioinut hanatuotteina.

Kolmen oluen sarjojen lisäksi pulloversioissa voi pelata peliä pulloa vastaan avaamisvaiheessa, sillä korkin sisäpuolella on satunnaisesti joko kivi, paperi tai saksi käsimerkki. Joten #tastethegame.

Scissors eli Indie Pale Ale 4,7%.

Indie Pale Ale 4,7%

Olut väriltään hieman vaalean meripihkan väristä ja hieman sameaa, kun olin näköjään vähän heilautellut pulloa ennen lasiin kaatamista, jollon pohjalta nousi hienoisesti sakkaa ohuesta kerroksesta. Pullossa olut näytti melko kirkkaalta. Valkoista vaahtoa kertyy parisen senttiä ja se laskeutuu melko nopeasti.

Tuoksu pihkaisen havuinen ja greippinen. Miellyttävä ja napakka aromi.

Maussa tulee heti alkuun greippiä ja havuja. Sitten pyörähtää vähän mallastakin, kunnes jatketaan reippaan katkeroiseen, pihkaiseen ja greipin kuoriseen jälkimakuun, joka viipyilee limakalvoilla pitkään.

Suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen ja napakka katkerointi ryhdittää sitä entisestään Pienet kokoiset hiilihappokuplat kutittelevat kielen kärkeä antavat terävää särmää greippimäiselle happamuudelle.

Kokonaisuutena erittäinkin maistuva kauppavahvuinen IPA, jossa verigreippi antaa mukavan lisän makuun. Aika havumaisella osastolla kuitenkin liikutaan, kun hedelmäisyys ei kauppavahvuisena pääse niin hyvin esiin. Siitä huolimatta tämä erittäin onnistunut kauppavahvuinen IPA – tai siis Indie Pale Ale – kipuaa parhaiden kauppavahvuisten IPA-oluiden joukkoon heittäen.

Scissors eli Indie Pale Ale 5,6%. Melko
paljon tummempi kuin kauppavahvuinen.

Indie Pale Ale 5,6%(juotu 20.5.2017)

Olut on väriltään mahongin ruskeaa ja sameaa. Pinnalle muodostuu laskettaessa maltillisesti hieman punertavaa vaahtoa.

Tuoksu on hedelmäinen ja marjaisia. Löytyy tästä kyllä greippiäkin. Oikeastaan verigreippikarkin tuoksuinen.

Ensi hörppy tunkee suun täyteen verigreippiä. Siis se todellakin maistuu! Huh! Melko greippipommi. Vähän kuin olisi oluen päälle puristettu kaatamisen jälkeen verigreippistä mehua. Pikkuhiljaa pihkaa ja pähkinää alkaa kaivautumaan esille, kun suu on ensin tottunut greippihyökkäykseen, mutta silti greippi hallitsee kokoajan makumaailmaa.

Tässä on mukavan napsakka runko. Greippi ja humalan katkerot kuivattavat suutuntumaa reilusti.

Kokonaisuuten maukas ja todella greippinen IPA. Ehkä jopa hieman liiankin greippinen. Itselleni ainakin 0,4 dl tuoppi oli oikein riittävä koko, sillä sen verran greippi oli hallitseva elementti tässä. Kauppavahvuiseen suurin ero on ravintola version tummempi ja punaisempi väri sekä vielä selkeämpi greipin maku. Tosin maistoin tämän uudelleen reilut pari viikkoa takaperin ja silloin en maistanut yhtävoimakasta greippisyyttä tässä. Liekkö uudemmassa erässä ollut vähemmän greippiä, sillä samaa erää tuskin toukokuussa ja heinäkuun lopussa oli saatavilla. Kuitenkin edelleen oli hyvää.

Näistä kahdestä liputan himpun verran enemmän ravintolavahvuisen puolesta, vaikka kauppavahvuinen on tyylilajinsa parhaimmistoa. Jos Kuopiossa satutte liikkumaan pe-la, niin iltapäivästä panimon kioski ja tasting room on yleensä auki. Suosittelen pistäytymään paikan päällä. Pääsee vilkaisemaan hieman panimon tiloja, voi maistella hanasta oluita ja ostaa kauppavahvuisia Suomen halvimpaan hintaan laadukkaasta elintarvike kioskista.

Koko originaalikolmikko Ravintola Maljan hanassa.

Katson saisinko aikaiseksi kirjoitettua jossain välissä hieman enemmän juttua panimovierailusta, kun kävin tutustumassa siihen kesäkuussa. Tosin, voisi olla uuden visiitin paikka, jottei muistin syövereistä tule vain vahingossa väärää infromaatiota. Juttua tulee tai sitten ei. Riippuu siitä miten ehtii kirjoitella. Viime aikoina melko huonosti.

5,6%:n tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Verigreippiä
Mistä: Olut- ja viiniravintola Malja

4,7%:n tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Verigreippiä
Mistä: Prisma, Kuopio

Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager – Iso-Kallan Panimo

Heinäkuu lähenee loppuaan ja blogirintamalla on ollut vähän hiljaisempaa. Päivät huristaa mennä vain johonkin ja loman jälkeen töihin paluun myötä vapaa-aikaa tuntuu olevan taas hämmentävän vähän.

Tänään arviossa lähestyvän kalakukkokaupungin festariviikon johdosta Iso-Kallan Panimon valmistama Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager.  Olut on tehty Kuopiorockille, joka on jo päässyt villiin teini-ikään, joten johan sitä on syytä juhlistaa omalla oluella. Ja juhlavuoden kunniaksi valoitan myös omaa suhdettani kyseiseen tapahtumaan. Jos ei jorinat kiinnosta, niin hyppää seuraavat seitsemän kappaletta yli.

Muistan Kuopion satamassa järjestetyn ensimmäisen vuoden festarin, joka ei ilmeisestikään saavuttanut kovin suurta suosiota. Leiriytymispaikkana oli läheinen hiekkakenttä, jossa säilytettiin veneitä. Melko paljon karumpi kuin nykyinen Kuopionlahden alue. Jostain syystä kaikki festarin aidat oli vuorattu mustilla jätesäkeillä tai jollain mustalla muovilla. Muistelen, ettei kaupungin virkamiehet olleet kovin suopeita rockifestareita kohtaan, ja ilmeisesti useista asioista oli vääntämistä liiankin kanssa. Ulkopuolella kävin pyörähtämässä ja hieman nuhjuinen vaikutelma jäi. Silloin veikkasin, ettei tämä festari taida jatkoa saada.

Toisin kuitenkin kävi. Festari kasvoi pikkuhiljaa ja sai lopulta paremman järjestämispaikan Väinölänniemeltä, jonne on keskustata melko lyhyt matka, mutta tilaa on paljon paremmin. Vuonna 2005 Kuopio oli silloisen Suomalaisen musiikin edistämiskeskuksen Fimicin vetämän Popcity hankkeen kohde kaupunki. Meidän bändimme Rainbocrash valittiin yhdeksi neljästä bändistä, jotka nostettiin edustamaan Kuopiolaista uutta musiikkitarjontaa. Mukana oli myös nyt jo kuopatut SVAT ja Sideshow Zombie sekä muuan Reckless Love, joka on sittemmin päässyt urallaan hieman pidemmälle. Tämä kuitenkin johdatti minut ensikertaa Kuopiorockiin. 

Ja nyt tunnustan, etten ole käynyt kyseisillä festareilla kertaakaan pelkkänä vierailijana. Kahtena muunakin vuonna olemme bändillämme käyneet keikan soittamassa kyseisellä festareilla ja viimeisimmän vuonna 2014. Silloin myös vaimoini sai passin. Huomasin, että lapset pääsevät ilmaiseksi vanhempien seurassa, joten menimme koko perheellä käymään lauantaina hengailemassa alueella, kuuntelemassa muutamia bändejä ja uimassa. :D Varsinainen oma keikkamme olikin perjantaina ja väsy oli melkoinen, kun työpäivän päätteeksi ajoin ensin Joutsasta Kuopioon ja käytännössä lähes suoraan lavalle, kun saavuin festarialueelle. Auton vain kävin heittämässä kotipihaan reilun kilometrin päähän. 

Hauskoja kertoja kaikki on ollut, mutta en ole oikein yhdelläkään kerralla joutanut tai jaksanut jäädä kunnolla viettämään festareita, vaikka olenkin asunut koko festarin olemassa oloajan ihan keskustassa tai keskustan tuntumassa.

Syy siihen, etten ole koskaan ostanut lippua kyseisille festareille johtunee siitä, ettei sen artistikattaus ole kovinkaan lähellä omaa mieltymystäni. Yleensä ykkösnyrkkinä joku legendaarinen rockijyrä, lisukkeeksi reilusti metallia, pari suomipopin kärkinimeä sekä Kaija Koo tai Paula Koivuniemi. Omalla kohdallani näistä mikään ei nyt vain saa itseäni liikahtamaan festareille, vaikka tunnelma paikan päällä onkin ollut hyvä. Itse menen festareille musiikin takia (no Ilosaareen vois mennä melkein pelkän tunnelman takia).

Mutta en siis missään tapauksessa halua dissata Kuopiorockia. Järjestelyt ovat toimineet hyvin, festareiden jälkeen paikat on nopeasti puhtaana ja porukka käyttäytyy pääasiassa hyvin – mitä nyt joku vajaakki oli hävinnyt väittelyssä meidän entisen pihan lyhtypylväille ja päättänyt selättää nämä verbaaliset vastustajansa. Tosin toisen pylvään kohdalla oli kaverilta voimat loppunut, niin oli sitten kukkaruukku pitänyt lohdutukseksi rikkoa. Mutta se ei ole festarien vika. Se on ihmisen vika. 

Musiikkitarjonta ei vain ole ihan omaan makuuni passeli, joten itse skippaan tämänkin vuoden ja mega kuoleman. Mutta jos artistikattauskolahtaa, niin vahva suositus. Hyvätunnelmainen festari hyvällä paikalla. Ja järjestelyt toimii. Kannattaa tulla vaikka vähän kauempaakin. Festari ihan keskustan tuntumassa.

Mutta nyt juhlajuoman pariin, ennen kuin väljähtyy. Olen maistanut tämän juoman pari kertaa. Ensimmäisen kerran tammikuussa ja nyt kesän alusta yksi pullo on odotellut kellarissa.

Kuopiorockin 15-vuotis juhlalager on väriltään kypsän oljenkeltaista ja kirkas. Kauniin rauhallisesti kohoavia kuplia. Pitkään lasiin kaadettaessa vaahtoa muodostuu niin reilusti, ettei koko pullo mahdu kerralla. Vaahto kuohkeaa ja pitkäikäistä. Etikettejä on 15 erilaista, yksi jokaista vuotta kohden, ja niissä jokaisesta kyseisestä vuodestä pieni muistelopätkä.  

Tuoksu on maltainen, hieman makea ja raikas. Olin tammikuussa kirjannut ylös löytäneeni valkoviinimarjaisia aromeja ja kyllä jotain sellaista tässä hieman on. 

Maku on maltaisen ja pähkinäinen. Pähkinäisyyden takaa hiipii hivenen kukkainen ja tuore ruohoinen katkerointi. Mukavasti viipyilee suussa.Tammikuussa olin jotain pyörän kumimaisuutta maistanut kanssa, mutta tässä ei ole siitä tietoakaan.

Suutuntuma on melko kevyt, mutta kyllä tässä mallasrunkoakin on. Katkerot ryhdistävät vielä kivasti, joten vetisyyttä ei onneksi ole.

Kokonaisuutena hieman räväkämpi lager, joka ei jää töllistelemään ja vedä vain varman päälle. Jos bändiarviota tähän soveltaisi, niin peruskomppi ja rytmiryhmä on kunnossa. Vokaalit ei pysy kokoaikaa ihan nuotissa ja soolokin hiukan tökkii, mutta homma pysyy kivasti kasassa ja luonnetta löytyy enemmän kuin nallukasta. Kyllä tällä rockikukkokansan janon sammuttaa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Kuopiorockin virallinen 15-vuotis juhlaolut
Mistä: Sain tämän maistiaispullon painolta.

Kaski Pils – Takatalo & Tompuri

Tänään maistelussa Takatalon & Tompurin Kaski Pils. Tämä on itselleni ensi tuttavuus panimoon ja nyt koetellaan kerralla kunnolla. 

Ostin pullon Päiväranna Citymarketilta tarjouksesta. Tarjouksen syynä lienee se, että oluen päiväys on menossa kahden viikon päästä. En tiedä paljonko näille on annettu kestoa, mutta nyt luulisi näkyvän virhemaut, jos panoprosessi ei ole kunnossa. 

Etiketissä on pieni tarina oluesta, mikä on aina kivaa.

"Esi-isät aikoinaan, 

kasvattivat tiloille pensaan, 

humalan.

Humala tilalla edelleen,

kasvaa kiviaitaa vasten kaartaen.

Oluessa tässä,

maistuu humala ikiaikainen, 

esi-isät myhäilevät

kiviaitaan vasten nojaillen.

Pojat Takatalon ja Tompurin tiloja

esi-isien jatkavat, vuosisatojen jälkeen

viljan olueksi panevat."

Kaski on väriltään okran keltainen ja hennon samea. Pinnalle muodostuu pari senttiä kaunista kirkkaan valkoista vaahtoa.

Tuoksu on maltainen ja hieman leipäinen. Mukana myös hieman ruohoista humalointia.

Maltainen, hieman keksinen ja toffeinen. Jälkimaussa rehdillä kädellä ammennettavaa ruohoista ja hivenen puhkaista humalaa. Katkerot viipyilevät pitkään limakalvoilla. Tässä on kyllä hetkittäin häivähdyksellinen voin aromia.

Suutuntuma on melko raikas ja yllättävän täyteläinen kauppavahvuiseksi. Jälkimaussa katkerot ryhdittää kivasti.

Kokonaisuutena Kaski on oikein kelvollinen pils, missä kaikki osa-alueet kunnossa. Vaikka päiväys on menossa kohta umpeen maku on kelvollinen eikä virhemakuja löydy – ellei pientä voimaisuutta laske. Tästä tietää, että Takatalolla ja Tompurilla on prosessi kunnossa. Pullon tarinasta lisäpinna.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Takalo & Tompuri Brewery
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Suodattamaton
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio

SavanniSamu – Teerenpeli

Päivän pika-arviossa (lapsen päiväunien aikaan) Teerenpeli SavanniSamu. Kyseessä on kesän 2017 uutuus, johon en ole itse tätä ennen törmännyt. Kyseessä on etelä-afrikkalaisella humalalla ja pasionhedelmäpyreellä maustettu ALE. Veikkaisin näin testaamatta ja lonkalata, että Pale Ale on tarkempi tyylilaji olutpohjalla, joka toki luokitellaan passionhedelmän myötä myös hedelmäolueksi.

SavanniSamu on väriltään meripihkan väristä ja hiema sameaa. Pinnalle muodostuu ohut valkoinen vaahtokerros. Aurinkonpaisteessa olut näyttäytyy houkuttelevana.

Tuoksussa maltillista passionhedelmää ja jotain hieman hapanta hedelmää myös. Melko raikas tuoksu, vaikka jotain vähän tunkkaistakin välillä tuulahtelee seassa.

Ensihörppy tuo suuhun yllättävänkin hedelmäisen maun. Raikas ja kirpeän hedelmäinen, kuten etiketissäkin lupaillaan. Jotain raparperimäistä happamuuttakin tässä on. Jälkimaussa lasketellaan passionhedelmä-raparperisorbetista hedelmäisten humaloiden ryhdittämälle maltaisuudelle.

Suutuntuma on alkuun raikas ja kevyehkö. Vähän siinä ja siinä, etteikö jopa liian kevyt, mutta jälkimaussa riittää täyteläisyyden tunnetta sopivassa määrin, jottei paketti vetiseltä.

Kokonaisuuten SavanniSamu erittäin hieno, maukas ja raikas rehellinen kesäjanonsammuttaja, joka maltillisten prosenttien vuoksi ei humallutakaan liikaa. Erittäin hyvä kauppavahvuinen uutuus pitkästä aikaa! Kannattaa kuitenkin nauttia kylmänä, sillä ei toimi enää lämmettyään yhtä hyvin. Tätä tulee varmasti ostettu lisää lämpimien päivien toivossa. Parhaimmillaan janojuomaksi hyvässä seurassa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Teerenpeli
Tyyli: Pale Ale / Hedelmäolut
Maa: Suomi
Väri: 27 EBC
Katkerot: 15 IBU
Kantavierre: 11,3°
Maltaat:  Vienna, Cara Pale
Humalat:  SA Southern Promise
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Passionhedelmäpyree, suodattamaton
Mistä: Päiväraanna Citymarket, Kuopio