Arrogant Bastard® Ale – Stone Brewing Co.

Stone Brewing on 20-vuotisjuhliaan viettävä lähes kulttimainen panimo Kaliforniasta. Eikä maine ole tullut tyhjästä. Stone IPA on lähes ikoninen Indian Pale Ale ja panimon muutkin tuotteet ovat vakuuttaneet oluiden ystäviä siinä määrin, että panimolla riittää kysyntää. Osittain tästä syystä tämän Yhdysvaltojen kymmenenneksi suurimman pienpanimon tuotteita on ollut melko niukasti saatavilla  näillä leveysasteilla. Ja silloin kun niitä on ollut saatavilla, on pullot ja tölkit matkanneet pitkän matkan erinäisten välikäsien kautta, joten esim. tuoretta Stone IPA on lähes mahdotonta saada Suomesta.

Osittain tähän ongelmaan Stone Brewing on vastannut perustamalla sivupanimon Berliiniin. Ensimmäisenä tuotteena panimo puski ulos vuonna 1997 julkaistun Arrogant Bastard® Alen, jota on riittänyt myös hieman Suomen markkinoille astikin. Alkon tilausvalikoiman kautta tätä olutta on saanut myös satunnaisiin myymälöihin myös hyllyyn, joten ei ole tarvinnut ostaa koko koria. 

Tämä Arrogant Bastard® (eli ylimielinen paskiainen) oli melko tyly vastaisku jenkkiläiselle suurpanimokulttuurille etenkin vuonna 1997.  

"YOU'RE NOT WORTHY

This is an aggressive ale. You probably won't like it. It is quite doubtful that you have the taste or sophistication to be able to appreciate an ale of this quality and depth. We would suggest that you stick to safer and more familiar territory—maybe something with a multimillion-dollar ad campaign aimed at convincing you it's made in a little brewery, or one that implies that their tasteless fizzy yellow beverage will give you more sex appeal. Perhaps you think multimillion-dollar ad campaigns make things taste better. Perhaps you're mouthing your words as you read this."

Ja onhan se sitä edelleen. Suuret poreilevan keltaisen oluen tekijät ovat markkinaykkösiä, mutta pienpanimo-oluet ovat vieneet jo ison markkinaosuuden (ja tämän on myös isot panimot huomanneet) niin jenkkilässä kuin myös täällä Suomessa. Tämän seurauksena jenkkilässä suuret ovat ostaneet jo jonkin verran pienpanimoita ollakseen mukana nousussa, kun eivät omillaan ole siihen tuotekehitykseen ilmeisesti kyenneet tai sitten kuten Euroopassa ja Suomessakin ovat yrittäneet tuoda omia maukkaampia oluita markkinoille (KOFF APA, Olvi IPA ja APA, Nikolai Brewmaster's Collectionin  tuotteet) vaihtelevalla menestyksellä. Etenkin lopputuloksen kannalta.

Mutta keskitytäänpä nyt tähän tämän päivän olueen.

Arrogant Bastard® Ale on väriltään tumman punaisenruskeaa. Alkuun kaadettaessa lasiin olut oli aivan kirkasta, mutta pohjia myöten tyhjennettynä olut on muuttunut hieman sameaksi. Eli lienee syytä olettaa , että kyseessä lienee suodattamaton olut. Pinnalle muodostuva vaahto on vaalean maitokahvin väristä ja lasin reunaalle oluen ja vaahdon rajapintaan kohoaa tasaiseen tahtiin pieni tasakokoisia helmimäisiä kuplia komistaan. Nämä Alkon Ale-lasit ovat oikeastaan liian isoja näille oluille. Tämäkin näyttää oikeastaan lähes läpikuultamattomalle tumman punaruskealle. Näin tummista ei meinaa saada enää väreistä selvää. Vaaleammille oluille oikein kiva, mutta esim. tämän väri pääsisi paremmin esiin hieman kapeammassa tai pienemmän kuvun omaavassa tulppaanilasissa. Pitänee laittaa hankintalistalle.

Tuoksu on maltaisan makea ja hieman toffeinen. Häivähdys marjaisuuttakin löytyy. Melko täyteläisen tuoksuinen.

Ensi hörppy iskee tuhdisti luun kurkkuun. Erittäin täyteläinen ja voimakas makumaailma saa jopa hieman säpsähtämään. Erittäin tuhti maltainen runko pökkää makusolut lähes ääritilaan, jolloin tuntuu kuin suu olisi tunkettytäyteen. Heti perään pähkinä armeija iskee perään ja maapähkinän kuorimainen katkero jää kiertelemään limakalvoja pitkin. Aika rajua.

Toisessa hörpyssä osaa ottaa jo asenteen vastaan ja maku on selvästi tasaantunut ja pyöristynyt. Tai ehkäpä ne vähän aikaa sitten syömäni lakut ovat jättäneet suuhun liian makeaan tottuneet aistinsolut, jolloin eka hörppy oli niille aivan liikaa. Niin tai näin – joka tapauksessa makumaailma on paljon miellyttävämpi nyt ensi shokin jälkeen.

Perusmakuna taustalla häärii erittäin täyteläinen napakka toffeinen mallasrunko, jossa on seassa tummaa kandisokeria. Myös hieman kuivahdelmäisiä makuvivahteita löytyy. Jälkimaun puolella ensi-iskussa esittäytyneet pähkinät pyörivät maltillisemmin partioimassa limakalvoilla, mutta viipyilevät siellä pidempään kuin Soldiers of Odinit kaduilla. Välillä seassa käy viuhahtelemassa kaukomaiden yrtit sotkemassa selkeää perusmakumaailmaa.

Suutuntuma on huikean täyteläinen ja paksu. Pehmeän maltaisuus alkaa kääntyä pikkuhiljaa hellästi puraiseviin katkeroihin, jotka nousevat esille selkeimmin jälkimaun puolella.

No onhan tämä ylimielinen paskiainen melkoisen hieno olut, jolla on myös kunnolla asennetta. Muistaakseni olen maistanut Ravintola Pannuhuoneella muutamia vuosia takaperin tämän tynnyrikypsytetyn version, joka muistikuvien mukaan oli myös erittäin maistuva olut. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että ostin tätä yhden tölkin myös jemmaan. Jospa näitä Stone Brewingin oluita olisi jatkossa Berliinin sivupanimon myötä paremmin saatavilla myös meillä täällä peräpohjolassakin. Kiitettävän tuoretta tämä Arrogant Bastard® ainakin on, sillä paskiainen on tölkitetty 9.6.2016. Kun miettii näitä Alkon prosesseja, niin tästä erästä on varmaan lähtenyt samantien linjastolta tölkkikuorma myös Suomeen. Osta, jos voit, vaikkei mitään halpaa olekaan.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: Stone Brewing Co.
Tyyli: American Strong Ale
Maa: USA/Saksa
Väri: 92,5 EBC
Katkerot: 73,2 EBU
Kantavierre: 16,5 °P
Alkoholi: 7,2 %
Muuta: Ensimmäinen Stone Brewing Co.:n Berliinin sivupanimossa pantuolut.
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

Mallaskosken Summer WIPA – Mallaskosken Panimo

Tällä kertaa arviossa maanantai-illan myöhäispäivällisellä nautittu Mallaskosken Summer WIPA. Kyseessä on West-Coast IPA eli Jenkkilän länsirannikon aromihumaloidumpaa Indian Pale Ale tyylilajia edustava vehnällä höystetty tuotos. Tosin etiketissä myös mainitaan "Summer WIPA Wheat Lager" eli tämä olisi siis myös vehnälager, mutta kuitenkin sanotaan tämän olevan reilusti humaloitu West-Coast IPA... Hmm... Hieman sekavaa suoraan sanottuna.

Erittäin herkullisen näköinen
olut tämä Mallaskosken WIPA.

Mallaskosken Summer WIPA on väriltään kauniin meripihkan väristä ja täysin kirkasta. Pullosta ei tullut sakkaa ollenkaan. Pintaa koristaa reilu parin sentin valkoinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hedelmäinen ja hieman makea. Vähän kuin joku hedelmä likööri tai kuivahedelmäpussi. Aprikoosi. Se se on. Tuoksusta löytyy myös maltillista pihkaisuutta, mikä terävöittää mukavasti tuoksua.

Maku on heti alkuun pehmeän hedelmäinen. Aprikoosin lisäksi löytyy mangoa ja greippiä. Myös maltaisuutta löytyy kivasti. Jälkimaun puolella hedelmäisyyden seasta puskee esiin pihkaisia männynoksia. Miellyttävällä tavalla. Tosin aterian edetessä katkeruus voimistuu ja hedelmäisyys katoaa. Epäilen tämän johtuvan Chipotle kastikkeen makuhermoja ihanasti kurittavasta vaikutuksesta, sillä ruokailun päätyttyä pystyn lasin pohjia hiilloksen ritinää kuunnellessani maistamaan taas hedelmät. Raikkaan kärki on kadonnut, mutta kuivahedelmät ovat edelleen paikalla.

Suutuntuma on miellyttävän pehmeä ja täyteläinen. Mallasrunko tuntuu ja myös maistuu Summer WIPAssa ja vehnä selvästi pehmentää. Jälkimaussa katkerot ottavat tyylilajille tyypillisesti johtopaikan.

Kokonaisuutena Mallaskosken Summer WIPA erittäin kelvollinen West-Coast IPA. Lageriksi en tätä sanoisi, vaikka tiettyjä lagermaisia piirteitä maltaisuutensa johdosta tästä löytyy. Pääosassa on kuitenkin humaloiden tuoma hedelmäisyys ja pihka. Ihan kiva ruokajuoma, mutta voisi toimi paremmin yksinään. Tai ainakin vähemmän tulisen ruoan kanssa. Hienoa työtä mallaskoskelta. Tämä on jo toinen hieno olut Rainy Summerin lisäksi tälle kesälle.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Mallaskosken Panimo
Tyyli: West-Coast IPA
Maa: Suomi
Väri: 55 EBC
Katkerot: 64,5 EBU
Kantavierre: 16,3 °P
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 6,8 %
Mistä: Päivärännä Citymarketin Alko, Kuopio

Wild Boar – Buxton Brewery

Tänään olut arviossa Brittiläisen Buxton Breweryn Wild Boar Indian Pale Ale. Sen verran harvoin olen tämän panimon oluita päässyt maistamaan, joten piti sännätä ostoksille heti, kun huomasin tätä Alkossa olevan saatavilla.

Wild Boar on väriltään kauniin oljen keltaista ja lähes täysin kirkasta. Kaadettaessa lasiin muodostuu lähes neljän sentin kuohkean lähes täysin valkoinen vaahtokruunu. 

Tuoksusta löytyy hedelmäistä humalaa ja hienoisesti metsämansikkaa. Tuoksu on kuitenkin melko mieto.

Maku on hedelmäinen. Löytyy mangoa, hintsusti etiketissäkin luvattua limeä sekä häivähdyksen omaisesti myös metsämansikkaa, kuten tuoksussakin. Hetken kuluttua kehiin astuu myös pähkinää ja maltaisuutta. Jälkimaun puolella vallan ottaa pihkainen ja maapähkinän kuorimainen katkeruus, joka yltyy hetkittäin hyvinkin dominoivaksi.

Suutuntuma on napakka ja etenkin jälkimaun puolella limakalvoja kuivattavan katkera. Ehkäpä vähän liikaakin. Lähes bitterin paikkeilla liikutaan.

Kokonaisuutena hyvin napakka, hedelmäinen ja pähkinäinen IPA melko kurittavalla jälkikatkeroilla. Voisin ostaa toistenkin, mutta hintaansa nähden ei varmaankaan ensisijainen sijoitus.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Buxton Brewery
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Väri: 13,6 EBC
Katkerot: 59,4 EBU
Kantavierre: 12,9 °P
Alkoholi: 5,7 %
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Smoked Porter 2012 – Alaskan Brewing Co.

Eilen tarvitsi polttaa vähän roskapuuta pois ja jonkun piti jäädä tulen vartijaksi, joten mikäs tässä savuisessa hommassa ois parempaa, kuin kaivaa kylmiöstä joku sopiva olut. Nuotion savuiseen ja hieman tihkusateiseen tilanteeseen erinomaisesti tyylilajiltaan sopiva olut oli Alaskan Brewing Co. Smoked Porter 2012. 

Alaskan Brewing Co. toimii todella Alaskassa noin 30000 asukkaan Juneaussa, missä panimo tuottaa omien sanojensa mukaan Alaskan henkeä oluisiinsa. Siitä en tiedä, mutta kohta testataan. Panimo ottaa vetensä Juneau jäätiköstä ja tätä vuodesta 1988 lähtien valmistettua Smoked Porteria valmistetaan panimon nettisivujen mukaan vain kerran vuodessa marraskuun ensimmäinen päivä (tosin pullosta löytyy leima 09/17/12, joten syyskuussa tuo minun käsitykseni mukaan on tehty). Säilyvyyttä oluelle on annettu ihan riittävästi, sillä parasta ennen päiväys on 26.12.2026 eli reilu kymmenen vuoden päästä. Niin pitkään en kuitenkaan odottele.

Tämä kyseinen olut on kovastikin maailmalla arvostettu ja itsekin olen päässyt tätä kerran maistamaan. En muista minkä vuoden erä oli kyseessä, koska aikaa tästä on muutama vuosi, kun erään mainion oluttastingin jälkeen Maljan ravintolapäällikkö Mika Kilpeläinen halusi tarjota tätä tastingin jälkeen paikalle jääneelle seurueelle. Paljon ei silloin tätä ollut maistettavaksi, mutta hyvältä se maistui. 

Nyt on sitten mahdollisuus maistella ihan rauhassa, kun on kokonaan oma pullo. Koska aikaakin lomalla tuntuu remonttihommilta löytyvän, niin on hyvää aikaa tehdä myös arvio tästä.

Olut on väriltään hyvin tummaa, lähes mustaa. Hieman valoa vasten katsottuna ruskean punaisia sävyjä tulee esiin. Pinnalle muodostuu reilusti maitokahvin väristä kuohkeaa vaahtoa. Erittäin herkullisen näköistä, kun kosteus vielä tiivistyy lasin pintaan.

Tuoksu on kahvinen, paahtomaltainen ja kevyen savuinen. Kyllä tästä löytyy myös hienostunutta kaakaota. Maltillinen tuoksu ja miellyttävä tuoksumaailma.

Maku on mahtavan täyteläinen. Kaakaota, paahdettua mallasta, kahvia ja miellyttävää tasapainoista savuisuutta. Se ei puske todellakaan läpi, vaan tukee hienosti muita makuja. Maut tuntuvat vain voimistuvan jokaisella suullisella. Esiin puskee myös häivähdys vaniljaa.

Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Jälkimakuun tulee hienoisesti katkeroja ja nokista kuivuutta.

Onpa kyllä erinomaisen hieno juoma! Näin muistelisin, mutta maku on vielä parempi kuin muistin. Toki voi johtua myös siitä, että silloin alle oli maisteltu semmoisia kevyitä oluita kuin Alkostakin nimen vuoksi poisvedetty AleSmithin Speedway Stout ja Hoppin' Frogin Silk Porter. Alaskan hengestä en ole edelleenkään varma, mutta hyvää olutta he ainakin tekevät. Suosittelen hommaamaan kallistaa hinnasta huolimatta, jos täyteläiset ja hennon savuiset oluet maistuu.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 43/50  

Speksit:
Panimo: Alaskan Brewing Co.
Tyyli: Savuolut
Maa: Yhdysvallat
Väri: 92 SRM (Alko 182 EBC)
Katkerot: 45 IBU  (Alko 32,1 EBU)
Kantavierre: 1.068 OG (Alko 16,2 °P)
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Olut on valmistettu 2012 ja tätä valmistetaan vain kerran vuodessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Imperial IPA – Malmgård

Tässä ensimmäinen reittaus uudessa kodissa. Ja toinen vasta kesäkuussa. Tai itse asiassa ensimmäinen, koska edellinen oli maisteltu ja osittain kirjoitettukin jo huhtikuussa.

Muutto hommat ovat pitäneet minua hieman kiireisenä, kun on pitänyt käydä vielä päivisin töissä. Mutta nyt on alkamassa loma, vaikkakin remonttihommien täyteinen, niin koetan ehtiä myös muutamia blogiarvioita kirjoitella. Pari mielenkiintoista juomaa on kylmiössä odottamassa. 

Tänään kuitenkin arviossa loistavan Malmgårdin panimon Imperial IPA. Tämä Imperial IPA sisältää ohramaltaan lisäksi panimon omilla pelloilla kasvanutta Emmer-vehnää. Tätä samaa "muinaisvehnää" on käytetty myös monissa muissa panimon valmistamissa oluissa, kuten Emmer IPA. 

Malmgård Imperial IPA on väriltään tumman meripihkan väristä ja niukka vaahtoista. 

Tuoksu on melko makea ja maltillisen humalainen. Sitrusta, yrttiä ja hunajaa. Miellyttävä tuoksuprofiili. 

Maku makean maltaisa, kevyen marjaisa sekä greipin ja pihkaisen katkeroinen. Humaloinnin puraisu on yllättävänkin mieto, vaikka EBU arvot on 85. Jälkimaussa pihka ja havut ottaa valtaa   

Suutuntuma on täyteläinen ja jopa hieman siirappinen. Katkerojen kuivattavuus astuu esiin enemmänkin jälkimaussa. 

Kokonaisuutena erittäin hieno Imperial IPA, jota voisi mielellään toistenkin nautiskella. 

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 16/20

Yhteensä: 40/50

Brooklyn Sorachi Ace – Brooklyn Brewery

Huomasin tässä tänään, että olin unohtanut julkaista blogikirjoituksen 23.4. maistellusta Brooklyn Breweryn Sorachi Ace oluesta. Joten tuotakoon julki myös tämä reittaus pois pöytälaatikosta – vaikkakin yli kuukausi myöhässä. Olkaa hyvät.

Tänään meillä oli työpaikan porukalla tyhy-päivä ja kävimme ratsastamassa Islannin hevosilla. Erittäin mielenkiintoista puuhaa ja yllättävän hyvin sujui myös ensikertalaiselta. Retken päätteeksi ehdin kotiin vielä saunaan ja sen päälle halusin palkita itseni onnistuneesta ensiratsastuksesta. Valikoin maisteluun pitkään kaapissa sopivaa hetkeä vartoneen Brooklyn Sorachi Acen. Paljon hyvää olen tästä kuullut, joten odotukset ovat melko korkealla.

Sorachi Ace on väriltään kirkkaan kullan keltaista. Oluen pinnalle muodustuu kaadettaessa reilusti puhtaa valkoista kuohkeaa vaahtoa. Melkoisen herkullisen ja raikkaan näköistä.

Tuoksu ei meinaa ensi tulla esiin kuohkean vaahdon alta, mutta muutaman hörpyn jälkeen alan saamaan jotain jo irti. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja hieman tallimaisuuttakin. Myös jotain Tutti Frutti-maista makeaa hedelmäisyyttä. Tämän päivän Islannin hevosratsastuksen jälkeen tulee mieleen hevostallit tästä tuoksusta. Hieman huonolla tavalla, vaikka mukaavaa itse ratsastamassa olikin.

Maku on miellyttävän kukkainen, yrttinen ja Tutti Fruttinen. Myös hieman greippinen. Sitten puraisee nautinnollinen, hieman pihkaisa katkero. Jälkimaku on miellyttävän sitrusmainen. Myös hiiva pyörähtää makumaailmassa muutaman kerra. Tuo Tutti Frutti pyörähtää makumaailmassa useita kertoja. Sama maku, mikä on niissä punaisissa  Tutti Frutti käärekarkeissa, jotka ovat saman mallisia kuin Lätkäliigat. Huh, miellyttävän ja raikkaan makuinen.

Suutuntuma on pehmeä, melko kevyt ja raikas.

Kokonaisuuten verrattaen hieno olut. Vaikka hintaakin oli paljon, niin kyllä tämän mielellään maksoi. Tosin ei tätä sentään joka päivä raaskisi ostaa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Brooklyn Brewery
Tyyli: Farmhouse Ale / Saison
Maa: Yhdysvallat
Väri: 9,2 EBC
Katkerot: 20,8 EBU
Kantavierre: 15,7 °P
Maltaat:  Saksalaiset pilsnermaltaa
Humalat:  Sorachi Ace
Alkoholi: 7,6 %
Muuta: Sokeria on käytetty valmistuksessa. Olut on kuivahumaloitu ja suodattamaton.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Pimeyden Morsian – Iso-Kallan Panimo

Tässä toukokuussa en ole ehtinyt paljon reittailemaan oluita, kun työt ja asunnon osto ovat vieneet kaiken aikani. Perhettäkin on pitänyt välillä nähdä, joten yllättävän vähän on ehtinyt istahtaa mihinkään rauhassa. Tänään töiden jälkeen kävin pyöräyttämässä lihapullat perheelle uunivalmiiksi ja painuin pikaiselle oluelle Ravintola Maljan terassille. Maljan hanaan oli nimittäin saapunut Tampereen SOPP:ssakin saatavilla oleva Iso-Kallan Panimon valmistamaa Turmion Kätilöiden omaa olutta, joten olihan se päästävä maistamaan.

Bändioluita olen muutamia kertoja aiemminkin reitannut ja hieman jopa niiden samankaltaisuudestakin kritisoinut, mutta nyt on sitten maistelussa hieman erilainen olut. Iso-Kallan Panimo valmisti syksyllä toiselle Kuopiolaiselle bändille, Verjnuarmulle, myös nimikko-oluen, joka oli perus bändioluista poiketen tyylilajiltaan savuporttia ja keskenäisestä kilpailusta johtuen (lentopallokisat ja hiihtokisat) Turmion Kätilöt halusivat myös jotain persoonallisempaa ja myös he päätyivät panemaan oluensa Iso-Kallan Panimon kanssa. Tällä kertaa tuloksena oli Imperial Stoutia.

Olin itseasiassa paikalla Maljassa järjestetyssä Pyynikin Käsityöläispanimon Tummien oluiden tunnit -tastingissä, missä luotiin ensimmäiset askeleet tämän oluen syntytaipaleella. Vieressäni istui Iso-Kallan Panimolla vaikuttava Eetu Repo ja vastapäätäni istui eräs Turmion Kätilöiden edustaja ja jossain vaiheessa keskustelu ajautui bändioluisiin sekä Turmion Kätilöiden kiinnostukseen tehdä myös omansa. Siinä vaiheessa Eetu paljasti oman taustansa ja kertoi Iso-Kallan Panimon olevan kiinnostunut yhteistyökumppani. Ja kai ne palikat loksahti kohdilleen, koska edessäni lasissa on juurikin Iso-Kallan Panimon panemaa Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsian Imperial Stouttia.

Iso-Kallan Panimon ja Turmion Kätilöiden tiedotteessa todetaan vaatimattomasti seuraavaa:

"Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut."

Ja nyt testataan kuinka tässä tavoitteessa on onnistuttu.

Pimeyden Morsian on väriltään lähes mustaa, valoa vasten reilusti punaiseen päin taittavaa. Vaahtoa (ainakin hanaversiossa) muodostuu erittäin niukasti. Näyttää hieman kokikselta. Ei herätä sylkirauhasissa mitään reaktioita.

Tuoksu on paahteisen maltainen, makean kahvinen ja hennon suklainen. Jopa häivähdys lakritsia.

Myös maussa maistuu paahteinen mallas. Melko reilusti makeutta, mikä on hieman yllättävää! Liekkö laktoosia mukana?!? (Jälkikorjaus: panimon sivuilta saatujen tietojen mukaan ei ole). Lisäksi makumaailmaan kietoutuu suklaata ja maltillisesti kahvia. Suklaisuus ei ole kuitenkaan esanssista. Jännästi myös tiettyjä kirsikkaisia vivahteita on maistettavissa. Tuo hetkellisesti mieleen jopa makeudesta johtuen kirsikka Cockiksen. Hetkellisesti myös reilusti lakritsisia aromeja sekä jopa samoja vivahteita, mitä Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porterissa oli.

Suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Mukavasti jälkimaussa nousee hieman humalan katkeroita ryhdittämään makeuden vastapainoksi.

Kokonaisuudessaan Pimeyden Morsian on oikein miellyttävä bändiolut. En tiedä, onko maailman paras, mutta hyvä ainakin. Tässä mennään melkein päin vastoin toisen paikallisen eli Verjnuarmun nimikko-oluen suhteen. Tässä tuoksu ja ulkonäkö tökkii, mutta maku ja suutuntuma puolella kaikki on kunnossa, kun taas Verjnuarmun Savuporterin kanssa tuoksu ja ulkonäkö lupaili enemmän kuin mihin makumaailma pystyi. Iso-Kallan Panimolla homma hoituu erittäin mallikelpoisesti ja mukava nähdä, että paikallisesti myös yhteistyöprojektit toimii. Vaikkei kyseessä olekaan täyden kympin olut, niin oikein onnistunut bändiolut kuitenkin. Ja mikä tärkeintä, myös uutta tyylisuuntaa kehissä. Milloinkahan tulee vastaan ensimmäinen bändi Sour-olut?

Musaksihan sitä pitää oluen nimikkobiisi laittaa.

PS. Tällä oluella on melko häiriintynyt mainos, jos ette sitä vielä ole nähnyt. :D

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Katkerot: 29 EBU
Kantavierre: 23,2 °P
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat:  Northern Brewer, EKG
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Tumma paahtoinen kahvi ja kaakao
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio