maanantai 19. tammikuuta 2015

Papabeers Vanillastout – Pyynikin käsityöläispanimo

Tämä Papabeers Vanillastout on nyt viimeinen Papabeers nettikaupasta ostamani olut, jota en ole vielä maistanut. Kaikkia en ole kyllä vielä reitannut, kun aikaa ei ole aina ollut, mutta toiset pullot kaikkia on vielä jemmassa. Eli ehkäpä niistä vielä arviotkin tulee. Pääasiassa maukkaita tuotteita kaikki on olleet, mutta muuta lievä pettymys mukaan mahtui. Tosin, eihän kaikesta voi tykätä.

Tämä Vanillastout on väriltään erittäin mustaa - jopa öljyisen mustaa. Vaahtoa ei kerry tämän nestemäisen pimeyden pinnalle oikeastaan ollenkaan, mutta lasia kallistettaessa edes takaisin pinta jättää utuisen vaahtopilven peräänsä. Se on kivan näköinen ja vietin pienen hetken nuuhkien olutta ja keikutellen lasia. Kerrassaan huokuttelevan näköinen vaahdon puutteesta huolimatta. 

Tuoksussa makeaa suklaisuutta, mallasta sekä kevyesti kahvia ja vaniljaa. Kelvollisen täyteläinen tuoksu kokonaisuutena.

Vanillastoutin maussa maistuu makeaa vaniljaa, hieman esanssista suklaata ja paahteista kahvia. Lämmetessään makeus ja suklaisuus korostuu. Tässä vaiheessa kahvi ja kevyt vaniljaisuus siirtyvät enemmän jälkimaun puolelle pyörimään piirileikkiä humaloinnin kanssa suun limakalvoilla. Oikein kelpo makumaailma. 

Suutuntumaltaan Vanillastout on pehmeän paahteinen, mutta kuiten hiukan kevyt. Olisin ehkä kaivannut jopa himpun verran tuhdinpaa tuntumaa. Jälkimaun puolella suussa tuntuu tasapainoiset humaloinnin katkerot.

Kokonaisuuten ihan kelpo olut tämäkin. Makeus oli aika pinnassa ja tämä voisikin toimia jälkkärinä, mutta mahdollisesti myös tuhdin lihaisan pataruoan kanssa.  

Pitkästä aikaa musaiikkia kehiin. Nancy Sinatran esittämänä Bang Bang. Jotain tummaa, muttaa makeaa. Jotain synkkää, mutta samalla niin suloista. Alunperin biisi on julkaistu 1966 Cherin levyttämänä ja se on Sonny Bonon käsialaa, mutta jo samana vuonna tämä kohtuullisen kuuluisan legendan, Frank Sinatran, tytär lauloi myös oman hyytävämmän, pelkällä voimakkaasti tremolo-efektöidyllä kitaralla säestetyn cover-versionsa. Ainakin omaan makuuni tämä Nancyn versio iskee tiukemmin.

Tuohon aikaan tuntui olevan enemmän yleistä esittää ja levyttää samoja biisejä eri artistien toimesta. Toisin kuin nykyään. Tärkeintä silloin oli varmaan biisin laaja levikki, keinolla millä hyvänsä. Ei niinkään juuri jonkun tietyn artistin esittämänä. Ei ollut nääs nettiä ja interveppiä.

Tämä nimenomainen cover-versio nousi jälleen suuren yleisön tietoisuuteen Quentin Tarantinon Kill Bill 1 -leffan myötä. Tosin Nancy Sinatra ja hänen versionsa ei ole ihan tuntemattomaksi suuruudeksi jäänyt ennen tätäkään. Eikä ihme. Hieno ääni ja tulkinta.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Valmistuttaja Papabeers / Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Yksi kahdeksasta Papabeersin nettikauppaan ensimmäiseen erään myyntiin tulleista oluista
Mistä: Tilattu Papabeersin nettikaupasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti