Chimay Tripel - Bieres de Chimay

Chimayn oluet ovat olleet poikkeuksetta maukkaita, mutta niitä tulee harvoin ostettua. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että uutta maisteltavaa on niin paljon eikä Alkossa ole useinkaan muuta kuin Chimay Blueta - jos sitäkään. Ja pubeissa on usein muitakin mielenkiintoisia, ettei tule ostettua. Ehkäpä pitää tilata Belgiasta vähän varastoon Chimeytä ja muitakin Trappist oluita.

Eli Chimaytä tuntemattomilla voidaan lyhyesti mainita Chimayn olevan yksi kahdeksasta virallisesta Trappist panimosta, jotka tunnistaa etiketeistä löytyvästä kuusikulmiosta "sineetistä". Chimayn oluet tehdään Abbaye Notre Dame de Scourmontin trappistiluostarissa, jossa ne on valmistettu jo vuodesta 1862 lähtien.

Chimayn Tripel lämmitti mukavasti sateista
kesätunnelmaa ja toimi myös mainiosti
ruokajuoman lasagnen kanssa.

Tämä Chimayn Tripel kuului Alkon pääsiäisolut valikoimaan, missä oli mukavasti muutamia maukkaita belgioluitakin suomalaisten tummien lagerien lisäksi. Itse koppasin yhden mukaan Varkauden Alkosta, josta kävin pelastamassa jemmaan pari Rochefort 10, jotten jäisi ilman. Tätä löytynee vielä joistakin Alkoista ja hyvällä tuurilla poistomyynti hintaa. Jos kiinnostaa, niin Alkon sivuilta voi tutkailla oman lähialueensa tilannetta.

Chimay Trippel on väriltään oljenkeltainen ja pinnalle kertyy reilun sentin paksuinen vaahtokukka. Tuoksussa banaania, häivädys kaneelia ja neilikkaa. Maku on pehmeän yrttinen, karamellinen ja hieman sitruksinen. Jälkimaussa mukavan lämmittävää mausteisuutta, jota tehostaa kuplien kutitus.

Olut on oikein makoisa ja omaan mieleeni, vaikkei suosikiksi nousekkaan. Kivaa vaihtelua ipojen ja stouttien kyllästämälle suulleni.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10  
Ulkonäkö: 3/5  
Maku: 8/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 14/20  
Yhteensä: 35/50   

Speksit:
Panimo: Bieres de Chimay  http://www.chimay.com/
Tyyli: Trappist 

Maa: Belgia 

Väri: 17,9 EBC
Katkerot: 32,8 EBU
Kantavierre: 16,7°
Maltaat: Pale- ja karamellimaltaat
Humalat:  Hallertau
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Abbaye Notre Dame de Scourmontin trappistiluostarin kaivovesi
Mistä: Varkauden Alko

Founders Imperial Stout - Founders Brewing

Foundersin Imperial Stout on saanut hyviä arvioita eri blogeissa ja olutopas.info:ssa. Muutaman kävin Alkosta jemmaan hakemassa, ja nyt oli hyvä hetki se maistella.

Founders on vasta 17 vuotias jenkkiläinen käsityöpanimo, joka on noussut jo yhdeksi Yhdysvaltojen suurimmista käsityöpanimoista. Tuotteita on Suomessakin ollut ihan kivasti saatavilla ja itsekin on tullut maisteltua ainakin Centennial IPA, Breakfast Stout ja maitokaupoista löytyvä mainio All Day IPA. Maukkaita tuotteita on nämä ollut, joten tälle IS:lle kasautuu paljon ennakko-odotuksia.

Kuin mustaa moottori öljyä,
mutta parempaa.

Foundersin Imperial Stout on väriltään yötä mustempaa, lähes öljyisen paksua nestettä. Pinnalle kertyy kaadettaessa tumman ruskeaa espressomaista vaahtoa.

Tuoksussa kahvia, lakritsia, paahteisuutta ja mallasta. Jopa vähän salmiakkia, nahkaa ja hienoista savua.

Ensi suullisella tulee kummallinen maku tuntuma, muttei paha. En oikein meinaa saada siitä kiinni. Annan oluen lämmetä hetken pidempään ja nautin vain tuoksuista. Sitten maut alkavat aueta. Suklaata, lakritsia, espressoa ja sopivasti makeutta. Myös hieman alkoholia tunkee esiin, mutta se häipyy taemmas oluen lämmetessä. Jälkimakuun lakrisisuus jää pyörimään jonka syrjättää vahva espressomainen mokkaisuus, mikä tuntuu suussa pitkään. Kuin olisi juonut hyvää espressoa. Olut on suutuntumaltaan paksua, hieman kitkerä ja kahvimainen.

Kuten useimmat lajikumppaninsakkin Founders Imperial Stout kestää juotavana erittäin pitkään ja kannattaakin antaa tämän lämmetä rauhassa. Kerrassaan hieno juoma, joka lunastaa ennakko-odotukset ja nousee maukkaimpien maistamieni Imperial Stouttien joukkoon.

Musiikiksi näin mustalle nektariinille valitsen mustissa mystisyyksien vesissä luovivaa Toolia. Tutustuin tähän bändiin Lateralus levyn aikoihin ja se iski kuin salama. Mielettömän timangisia biisejä vaikka levyllä haahuillaankin paljon. Tästä huolimatta paketti on yhtenäinen ja biisit soljuvat toisiinsa väli ujellusten ja suhinoiden kautta. Tämä levyhän on herättänyt fanaattisimmissa faneissa innostunutta tutkiskelua levyn mystiikkojen, viittausten ja matemaattisten yhtäläisyyksien löytämiseksi. Toolin äijien on sanottu olevan innostuneita numerologiasta ja mm. levyn nimikkobiisissä löytyy paljon yhtäläisyyksiä Fibonaccin lukusarjaan. Laulun tavujen määrä menee yhteen Fibonaccin sarjaan ja perusriffi soittetaan 9/8, 8/8 ja 7/8 tahtilajeissa, joista voidaan muodostaa luku 987, mikä on myös yksi Fibonaccin sarjan luvuista.

Koko levyn pituus on CD-tallenteelle maksimaalinen eli 78 minuuttia 58 sekunttia ja sen on sanottu täsmäävän täydellisesti yhteen Tim Burtonin Painajainen ennen joulua -elokuvan kanssa. Jotkut väittävät jopa levyn kappaleista muodostuvan vielä harmoonisempi kokonaisuus, kun levyn biisit järjestetään uudelleen Fibonaccin lukusarjan numeron 13 mukaan muodostetussa spiraalissa (joku muuten menee täsmää myös kultaiseen leikkaukseen). Tälle albumiversiolle on annettu nimi "The Holy Gift".

Vaikka biisit menevät kohtuullisen mutkikkaasti ja vaihtelee tahtilajista toiseen, niin käsittämättömintä tässä kaikessa on, miten hyvin ne saadaan silti rullaamaan yhteen. Tämä levy ei ole pelkkää "musiikkia muusikoille" progea, jotka useinmiten sortuvat rullaavuuden kustannuksella korostamaan ylitaidokkaita soittajia ja vaikeita sovituksia, vaan taitavat soittajat ovat tehneet hieman haastavampaa ja erilaisempaa kuuneltavaa musiikkia, joka kuitenkin vie kokoajan eteenpäin.

Levyllä tulee hetkiä jossain kohti basso alkaa soittamaan omaa juttuaan, kitara tulee siihen säheltämään jotain omaa, kunnes rumputykitys pärähtää käyntiin ja kaikki kulkevatkin käsikädessä sujuvasti yhtämatkaa eteenpäin. Erilaisina, mutta niin harmonisina yhdessä. Ja sama moniulotteisuus ja -tulkinnallisuus jatkuu levyn kansitaiteessa. Onko tämä jo liikaa? En tiedä, mutta jos kiinnostuit niin lue loistava tänä keväänä ilmestynyt Rumban artikkeli, jossa valotetaan paljon Lateralus levyn mystiikkaa ja tulkintoja.

Niin tai näin, mutta hienoutta ja mystiikka tässä levyssä ja kappaleissa riittää pitkäksi aikaa. Kokeile vaikka. Laita levysoittimeen, kaada lasiin Foundersin Imperial Stout ja uppoudu. Takaan, että olut kestää nautinnollisena koko lähes 79 minuuttisen matkan.

Mutta tähän vain yksi biisi ja se olkoon nimikko biisi lateralus. Vaikka levyn biisien videot ovatkin upeita (pitkälti kitaristi Adam Jonesin käsialaa), niin valitsin tähän fanin tekemän videon, joka valottaa tämän biisin yhteyttä Fibonaccin lukuun. Sattumaako?

Tuomio:  
Tuoksu: 9/10  
Ulkonäkö: 4/5  
Maku: 9/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 18/20  
Yhteensä: 43/50   

Speksit:  
Panimo: Founders Brewing
Tyyli: Imperial Stout 
Maa: Yhdysvallat 
Väri: 200 EBC
Katkerot: 79 EBU  
Kantavierre: 24,5°  
Maltaat: Ohra- ja suklaamaltaat
Humalat:  Nugget- ja Perle  
Alkoholi: 10,5 %
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Mufloni Säppi APA - Beer Hunter's

Olin jo innokkaana tätä Säppi APA käynyt kyselemästä Alkosta huhtikuussa, mutta eihän se vielä silloin ollut alkoihin saapunut eikä myyjä koko tuotteesta mitään tiennyt siinä vaiheessa, kun ei tietoa koneeltakaan löytynyt. No kesäkuun alussa sitä sitten sain vihdoin Alkosta haettua ja ensimmäiset maistot oli jo samana iltana picnicillä ennen Komedia festareiden alkua, kun kaverilla oli sitä viileänä mukana. Hyvältähän se ulkona ainakin maistui, mutta entäs tälleen ajan kanssa.

Lasissa Säppi APA on punertavan ruskeaa ja hieman sameaa, mikä johtunee mahdollisesti lasiin päätyneestä hiivasta. Jääkaapissa pariviikkoa jäähtynyt olut oli nimittäin pullon läpi katsottuna hyvinkin kirkasta.

Tuoksussa päällimmäisenä vahva marjaisa ja hieman sitruksinen humalan tuoksu, joka on jopa yllättävänkin terävä. Vähän kuin humala pussia olisi nuuhkaissut. Liekkö tämä sitä pellettimäisyyttä, mistä monet kotioluen tekijät puhuvat. En tiedä, kun en ole vielä päässyt olutta kävyillä tekemään.

Maku on yllättävän pehmeä humalaiseen tuoksuun nähden. Maussa happanjuuri leipää, juuresmaisuutta, kuin raa'an lantun tai nauriin hienoinen kitkeryys ja pieni imelyys. Mallasrunko vaikuttaisi suhteellisen kevyeltä. Humalointi tulee hieman jälkijunassa ja nostaa suuhun selkeämmän katkeron ja jonkin verran hedelmäisiä makuja. Jälkimauksi suuhun jää selvästi katkeruus, joka ei oikein miellytä täysin. Ehkäpä jonkun ruoan kera tämä häipyisi sillä en muista tämmöistä picnicillä havainnoineeni.

Kokonaisuutena ihan kelpo APA, vaikkei nouse omien APA suosikkieni listalle. Pitänee testata vielä yksi jemmassa oleva pullo jonkun ruoan kera. Pizza tai pasta voisi toimiakin ja miksipäs ei joku maukas grillattu liha.

Kun hieman katkerammalla meinigillä oluessa mennään, niin otetaan jotain suloisen katkeraa sitten musiikiksikin. Takavuosien brittiläisen The Verven yhteen viulu looppiin perustuva suurin hitti Bitter Sweet Symphony on kuitenkin äänimaailmaltaan monipuolinen ja toimiva biisi. Videossahan on tiettyä sukulaisuutta toiseen kuuluisaan saman aikakauden kävely videoon. Erona tähän (myöskin brittiläisen) Massive Attackin Unfinished Sympathyyn on Bitter Sweet Symphonyn kylmempi värimaailman ja uhoa pursuava (= toisia päin) kävely. Kävelyn lisäksi yhteistä on molemmille kappaleille on koko biisin läpi toistuva tietty looppi. The Vervellä viulut, Massive Attackilla se on clavesit eli rytmikapulat.

Tuomio: 

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50  

Speksit:
Panimo: Beer Hunters
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 43 EBC
Katkerot:  66,3 EBU
Kantavierre: 12,9°
Maltaat:  Pale ale- ja karamellimaltaat
Humalat:  Chinook, Nugget ja Columbus
Alkoholi:  6,0 %
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Savo Dark Lager - Iso-Kallan Panimo

Nonii, saadanhan sitä paikallisväriäkin tänne blogiini. Valitettavan kauanhan se on kestänyt, mutta nyt hommasin jemmaan maisteltavaksi ja arvioitavaksi oluet sekä Pielavedellä majaa pitävältä Iso-Kallallan panimolta että Vaaja-Salon saaressa sijaitsevalta Alahovin viinitilalta. Molemmilta tummaa lageria. Nyt olisi ollut herkullinen tilanne tehdä makuvertailu paikallisista, mutta ei jaksanut. Nyt kaipasin enemmänkin leffaolutta ja teinkin pikaisen arvion oluesta elokuvan katselun ohessa. Valitsin Iso-Kallan Panimon Savo Dark Lagerin.

Savon tummaa lageria.

Iso-Kallan Panimolta on kyllä tullut maistettua muutama olu aiemminkin, mutten niistä juttua ole saanut tehtyä. Savo American Ale ja Saison, joista jälkimmänen oli erittäin maukas kesäolut, mutta ensimmäinen ei oikein iskenyt millään tasolla. Saisonista ois muistiinpanot, mutta kuvat olivat niin surkeat räpellykset. Ehkäpä käyn maistelemassa sen uudelleen joku päivä paremman kaluston kera.

Mutta entäpäs tämä. Savo Dark Lager on kauniin tumman mahongin ruskean värinen ja vain heikosti läpikuultava valoa vasten. Avatessani pullon lähti vaahtopatsas kohoamaaan pullosta, mutta lasiin kaadettaessa ei vaahtoa kuitenkaan kertynyt paljoa.

Oluen tuoksu oli miedon maltainen. Maussa maukasta mallasta ja miedohkoa humalointia. Jälkimaussa häivähdys kanelisuutta. Osat kohdallaan. Tämä toimisi loistavasti jonkun pataruoan kanssa. Ja maistuu ilmankin.

Kokonaisuudessaan miellyttävän makuinen ja tuntuinen tumma lager. Sopivasti pehmeyttä verrattuna moniin kotimaisiin tummiin oluisiin.

Jos en olisi katsellut elokuvaa, niin olisinpa voinut hyvinkin juhannuspäivän kunniaksi kuunnella jotain kotimaista. Parina päivänä olen töihin mennessä kuunnellut pitkästä aikaa vuonna 1990 ilmestynyttä Ismo Alangon ensimmäistä soololevyä Kun Suomi putos puusta. Havahduin kuin upea ja monipuolinen levy tämä suomalaisen rockin klassikko onkaan. Tosin eihän tämä nyt perusrockia ole, mutta hienoja sovituksia levy on pullollaan ja instrumentaaliarsenaali on huomattavasti laajakirjoisempi kuin useimmilla tuon ajan rocklevyillä. Huomasin levyn olevan myös yllättävänkin ajankohtainen sanoituksiltaan vielä tänäkin päivänä. Tähän nykymaailman menoon sopii oikeastaan hyvin levyn aloittava nimikkobiisi, vaikka lähes neljännesvuosisata onkin jo aikaa tuosta vierähtänyt. Silloin keppana oli jo saatu ruokakauppoihin, muttei sentään kioskeihin. Oli ne kultaisia huuman aikoja. "Kun Suomi putos puusta, maito oli milkkiä" ja tumma lagerkin erikoisolutta.

Tuomio:  
Tuoksu: 5/10  
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 14/20  
Yhteensä: 34/50   

Speksit:  
Panimo: Iso-Kallan Panimo 

Tyyli: Dark Lager
Maa: Savo   
Katkerot: 24 IBU  
Kantavierre: 10,9°  
Maltaat:  Pilsner, Munich, Crystal  
Humalat:  Perle ja Saaz  
Alkoholi: 4,6 %   
Mistä:Prisma, Kuopio

Rousal Amber Ale - Rousal Brygghus

Rousal Brygghus on pienehkö panimo Rosalassa, pienehköllä saarella Hangon kärjestä reilut 20 kilometriä suoraan länteen. Mielenkiintoinen paikka pienelle panimolle ja hienoinen eksotiikka lisä siitä. Tähän panimoon törmäsin ensi kertaa viime syksynä, kun tutkailin Arkadian Alkon olutvalikoimia tulevaa Helsingin reissua silmällä pitäen. Sieltä esille nousi tämä panimo muistaakseni Rousal Ale oluellaan. Lisätiedot herättivät mielenkiintoni ennen tuntemattomaan kotimaiseen pienpanimoon, joten nostin tämän hankinta listalle.

Sitten tulikin aika reissun ja Arkadiaan pääsin pyörimään. Keräilin siitä mukaani ostoslistani oluita, mutta tätä Rousalin olutta en löytänyt mistään. Asiaa henkilökunnalta tiedustellessani sainkin kuulla myöhästyneeni viikolla. Oluista oli päiväykset menneet ja kaik' ol kipattu viemäriin. :/ Harmi juttu. Jäi sitten maistamatta se. Toki olut on Alkon tilausvalikoimassa, mutta tilauserä on 24 ploa ja hintaakin reilut 167 €, joten ei tule ihan heti hommattua...

Herkullisen näköinen 
Rousalin Amber Ale.

Kun sitten kesätyöpaikkakuntani Joutsan lähikaupasta löytyi yllättävänkin kattava valikoima oluita ja myös Rousalin Amber Ale. No tähänhän pitäisi ehdottomasti tutustua ja hommasinkin pullon jemmaan. Sitten tästä valikoimasta mainitessani blogissani, eräs oluenystävä mainitsi pistäytyneensä samaisessa kaupassa ja sattuneen sitten kurkaamaan parasta ennen päiväyksiä, jotka monissa oli mennyt ohi. Kurkkasinpa siis hankkimani Rousal Amber Alen etikettiä, jossa ilmoitettiin päiväykseksi 04/2014. No niin, tässä hän meinasi käydä kuin edellisen kanssa.

Harmillinen juttu. Ei siis sillä, että hukkaan oisin oluen heittänyt. Harmitti, ettei mainio olutvalikoima ole valitettavasti tainnut hurmata paikallisväestöä eikä löytää siten tietään heidän ostoskoreihinsa. Ehkä olut ei olisi enää parhaimmillaan, mutta halusin silti maistaa sen.

Sopiva hetki löytyi juhannuksena, kun olimme kyläilemässä velipojan perheen luona. Saunan päätteksi takaterassilla vilvoitellassa otin tämän oluen maisteluun. 

Panimon pullot ovat todella sympaattisen näköisiä ja vanhahtavassa vihertävässä pullakassa lasipullossa on jotain merihenkistä. Menneiden aikojen vaikutelmaa korostaa simppelit "kellastuneet" mustavalkoiset etiketit vanhoine herroineen.

Olut kuohui lasiin kaadettaessa aivan käsittämättömän paljon. Puolen litran tuoppi oli täynnä iso kuplaista napakkaa vaahtoa, kun olutta oli saatu kaadettua lasiin vain reilu desi. Lasin reunaa pitkin valuttaen. Huikeeta.

Ensikaadon kuohu. Olutta
lasissa n. 1dl

Vaahto oli hyvin napakkaa ja kestävää.

Hetken odoteltuani vaahdon laskeutumista sain valuteltua loput oluesta lasiin. Olut oli väriltään kauniin pihkaisen oranssinruskeaa ja hieman sameaa. Napakka lähes kermavaahtoinen vaahtokukka oli komea ja melko kestävä.

Tuoksussa hienoista hedelmäisyytä ja jotain, mistä en saanut oikein kiinni, mutta se ei herättänyt mitään suurempaa innostusta. Maku maltainen ja aavistuksen rusinainen. Hiivaisuutta aistittavissa hieman, mutta se ei häiritse vaan ennemminkin tukee oluen makumaailmaa. Hiivaa taisi sekoittua pohjalta aiottua enemmän, kun jouduin keskeyttämään oluen kaatamisen valtaisin kuohunnan vuoksi. Humalointia on kohtuullisesti ja se tukee hyvin kokonaismakua.

Upea ulkoasu täydentää kokonaisuutta hienosti. Kerrassaan ihan kelpo olut ja herättää kiinnostuksen panimon muihinkin tuotteisiin. Muistaakseni Kuopion Maljassa oli jotain toistakin (ehkä Pilsner) nyt valikoimissa, joten pitänee ehkä käydä testaamassa, mutta tätä voisin toistekin ostaa.

Taustalle suosittelen juhannuksen autioittaman lähiön hiljaisuutta paikallisen lintulajiston laulun värittämänä.

Tuomio:  
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Rousal Brygghus
Tyyli: Amber Ale
Maa: Suomi
Maltaat: Pale ale, Crystall EBC 100, Münich, Cara hell, vehnämallas ja suklaamallas
Humalat: Simcoe ja Amarillo
Hiiva: west yorkshire
Alkoholi: 4,6 %  
Mistä: K-Supermarket Joutsa

Primal Pils - To Øl

Lauantain lounaalla tein maalaismakkaraperunoita ja ruokajuomaksi kaivelin To Øl:n Primal Pils oluen. Sopivan rasvaiselle herkulle raikasta pilsneriä. Mikäs sen parempaa.

To Øl on itselleni vähän tuntemattomampi panimo. En ole mielestäni mitään heidän oluitaan koskaan maistanut, joten piti käydä vähän googlaamassa, mikäs tämä mesta oikein on. Jonkun toisenkin To Øl:n (tarkoittaa muuten tanskaksi kahta olutta) oluen olen nähnyt kaupassa, muistaakseni Savonlinnan Citymarketissa, muttei tullut silloin hommattua maisteluun.

Primal Pils ei ole tyylisuuntansa
puhtain edustaja, mutta erittäin
maukas sellainen.

To Øl on Tanskalainen Tobias Emil Jensenin ja Tore Gyntherin vuonna 2010 perustama niin kutsuttu gypsy brewery eli karkeasti "mustalaispanimo". Nimityksellä viitataan entisaikojen kiertäviin eurooppalaisiin etnisiin ryhmiin. Tällä tarkoitetaan siis, ettei panimo omista omaa panimolaitteistoa vaan tuottaa oluensa toisten panimoiden tiloissa eli vuokraa ne käyttöönsä tai valmistuttaa ne jossain panimossa. Ehkäpä tunnetuin Gypsy-panimo on myöskin tanskalainen Mikkeller, jonka toinen perustaja Mikkel Borg Bjergsø oli Tobiaksen ja Toren opiskelukaveri ja poijjat aloittelivatkin panimotoimintaa yhdessä paremman oluen toivossa. Mikkeller on ainakin tehnyt mainioita oluita. Toivotaan siis parasta To Øl:in kohdalla. Tarkempi stoori historiikista voipi lueskella panimon nettisivuilta.

Mutta sitten tämä Primal Pilsin pariin. Primal Pils on hieman samea ja väriltään toffeen ruskeaa. Tuoksussa miellyttävän hedelmäistä humalaa. Myös toffeisuutta. Katkeroa ei tuoksussa tunnu paljoa.

Maussa raikasta ja hivenen makeaa hedelmäisyyttä, mutta humalan katkeruus puskee jälkimakuun kovasti. Kovemmin kuin perus pilseissä ja hivenen häiritsevästi. Muutaman suullisen jälkeen ei katkero puske enää liian häiritsevästi. Tasapaino on hieno!

Suutuntuma alun jälkeen miellyttävän pehmeän hedelmäinen, jota jälkikatkero ryhdistää. Maistui myös loistavasti maalaismakkaraperunoiden kera.

Yksi parhaista maistamistani pilsnereistä. Ei toki tyylipuhdas lajinsa edustaja, mutta minulle uppoaa.

Kun hienoa tanskalaista tuotosta maistelee, tekee mieli kuunnella syömisen ohessa myös hienoa tanskalaista musiikkia. Tällaista tarjoaa Mew yhtye. Mew on saavuttanut ehkäpä yllättävänkin ison suosion, vaikkei musiikki ole ihan valtavirtaa. Bändi työstää hieman progehtavaa musiikkia, mutta onnistuu pitämään sen silti rullaavana ja helpommin iskostuvana. Valitsin tähän kappaleen nimeltä Introducing Palace Players vuonna 2009 ilmestyneeltä viidenneltä levyltä, jonka nimi on hieman häkellyttävä ja oletettavasti jonkinlainen vittuilu myös superlyhennetyille albumien nimille (No more stories / Are told today / I'm sorry / They washed away / No more stories / The world is grey / I'm tired / Let's wash away).

Biisi on hieno osoitus bändin kykeneväisyydestä kutoa yhteen toimiviksi kokonaisuuksiksi toisistaan poikkeavia osuuksia. Tämä biisi alkaa nakuttavalla kitaroinnilla ja lähes kompuroinnilta kuullostavalla rumpukompilla. Kuitenkin muutaman kierron jälkeen ne tuntuvat olevan kuin luotuja toisilleen. Sitten päälle tulee 90-luvun tietokonepelin synamatto, joka menee omissa maailmoissaan. Tämän jälkeen biisi pyörähtää kunnolla käyntiin ja kaikki lyö yhteen kuin paremmassakin moottorissa. Kuulija saa hetken nauttia tutun ja turvallisen länsimaisen musiikin 4/4 rytmityksen kahdeksasosa tahdeille ajoittuvasta kuljetuksesta, kunnes rumpali tuntuu kompuroivan ja jatkavan epätahdista soittoaan. Kuitenkin homma rullaa hienon häriintyneesti eteenpäin, sillä basari ja virveli menee tasaisen tappavasti eteenpäin vain haitsun tikittäessä omalla polullaan. Tämä hieman häiriintynyt rumpukomppi (joka on vain pieni variaatio 4/4 peruskompista) on juuri yksi biisin hienouksia ja koukku, mikä iskostaa kappaleen päähän. Jos epäilet rumpalin taitoja, niin kokeileppas soittaa perässä. Ei se oikeasti niin vaikeaa ole.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50  

Speksit:
Panimo: To Øl
Tyyli: Pils
Maa: Tanska
Väri:  17,1 EBC
Katkerot:  47,7 EBU
Kantavierre: 14,8°
Maltaat:  Pilsner-, melanodin- ja cara crystal -maltaat, savustetut kauramaltaat ja -hiutaleet
Humalat:  Tomahawk-, Simcoe- ja Tettnanger
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Savukauraa mukana
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Jousan Ruhtinas - Panimoyhtiö Hiisi

Aloitin kolmen kuukauden työt Joutsassa kesäkuun alussa ja jo ensimmäisenä päivänä havaitsin kauppareissulla paikalliseen olutvalikoimaan tutustuessani itselleni täyden uuden tuttavuuden. Jousan Ruhtinas. Mikäs hitto tämä oikein on? 

Kesäkeli, kirja ja Jousan Ruhtinas.

Pulloa tutkaillessa huomasin oluen olevan Panimoyhtiö Hiisin käsialaa. No niin. Tämähän kiinnostavaa. Pullojen vieressä oli isompi juliste, jossa esiteltiin muitakin Jousa oluita. Ruhtinasta ennen on jo tullut 4 Jousa olutta (Jousan Pils, Jousan Pale Ale, Jousan Sauna olut ja Jousan Mestari), joista kolme ensimmäistä on ainakin Stadin Panimon käsialaa. Hiisi on lienee valittu oluen uudeksi valmistajaksi läheisyyden takia. Ja Hiisillähän on kokemusta kaupoille omien nimikko-oluiden tekemistä mm. Lutakko, Kompassi, Palokka ja mitä vielä lienee. Jännittävää.

Mutta mikäs tämä Jousa-merkki oikein on? Kyselin kassalla olleelta nuorelta herralta vähän Jousa oluista ja ovat kuulema nykyisen K-Supermarket Joutsan kauppiaan ideoima konsepti eli kaupan oma olut. Tätä ei lienee saa siis muualta kuin täältä. Eli jos nelostietä huristelet Joutsan ohi, niin hidastas vähän ja piipahda 400 metriä maantieltä tsekkaamassa olutvalikoima, joka on muuten yllättävänkin laaja 5000 asukkaan paikkakunnalle, ja nappaa mukaan maistiaispullo Jousalaista.

Niin mutta minkäslainen olut tämä Jousan Ruhtinas muuten on? Lasiin kaadettuna olut loistaa kauniin kuparinruskeana iltaaurinkon valossa. Pinnalle kertyy vain vähän vaahtoa, mutta olut kuplii hyvin paljon. Tulee mieleen vähän vappusima...

Herkullisen värinen olut toi
kuitenkin isoine kuplineen hienoisen
vappusima assosiaation.

Tuoksu on maltainen pienellä humalaisuudella. Maussa päällimäisenä on pehmeämaltaisuus. Aavistuksen miedohko maku. Humalan katkeroa tulee kivasti jälkimakuun, muttei kuitenkaan liikaa. Liikutaan täysmallas katekoriassa, mutta ehkä hivenen ale-tyylin päin taittuen. Humalointia on perus lageria enemmän mutta humalointi ei ole kuitenkaan pils-osastoa. Etiketissä kuvaillaan tätä "keskitäyteläiseksi magnum luokan BBQ olueksi", joten päättelisin oluessa olevan Magnum-humalaa ainakin. Ehkäpä jopa pelkästään

Suutuntuma on miedohko ja pehmeä. Humalointi piristää väähän, muttei ole varmasti liikaa keskarikeijoillekkaan. Kaikkiaan perusmaukas olut. Kelpaisi oikein hyvin vähän rasvaisemman kesäruoan, kuten grillatun porsaan kera. Kyllä minä tätä mielummin ottaisin kaveriksi kuin lavabulkkia.

PS. Iltakävelyllä törmäsin sattumalta rannassa vanhan kivitalon raunioihin. Kivimuurissa olevassa oviaukossa oli kyltti, jossa kerrottiin paikalla sijainneen 1930-luvulle saakka Jousan Ryvi niminen panimo. Tästä vaarmaan myös Jousa nimi nimikko-oluisiin. Kaikenlaista sitä löytää, kun lähtee tutkailemaan. Ja on täällä sahtipitäjässä näköjään oluttakin osattu tehdä.

Tuomio:  
Tuoksu: 7/10  
Ulkonäkö: 3/5  
Maku: 7/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 15/20  
Yhteensä: 35/50   

Speksit:  
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi 

Tyyli: Lager 

Maa: Suomi 
Alkoholi: 4,5 %  
Muuta: K-Supermarket Joutsan oma olutsarja. Kauppias tilaa oluet joltakin panimolta. Aikaisemmin myös StaPalta. 

Mistä: K-Supermarket Joutsa, Joutsa