Bryggeri Stout – Panimoravintola Bryggeri

Upea lähes musta dry stout.

Tänään otin maisteluun Bryggerin Stoutin. Bryggeriltä on tullut maisteltua useampiakin oluita, joista muutama on ollut oikein vakuuttavia ja muutama mitättömämpiä. Mutta entäs tämä kauppavahvuinen Stout

Väriltään hyvin tumman ruskeaa. Lähes mustaa. Paksuhkon oloista. Pinnalle kertyy ohuehko kerros hyvin vaalean ruskeaa vaahtoa.

Tuoksussa kahvia, suklaata, vaahterasiirappia ja häivähdys savua. Ehkäpä enemmänkin reilua paahteisuutta kuin savua. 

Maussa lievän paahtimessa paahdettua kauraleipää, tummaa suklaata ja kahvia. Olut on aikaka kuiva. Jälkimaussa maistuu pitkään paahteinen kahvi ja tummasuklaa. Lämmetessään maut voimistuvat, joten suositellaan nauttimaan hieman lämpimämpänä kuin suoraan jääkaapista. Suutuntumassa alkumaku on kevyt, jopa hieman vetinen, mutta jälkimaussa maut ovat tuhdimpia.

Kokonaisuudessa oikein maukas dry stout. Tätä voisi ostaa kaappiin jemmaankin. Painii melkein samassa luokassa yhden suosikkini Belfast Bay McGoverns Oatmeal Stoutin kanssa.

Mustaa nektaria niukalla vaalealla vaahdolla.

Tällä kertaa en laitakkaan musiikki suositusta vaan suosittelen Docventureksen toisen tuotantokauden kunniaksi suosittelen kaikkia avaamaan hyvän oluen ja tutustumaan poikain valitsemiin dokumentteihin. Tänään on vuorossa Yes Men Fix the World. En tiedä voiko sitä katsoa jälkikäteen, mutta suosittelen, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Hieno dokkari. Hienoa työtä Tunna ja Riku.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Panimoravintola Bryggeri
Tyyli: Dry stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra, kaura ja paahdettu ohra
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: K-extra Ravioli, Hämeenkatu 29, Tampere

Schneider Weisse TAP 3 Mein Alkoholfreies – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Kotipanimokaverina Mr. White oli tilaamassa oluita ja viinejä Saksalaiselta gourmondo.de nettimyymälältä ja minäkin päädyin tilaamaan samassa erässä Schneider Weisse Setin, joissa olisi ollut panimon TAP 1-7 oluet hintaan 9,99 €. Harmillisesti sieltä tulikin vain TAP 3, TAP 6 ja TAP 7, joista kahta jälkimmäistä olen joskus maistanutkin. 

Huomenna alkaa uudet työt ja sen kunniaksi voi ottaa testiin yhden alkoholittoman eli TAP 3 Mein Alkoholfreies. Mielenkiinnolla odotan, mitä saksalaiset ovat saaneet aikaiseksi.

Olut väriltään hieman punertavan ruskeaa ja sameaa. Kaadettaessa vaahtoa kertyy reilusti, mutta sen suurin huippu on aika lyhytikäinen. Tosin pinnalle jää muutaman millin kerros kuohkeaa vaahtoa. Tuoksu on hieman mieto, kotikaljamainen ja mallasleipäinen.

Maussa hedelmäisyyttä ja makeutta, jota tuntuu olevan useinmiten alkoholittomissa oluissa. Häivähdys sitruunaa ja juuresmaisuutta. Kuin miedosti porkkanaa ois mehustettu maltaan ja sitruunan kera. Maltaisuus on pienempää kuin kotikaljoissa. Onhan tämä toki vehnäolutta. Oikeastaan ihan miellyttävä.

Suutuntuma on pehmeän leipäisä ja kevyt. Vähän vaahtoisan kuohkeaa, mutta vain niukan hiilihappoista.

Kokonaisuutena yksi parhaimmista maistamistani alkoholittomista oluista. Tätä voisin jopa toistenkin ostaa. Toivottavasti löytyy jostain kauppojen valikoimista.

Musiikiksi jotain saksalaista ja otetaan kesän Kuopion vierailun kunniaksi Scorpionsia, vaikkakin keikka oli kaikessa mahtipontisuudessaan väsähtänyttä jamittelua ja hittien soittamista rivissä, parittain, vierekkäin, jne. Bändillä on kuitenkin osa myös omassa elämässäni. Muistan kuinka on tullut bändin musiikin tahtiin tanssittua discon viimeisiä hitaita ala-asteella. Muutosten tuulet. Wind of Change.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn
Tyyli: Dunkel Weisse / Alkoholiton
Maa: Saksa
Kantavierre: 6,5 %
Maltaat:  60% vehnämallasta ja 40 % ohramallasta
Humalat:  Hallertauer Tradition
Alkoholi:  < 0,5 %
Mistä:  Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta

Ginger – Williams Bros. Brewing Co.

Tämäkin on kirjaus arkistoista, joita en ole jostain syystä aiemmin ehtinyt kirjailla ylös blogiin. Tässä siis arviot Skotlantilaisen Williams Bros. Brewing Co.:n panema Ginger inkivääriolut. Bruce ja Scott Williamsin luotsaama pienehkö panimo tekee lähtökohdiltaan mielenkiintoisia oluita kuten merileväolut (Kelpie Seaweed Ale, joka ei kyllä omaan makuuni tarjonnut mitään kiinnostavaa) ja sehän on aina mielenkiintoista. Tosin on syytä muistaa, ettei kikkailu tuo lisäarvoa, jos lopputuotteen maut ei satu kohdilleen. Panimo on tunnettu myös juurikin miedoista oluista, joten näitä löytää aika hyvin suomalaisista maitokaupoista. Suosittelen kokeilemaan.

Olut on väriltään vaalea kullan keltainen ja hyvin kirkas. Pinnalle kertyy todella niukasti vaahtoa.

Gingerin tuoksussa on päällimäisenä inkivääriä, mutta siitä löytyy myös sitrusta ja makeutta. Itseasiassa hyvin simamainen. Monipuolinen ja maukas tuoksu, vaikkakin hieman liian makea omaan makuuni. 

Maku on raikas, mutta maltainen. Inkivääri ja sitrus maistuu myös. Jälkimakuun tulee inkiväärin pyörimään ja kielelle jää inkiväärin lämmittävä polte. Jos inkivääristä tykkää, niin maku on ihan miellyttävä. Makeutta on vähän, muttei onneksi limppariluokkaa. Rekolan panimon Kesäkolli on tähän verrattuna hyvin kuiva, mutta mielestäni enemmän olutmainen.

Suutuntuma on vähän limonaadimainen, vaikkei hiilihappoja olekkaan kuten esim. Schweppersin Ginger Alessa. Jotenkin ei kuitenkaan hirveämmin miellytä itseäni. Mielummin "oluen" valitsisin, kuin tämän alkoholillisen inkiväärioluen. Toki tällekin paikkansa voisi olla esim. jälkiruokajuomana. Jos pitäisi inkivääristä olutta ostaa, niin mielummin Kesäkollin ottaisin kuin tämän.

Kerta Gingeriä käsitellään, niin otataan sitä lisää mukaan musiikkinakin. Ginger Spicehan oli 90-luvun jättiläismäisen suosion saavuttaneen Spice Girlsin yksi laulajista. Muista, että vähän dissasin bändiä silloin, eikä kyllä musiikki iske vieläkään, mutta näin vuosien jälkeen voin hyvällä omalla tunnolla myöntää, että tyttöenergialla oli ehkä ihan tervetullutkin vaikutus. Ja kulttuuri-ilmiönähän bändi oli merkittävä, vaikkakin levy-yhtiö tuotehan se kaikesta kaveruus vakuuttelusta oli. En kiistä, etteikö tytöt olisi olleet kavereita, mutta ilman levy-yhtiön buustausta ei tuommoista hulabaloota olisi syntynyt. Tässä kaiken aloittanut Wannabe.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Williams Bros. Brewing Co.
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Skotlanti
Maltaat:  Mallasohra ja -vehnä
Humalat:  Ei ilmeisesti ollenkaan humalaa, jos etiketin tietoja on uskominen
Alkoholi: 3,8 %
Muuta: Inkiväärijuurta 8%, sitruunamehua ja sitruunan kuorta
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio

BrewDog pruuvi – Magic Stone Dog, Jack Hammer, U-Boat, Hardcore IPA, Everyday Anarchy ja Dog C

Kuopion Olutseura järjesti yhteistyössä skotlantilaisen oluttaivaan supertähden – BrewDogin kanssa pruuvin, jonka tuli vetämään panimon Pohjoismaiden markkinoinin edustaja Victoria Scott-Lewis (jolla on kyllä päheä titteli: Scandinavian Trailblazer). Kattauksessa oli tarjolla Magic Rock Stone, Jack Hammer, U-Boat, Hardcore IPA, Everyday Anarchy ja Dog C, joista Jack ja HC oli entuudestaan tuttuja, mutta muut hyvinkin tuoreita tuotoksia.

Pruuvi eteni olut kerrallaan, miedoimmasta vahvempaan, mikä olikin erittäin fiksua, sillä myös makumaailmat voimistuivat loppua kohti. Victoria kertoi aina taustaa kustakin oluesta ja samalla tutustuimme näihin herkkuihin. Sitten hän kyseli vähän mielipiteitä ja keskustelimme kokemuksista. Victoria oli erittäin asiantunteva ja osasi kertoa moneen yksityiskohtaisempaankin kysymykseen vastauksen. Hyvin on perehtynyt tuotteiden valmistukseen ja raaka-aineisiin. Siitä ISO plussa.

Tässä vähän koottuna omia tunnelmia maistelluista oluista. Hardcore IPA:sta en kirjannut mitään, kun muistelin siitä juttua jo kirjoitelleeni. No enpä näköjään ollutkaan, vaikka parikin on kesän aikana tullut nautiskeltua. Mutta tässä kuitenkin nämä maistelu järjestyksessä.

Magic Stone Dog

Tämä olut Magic Rock Brewingin ja Stone Brewing Co.:n kanssa yhteystyössä tuotettu Saison/Pale Ale hybridi. Plussaa hieman taikamaailmoissaan olevasta kansikuva koirasta.

Olut on väriltään vaalean kellertevää ja kirkasta. Valkoista vaahtoa kertyi pinnalle kivasti. Vaikka tuoksu on hieman miedohko, löytyy siitä hedelmäkarkkia ja appelsiinistä sitrusta.


Maussa kevyttä hedelmäisyyttä, raikkautta, kukkaista hiivaisuutta. Suutuntumassa hiilihappoisuutta ja humalan katkeroa. Humalan katkeroituneimat tunnelmat tulevat eniten esille jälkimaussa.

Ihan kelpo viritelmä, mutta en hirveästi tälle lämpene. Kylmänä toimisi kuuman kesäpäivän vilvoittajana.

Magic Stone Dogin tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog (pantu BD:n panimolla), Magic Rock Brewing ja Stone Brewing Co.
Tyyli: Saison / Pale Ale
Maa: Skotlanti / UK / USA
Katkerot: 40 EBU
Kantavierre: 1.043 OG
Maltaat:  Extra Pale, Amber, Wheat, Rye, Oats
Humalat:  Amarillo, Simcoe
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Yhdistetty Saisonin ja Pale Alen hybridi
Mistä:BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Jack Hammer

Tämän oluen olen maistanut muistiinpanojeni mukaan aika tarkalleen vuosi sitten. Mitään reittausta en sille silloin suorittanut vaan nautiskelin iltaoluena Maljan terassilla viilenevässä elokuun illassa. Hyvältä muistaakseni maistui, mutta muuta ei ole mieleen jäänyt. Mutta nyt palataan tämän pariin.

Jack Hammer on tummemman värinen kuin Magic Stone Dog, muttei paljon. Vaahtoa muodostuu huomattavasti niukemmin kuin edellisessä.

Tuoksu aivan loistavan kukkainen. Nenään työntyy sitrusta, hedelmäisyyttä ja karamellista havua.

Ensikulaus tuo mukanaan sitruunaisen havunmetsän suuhun. Greippiä. Huikeaa! Suutuntumassa makeutta sekä pihkaista katkeruutta.

En muistanut olleenkaan tuotteen olevan näin maukas. Tätä on saatava lisää!

Tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 16/20

Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: IPA
Maa: Skotlanti
Katkerot: Muistelisin Victorian mainineen teoreettisen IBUn olevan 100
Kantavierre: 1.069 OG
Maltaat:  Extra Pale, Spring, Blend
Humalat: Centennial ja Columbus, Kuivahumaloinnissa Citra, Amarillo ja Simcoe
Alkoholi: 7,2 %
Muuta: Tuli toiselle sijalle BD:n vuoden 2012 prototyyppikisassa, mutta oli kuitenkin panimoväen omasuosikki.
Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

U-Boat:

U-Boatin "sammakonkutuvaahtoa"

Kolmantena oluena oli U-Boat, transatlantinen savustettu portteri. Tämä oli yksi eniten odottamani olut. Lähtökohdaltaan kiinnostava ja itselleni on savuiset oluet useinmiten maistuneet. En muista itse ainakaan maistaneeni BrewDogilta savuolutta, joten kiinnostaa tietää mitä ollaan aikaiseksi saatu. Tämä syvyyden savukone on tehty yhteistyössä jenkkiläisen Victory Brewing Companyn kanssa.

 Tämä tuote löytyy tällä hetkellä Ravintola Maljan hanasta ja myös pruuvissa se tarjoiltiin meille hanasta, joten pullosta ei ole nyt kuvaa. Ne joita kiinnostaa, niin löytävät sen kyllä nopeasti googlaamalla.

U-Boat on erittäin tumma. Oikeastaan se on mustaa. Hienoista punaisuutta tulee läpi ohuemmilta kohdilta valoa vasten katsottuna. Pinnalla kertyy isokuplaista "sammakonkutuvaahtoa" eli lähes identisen kokoisia isoja selkeitä kuplia.

Tuoksussa tummaa suklaata, mokkaa, mutakakkua ja pyökkipuunsavua. Maussa tummaa 70% suklaata ja savua. Omaan makuuni savu ei ole liian voimaks vaan tukee kivasti kokonaisuutta.

Suutuntuma on tuhdin paksu ja täyteläinen. Savuisuus viipyilee jälkimaussa. Tämähän on kuin pyökkipuilla käyvän sukellusveneen koneöljyä, jota voisi juoda. Jos suklaa, portteri ja savu saa veden herahtamaan kielellesi, niin suosittelen.

Mustaa on

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog ja Victory Brewing Company
Tyyli: Porter
Maa: Skotlanti / USA
Katkerot: 50 IBU
Kantavierre: 1.080 OG
Maltaat:  Extra pale, Crystal, Carafa, Münich, Chocolate, Smoked
Humalat: Mittelfruh ja Galena
Alkoholi: 8,4 %
Muuta: Mukana savustettua mallasta ja hiivana Lager-hiiva
Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Pruuvin puolivälissä. Magic Stone Dog on jo maisteltu,
mutta Jack Hammeria, U-Boatia ja Hardcore IPA vielä
laseissa.

Everyday Anarchy: 

Sympaattinen paketti.

Tämä olut osoittautui yhdeksi erikoisimmista oluista tässä pruuvissa. Olut ilmeisesti Saison-tyyliin tehty, vaikkakin BD:n shopissa tyyliksi mainitaan Belgian Style Ale. Olutta on kuitenkin kypsytetty 355 päivää valkoviinitynnyrissä, jonka vaikutus näkyy kyllä selvästi maussa ja tuoksussa. Victoria mainitsi vielä tämän valkoviinilajikkeen, minkä tynnyreitä tässä kypsytyksessä oli käytetty, mutta en saa sitä millään päähäni tällä hetkellä.

Everyday Anarchy on pakattu kauniisti ruskeaan käärepaperiin, johon on painettu pullon etiketissäkin esiintyvä koiranpäinen urbaanitarzan – pää toisessa kainalossa, kranaatti toisessa. Olut on väriltään pihkan punertavaa ja erittäin kirkasta. Vaahtoa kertyy erittäin niukasti.

Tuoksu on hyvin valkoviinimäinen. Löytyy marjaisuutta, raparperia ja raikkautta. Maussa raparperia, aprikoosia, valkoviiniä, valkoviinimarjaa. Suutuntuma on valkoviinimäisen hapan ja kuiva.

Tämä on kyllä kiinnostava tuote kaikkiaan. Erittäin paljon tulee mieleen valkoviini ja veikkaanpa, että moni sokkomaistaja, joka ei näkisi edes juoman väriä, voisi veikata kyseessä olevan valkoviiniä. Ei nouse omiin suosikkeihini, mutta tällainen kokeileva rohkeus on aina lämmittänyt sydäntä. Niin ei tämä missään nimessä huono olut ollut.

Erittäin kirkasta nektariinia.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Belgian Style Ale / Imperial Saison
Maa: Skotlanti
Katkerot: 45 IBU
Kantavierre: 1.081 OG
Maltaat:  Extra Pale, Cara, Wheat, Rye
Humalat: Motueka, Saaz ja Bobek
Alkoholi: 10,3 %
Muuta: Kypsytetty 355 päivää valkoviinitynnyrissä
Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Dog C:

Dog-sarja on päässyt kolmanteen osaansa eli C:hen. Aikaisemmat ovat siis Dog A ja Dog B. Kaikki on ilmeisestikin tehty täysin, tai jos ei täysin, niin ainakin lähes samalla reseptillä, ja kaikki pohjaavat AB:04:seen. Eroa AB:04 on joissakin raaka-aineissa, mikä lienee välttämätöntäkin, jos panimo aikoo noudattaa omaa linjaansa.

BrewDogin Abstrakt-sarjan ideanahan on tuoda neljännesvuosittain markkinoille uusi kokeellinen ja ehkäpä innovatiinen olut, jota ei tehdä enää toisten. Onhan se toki harmi, jos tulokseksi tulee maailman paras olut, ettei sitä enää voitaisi tehdä, mutta osa AB-sarjan viehätystä lienee tässä harvinaisuusaspektissa. Myönnän itsekin, että onhan siinä oma fiiliksensä, jos on jotain harvinaisuutta saanut maistaa.

Kyseessä on siis vaniljalla ja chilillä höystetty imperial stout. Chilinä on käytetty ilmeisesti Naga-lajiketta.

Lasiin kaadettu Dog C on mustaa. Jos U-Boat on musta niin tämä on aukko - musta aukko. Syvän mustaa ja paksua. Lähes öljymäistä. Hieman rusehtavaa vaahtoa kertyy pinnalle vain hyvin niukasti.

Ensituoksussa petrolista poltetta. Sitten polte lievittyy. Tummaa suklaata. Alkoholia. Jopa muurahaishappoa.

Maussa pyörii suklaata ja makeutta. Kevyttä poltetta tai enemmänkin lämmöntunnetta tulee mukaan. Törkeän hyvä!!! Naga ei maistu tai siis oikeammin tunnu. Eli jälkimakuun ei jää polttetta. Tämä on jotain semmoista, jota toivoisi olevan kaapissa jemmassa elämän hienojen hetkien varalta. Ei valitettavasti vielä ole, mutta ehkäpä joku päivä.

Mustuutta joka hurmaa. Kuin yö, joka tuo syviä mystisiä unia mieleen. Tätä suosittelen. Elä juo. Maista. Puoli pulloa tarjoaa jo jotain niin hienoa, että jaa kaverin kanssa, jos satut tämän käsiin saamaan. 

Tuomio:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 43/50 

Speksit:

Panimo: BrewDog

Tyyli: Imperial Stout

Maa: Skotlanti

Katkerot: 45 IBU

Kantavierre: 1.081 OG

Maltaat:  Extra Pale, Cara, Wheat, Rye

Humalat: Motueka, Saaz ja Bobek

Alkoholi: 15,1 %

Muuta: Valmistuksessa käytetty kaakaota, kahvia ja ilmeisesti Naga-chiliä

Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Mufloni Saison de Randonneur – Beer Hunter's

Tässä omia kuvia läpikäydessäni huomasin monia oluita, joista oli kivat kuvat, mutten ollut niistä tekstiä saanut kirjoiteltua. Sitten pengoin paikkoja ja löysinkin muutamia muistiin panoja kesältä. Ja tässäpä yksi sellainen heinäkuun alusta. Mufloni Saison de Randonneur.

Saison de Randonneur on sameahko (ehkäpä pullosta tuli pohjilta enemmän hiivaa mukaan, kun pullossa näytti olevan kirkas) meripihkan ruskea. Valkoista isohko kuplaista vaahtoa.

Tuoksu on hienoisesta hiivaisuudesta huolimatta kukkainen ja raikas.

Maku on raikas, hieman omenainen, kaurainen ja kuiva. Jälkimaku pysyy kuivaana, jossa tuntuu hiivaisuutta ja katkeroa. Suutuntuma on melko voimakkaan hiilihappoinen. Ehkäpä hieman liiankin omaan makuuni. Ei toimi parhaiten tällaisella makupaletilla.

Kokonaisuutena kuitenkin mukiin menevä Saison. Ei näitä Suomessa vielä hirveästi ole tehty, vaikka innostusta pienpanimoilla tuntuu olevankin. Muistojeni mukaan tämän isoveli Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition oli maukkaamman makuinen.

Tänä kyseisenä päivänä, jona tämän oluen maistelin, ostin maistelun lomassa myös lipun Ilosaarirockin sunnuntai päivälle. Sen kunniaksi laitan bändiä, jonka olisin halunnut katsoa myös kokonaan, mutta 3,5 tunnin "kotimatka" ennen lyhyitä unia ja seuraavan päivän töitä, pakotti jättämään kesken. Juuri lähtiessäni tiukan keikan heittänyt Alice in Chains aloitti soittamaan Nutshell -kappaletta – tuota teinivuosien suurta angstimasennuksissa rypemistä säestänyt upea teos. Uusi laulaja hoito hommansa tiukalla asenteella ja loi biiseihin energistä eloa ja ääni oli kohtuullisen lähellä vuonna 2002 huumeiden yliannostukseen kuolleen Layne Staleyn ääntä.

Tässä tuo kyseinen biisi upeana MTV-Unplugged versiona, jota tuli kuunneltua paljonkin teininä. Tässä vielä mukana siis alkuperäinen laulaja sekä myös jo edesmennyt basisti.

PS. Miksi MTV:ltä tulee nykyään semmoista paskaa (anteeksi, siis samaa huttua) eikä enää näitä hienoja livesettejä tai erikoisohjelmia?!?

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Täytyy myöntää, etten ihan varmaksi enää muista, mutta todennäköisesti S-Market Sokos, Kuopio

Rinnakkainvertailu: Reittausblogin Perushefe & Snow White Breweryn #2 Hefe

Kotipanimomme Snow White Brewery on jo lyhyen elinkaarensa aikana saanut kolme erää oluita pulloihin asti ja viime sunnuntaina aluille pantu uusin erä, Vähän mustis -työnimellä kulkeva mustaherukanlehti Saison pulputtelee iloisesti keittiössäni. Ensimmäinen oli lähes legendaarisen ReittausIPAn hieman säädetty klooniversio Wreittaus IPA. Ihan ei mennyt kaikki putkeen eikä esikuvansa kaltaista tullut, mutta hyvää kuitenkin. Nopeasti perään pistettiin tulemaan myöskin Reittausblogin ohjettaa noudatten Perushefeä. Sitten haluttiin lisää hyvää IPA. Tällä kertaa pyrimme noudattamaan hyvin tarkalleen ReittausIPAn reseptiä, mutta sen humaloinnissa käytettiin saatavuusongelmien vuoksi Centennialin tilalla uutuuslajiketta Mandarina Bavariaa. Viikko sitten keskiviikkona pullotettiin tämä IPA ja suoritimme samalla panimokumppanini Mr. Whiten kanssa mielenkiintoisen rinnakkaismaistelun.

Tietääksemme paremmin omien tekeleidemme onnistumisesta lähetin yhden pullon meidän #1 Wreittaus IPAa ja #2 Hefeä Reittausblogin Harrille maisteltavaksi. Silloin ei Harrilla IPA ollut enää valmiina, mutta saimme myös tänne päin maistoon yhden pullollisen Perushefeä. Näin pääsimme itsekkin vertaamaan tuotostamme esikuvaan. Ja tässä nyt kokoan yhteen maistossa esiin nousseita asioita.

Perushefe vasemmalla ja meidän Hefe oikealla. Harmillisesti
lasivalikoimistani puuttuu edelleen vehnäolut lasit.
Siksipä käytin Iittalan jo poistunutta upean Stella-
sarjan laseja, joita nuorena miehenä hommasin.

Ensimmäinen selkeä ero oli ulkonäössä. Perushefe oli hieman tummempi ja hivenen punertavakin. Meidän olut näytti suoraan lasiin kaadettaessa harmaalta esikuvansa rinnalla. Eli meidän Hefen väri oli vaaleampi ja ei niin kirkas. Molemmat olivat sameita, kuten hefeweißenien kuuluukin.

Vasemmalla Perushefe ja oikealla meidän Hefe.

Vasemmalla Perushefe ja oikealla meidän Hefe.

Molempien oluiden päälle kertyi mukavasti valkoista vaahtoa ja Perushefe kehittää sitä runsaammin. Samoin Perushefen vaahto vaikuttaa hivenen paksummalta ja on selkeästi pitkäikäisempää. Reilun puolen tunnin päästkin oluen pintaa peitti ohut vaahtokerros, kun taas meidän Hefestä se oli hävinnyt.

Reilun puolen tunnin päästä Perushefen pintaa peitti
vielä hyvä vaahtokerros, kun taasen meidän Hefestä
vaahto oli lähes kadonnut.

Pitkäikäinen vaahtohan on sinällään hyvä, kun se säilyttää paremmin oluen aromeja rauhallisen nautiskelun aikana.


Tuoksuissakin on hieman eroa. Perushefe on pehmeämpi ja jopa miedohko, kun taas meidän Hefe on hieman voimakkaamman tuoksuinen. Selkeää kirpeyttä ja hieman eetterisyyttä.

Perushefen maku on pehmeä, banaaninen, muta viileänä jopa hivenen miedohko. Jälkimaussa maku pysyy mukavan pehmeänä. Sanoisin, että erittäin maukas ja tasapainoinen hefeweißen.

Miedän Hefen maku on kirpeämpi, sitruunaa ja voimakasta hiilihappoisuutta. Meillä jälkimaussa tuntuu enemmän hiivaisuutta kuin Perushefessä. Kupliva säpäkkyys tuntuu meillä myös pitkään suussa.

Jännittävä, miten suutuntumassa hiilihapon pistävyyttä on hyvin paljon, vaikka vaahto ei kerry kuten Perushefessä. Vaahdon muodostumisen "salaisuus" eli muodostumismekanismi ja siihen vaikuttavien tekijöiden tunteminen kiinnostaisi kovastikin.

Erittäin mielenkiintoinen maisteluja silmiä avartava vertailu, kuinka samoista raaka-aineista voi silti tulla moisia eroavaisuuksia. Toki ei erot niin suuria ole kuin kahden eri oluttyypin kesken, mutta kuitenkin. Toki olihan meillä osa maltaista hieman toisenlaisia kuin Perushefessä.

Veikkaan myös mäskäyslämpötilalla olevan vaikutusta lopputulokseen. Meidän mäskäys prosessin lämmön säätely ja ylläpito on hieman vajaavaista, mutta hyvää olutta näinkin saa aikaiseksi. Ehkäpä tähän pääsemme jossain vaiheessa vaikuttamaan paremmin. Ainakin isomman keittokattilan hommaamin on suunnitelmissa, jotta välttyisimme kahden kattilan keitolta.

Suuret kiitoksia Reittausblogin Harrille vielä helppotajuisista ohjeista ja maukkaista resepteistä. Pikkuhiljaa lähdemme kokeilemaan myös omia jalkojamme olutreseptin suunnitelun mutkaisella polulla. Jos nyt käymässä olevasta Vähän mustis Saisonista tulee maukasta, niin pitänee laatia sen teosta raporttikin.

Perus Hefen speksit:
Panimo: Reittausblogi
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (55,56%) ja Pale Ale Malt (44,44%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,1 %
Mistä: Reittausblogin Harri lähetti pullon minulle

Meidän Hefen speksit:
Panimo: Snow White Brewery
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (57.14%), Golden Promise Malt (28.57%) ja Pale Ale Malt (14.29%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Mäskäys oli ehkä hieman vajaa lämpöinen
Mistä: Omasta jääkaapista

Ensimaisto: #3 Mandarin IPA – Snow White Brewery

Viikko sitten keskiviikkona pullotettiin uusi satsi Harri Metsäjoen Reittaus IPA -reseptiin pohjautuvaa IPA. Nyt mentiin enemmän alkuperäisen reseptin mukaan, mutta raaka-ainesaatavuus ongelmien vuoksi jouduimme korvaamaan Centennialin ja päädyimme valitsemaan melko uuden humalalajikkeen Mandarina Bavarian. Toisena pienenä muutoksena korvasimme puolet taloussokerista kandisokerilla.

Olut kävi noin viisi päivää ja lepäili sen jälkeen primaariastiassa lähes kahteen viikkon saakka. Pari päivää ennen pullotusta lapposin oluen toiseen astiaan, jolloin suurin osa hiivasta jäi pois. Sitten viime keskiviikkona tämä uutukainen saatiin pulloon vihdoinkin. 

Vaikkain melko sameaa tämä on,
niin lähempänä esikuvaansa kuin
ensimmäinen IPA:mme.

Pullotus vaiheessa mittasin taasen ominaispainon ja silloin havaitsin oluen käyneen aika pitkälle. FG oli 1.006 ja OG:n jäätyä 1.065 se merkkasi, että oluesta tuli 7,74%:sta. Eli hivenen vahvempaa taas kuin piti. Veikkaan kovin lämpötilojen olleen syynä tähän hiivan pidemmälle käymiseen, mutta me emme voi sille tällä hetkellä hirveästi mitään. Vaikka käytin oluen maan alla sijaitsevassa kellaritilassa, sen lämpötila oli noussut pitkien helteiden vuoksi. Sisällä keittiössä olis ollut ihan liian kuumaa IPA:lle.

Mutta semmoinen nyt tuli. Ja nyt maistoon.

Väriltään tämä selkeästi vaaleampaa, kuin edellinen Wreittaus IPA:ksi nimetty IPA:mme. Tässä vaiheessa olut myös hieman sameaa, mutta kirkastunee vielä ajan kanssa. Vaahtoa kertyy noin sentin verran, mikä on hienoinen pettymys, mutta ehkäpä se siitä vielä lisää vaahtoa, kunhan kehittyy. 

Tuoksussa enemmän hedelmäisyyttä ja selkeää mandariinia. Ihan ensi tuoksut työnsivät nenään selkeää hiivaisuutta, mikä laimeni vähän ajan päästä. Myös havuisuutta, muttei lähellekkään yhtä pihkainen kuin Wreittaus IPA:ssamme.

Maku on raikkaan hedelmäinen ja herkullisen katkera. Maussa maistettavissa mandariinia, havumetsää ja hivenen makeampaa, lähes mangomaista hedelmällisyyttä sekä aavistus hiivaisuutta. Jälkimaussa lempeän hedelmäinen humalan katkero viipyilee. Suutuntuma on kuiva ja humaloinnista katkera, mutta samalla tasapainoisen maukas.

Kyllä kerrassaan kelpoa IPA tuli tehtyä – ja ihan omassa keittiössä yksinkertaisilla vehkeillä. Hitto, ei tämä nyt maailman parasta ole, mutta jos tästä vielä kehittyy, kuten toivottavasti käy, niin voi olla jo tyytyväinen itseensä. Suuret kiitokset tästä kuuluu Harrille, joka on jakanut tämän maukkaan reseptin ja helpot ohjeet, jolla aloittelijakin pääsi helposti alkuun.

Tätä harrastusta voi suositella kaikille. Katsotaan kirjoittelenko tästäkin making of -jutun. Kaava on kuitenkin sama.

Nyt ei laitetakkaan musasuositusta vaan poikkeuksellisesti leffasuositus. Tässä kirjoittelun viimeistelun ohessa vaimo laittoi pyörimään Jean-Pierre Jeunet'n ja Marc Caron ohjaaman Delicatessen - Herkuttelijoiden yö -elokuvan. Mielenkiintoinen elokuva. Elokuvan ohjanneet herrat ovat ohjanneet myös  unenomaisen Kadonneiden lasten kaupungin sekä toinen ohjaaja Jeunet on ohjannut myös pari "tuntemattomampaa" elokuvaa kuten Alien - ylösnousemus ja herttaisen suloinen Amélie. Kaikkia yhdistää tiety kellertävän vihreä värimaailma. Tämä Delicatessen on kuitenkin herrojen ensimmäien pitkä elokuva ja kaikessa outoudessaan ja erikoisessa kerronnassaan hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen.

Speksit:
Panimo: Snow White Brewery
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Maltaat: Viking Maltin Sahtimallas
Humalat: Magnum, Citra ja Mandarina Bavaria
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Kotitekoinen olut Reittausblogin Reittaus IPA -reseptin pohjalta. Erä #3.
Mistä: Oman keittiön jääkaapista