Eilen otin lämpimän kesäisen äitienpäivän kunniaksi päiväoluen, kun paahteisimpana ajankohta ei haluttu lähteä herkkiä valkonahkojamme polttamaan. Otin työn alle viimeisen (vielä) maistamattoman Dōgo Beerin eli Madonna (道後ビール・マドンナビール), joka edustaa altbier tyylisuuntaa.
Tyylisuuntana tämä ei ole kovinkaan tutu minulle, mutta käsittääkseni kyseessä on perinteisempi saksalaistyylinen olut - mitä se sitten perimmiltään tarkoitaakaan. Mutta ei se mitään. Muistelin nähnee joskus kattavan oluiden sukupuun ja hieman googlailemalla sen löysinkin. (Huom. Vilkaise ja tutustu oluen laajaan sukuun, jos et ole aikaisemmin.) Näyttäisi olevan saksalaisen lagerin ja alen välimuoto. Tutustutaanpas hieman lähemmin tähän.
Pidän kovasti Dōgo Beerin oluiden ulkoasusta. Yksinkertaisen kaunis, suomalaiseenkin sielunmaisemaan iskostuva ruskea lasipulloa, jota koristaa ainoastaan keltaisella pulloon painettu panimon perustiedot. Pullo on siis sama kaikissa tämän panimon oluissa. Kaulaan ripustetut pahvietiketi korostavat korkkien kanssa värillään oluiden erilaisuutta.
Olut on väriltään kauniin tumman mahonkin punaista ja pinnalle kertyy paksu, mutta ohut kuplainen vaahto. Vaahto on säilyy oluen pinnalla pitkään. Erittäin huokuttelevan näköinen olut.
 |
| Dōgo Beer Madonna oli kauniin mahongin punainen olut herkullisen vaahtokukan kera. |
Tuoksussa vahvaa mallasta, pähkinäisyyttä ja humalaa. Ensikulauksen myötä tulee hienoinen pettymys. Maku on aikai ohut ja suutuntuma kevyehkö. Odotin vähän tuhdimpaa makuelämystä. Ensi shokista toipuessa mausta alkaa löytyä hapanta omenaa ja mallasta. Hivenen maapähkinän ohuen kuoren kitkeryyttä, mikä jää jälkimauksi suuhun. Vähän kuin olisi pähkinöitä syönyt.
Kokonaisuutena kevyehkö mutta herkullisen näköinen kattaus. Jonkin maukkaan tuhdin pataruoan kumppaniksi sopisi oikein hyvin. Ei tämä huono ole, muttei kyllä nyt oikein maun puolelta sytyttänyt.
Musiikissa lähdetään seikkailemaan tunnelmallisille vesille. Nyt ei Madonnaa, vaikka nimi olisikin tarjonnut oivan aasinsillan. Tapailin tänään pianolla hitaita ja mietiskeleviä surumielisiä säveliä, joista itselleni tuli vahvasti mieleen Islantilainen multi-instrumentalisti Ólafur Arnalds. Sykähdyttävän syviä säveliä surullisene mietteineen. En tiedä, mistä näin haikeat tunnelmat äitienpäivänä tuli, mutta minusta ne olivat kauniita säveliä. Silti. Iloisuudessakin voi olla kaunista haikeutta. Mutta tähän A Stutter biisi herran uusimmalta levyltä For Now I Am Winter. Biisissä mukana minulle vielä tuntematon Arnor Dan. Hieno biisi, joka sopisi hyvin myös ruotsalais-tanskalaiseen Silta TV-sarjaan, sillä biisissä on samaa henkeä Choir Of Young Believersin Hollow Talk biisissä, joka siis toimii kyseisen sarjan tunnarina. Huikean hieno biisi sekin. Mutta nyt Arnaldsia.
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50
Speksit:
Panimo: Minakuchi-shuzō
Tyyli: Altbier
Maa: Japani
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Yksi kuuluisan Dōgo onsenin nimikko-oluista.
Mistä: Dōgo onsenin kujan eräs kauppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti